Mitä mieltä, oisko tää "ystävyys" nyt tässä? Kun ystäväni miesystävä päättää hänen tekemisistään

ei päästä viikonloppuisin ulos kenenkään kanssa, ulos vain tämän miesystävän kanssa. Syy siihen et ne pääsee niin harvoin yhdessä ulos niin menevät sitten kahdestaan. Ystäväni siis selittää näin jokaisella kerralla kun ensin minun ja hänen ois pitäny lähtee ulos, mutta sitten se on peruuntunutkin edellisenä päivänä tai pahimmillaan paria tuntia ennen sovittua menoa!



Eli olettaisin että mies nostanut kotona metelin että ystäväni ei saa lähteä kanssani ulos. "Kylhän sen tietää mitä tapahtuu kun lähdetään tyttöjen iltaa viettämään baariin" - tokaisi näin tämä miesystävä uutena vuotena kun kysyin miksi käyttäytyy noin.



Pääsiäisenä sain itkupuhelun ystävältäni kun mies ei päästä häntä lähtemään ulos. (piti siis minun kanssani lähteä) Olis saanu mies jopa tulla meidän kanssa, mutta ei kuulema "jaksa". Peruuntui sit seki paska :(





Oon puhunu suoraan, oon puhunu kierrellen ja kaarrellen siitä mitä mieltä olen siitä että menot mun kanssa ei oo tärkeitä koska ne peruuntuu 95% varmasti. Ystävälläni ei juuri muita kavereitakaan ole, kuten ei minullakaan, siksi on vaikea irrottaa tästä ystävästä. Mutta en jaksa enää katsoa sivusta kun ystävälläni ei ole enää omaa tahtoa vaan kaikki menee niinkuin miesystävä sanoo.



Ja tuota pääsiäis itkupuhelua selitteli jälkeenpäin; "Noku hän oli niin kauheen väsyny eikä halunnu olla yksin kotona jos mä oisin sit lähteny sunkans"



Oonko ihan paska frendi jos nyt hänet "hylkään"...? Voin kuulumisia vaihtaa ja moikata jos nähdään, mutta en enää sovi hänen kanssaan mitään tapaamisia, koska ne kuitenkin peruuntuu...syystä tai toisesta. :(