Lue keskustelun säännöt.
Taas se lähestyy, äitienpäivä. Kenellä on oikeus sitä juhlia?
30.04.2011 |
Joka vuotinen riita ja neuvottelu.
Kun on äiti ja mamma ja mummi. Kuka saa kaikki läheisensä luokseen juhlapäivänä? Kuka taas ajelee kyläpaikasta toiseen? Ja kuka joutuu juhlimaan edellisenä päivänä?
Miten te teette? Miten varmistatte sen, että jokainen äiti on tyytyväinen?
Mun mielestä se uusin äiti on ihan yhtälailla juhlimisen arvoinen, kuin se jo isoäidiksi/isoisoäidiksi ehtinyt.
Kommentit (29)
maahan ja kieltäydyt olemaan hyppyheikkinä.
Eli jos nyt suostut reissaamaan paikasta toiseen, et ikinä saakaan sitä äitienpäivää rauhassa viettää!
Eli kerrot kaikille mummoillesi ja äideillesi, että koska olet itsekin nyt äiti, päivä on pyhitetty omalle perheellesi - ja koska mummoja ja äitejä on yhteensä kolme, joku heistä kuitenkin joutuu olemaan vähemmällä, joten päätit nyt hoitaa asian näin.
Sitten panet kaikille hyvissä ajoin postiin (tai viet, jos asutte kaikki lähekkäin) nätin kortin + pienen lahjan ja soitat sitten sunnuntaina äitienpäivätoivotuksen erikseen.
Ei tuo oikeasti ole nyt niin iso juttu, jos olet napakka ja pidät asiaa itsestäänselvänä.
TIETENKÄÄN ET KÄYTÄ OMAA JUHLAPÄIVÄÄSI RAMPPAAMALLA PITKIN JA POIKIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuodessa 364 päivää. Äitienpäivä on niille, joilla on oikeasti lapsia sitä juhlimassa. Eli alaikäisiä, joille se juhla heillekin tärkeä.
kinaa äitini kanssa. Lapsen koulussa järkätään äitienpäiväjuhla ja sinne menemme joka vuosi. Sitten äitini alkaa kiukutella, että minä en täytä velvollisuuttani, pitäisi siis lapsena käydä oman äitinsä luona. Ajomatkaa on pikkasen alle 100 kilsaa ja äidilleni on liian suuri asia, että hänen pitäisi alentua ajamaan meille (koska on äitienpäivä ja on lasten asia muistaa äitejään) ja tulemaan vaikka tuonne juhliin meidän kanssamme. Meille on kuitenkin tärkeintä se, että lapsi saa tehdä esityksensä äidille..
vuodessa 364 päivää. Äitienpäivä on niille, joilla on oikeasti lapsia sitä juhlimassa. Eli alaikäisiä, joille se juhla heillekin tärkeä.
Näin meilläkin. Hyvin sanottu toi vika lause. Siinä lapset oppii tähän perinteeseen, ja eniten sekä saaja että antaja nauttivat jostain itse väkerretystä hellyyttävästä kortista :)
Hän oli äitini loppuun asti - ja olenhan aina äitini tytär!
jolla on lapsia (siis alle 18-vuotiaita) on etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36-vuotiaaksi asti tahmein hikisin käsin äitienpäiväkortteja - tai asunut kotona äidin helmoissa.
jos jokainen väkisin härkäpäisesti pitää kiinni omasta kannastaan. Siihen tarvitaan kompromissia, ja se tarkoittaa sitä, että jonkun, joidenkin tai jokaisen on joustettava.
Jos tykkää olla mieluummin härkäpäinen kuin joustava, niin sitten varmaan täytyy keksiä ihan itse paremmat ratkaisukeinot pulmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luona, äitinsä luona ja minun äidin luona. Näin oli ennen omia lapsia ja tapa jatkui omien lasten synnyttyä. Viime vuonna halusin olla äitienpäivän vain oman perheen kesken, koska se oli viimeinen yhteinen ennen esikoisen muuttoa toiselle puolelle Suomea. Mummit vetivät herneet nenään, isomummi onkin jo kuollut vuosia sitten.
Joskus olisi kiva viedä mummit ulos syömään, mutta ei, se kun on joutavaa tuhlausta. Meillekään ei voi tulla, sillä lasten täytyy käydä kylässä (jota me ei tehty, kun omat mummit oli elossa).
Sama koskee joulua ja muita juhlapäiviä. Ja ukit on myös elossa, joten yksin ei mummojen tarvitse olla.
Eivät he ainkaan ole meitä kutsuneet. Saattavat olla jopa helpottuneita, kun emme oleta heidän hääräävän meille kahveja ja kakkua pöytään. Kutsuttuna voivat vaan ilmestyä paikalle tai olla ilmestymättä. Me juodaan kakkukahvit joka tapauksessa.
Juhlapäivät eivät mittaa äitien, tyttärien tai ylipäätään perheiden omistautmista toisilleen ja välittämistä. Arjessa ne teot ja sanat punnitaan. Miksi yhden pyhäpäivän kahvihetki tuntuu monessa suvussa saavan niin suuret mittasuhteet? Millaisia ne välit ovat muuten?