Miten oppisi kestämään ns. hitaita ihmisiä?

Minä olen varmaan monen mielestä tosi hidas. Olen analyyttinen, ja kiinnostunut ihmisen psyykestä. Kestän oikein mainioisti älykkäänä itseään pitäviä henkilöitä, he ovat minusta loputonta hupia. Oikein asetelluilla kysymyksillä saa nämä ah-niin-tärkeät ja aikaansaavat ihmiset tuhahtamaan mitä hienoimpia helmpiä, kuten "Tottakai olen aina oikeassa" ja "Minä en koskaan valehtele".



Eivätkä raukat koskaan saa selville miksi me hitaat levitämme kasvoillemme hymyn emmekä vaivaudu vastaamaan näiden neroneitien tosi hienoihin "Arvosta minua kun olen kerrankin kohtelias ja osoitan teeskenneltyä mielenkiintoa vaikka oikeasti halveksun sinua koska et ole kuten minä!"-kysymyksiin.



Koska tietysti jokainen eleeni ja ilmeeni ilmentää juuri sitä minun tyhmyyttäni, eikös niin.

Minä olen ap:n kuvaama hidas, verkkainen ihminen, jonka suullinen kommunikaatio on alakoulutasoa tai ei oikeastaan sitäkään, koska en ylipäätään puhu juuri mitään. Jos puhun, vältän vaikeita sanoja, puhun murteellisesti ja tosiaan hitaasti. Ja vitsit, niitä minä en ymmärrä ollenkaan , tai siis ymmärrän, mutta en vaan käsitä, miten joku pitää niitä hauskoina. Musta ne ovat yleensä vaan huonoja. En todellakaan ole penaalin terävin kynä.



Mutta ei sun ap tarviste oppia mua sietämään. Mä en noin ylipäänsä voi sietää ihmisiä, jotka kuvittelevat, että nopea ilkeys on älykkyyttä, joten en mäkään halua olla sun kanssa missään tekemisissä. Jos vaan sovitaan sellaisesta molemminpuolisesta välttelystä, jooko? Jos on ihan pakko niin hymyillään ja nyökätään toisillemme kohteliaasti ja jatketaan matkojamme kohti muuta maailmaa?



tervesin hidas harkitsevainen ja huumorintajuton hissukka filosofian tohtori...

Ja lopulta oppii huomaamaan, että nopeus ja kärsimättömyys voi olla suurempi vika ja ongelma kuin hitaus.



Minulla on hidas mies, mutta olen tottunut hänen tapaansa elää, vaikkakin se on aiheuttanut satoja kertoja suunnatonta tuskastumista minulle.Eipä aiheuta enää; olen oppinut relaamaan. Olen oppinut, että mikään hätäily tai voivottelu ei kannata, asiat voi ottaa rennostikin.



Hommat voi hoitaa loppuun hitaastija nautiskellen, ja lopputulos saattaa olla jopa parempi kuin hosujilla ja hästääjillä.



Ja vaikka mies onkin äärimmäisen hidas, hän ei silti todellakaan ole tyhmä. Henkilökohtaisesti ärsyynnyn nykyään muissa ihmisissä vouhkaamisesta kuin hitaudesta.



Omissa töissäni ja arjessani joudun itseäni vieläkin välillä "rauhoittelemaan" ja muistuttamaan siitä, ettei ole mikään pakko pilata elämäänsä kiireellä ja sekopäisellä touhottamisella.

en ole keksinyt vielä keinoa. Itseäni ehkä ärsyttää juuri konkreettisesti hitaat ihmiset, kuten mieheni. Jos häneltä kysytään jotain perheeseemme liittyvää ehdin aina vastata ensin. Mielestäni odotan niin kauan, että tilanne käy kiusalliseksi ennen kuin vastaan, mutta tässä ajassa mieheni ei ole vielä saanut mietityksi mitä sanoisi.

Se on erityisen ärsyttävää kiusallisissa kysymyksissä, joihin minä joudun aina vastaamaan, kun en enää kestä hiljaisuutta. Samoin jos keskustelemme, joudun usein puremaan huultani että annan miehelleni riittävästi aikaa muodostaa lauseita, enkä hoputa sanomalla, no? Kesti kauan ymmärtää, että mieheni on vain hidas, eikä suinkaan tyhmä.

--

hän on älykkyydeltään ihan normaalia keskitasoa, mutta vaatii hankalissa tai vähänkään vakavammissa asioissa aikaa saada miettiä asioita itse, ennen kuin kykenee vastaamaan. alkuun tämä hämmensi, enkä mitenkään voinut käsittää, ettei joku pysty käsittelemään asioita samalla kun puhuu. nykyään olen jo tottunut tähän niin, että osaan vaieta ja pohtia vähän omia juttujanikin, jos haluan mieheltäni vastauksia. jos joku keskustelee meidän molempien kanssa, en koskaan puutu asiaan, jos näen, että ihmistä kiinnostaa mieluummin mieheni mielipide, kuin minun.

mieheni tavassa käsitellä asioita ja keskustella niistä on se nerokas puoli, että hän ei koskaan sano mitään puolinaista, vaan hänen kanssaan todella voi käsitellä asioita todella pintaa syvemmältä. kunhan vain siihen malttaa käyttää aikaa.

Minä olen varmaan monen mielestä tosi hidas. Olen analyyttinen, ja kiinnostunut ihmisen psyykestä. Kestän oikein mainioisti älykkäänä itseään pitäviä henkilöitä, he ovat minusta loputonta hupia. Oikein asetelluilla kysymyksillä saa nämä ah-niin-tärkeät ja aikaansaavat ihmiset tuhahtamaan mitä hienoimpia helmpiä, kuten "Tottakai olen aina oikeassa" ja "Minä en koskaan valehtele".

Eivätkä raukat koskaan saa selville miksi me hitaat levitämme kasvoillemme hymyn emmekä vaivaudu vastaamaan näiden neroneitien tosi hienoihin "Arvosta minua kun olen kerrankin kohtelias ja osoitan teeskenneltyä mielenkiintoa vaikka oikeasti halveksun sinua koska et ole kuten minä!"-kysymyksiin.

Koska tietysti jokainen eleeni ja ilmeeni ilmentää juuri sitä minun tyhmyyttäni, eikös niin.

Itseäni ärsyttää kiirehtivät ihmiset. Juuri sellaiset jotka ovat täydentämässä toisen lauseita, pahimmassa tapauksessa alkavat puhumaan muiden päälle. No sitten ovat nämä ap:t jotka hymyilevät olevinaan kärsivällisesti, vaikka tosiasiassa heistä paistaa kärsimättömyys läpi kilometrien päähän.

Näille ihmisille teen yleensä niin että pitkitän tahallanikin sanomisiani ja ajattelutaukojani. Siinähän pitää tyhmänä. Ainakaan minulla ei ole kiire tuoda omia "fiksuja ja filmaattisia" ajatuksia esiin.

Melkeinpä näistä jotka hätäilevät vuoroaan, tulee mieleen että he vain pyrkivät nopeasti olemaan oikeassa, aivan kuin se asian nopeasti esille tuominen tekisi heidän mielipiteensä enemmän oikeaksi ja älykkäämmäksi kuin muiden.

Ap:lle ei tietenkään ole tullut mieleen että se kärsimättömyys paistaa hänestä läpi ja että nämä hitaat ärsyttävät sinua vain tahallaan. Ehkä sinusta paistaa tietty ylimielisyys; "nauran näille jutuille, tajuan piilomerkitykset, olen siis älykkäämpi kuin sinä", et vaikuta mielestäni pohjimmiltasi sydämelliseltä ihmiseltä.

Minäkin tajuan piilomerkitykset, ironian, sarkasmin ja satiirin vivahteet, mutta minun huumorintajuni luultavasti poikkeaa sinun huumorintajustasi juuri sen verran että sinun hauskat juttusi eivät naurata minua.

Itsekin menen hiljaiseksi sellaisten ihmisten seurassa jotka vaikuttavat ylimielisiltä tai sellaisilta etteivät ole oikeasti niin ystävällisiä ja sydämellisiä kuin itse luulevat.

Kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme, ja joillakin ihmisillä se heikkous on tuolla supliikkipuolella. Pidä mielessäsi, että he voivat ominaisuuksilleen yhtä vähän kuin sinä omillesi.



Älykkyyttäkin on eritasoista, ja se huonoja vitsejä kertova idiootti saattaa päihittää sinut jossain muussa 6-0. Se ei kerro sinun olevan tyhmä, vaan toisen olevan kyseisessä asiassa älykäs. Samalla tavalla sinun sosiaalinen älykkyytesi ei tee matemaatikosta tyhmää.



Ja mitä tulee ärsytyksen tunteeseen - sillekään ei voi mitään, hyväksy se piirre itsessäsi niin ehkä voit kasvaa asian yli.

opettele hyväksymään oma tyhmyytesi. vasta sitten muiden tyhmyys lakkaa kiusaamasta sinua!

sekä hitaisiin että nopeisiin ihmisiin. Itse olen melko nopea, eli tykkään selittää asiat nopeasti ja tehdä kaiken melko rivakasti. En vain luonnostani ole liikkeissäni hidas.



Mieheni puolestaan sekä puhuu että tekee hitaasti. Hän on saanut minut raivon partaalle sadat kerrat. (Jos vaikka sanon hänelle jotain ja hänellä kestää 3 minuuttia sanoa takaisin yhtään mitään.) Vähitellen olen kuitenkin oppinut elämään tämän asian kanssa ja jopa nauttimaan siitä, että itsekin teen joskus asiat hitaasti. Puhumaan en varmaan koskaan opi hitaasti...

Mulla on ollut vaikeuksia erottaa tyhmyyttä ja vittumaisuutta toisistaan. Tyhmät ihmiset kuulostavat vittumaisilta, kun eivät tajua asioita, ja sitten kyselevät idioottimaisuuksia. Usein olen suuttunut ihmiselle vain siksi että kuvittelen hänen olevan vittumainen, vaikka on vain tyhmä. Minulla oli tällainen pomo, joka oli todella hidas, eikä tajunnut asioita, vaikka kuinka väänsi rautalangasta. Asioiden ymmärtäminen kesti hänellä viikko tolkulla, vaikka minä tajusin ne viidessä minuutissa. Sitten kun hän ei tajunnut, hän käski minun tehdä asiat väärin, ja jouduin ne niin tekemään, vaikka itse olin ymmärtänyt asian oikein. Että oli stressaavaa.

Minä pystyn hyväksymään tyhmyyden, jos se ihminen ei ole minun yläpuolellani, vrt entinen pomoni. Vittumaisuutta en anna anteeksi, vaikka se niin läheltä tyhmyyttä liippaakin.

Minulla on kehitysvammainen lapsi, jota rakastan ylikaiken. Mutta hän ei ole hidas, vaan vähän liiankin nopea. Ehtii tekemään kaikkea mahdollista pahaa, ennen kuin itse ehdin sanomaan mitään. Hän ei ole ilkeä, joten hänet on helppo hyväksyä.

Ihmiset kuvittelevat olenvansa älykkäitä, kun osaavat vittuilla. Minun mielestäni se ei ole älykkyyttä vaan tyhmyyttä. On tyhmää käyttäytyä huonosti.

Mä en ole elämäni aikana kovin montaa tyhmää ihmistä tavannut. Siis niin tyhmää, että sen kanssa ei voisi ollenkaan seurustella.



Eihän sitä kaikkien kanssa viihdy ja kaikista tykkää mutta normalaisti sellaisten kanssa ei tarvitse ylenmäärin ollakaan.

ja projisoit sen heihin. Siitä kiukkusi vain johtuu.

Töissä olen joutunut oppimaan työskentelemään hyvinkin hitaitten ihmisten kanssa. Mielenkiintoista, että nuorissa työntekijöissä on aika paljon velttoutta, kun taas eläkeikää lähestyvissä valtaosa toimii ripeästi.

"Jos haluat ikävystyttää niin kerro kaikki" 8v tyttäreni kertoo huolella alusta loppuun kaikki mahdolliset yksityiskohdat asioista, juttu kestää kauan ja joudun puremaan hammasta yhteen, että jaksan kuunnella loppuun. olen kärsimätön ihminen, haluan asioiden tapahtuvan nopeasti ja se on piirre itsessäni mitä vihaan. en vihaa lastani tai pilkkaa häntä täällä, se on hänen juttunsa :) mieheni on samanlainen hidas, mutta eivät he tyhmiä ole, kertovat asiat vaan eri tavalla kuin minä tekisin. hänelle uskallan useasti ärähtää, mikä on kyllä tyhmästi minulta tehty, muttaa hopi hopi!!

Vaikka ei dementiaa tulisikaan, niin nopeus vähenee selkeästi. Olen tarkkaillut tilannetta ja asia on päivän selvä. Näin käy kaikille vanhetessaan!



(Mieheni vähän koulutettu täti (72-v.) puhui meille vuosikaudet, että hänellä on MS-tauti. Kun sitten en vuosienkaan saatossa huomannut hänellä mitään oireita, vaadin paperit nähtäväksi. Höh: hänellä oli ateros skleroosi, ei multippeli skleroosi. Ihan eri juttu. Hän vaan oli ajatellut, että skleroosi mikä skleroosi. Ärsytti.)

Itseäni ärsyttää kiirehtivät ihmiset. Juuri sellaiset jotka ovat täydentämässä toisen lauseita, pahimmassa tapauksessa alkavat puhumaan muiden päälle.

Minä teen tuota. Usein saan itseni kiinni ennen kuin avaan suuni, joskus en. Hitaiden aknssa ei aina edes tiedä, ovatko he lopettaneet lauseensa... Mutta en ole ylpeä siitä, vaan minua nolottaa, jos tajuan keskeyttäneeni.

Melkeinpä näistä jotka hätäilevät vuoroaan, tulee mieleen että he vain pyrkivät nopeasti olemaan oikeassa, aivan kuin se asian nopeasti esille tuominen tekisi heidän mielipiteensä enemmän oikeaksi ja älykkäämmäksi kuin muiden.

Ei se noinkaan ole. Minä vaan höläytän sen oman kommenttini (voi olla myöntö tai "niinpä!" johonkin, mitä luulen toisen olevan sanomassa). Tai jotenkin ajattelen, että asia menee ohi, jos ei reagoi nopeasti. Usein en ehdi ajatella mitään.

Ap:lle ei tietenkään ole tullut mieleen että se kärsimättömyys paistaa hänestä läpi ja että nämä hitaat ärsyttävät sinua vain tahallaan.

Itselleni on kyllä tullut ja ne tilanteet ovat kiusallisia. Olen pahoillani huonosta käytöksestäni ja tunnen itseni typeräksi ja lapselliseksi. joskus vaan innostuu...

Ehkä sinusta paistaa tietty ylimielisyys; "nauran näille jutuille, tajuan piilomerkitykset, olen siis älykkäämpi kuin sinä", et vaikuta mielestäni pohjimmiltasi sydämelliseltä ihmiseltä.

Minäkin tajuan piilomerkitykset, ironian, sarkasmin ja satiirin vivahteet, mutta minun huumorintajuni luultavasti poikkeaa sinun huumorintajustasi juuri sen verran että sinun hauskat juttusi eivät naurata minua.

Minä en ole mielestäni ylimielinen tai vähättelevä... Huumorintajusta: tietysti jokainen pitää sitä omaansa parhaana, muutenhan se ei olisi se oma huumorintaju, jonka mukaan joku on hauskinta. Mutta on myös ihmisiä, joilla ei ole kykyä kuvitella mitään tai huvittua yllätyksestä ja sellaiset ovat aika suoraan huumorintajuttomia.

Ajatukseni kulkevat nopeammin kuin suuni.

Kirjoitan paljon, koska nerot tekevät sitä. Kirjoittaessa ajatukset pysyvät paremmin järjestyksessä ja muistissa.

Puolisonikin kertoi alussa että sai minusta hieman yksinkertaisen kuvan, kun usein olin poissaoleva ja sanoissa harkitseva.



Minusta on mukava valita sopiva sana sen tavallisen liian usein käytetyn sanan tilalle. Jos olen käyttänyt liikaa sanaa miellitty ( yleensä noin 300x viikossa) niin mielelläni vaihtaisin sen reserviin ja käyttäisin jotain toista sen sijaan. Tälläinen sanojen vaihtelu pitää mieleni virkeänä.



On vaikeaa keskustella arkisia asioita, kun aivot työstävät samalla älyllistä työtä. Saatan pyöritellä mielessäni neljääkin asiaa samalla. Yritä siinä hoitaa ystävällisen tylsä keskustelu tuttavan kanssa. Harvoin siihen löytyy motivaatiotakaan. Olisi mukavaa vain istua hiljaa ja hymyillä. Tyhjyyttä on turhanpäiväisyyksillä turha täyttää. Maailmassa on paljon turhaa melua ja räiskyviä mainoksia.



Suurin melusaaste on huumori. En keksi älyttömämpää aivoitusta, kun vitsi ja vitsaileminen. Minusta se on alentavin tapa nuolla vastapuolen takamusta, tai pahimmillaan hyökkäys toisen rauhaa kohti. Eniten vihaan naurunappula.fi sivustoa. Tämäntyyppiset sivustot mädännyttävät internettin.



t: korkea äo

sellaiset hitaat, joiden älyssä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta toimivat vaan hirvittävän hitaasti. Eräs tuttuni puhuukin niin hitaasti että ehdin vaikka tehdä voileivän itselleni sillä aikaa kun lopettaa yhden lauseen. Kaikkea pitää pohtia pitkään, ja hitaasti. Keskusteleminen välillä ahdistaa kun olen tottunut nopeaan puherytmiin, en sana per minuutti -tahtiin.



Ja on muutenkin hidas. Tuli yökylään ja seuraavana päivänä teki lähtöä niin pitkään että kello oli jo illalla kahdeksan ennen kuin pääsi lähtemään. Aamusta asti pohti sitä lähtemistä ja suunnitteli ja valmistautui mutta vasta illalla lähti (ja etukäteenkin oli sovittu että lähtee aamulla).



Mutta älyssä ei ole vikaa, vitsit sun muut älyää ihan niin kuin muutkin.

Meillä on miehen kanssa selvä temperamenttiero. Hän on hidas - pohdiskelee kaikkea aina toooosi pitkään ennen valintaa, minä olen siihen mennessä jo ratkaissut asian. Sitten miestä vituttaa, kun en "kuuntele tai keskustele".



Mieheni on kumminkin tutkitustikin hyvin älykäs (minullakin äo on selvästi keskivertoa korkeampi, mutta miehellä on vieläkin enemmän ainakin perinteisesti mitattua matemaattista älykkyyttä). Hän vain on HIDAS ja harkitsevainen...



Vaikeuksiahan siitä helposti tulee, kun on kaksi näin erilaista ihmistä parisuhteessa. Toisaalta täydennämmekin toisiamme tietyssä mielessä, eli ero ei ole pelkästään negatiivinen asia.

Mielestä hitaus tai vitsien ymmärtämättömyys ei välttämättä tarkoita tyhmyyttä. Mieheni serkusta saa hyvinkin ehkä hitaan ja yksinkertaisen vaikutelman. Hän ei osaa juurikaan keskustella, ei ole mikään supliikkityyppi eikö sosiaalinen tosiaankaan, mutta osaa korjata minkä hyvänsä teknisen vempeleen mitä hänen eteensä viedään. Matikassa on myös todella lahjakas. Lukee paljon ja tietää paljon astronomiasta, geologiasta, lääketieteestä .

Mä pidän kyllä itseäni häneen verrattuna melko tyhmänä.

Minua ärsyttävät konkreettisesti hitaat ihmiset. Lopetan lauseet heidän puolestaan, hoputan etenemään kerronnassa kun he puhuvat jostain asiasta jne. Ärsyynnyn herkästi, kun ihmiset tekevät asioita superhitaasti. Nolottaa.

Mua häiritsee suunnattomasti ihmiset, jotka lopettavat lauseet puolestani.

Minulla on puhevika, änkytys, ollut jo pienestä pitäen. Jotta saan jutun luistamaan edes jotenkin, täytyy minun puhua hitaasti, muuten hermostun ja alan änkyttää. Änkyttäessäni en saa ikinä sanottua sitä mitä olin sanomassa, vaan yritän vain pian päästä tilanteesta ja jätän jutun kesken. Suu auki änkytystäni toljottavat ovat muuten aika kiusallinen näky.

Muussa tekemisessä olen vikkelä ja vitsit tajuan yleensä (jolleivät ole todella huonoja), vain tuo puheentuottaminen tökkii.