Miten oppisi kestämään ns. hitaita ihmisiä?

näitä hitaita miehiä. Minunkin mies on superhidas puheissaan ja tekemisissään, mutta tekeekin kaikki asiat sitten niin harkiten ja huolella, että mitään ei tarvitse jälkikäteen korjailla.



Itseäni arjessa rasittaa tämä kyllä tosi paljon, siis temperamenttien erilaisuus. Ja itse asiassa miestänikin on nyt yli 10 v. yhdessäolon jälkeen alkanut ärsyttää puheliaisuuteni, "liika selitys", hössötys jne. Katsotaan mitä tästä vielä tulee...

mutta minulla auttaa tukeva humalatila. Hitaat jankkaajat ovat aivan siedettäviä kun se jaaritus kuuluu pienen pöhnän takaa ja kehtaa julkeasti ajatella omia juttujaan sitä kuunnellessa.

itse olen sillälailla sukkela liikkeissäni, ajatuksissani ja päätöksissäni. Nyt tämä keskustelu meni siihen, että hidas tyyppi on vain semmoinen luonteeltaan, mutta nopea ja kärsimätön onkin ILKEÄ ja ylimielinen. Ihan yhtälailla se on ominaisuus!!



Ja minä kyllä teen kaikkeni peittääkseni kärsimättömyyteni, mutta ihan oikeasti minä saan fyysisiä oireita, tuntuu että sisälläni jokin räjähtää jos joudun liikaa hidastelemaan tai odottamaan. Jalat kihelmöi, tärisyttää. Tuntuu, että on pakko ottaa juoksuspurtti. Koulussa muistan kun kuljin hitaampien kanssa rappuja, keksin sellaisen keinon, että hypin joka rappusen oikein korkealle, sain tuskan pois:)

Tarkoitan nyt siis hitaudella tietysti hieman... no... tyhmiä ihmisiä. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä vitsejä ilman rautalangan taivuttelua tai ihmisiä, joilla on oma supliikki ihan alakoulu tasoa.

En todellakaan yritä väittää itse olevani kansakynnan penaalin terävin kynä. Joskus vaan huomaan tarvitsevani itsehillintää, jotta en räjähdä näille yksinkertaisille tahoille. Harvoin he ilkeitä ovat, mutta toleranssini tyhmyydelle on aika huono. Voiko tästä poisoppia?

mulla joskus käynyt näin ja ite saanut parhaat naurut...

Oletko miettinyt sitä, että kaikilla ei ole samanlainen huumorintaju, kaikkiin ei naurata samat vitsit kuin sinua. Ja oletko sitäkään mahtanut ajatella, että jos persoonastasi huokuu jonkinlainen ylimielisyys, niin keskustelukumppanisi saattaa jännittää puhumista kanssasi niin että syntyy tuollainen vaikutelma että supliikki on alakoulun tasoa?

Minä olen ap:n kuvaama hidas, verkkainen ihminen, jonka suullinen kommunikaatio on alakoulutasoa tai ei oikeastaan sitäkään, koska en ylipäätään puhu juuri mitään. Jos puhun, vältän vaikeita sanoja, puhun murteellisesti ja tosiaan hitaasti. Ja vitsit, niitä minä en ymmärrä ollenkaan , tai siis ymmärrän, mutta en vaan käsitä, miten joku pitää niitä hauskoina. Musta ne ovat yleensä vaan huonoja. En todellakaan ole penaalin terävin kynä. Mutta ei sun ap tarviste oppia mua sietämään. Mä en noin ylipäänsä voi sietää ihmisiä, jotka kuvittelevat, että nopea ilkeys on älykkyyttä, joten en mäkään halua olla sun kanssa missään tekemisissä. Jos vaan sovitaan sellaisesta molemminpuolisesta välttelystä, jooko? Jos on ihan pakko niin hymyillään ja nyökätään toisillemme kohteliaasti ja jatketaan matkojamme kohti muuta maailmaa? tervesin hidas harkitsevainen ja huumorintajuton hissukka filosofian tohtori...

Enkä todellakaan laske sitä vahvuudekseni, se on nimenomaan yksi heikkouksistani. Pitäisi pystyä muokkaamaan käytöstään seuran mukaan, mutta se on mulle joskus vaikeaa. Olen ihan selvillä siitä ettei kukaan pidä siitä että heidän lauseitaan täydennetään, mutta joskus se tilanne on vain niin sietämättömän ärsyttävä että lipsahdan siihen.



Se mua ei vaivaa jos joku ei tajua mun vitsejäni, tai jos ne eivät kaikkien mielestä ole hauskoja (jos on olemassa yleishauskoja vitsejä niin mä en ainakaan niitä osaa). Suoranainen tyhmyyskään ei ole se mua eniten ärsyttävä juttu, sillä eihän kukaan tahallaan ole tyhmä. Eniten mua raivostuttaa sellainen itsetietoinen hitaus, jonka viesti tuntuu olevan että puhuja on niinmaan mahtihenkilö että oli juttu kuinka pitkä hyvänsä, muiden on vain jaksettava



kuunnella



s e









l o p p u u n









a





s





t





i



.







.







.

Ja mietippä sitä, kun huomaa oman lapsensa olevan se tylsin kynä. Voi tätä kestämisen ja sietämisen ihanuutta.

räjähtää tuollaisille tyhmille saappaille päin naamaa, ja antaa heidän kuulla kuinka urpoja ovatkaan.



Minusta on itsestä mahtava, kun ei tarvitse olla tyhmä!!!

Ja mietippä sitä, kun huomaa oman lapsensa olevan se tylsin kynä. Voi tätä kestämisen ja sietämisen ihanuutta.

Sinulla se tilanne? Hän on kuitenkin vasta lapsi ja voi vielä hyvin kehittyä (, jos on terve). Aikuisiin ei taida enää mikään terotin pystyä?

ap

Joskus on pakko vain lähteä pois tilanteista, ettei kuitenkaan pamauta toisille mitään ihan typerää.



Kuitenkin sitä on kyettävä olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa (ja töissä...).

Minua ärsyttävät konkreettisesti hitaat ihmiset. Lopetan lauseet heidän puolestaan, hoputan etenemään kerronnassa kun he puhuvat jostain asiasta jne. Ärsyynnyn herkästi, kun ihmiset tekevät asioita superhitaasti. Nolottaa.

Minua ärsyttävät konkreettisesti hitaat ihmiset. Lopetan lauseet heidän puolestaan, hoputan etenemään kerronnassa kun he puhuvat jostain asiasta jne. Ärsyynnyn herkästi, kun ihmiset tekevät asioita superhitaasti. Nolottaa.

ap

Ja mietippä sitä, kun huomaa oman lapsensa olevan se tylsin kynä. Voi tätä kestämisen ja sietämisen ihanuutta.

Sinulla se tilanne? Hän on kuitenkin vasta lapsi ja voi vielä hyvin kehittyä (, jos on terve). Aikuisiin ei taida enää mikään terotin pystyä?

ap

jostain nekin tumput ja saappaat kasvavat. Tiedän että esikoiseni tulee kuulumaan siihen ryhmään, joka vaikuttaa kanootista tipahtaneelta tai laaksosta karanneelta. Useita vuosia nuorempi kuopus on aivan erilainen, häntä kun seuraa, sen vaan tietää että isomman kohdalla juna meni jo, jos se edes koskaan meni ohi.

Oletko miettinyt sitä, että kaikilla ei ole samanlainen huumorintaju, kaikkiin ei naurata samat vitsit kuin sinua. Ja oletko sitäkään mahtanut ajatella, että jos persoonastasi huokuu jonkinlainen ylimielisyys, niin keskustelukumppanisi saattaa jännittää puhumista kanssasi niin että syntyy tuollainen vaikutelma että supliikki on alakoulun tasoa?

nyt kouluikäisellä lapsellani on todettu lievä kehitysvamma, eli aikuisena tulee olemaan juuri sellainen hidas, ei-välkky, kaikin puolin ärsyttävä tyyppi joita nyt olen sietänyt vain juuri ja juuri. on siis toki jo nyt käynyt hermoille usein ja lujaa.



universumin huumorintajua?

Ja mietippä sitä, kun huomaa oman lapsensa olevan se tylsin kynä. Voi tätä kestämisen ja sietämisen ihanuutta.

Sinulla se tilanne? Hän on kuitenkin vasta lapsi ja voi vielä hyvin kehittyä (, jos on terve). Aikuisiin ei taida enää mikään terotin pystyä? ap

Mulla on se tilanne, että lapsi ei ole terve. Että kärsivällisyyttä mitataan jokaikinen päivä. Ja olen luonteeltani kärsimätön...

Eipä tässä oikein muu auta kuin laskea hiljaa mielessä vaikka sataan.. Poistua välillä paikalta, kun meinaa hirttää ... Ja välttää lisäkärsimyksiä, esim. en käy kaupassa ruuhka-aikoina, matkustan yksin, jne.

Ja mietippä sitä, kun huomaa oman lapsensa olevan se tylsin kynä. Voi tätä kestämisen ja sietämisen ihanuutta.

Sinulla se tilanne? Hän on kuitenkin vasta lapsi ja voi vielä hyvin kehittyä (, jos on terve). Aikuisiin ei taida enää mikään terotin pystyä?

ap

jostain nekin tumput ja saappaat kasvavat. Tiedän että esikoiseni tulee kuulumaan siihen ryhmään, joka vaikuttaa kanootista tipahtaneelta tai laaksosta karanneelta. Useita vuosia nuorempi kuopus on aivan erilainen, häntä kun seuraa, sen vaan tietää että isomman kohdalla juna meni jo, jos se edes koskaan meni ohi.

nyt kouluikäisellä lapsellani on todettu lievä kehitysvamma, eli aikuisena tulee olemaan juuri sellainen hidas, ei-välkky, kaikin puolin ärsyttävä tyyppi joita nyt olen sietänyt vain juuri ja juuri. on siis toki jo nyt käynyt hermoille usein ja lujaa. universumin huumorintajua?

Heh, se on käynyt mielessä.

t. toinen äiti, jolla lievästi kehitysvammainen lapsi

jos pyytäisit tuttaviltasi rehellisen arvion ITSESTÄSI. Luultavasti saisit kuulla olevasi neuroottisen kärsimätön natsipäsmäri tai muuta vastaavaa.



Voisi helpottaa.