Miten hypomania tai mania voi ilmetä? Kellään kokemuksia?

Maaninen/hypomaaninen ihminen on vauhdikas. Tekee nopsaan asioita, saa paljon aikaan, hypomaaninen suorittaa ehkä tehtävät loppuun, kunnolla manian puolella oleva ei saa mitään tehtyä loppuun, joskus ideoita on päässä niin paljon, ettei saa aloitettuakaan. Syvässä maniassa oleva ihminen voi sössiä asiansa totaalisesti; myydä koko omaisuutensa viidellä kympillä, ostaa vaikka 300kg riisiä, kun on meinannut keittää riisipuuroa; jääpähän sitten mistä keittää seuraalvallakin kerralla... Maaninen voi olla seksisuhteissa hyvin höveli; paljon eri partnereita lyhyellä ajalla.

Normaalisti vetämätön minä muuttui aivan extratehokkaaksi, tein ihan hirveesti kaikkea ja usko itseen ja omaan pärjäämiseen oli aivan käsittämätön. Tein myös monenlaisia päätöksiä, joita olen vuosien aikana harkinnut mutta siirtänyt aina tulevaisuuteen "parempaan aikaan". Nyt kun ajattelen, niin ei tämä hetki ole yhtään sen parempi kuin ennenkään, ehkä jopa päinvastoin, koskaan mulla ei ole ollu kädet näin täynnä hommaa. Mieliala oli parempi kuin koskaan, leivoin joka päivä, harrastin, leikin lasten kanssa ja aika tuntui kuluvan paljon hitaammin kuin muulloin, siis päivä tuntui pidemmältä, kävin ikään kuin nopeammalla vedolla. Olin myös ihan poskettoman sosiaalinen, meillä saattoi olla samana päivänä jopa kolme eri vierasta, siis perätysten ja välillä yhtä aikaa.



Aikaisemmin multa on kysytty olenko maaninen, kun esim. synnytysten jälkeen on ollut ylieuforisia tiloja, jotka jatkuvat jopa kuukausia. Jalka nousee niin kevyesti että tuntuu kuin voisin minä hetkenä hyvänsä nousta lentoon, hyppelen huomaamattani kadulla kulkiessani. Sosiaalisempi olen myös noina aikoina. Ennen ei ole kuitenkaan ollut tällaista tehokkuutta kuin viimeksi, siksi en ole itse osannut ajatella maniaksi... Nyt jälkikäteen olis ehkä pitänyt kuunnella asiantuntijoita ja uskoa että sitä se vois olla...

oli tavattoman ärtyisä, koko ajan menossa jonnekin, tapaamassa kavereita, aloitti uusia harrastuksia. kotona lähinnä kiukutteli. Tutustui uusiin ihmisiin... myös naisiin joihin ihastui suunnattomasti ja aloitti suhteen... Teki "hyviä sijoituksia" ja menetti paljon rahaa. Töissään kaikki muut olivat tyhmiä ja hitaita, eivätkä ymmärtäneet arvostaa hänen hienoja ideoitaan. Sai potkut. Nukkui vähän, saattoi lähteä aamuyöstä lenkille, kirjoittaa romaania (ei koskaan valmistunut).

Miten miehesi mania todettiin? Saitko häntä lääkäriin? Minäkin olen miettinyt, et onko omalla siipallani kaikki kunnossa, on myös hirveän pahantuulinen ja äkkipikainen kotona (mistään ei voi keskustella, jos häntä tai tekemisiään kritisoi), ja uusia projekteja ihan hirveästi suunnittelee, vaikka vanhatkaan eivät ole valmiita. On kyllä ennenkin ollut sellainen, 2 taloprojektia aloittanut, kumpaakaan ei ole saanut täysin valmiiksi, ja nyt aikoo tehdä taloja muillekin.... huolettaa... ja lapset säälittää, kun isä on niin arvaamaton ja helposti huutava.

oli tavattoman ärtyisä, koko ajan menossa jonnekin, tapaamassa kavereita, aloitti uusia harrastuksia. kotona lähinnä kiukutteli. Tutustui uusiin ihmisiin... myös naisiin joihin ihastui suunnattomasti ja aloitti suhteen... Teki "hyviä sijoituksia" ja menetti paljon rahaa. Töissään kaikki muut olivat tyhmiä ja hitaita, eivätkä ymmärtäneet arvostaa hänen hienoja ideoitaan. Sai potkut. Nukkui vähän, saattoi lähteä aamuyöstä lenkille, kirjoittaa romaania (ei koskaan valmistunut).

Ero kai ainakin on siinä, jos tyyppi ihan maniassa asti, koituu näistä tehokkuuskausista enemmän haittaa kuin hyötyä: esim ottaa velkaa enemmän kuin varat sallii toteuttaakseen projektejaan, joista ei kuitenkaan tule valmista.

Ärtyisyys kuulunee yleisisesti oireisiin, muut on kovin yksilöllistä. Esim mä oon maniassa/hypomanissa "maailmoja syleilevä" eli rakastan kaikkia ihmisiä ilman edes normaalia itsesuojeluvaistoa. Toki äkkipikaista turhautumista esiintyy eli jos asiat ei mene kuten haluan, saattaa esineitä lennellä ym.



Kai suurin kriteeri manian ja "normaalin" välillä juuri on tuo, että on haittaa kohtuuttomasti.

Miten miehesi mania todettiin? Saitko häntä lääkäriin? Minäkin olen miettinyt, et onko omalla siipallani kaikki kunnossa, on myös hirveän pahantuulinen ja äkkipikainen kotona (mistään ei voi keskustella, jos häntä tai tekemisiään kritisoi), ja uusia projekteja ihan hirveästi suunnittelee, vaikka vanhatkaan eivät ole valmiita. On kyllä ennenkin ollut sellainen, 2 taloprojektia aloittanut, kumpaakaan ei ole saanut täysin valmiiksi, ja nyt aikoo tehdä taloja muillekin.... huolettaa... ja lapset säälittää, kun isä on niin arvaamaton ja helposti huutava.

oli tavattoman ärtyisä, koko ajan menossa jonnekin, tapaamassa kavereita, aloitti uusia harrastuksia. kotona lähinnä kiukutteli. Tutustui uusiin ihmisiin... myös naisiin joihin ihastui suunnattomasti ja aloitti suhteen... Teki "hyviä sijoituksia" ja menetti paljon rahaa. Töissään kaikki muut olivat tyhmiä ja hitaita, eivätkä ymmärtäneet arvostaa hänen hienoja ideoitaan. Sai potkut. Nukkui vähän, saattoi lähteä aamuyöstä lenkille, kirjoittaa romaania (ei koskaan valmistunut).

Mutta en minä sitä heti alkuunsa tajunnut. Hänellä oli aiemmin ollut masennuskausia, ja silloinkin ärtyisyyttä, mutta silloin lähinnä makasi sängyssä.

Sellainen epänormaali touhukkuus. Kotona hän ei pysähtynyt hetkeksikään. Viikonloppuisin meillä oli ollut tapana juoda rauhassa aamukahvit ja iltapäiväkahvit. Hypomaniassa hän ei malttanut koskaan pysähtyä edes siksi aikaa, että olisi saanut kahvikupin juotua. Niitä lähes täysiä kahvikuppeja ja muitakin tavaroita alkoi löytyä kotoa mitä oudoimmista paikoista - hän aloitti aina uusia tekemisiä ja vanhat jäi kesken.

En saanut lääkäriin. Lopulta hänellä tosiaan sitä vauhtia alkoi olla niin paljon, ja tuli niitä pettämisiä, että mun oli pakko hakea eroa. Jälkeenpäin ihmettelen, miten paljon minä kestinkään niinä hypomaniavaiheina - hän ei koskaan kuitenkaan ollut niin sekaisin, että olisi pitänyt tai voinut toimittaa sairaalahoitoon. Eron jälkeen hän onneksi meni itse lääkäriin ja on nykyään tasaisemmassa kunnossa ja jaksaa olla lasten kanssa paljon enemmän kuin ennen eroa.

Tekee kokoajan jotakin, ei pysty olemaan aloillaan. Se on hieno olotila, mutta toisaalta ahdistava. Ei tiedä mitä pitäisi tehdä, siksi menee pitkinpoikin ja tekee vähän kaikkea.

Ehkä vähän samanlainen sisäinen pakko kuin syksyisin muuttolinnuilla, jotka tuntevat jonkunlaisen "kutsumuksen", että kohta lähdetään.

Ne kokoontuvat parviksi, pyörivät ihan samalla tavoin maanisesti kun minä.

Mä en vaan tiedä mihin lähtisin ja mitä tekisin.

Toissayönä klo yksi revin juolavehnää pois kasvimaaltani, kun en muuta keksinyt.

Omalla siipallani on kyllä noita projekteja, muttei toistaiseksi ole tullut kohtuutonta haittaa (muuta kuin aikaa ei jää perheelle). Mutta kotona taas on enemmän saamattoman oloinen. suunnittelee kyllä niitä projektejaan, mutta nukkuu mielestäni tavallista enemmän ja voi hyvinkin istuskella kirjaa lukemassa tai netissä, siis ei ole mikään hirveä hönkä päällä.

Miten miehesi mania todettiin? Saitko häntä lääkäriin? Minäkin olen miettinyt, et onko omalla siipallani kaikki kunnossa, on myös hirveän pahantuulinen ja äkkipikainen kotona (mistään ei voi keskustella, jos häntä tai tekemisiään kritisoi), ja uusia projekteja ihan hirveästi suunnittelee, vaikka vanhatkaan eivät ole valmiita. On kyllä ennenkin ollut sellainen, 2 taloprojektia aloittanut, kumpaakaan ei ole saanut täysin valmiiksi, ja nyt aikoo tehdä taloja muillekin.... huolettaa... ja lapset säälittää, kun isä on niin arvaamaton ja helposti huutava.

oli tavattoman ärtyisä, koko ajan menossa jonnekin, tapaamassa kavereita, aloitti uusia harrastuksia. kotona lähinnä kiukutteli. Tutustui uusiin ihmisiin... myös naisiin joihin ihastui suunnattomasti ja aloitti suhteen... Teki "hyviä sijoituksia" ja menetti paljon rahaa. Töissään kaikki muut olivat tyhmiä ja hitaita, eivätkä ymmärtäneet arvostaa hänen hienoja ideoitaan. Sai potkut. Nukkui vähän, saattoi lähteä aamuyöstä lenkille, kirjoittaa romaania (ei koskaan valmistunut).

Mutta en minä sitä heti alkuunsa tajunnut. Hänellä oli aiemmin ollut masennuskausia, ja silloinkin ärtyisyyttä, mutta silloin lähinnä makasi sängyssä. Sellainen epänormaali touhukkuus. Kotona hän ei pysähtynyt hetkeksikään. Viikonloppuisin meillä oli ollut tapana juoda rauhassa aamukahvit ja iltapäiväkahvit. Hypomaniassa hän ei malttanut koskaan pysähtyä edes siksi aikaa, että olisi saanut kahvikupin juotua. Niitä lähes täysiä kahvikuppeja ja muitakin tavaroita alkoi löytyä kotoa mitä oudoimmista paikoista - hän aloitti aina uusia tekemisiä ja vanhat jäi kesken. En saanut lääkäriin. Lopulta hänellä tosiaan sitä vauhtia alkoi olla niin paljon, ja tuli niitä pettämisiä, että mun oli pakko hakea eroa. Jälkeenpäin ihmettelen, miten paljon minä kestinkään niinä hypomaniavaiheina - hän ei koskaan kuitenkaan ollut niin sekaisin, että olisi pitänyt tai voinut toimittaa sairaalahoitoon. Eron jälkeen hän onneksi meni itse lääkäriin ja on nykyään tasaisemmassa kunnossa ja jaksaa olla lasten kanssa paljon enemmän kuin ennen eroa.

Omalla siipallani on kyllä noita projekteja, muttei toistaiseksi ole tullut kohtuutonta haittaa (muuta kuin aikaa ei jää perheelle). Mutta kotona taas on enemmän saamattoman oloinen. suunnittelee kyllä niitä projektejaan, mutta nukkuu mielestäni tavallista enemmän ja voi hyvinkin istuskella kirjaa lukemassa tai netissä, siis ei ole mikään hirveä hönkä päällä.

Miten miehesi mania todettiin? Saitko häntä lääkäriin? Minäkin olen miettinyt, et onko omalla siipallani kaikki kunnossa, on myös hirveän pahantuulinen ja äkkipikainen kotona (mistään ei voi keskustella, jos häntä tai tekemisiään kritisoi), ja uusia projekteja ihan hirveästi suunnittelee, vaikka vanhatkaan eivät ole valmiita. On kyllä ennenkin ollut sellainen, 2 taloprojektia aloittanut, kumpaakaan ei ole saanut täysin valmiiksi, ja nyt aikoo tehdä taloja muillekin.... huolettaa... ja lapset säälittää, kun isä on niin arvaamaton ja helposti huutava.

Se mulla tuli mieleen. Monilla aikuisilla ADHD ilmenee just noin. Innostutaan jostain asiasta, mutta ei ole pitkäjänteisyyttä viedä sitä loppuun. Keskusteluihin ei ole intoa, koska niihin ei jaksa kunnolla keskittyä. Ja kun paikallaan pysyminen on vaikeaa, niin koko ajan pitää olla tekemässä jotain. Ärtyisyys ja arvaamattomuus kuuluvat myös kuvaan.

Mun suvussa on paljon ADHD:ta (ihan diagnosoitua), ja miehen isä on oikein tyyppiesimerkki, myöntää sen itsekin mutta ei halua lääkitystä koska se kahlitsee taiteellisuutta (sillä ei ole merkitystä miten paljon perhettä rasittaa hänen touhut), ja mun miehellä on myös hyvin paljon piirteitä. Meidän esikoisella on myös diagnosoitu ADHD johon lääkityskin.

Sellaisen puolison kanssa on oikeasti raskasta elää, vaikka kuinka rakastaisi. Jos aikoo jaksaa, pitää kyetä rakentamaan tietynlainen suodatin, ellei puoliso suostu hakemaan apua. Lasten tilanne meilläkin surettaa eniten. Eikä mies kumminkaan näe itsessään mitään ongelmaa... Vaikka asiantuntijatkin rautalangasta vääntää.

uskomattomina kertomuksina. KVG Bipo, kaksisuuntainen mielialahäiriö (mulla on se)

Suosittelen, että käyt lukemassa omaisten.orgista keskusteluja. Niistä löytyy aika selkeitä esimerkkejä millainen ihminen on maaninen tms. Täältä tulee vähän sellaisiakin vastauksia, että olisin kovasti kriittinen niitä lukiessani, nämä mielen sairaudet kun eivät ihan yksinkertaisia ole. :)

ja itse bipona ois hyvä, jos asianomaisetki ymmärtäis sairauden, ku ei sitä ihan pahuuttaan kaikkia tyhmyyksiä tee....

Kuulostaa yhdeltä miespuoliselta ystävältäni. Ei suostu hakeutumaan hoitoon tai hakemaan apua, koska nauttii sitten toisaalta tuosta häiriöstään.

Kuulostaa ihan terveeltä ihmiseltä jolle on täytynyt diagnosoida ongelma, jotta lääketeollisuus pystyy tekemään rahaa.

ylös.

ei tule uni.

Itseluottamus kasvaa, jonka seurauksena tekee paljon radikaaleja päätöksiä. Myös tavallista enemmän ns. säätöä vastakkaisen sukupuolen kanssa, pettämistäkin.

Maniassa (hulluus) on ainakin oireena muutaman tunnin yöunet. Huono puoli on, että sieltä tullaan aina alas ja masennutaan.

minulla oli sellainen päällä ihmeen kauan, varmaan 5-6 vuotta  kunnes uupumus ja masennuskausi löivät jalat alta ja olin pois työelämästäkin 2 vuotta.

Terapeuttini sanoi, että hypomaniaa on vaikea havaita ulkoapäin tai tunnistaa itsessään, koska silloin voi omasta mielestään paremmin kuin koskaan, on täynnä energiaa ja ideoita. Oikeastaan sellainen tila on nykytyönantajan toiveuni, mutta mutta...  liian vähät yöunet ja jatkuva ylikuormitus muistuttavat jossain vaiheessa omasta kuolevaisuudesta ja silti yrittää jatkaa samaan malliin, kunnes ei enää jaksa. Jos oma itsevarmuus on ollut kovin toimintakeskeistä, saa aikamoisen potkun päähän kun ei jaksa enää edes kättään nostaa.

Näin jälkikäteen ajatellen hypomanian aikana oma kuva itsestä ja omista kyvyistä ei ole realistinen. Kokee olevansa pätevä kaikessa ja voivansa vaan ryhtyä johonkin vaativaan työhön ihan tuosta vaan.

Tunnistan siitä, että unentarve vähenee reilusti ja siitä huolimatta jaksan touhuta kaikenlaista. Ruokahalu muuttuu, syöminen voi unohtuakin. Seksihalut on ihan järkyttävät, epämääräisiä irtosuhteita saattaa tulla. Alkoholi rupeaa kiinnostamaan. Sitä luulee alkuun, että voi loistavasti ja koko maailma on vaan niin ihana. Mieli on kirkas ja tulee mahtavia ideoita yötä päivää. On vaikeaa pysyä aloillaan tai keskittyä kunnolla mihinkään. Pikkuhiljaa tuo olotila käy ärsyttämään ja levottomuus vain lisääntyy. Hypomaniassa ihminen ei välttämättä hajota koko elämäänsä, riippuu varmaan osittain siitäkin onko esimerkiksi viinaan menevä. Hypomania ja alkoholi on huono yhdistelmä. Hypomanian kanssa voi elää hyvää elämää, jopa sellaista, ettei läheisten tarvitse kärsiä. Se vain vaatii hyviä elämänhallintataitoja ja sen, että hyväksyy sairauden olemassaolon ja ottaa tarvittaessa myös lääkkeellisen avun vastaan. Itse en mielelläni lääkkeitä käytä, mutta toisinaan lääkitys on ainoa keino päästä pois tosta niin kuormittavasta vuoristoradasta. Masennukset on mulla lieviä, nuorempana oli rajumpaa. Säännöllinen ja ns. kurinalainen elämä auttaa paljon.

Mies on kaikkitietävä. Touhukas koko ajan tekee jotain vaikkei varsinaisesti saa mitään aikaan. Puheet on niin kauas lentoisia ettei järkeä. Mitään ei tapahdu vaikka eilen olisi ollut kuuta taivaalta hakemassa. Humalaisen oloinen vaikkei ole juonut yhtään. Tuhlaa esim ruokaan. Yhtenä päivänä hakee jumalattomasti pihviä ja filettä. Toisena päivänä ei oo enää rahaa mihinkään. Autoja ostellut ja vaihtanut puolen vuoden sisällä. Useita. Nyt onkin rahaton. En tiedä mistä aloittais hoitoon pääsyn.