Miten reagoit jos miehesi ei onnittele sinua syntymäpäivänäsi?

olin itse.

selkeästi jokin alkava muistisairaus.

ollut surullinen ja masentunut. Eipä vain mikään ole auttanut... Mies ei vain koskaan muista. Niinpä lapsellisesti olen lakannut muistamasta hänenkään syntymäpäiviään.

Tutut miehet eivät tunnu muistavan muidenkaan läheisien synttäreitä.



Oma mieheni ei muistanut minua enää pariin viime vuoteen. Olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta. Omassa lapsuudenkodissani synttärit ovat aina olleet iso, iso juttu, joten en voinut tajuta, että yhtäkkiä toinen ei edes onnittele. Muutaman kerran hän on unohtanut koko synttärit. Kerran loukkaannuin niin, että pidin hänelle puhuttelun. Sanoin, että ehkä asia ei ole hänelle tärkeä, mutta minulle on, ja minusta olisi mukavaa, että hän edes onnittelisi minua. Siihen ei kuitenkaan paljoa vaadita.



Mutta... nyt kun olen jutellut tuttujen naisten kanssa, niin ei ne muutkaan pirkaleen ukot tunnu välittävän syntymäpäivistä. Kaikki pahoittavat naistensa mielen kerran vuodessa täydellä välinpitämättömyydellä. Näin siis jo pidempään jatkuneissa suhteissa... alkuaikoina kummasti riittää motivaatiota toisen huomioimiseen.

Eli mies tiesi hyvin että oli syntymäpäiväni. Ei ole pienintäkään epäilystä etteikö tietäisi koska vieraita oli ravannut koko päivän kakkukesteillä ja kyllähän minä niistä puhuin koko viikon.



Sanoi että kun ei ollut ostanut lahjaa niin ajatteli että olen siitä suuttunut ja oli parempi olla vaan hiljaa eikä edes toivotella hyvää syntymäpäivää...



Ja todellakin olen loukkaantunut ja suuttunut! On se nyt kumma jollei vaimon jonka kanssa on oltu yhdessä 15 vuotta niin ei syntymäpäivää jotenkin huomioida!! Ihan jo hyvän päivän tutuillekkin toivotetaan onnea jos tiedetään juhlapäivästä.



Eilen lasten mentyä nukkumaan avauduin kunnolla ja mies sanoi ettei pysty mitään sanomaan kun on niin häpeissään... niin varmaan joo.



Sanoin että nyt onkin akksinkertainen homma sitten, ensin lahjoa kunnolla ja sen jälkeen vielä hyvitellä! Se on liian monta kertaa mitätöinyt mun juhlapäivän, tällä kertaa se ei niin tee.



Minuahan muistetaan vaikka väkisin, en tiedä tuleeko siitä parempi mielei, ei varmaankaan, mutta en halua päästää miestäkään ihan noin vain tästä..



Kyllä se on mielestäni henkilökohtainen loukkaus toista kohtaan jollei pidä minään puolisonsa syntymäpäivää.

joten mä muistutan häntä siitä. Jos siitä huolimatta ei onnittelis lahjojen kera, niin suuttuisin. Jos en olis sanonut asiasta mitään, niin en alkaisi marttyyrisoimaan.

Ja se että ei ole lahjaa ei tarkoita sitä etteikö kannattaisi onnitella. Siinä vaiheessa pitäisi hyvitellä toista erittäin paljon. Jos sun miehes käyttäysyy noin useinkin, niiin mä varmaan vaatisin lapsellisesti häntä keksimään viikonlopuksi mulle jotain tosi kivaa ja jonkun megahienon lahjan eikä sais kitsastella yhtään.

Että olen unohtanut oman mieheni synttärit. Iiks. Olisi voinut ihan mennä ohi ilman teitä!

ja paljon! helpommalla olis päässy kun olis aiemmin muistanut tai edes reilusti sanonut että en muistanut lahjaa mutta hyvää syntymäpäivää rakas ja JOTAIN!!!



Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan kun tulee iltapäivällä töistä kotiin...

Olen itse unohtanut hänen syntymäpäivänsä monet kerrat enkä ole edes hyvitellyt mitenkään. Yleensä muistutamme toisiamme lähestyvistä merkkipäivistä, joten saatamme antaa synttäripusun tai mennä ulos syömään, mutta meillä ei ole mitään vakiintuneita lahjonta- tai muita tapoja,vaikka olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Joskus juhlistetaan, joskus ei. Lähipiirimme on samanlaista eli meillä ei todellakaan juokse onnittelijoita syntymäpäivinä.



Missään tapauksessa en olisi loukkaantunut paria minuuttia kauempaa.

toissavuonna. Jääkaapissa oli kakku, jonka olin lasten kanssa leiponut päivän aikana ja koululainen piirsi ison kortin ja väritti hienoa kuvaa kun mies tuli töistä. Silti... Mies ei vaan tajunnut... kunnes aloin ruuan jälkeen kattamaan kahvikuppeja ja kakkulautasia ja lapsi antoi valmiin korttinsa ja onnitteli halauksen kera. Mies tuli ja antoi pusun ja totesi nolona, että oli unohtanut kokonaan.



Ei pyytänyt anteeksi, sanoi vaan, että unohti. Inhoan sitä, ettei mies pahoittele, jos on tehnyt jotain hölmöä tai kuten tässä, unohti jotain tärkeää. Pyytääkö muiden miehet anteeksi?



En siis saanut lahjaa enkä mitään muutakaan kuin sen pusun. Olin loukaantunut ja teki mieli itkeä.Asia harmitti pari päivää tosi paljon. Lapsellista ehkä, mutta en voi tunteilleni mitään.



Lapsi muisti, koska asiasta oli ollut hänen kanssaan puhetta jo pitkään. Hän haluaa aina piirtää kortteja jos on jonkun synttärit.



Viime vuonna mies olikin sitten hankkinut jonkun lahjankin ja oli tyytyväinen, ettei sillä kertaa unohtanut.



Siskolleni kävi kerran niin, että mies ja kaksi kouluikäistä lasta unohtivat synttärit. Siskoni oli tosi loukkaantunut, ymmärrettävästi.



Taitaa olla aika yleistä...



Oma isäni ei muista vieläkään kenenkään meidän lasten (4) ja muidenkaan synttäreitä, hyvä jos omansa muistaa.

jollen muistutta:D ja siksi aina jo hyvissä ajoin alan muistuttaa ja sen verran tuo on oppinut tänä aikana, jonka olemme yhdessä olleet, että tykkään lahjoista ja huomioimisesta.

- miehet on koulutettava- niin se vaan on

mies ei muista koskaan mun synttäreitä... Ekat synttärit meidän yhdessäoloaikana huomio (niitä ei voinut olla huomaamatta kun järkkäsin isot SYNTTÄRIBILEET), sen jälkeen ei sitten ole muistanutkaan. Pari kertaa joku muu on paljastanut ko päivänä että mulla on synttärit ja silloin mies on jonkun suklaalevyn jostain raapassut. Tänä vuonna ei muistanut ollenkaan. Ärsyttää kun se aina tekee asiasta vitsin, kun lopulta kiitän en mistään...

Tai siis kyllä se nykyään osaa mun hetu:n kun vuosia sitten pidin ihan mielettömän saarnan; oltiin hakemassa talolainaa (+maimisissa oltu 3 v, kaksi yhteistä lasta jne) ja sillä ei ollu haujuakaan milloin mä oon syntyny. Siis ei tietoa vuodesta tai kuukaudesta... Kyllä sen jälkeen oppi insinöörikin muistamaan vaimonsa syntymäajat - ainakin se kirjoitti sen kalenteriinsa ylös :D



Alkuun olin loukkaantunut siitä että mies ei muista. Mutta lopulta; mehän tässä aikuisia ollaan eikä kai sillä niin väliä muistaako erityisesti erityisenä päivänä. Paljon tärkeämpää on että on luotettava, turvalliseti käytettävissä ja tavoitettavissa ihan joka päivä.



Ja joo, ei se muista lastensa syntymäaikoja. eikä vanhempiensa tai sisarustensa. Että en minä mikään erityisunohdettu ole. Lapsille me järjestetään niitä ihania isoja synttäreitä. Lastenjuhliahan ne sellaiset on. Vasta sit ku tulee 50 v, niin saatetaan juhlia taas suuremmin mun tai sen synttäreitä.

Mies ei koskaan ole muka muistavinaankaan synttäreitäni, ei onnittele, saati lahjaa tuo. Huomautan kyllä silti joka kerta ja koen sen hyvin loukkaavana. Olen kyllä itsekin lopettanut lahjojen ostamisen hänelle, koska ei hänkään niitä mulle osta - mitään, ikinä. Eikä mitään suurta tarvitsisikaan, mutta tulisihan siitä kiva olo, kun joskus edes muistettaisi... :(

eikä näe vaivaa muistaakseni minua minään juhlapäivänä..kyllähän se surettaa.

En itsekään muista. Ei mun itsetunto siitä mene vinksalleen, jos ei mies muista syntymäpäivääni.

ei ole koskaan ollut puhetta, ja yhteen mentiin vasta viime syntäreiden jälkeen. Eli tuskin ens kuussa tajuaisi onnitella vaikka haluaisikin:) Enkä aio asiaa erikseen mainostaa. Miehellä oli synttärit viime kuussa ja selvisi mulle jälkeenpäin ihan muissa yhteyksissa, eli enpä minäkään huomannut onnitella. Musta synttärit on vähän lasten juttu, ei ole mulle näin aikuisena mitään merkinneet, enkä ole kenellekään ostanut/keltään saanut lahjojakaan.

ei ole koskaan ollut puhetta, ja yhteen mentiin vasta viime syntäreiden jälkeen. Eli tuskin ens kuussa tajuaisi onnitella vaikka haluaisikin:) Enkä aio asiaa erikseen mainostaa. Miehellä oli synttärit viime kuussa ja selvisi mulle jälkeenpäin ihan muissa yhteyksissa, eli enpä minäkään huomannut onnitella. Musta synttärit on vähän lasten juttu, ei ole mulle näin aikuisena mitään merkinneet, enkä ole kenellekään ostanut/keltään saanut lahjojakaan.

Mun mielestä elämässä on muutenkin ihan liikaa arkea ja velvollisuuksia, ja liian vähän juhlia. Että meillä juhlitaan myös aikuisten synttäreitä.