Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä uskovaisia? Olis yks juttu sydämellä, josta haluaisin puhua ja kysyä
29.04.2011 |
Minulla on eräs heikkous, jonka tajusin uskoon tullessani selkeäksi synniksi ja tein siitä parannuksen, koska tajusin että niin pitää tehdä.
Ja menikin hyvin useita kuukausia.
Sitten lankesin siihen syntiin taas.
Ja sitten taas kaduin ja pyysin syntiäni Herralta anteeksi ja luulin että nyt pysyn kaidalla tiellä.
Mutta ei, taas olen langennut. Ja nyt lankesin vieläpä niin, että tieten tahtoen tiesin jo ennen synnin toteuttamista, että se on väärin. Mutta annoin itseni vaan mennä ja kieltäydyin ajattelemasta koko asiaa, että se siis on väärin.
Taustalla tietysti koko ajan syyllisyys ja häpeä ja tiedän tehneeni väärin. Ja nyt on myös syyllisyys jälkeenkinpäin, mutta en jotenkin edes uskalla ajatella koko asiaa enkä taas rukoilla anteeksiantoa, en ole rukoillut nyt synninteon jälkeen laisinkaan. Jotenkin en kehtaa. Tuntuu etten ansaitse, olen liian huono kristitty, liian heikko enkä "naulitse himojani ristille" kuten kuuluisi tai tee tosissani parannusta, vaikka niin pitäisi.
Toisaalta tiedän, että Jumala on armollinen ja emme pelastu tekojemme kautta, mutta ei tämäkään oikein ole että teen jotain syntiä, ja vielä tiedostaen, enkä vaan vahingossa!
Toisaalta kamala olo, jos asiaa ajattelen, mutta toisaalta yritän olla nyt ajattelematta koko uskoa ja koko asiaa, koska sitten tulee vielä kamalampi olo kun tajuan kuinka väärin olen taas tehnyt. Eikä ole mitään takeita, että vaikka taas tekisin parannuksen (voiko sitä ylipäätään tehdä monta kertaa, samasta asiasta?) niin saattaisin taas kohta kuitenkin langeta.
En kaipaa mitään ei-uskovaisten herjauksia, pitäkää omana tietonanne. Tämä ehkä on täysin väärä paikka purkaa tällaista asiaa, mutta ei ole ketään kelle tätä voisin muuallakaan puhua, tai kehtaisin.
Kommentit (23)
Niin kai on viisainta tehdä, koitan miettiä niitä syitä, olen minä niitä jo miettinytkin, vielä ainakaan tajuamatta, mutta jospa ne joskus selvenisi.
Ja kaipa se parasta ja viisainta on ryhtyä kuitenkin rukoilemaan ja pyytää syntinsä anteeksi.
Ihanaa että vastailitte, vaikka aihe olikin näin epämiellyttävä ja typerä. Selventää ajatuksia ja tulee ahaa-elämyksiä, kun voi jonkun kanssa asiaa käydä läpi, kiitos teille vielä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Toisaalta tiedän, että Jumala on armollinen ja emme pelastu tekojemme kautta, mutta ei tämäkään oikein ole että teen jotain syntiä, ja vielä tiedostaen, enkä vaan vahingossa!"
No jos olet luterilainen niin ei paniikkia. Jeesus uhrattiin meidä syntiemme vuoksi, joten luterilaiset voivat touhuta mitä haluaa ja pääsevät silti taivaaseen. Kamalan paljon mukavempi uskonto kuin moni muu... =)
Ei se luterilaisten kristinusko ihan noin mene. Ei Raamatussa niin sanota, että jos kuitenkin syntiin lankeat, rukoile ja pyydä anteeksi niin saat ne anteeksi ja sitten voit jatkaa syntisi tekemistä.
Ei siellä niin sanota missään kohti.
Eikä luterilaistenkaan kristinusko noin mene.
Syntiä me teemme koko ajan. Ihminen on - ihminen. Syntinen. Jeesus sovitti syntimme ristinkuolemalla, meidän ei tarvitse uhrata Jumalalle karitsoja tai vasoja tai mitään muutakaan syntiemme anteeksiannossa ja lepytysmielessä. Ne on sovitettu.
Mutta se ei tarkoita, että SAAMME tehdä syntiä - suomeksi: vaikka synnit on sovitettu, vaikka on armo ja anteeksiantamus, kristityllä EI ole LUPAA tekemällä tehdä syntiä .
Jos tietää, että toimii Raamatun vastaisesti, tai oman tunnon vastaisesti, on toki anteeksipyyntö, katumus, rukous - JA PYRKIMYS POIS SYNNINTEOSTA. Eikä niin, että huomenna uudelleen.
Emme pääse taivaaseen omien tekojemme kautta, mutta se EI tarkoita, että voimme tehdä mitä ja miten lystää.
Taivaaseen pääsy on usko, ja armo. Ja vain Jeesus Herra itse tietää, kuka pääsee, kuka ei ja mitkä on perusteet.
Siksi tämä kristinusko onkin niin upea uskonto. Meillä sovitus, meillä on armo. On uskontoja, joissa ei ole armoa, on tuomio jo maan päällä jos väärin tekee. Ihmisen tuomio. Se on julma, lain henkinen, mennään lain mukaan, on noudatettava tiukkaan ja pelon vallassa lakia ja uskonnon määräyksiä. Kun kerran lankeat, et saakaan anteeksi, vaan joudut tuomiolle: käsi poikki, kivitys kuoliaaksi, julkinen raipparangaistus, tms.
Kristyillä on ymmärrys, että lankeamme ihmisinä kaikki, ja vaikka tarkoitus on noudattaa lakia, lakihenkisyys ja aito kristillisyys ovat kaksi eri asiaa. Ymmärrys ja armo, anteeksianto jo maan päällä vääristä teoista. Ja pyrkimys pois synnistä.
amen.
Alue: Aihe vapaa
Mutta nyt eron myötä löysin tv7- kanavan, jota silloin tällöin katselen ja olen alkanut lukea myös Raamattua.
Mutta en pääse eroon juomisesta enkä tupakasta. Tunnen itseni syntiseksi ja olen rukoillut Jumalalta apua, mutta en ilmeisesti tarpeeksi.
En ole varmaan siksi päässyt eroon, että minulla on traumoja erostani ja kaikesta mitä tapahtui.
Ehkä pitää rukoilla vaan lisää ja yrittää itse enemmän, eikä olla vain passiivinen ja jatkaa samaa rataa.
Jeesus on minun Herrani kuitenkin ja Jumala on täydellinen rakkaus.Ehkä joskus vielä paranen tästä?