Jos olette avoliitossa, miksi annatte lapselle miehen sukuimen?

Jos olette avoliitossa, miksi annatte lapselle miehen sukuimen? Jos mies ei olisi suostunut kanssani naimisiin, olisin taatusti antanut lapselle oman sukuimeni.

Eipä tarvinnut miettiä tätä, kun menimme naimisiin ennen raskauden yrittämistä ja sama sukunimi on kaikilla.

on etuoikeus tulla raskaaksi ja kantaa vauvaa sisälläni. Lisäksi vauva on riippuvainen minusta ravinnon puolesta. Isän sukunimen antaminen on mun mielestä aika vähäistä vielä mitä mieheni saa tästä ilosta.

luule huoraksi.

Yllättävää minusta.

Tästä sen näkee, että mies pitää paikkaa perheen päänä.

että on yksin tehnyt lapsen ja ei edes itse tiedä, kuka isä on. Vähän sellainen "ollaan me kimpassa ja naimisiinkin menossa"

Mun kaveri otti lapsen omiin nimiinsä ja kunnioitin tekoa. Ja helpompaa olikin kun erosivat miehen kanssa myöhemmin. Nyt näitä äiti Mikkosia ja lapsi Makkosia ja Tuokkosia on turhan paljon.

Jos olette avoliitossa, miksi annatte lapselle miehen sukuimen? Jos mies ei olisi suostunut kanssani naimisiin, olisin taatusti antanut lapselle oman sukuimeni.

Eipä tarvinnut miettiä tätä, kun menimme naimisiin ennen raskauden yrittämistä ja sama sukunimi on kaikilla.

on etuoikeus tulla raskaaksi ja kantaa vauvaa sisälläni. Lisäksi vauva on riippuvainen minusta ravinnon puolesta. Isän sukunimen antaminen on mun mielestä aika vähäistä vielä mitä mieheni saa tästä ilosta.

ole vaan se pahin jos haluaa lapsen.

Kun saimme lapsen edellisen mieheni kanssa, sovimme, että toinen antaa etunimen ja toinen sukunimen. Koska minun etunimiehdotukseni ei miehelle kelvannut, hän sai keksiä etunimen ja lapsi sai minun sukunimeni. Tasapuolista!

Miksi?

Mitä vikaa on perinteessä? Miksi perinne pitää murtaa vain koska se on perinne?

Sinun ei toki tarvitse murtaa sitä, jos sinusta yhteiskunnan patriarkaalisuus on ihan ok. Aika monen mielestä se kuitenkaan ei ole ok, ja aika moni haluaisi aidosti tasa-arvoisen yhteiskunnan. Tällaiset nimiasiat ovat pieniä juttuja, mutta ne ilmentävät ja myös tuottavat sitä, kuinka tasa-arvoinen yhteiskunta on.

Meidän lapsi sai minun (äidin) nimeni, ja minusta on mukavaa, että sillä lailla viestitän hänelle kaikkien isän nimeä kantavien lasten keskellä, että aina ei tarvitse tehdä niin kuin enemmistö tekee, ja että ei tarvitse elää sen patriarkaalisen kaavan mukaan. Sukunimen valinta on nimittäin myös vahva signaali ja symboli.

että on yksin tehnyt lapsen ja ei edes itse tiedä, kuka isä on. Vähän sellainen "ollaan me kimpassa ja naimisiinkin menossa"

on miehen kanssa omat nimet vaikka naimisissa ollaankin.

Lapsilla on miehen nimi, sillä miehelle lasten sukunimi on tärkeämpi asia kuin minulle.

Pidin oman sukunimeni, mies piti omansa. Lapsemme ovat saaneet minun sukunimen. Outoa? =)

Miksi?

Mitä vikaa on perinteessä? Miksi perinne pitää murtaa vain koska se on perinne?

Sinun ei toki tarvitse murtaa sitä, jos sinusta yhteiskunnan patriarkaalisuus on ihan ok. Aika monen mielestä se kuitenkaan ei ole ok, ja aika moni haluaisi aidosti tasa-arvoisen yhteiskunnan. Tällaiset nimiasiat ovat pieniä juttuja, mutta ne ilmentävät ja myös tuottavat sitä, kuinka tasa-arvoinen yhteiskunta on.

Meidän lapsi sai minun (äidin) nimeni, ja minusta on mukavaa, että sillä lailla viestitän hänelle kaikkien isän nimeä kantavien lasten keskellä, että aina ei tarvitse tehdä niin kuin enemmistö tekee, ja että ei tarvitse elää sen patriarkaalisen kaavan mukaan. Sukunimen valinta on nimittäin myös vahva signaali ja symboli.

Tuntuu että se jos mikä on aivan kauhea teko. Lapselle pitää antaa äidin sukunimi tai muuten on pettänyt oman naissukupuolensa jne. Kauheeta syyttelyä naisia kohtaan ja luuloja ties mistä. Ei se kovin tasa-arvoiselta kuulosta.

Aidosti tasa-arvoa on myös se että lapselle voidaan antaa isän sukunimi.

Tuntuu että se jos mikä on aivan kauhea teko. Lapselle pitää antaa äidin sukunimi tai muuten on pettänyt oman naissukupuolensa jne. Kauheeta syyttelyä naisia kohtaan ja luuloja ties mistä. Ei se kovin tasa-arvoiselta kuulosta.

Nykytilanteessa suurin osa lapsista saa isän sukunimen. Se ei ole mikään sattuma. Eikä se todellakaan heijastele mitään aitoa tasa-arvoa, vaan se kertoo vain siitä, että ilmeisesti aika monen sukunimivalintaan edelleen vaikuttavat vanhat käytännöt. Kyse ei ole naissukupuolen pettämisestä, vaan tasa-arvon pettämisestä.

Jos suunnilleen yhtä monella lapsella olisi äidin ja isän nimi, lapset oppisivat jo pieninä, että käyttöön voi ottaa kumman tahansa nimen. Nykyisin he oppivat, että isän nimi on yleisempi käytäntö, äidin nimi poikkeus. Aitoa tasa-arvoa olisi se, että kumpi tahansa tuntuisi yhtä normaalilta. Siihen tilanteeseen vaan ei päästä, jos kaikki edelleen ottavan "tasa-arvon nimissä" miehen nimen.

Tosin esikoinen oli miehen nimellä ensin.

Sitten erosimme ja vaihdoin sukunimen.

Palasimme yhteen ja seuraavat lapset sitten saivat automaattisesti minun sukunimeni.

jos olisi ollut tyttö olisivat lapset saaneet minun sukunimen. Nyt niillä on perus möttönen hankalan ruotsikielisen sukunimen sijaan ja hyvä näin.

Ei tartte aina olla opettamassa virkailijoille sun muille miten kirjoitetaan

on miehen kanssa omat nimet vaikka naimisissa ollaankin. Lapsilla on miehen nimi, sillä miehelle lasten sukunimi on tärkeämpi asia kuin minulle.

Mutta on meitä naisia, jotka haluamme muuttaa iänikuisia perinteitä ja antaa lapsillemme oman nimemme.

Jos miehen tossukkamaisuus on tuosta kiinni, niin olkoon.

on miehen kanssa omat nimet vaikka naimisissa ollaankin. Lapsilla on miehen nimi, sillä miehelle lasten sukunimi on tärkeämpi asia kuin minulle.

Jos isä on tiedossa/lapsen elämässä, niin on luontevaa antaa isän sukunimi. Olen kuullut, että toiset jopa kiristävät tällä naimisiin, eli vaimon sukunimi, jos ei häitä, säälittävää.



Itse olen naimisissa ja koko perheellä sama sukunimi

naimisiin. Siksi.

lapsi sai miehen sukunimen koska:

- Aiomme mennä naimisiin tulevaisuudessa, jolloin minunkin sukunimi vaihtuu.

- Kunnioitan perinnettä, jossa perheellä on miehen sukunimi.



Mulle sukunimiasia oli alunperinkin itsestään selvä, eikä siitä edes keskusteltu sen enempää.



Vaikka olen lapsen kohdussani kantanut, synnyttänyt, imettänyt ja hoitanut, niin poika on mieheni lapsi ihan yhtä paljon kuin minunkin. Outoa, että joku pitää näitä asioita syynä antaa äidin sukunimi.

muuten ihmiset luulee, että en itsekään tiedä, kuka lapsen isä on. Tekee minusta ns. kunniallisen naisen kun on lapsen isä tiedossa eli tiedossa se, kenelle olen antanut. Ja näin lapsi ei vaikuta vahinkolapselta kun isä on tunnustanut sen ja hyväksynyt nimilleen.



Antaa vähän paremman kuvan ihmisille kun lapsella on eri sukunimi kuin äidillä. Näin tietävät, että lapsi ei ole vahinko.

muuten ihmiset luulee, että en itsekään tiedä, kuka lapsen isä on. Tekee minusta ns. kunniallisen naisen kun on lapsen isä tiedossa eli tiedossa se, kenelle olen antanut. Ja näin lapsi ei vaikuta vahinkolapselta kun isä on tunnustanut sen ja hyväksynyt nimilleen.

Antaa vähän paremman kuvan ihmisille kun lapsella on eri sukunimi kuin äidillä. Näin tietävät, että lapsi ei ole vahinko.

Mitä se muille kuuluu keltä kukanenkin on kyrpää saanut?

niin kauan kuin isyys on tunnustettu ja se tarkoittaa sitä, että äiti saa nimen päättää. Eli jos ilmoitat lapsen nimen maistraattiin heti syntymän jälkeen ennekuin isyys on tunnustettu, niin ei siihen miehen allekirjoitusta tarvita.



Minä olisin voinut tehdä juuri näin, mutta koska isälle oli niin tärkeää saada suvunjatkaja, myönnyin siihen, että lapsi saa isän nimen, vaikkemme yhdessä asukaan.