Koska viimeksi itkit, ja miksi?
Kommentit (16)
Ja kutoselle vielä, en kirjoittanut sitä kommenttia kirjoituksestasi, mutta ei se mitään, en pahoittanut mieltäni.
Toivottavasti sinäkin löydät pian mieluista työtä! =)
2
Aamu-tv:ssä kerrottiin virolaisesta dokumentista jonka tytär oli tehnyt äitinsä Siperian-vuosista.
Kamalia!!!! Kun toinen kysyy mille itkenyt viimeeksi niin teilla otsaa arvostella miksi han itkee. Jessus. Olette todella ilkeita!
Naapurin rouva kävi haukkumassa minut ja mieheni alimpaan helvettiin häiriköinnistä. Kysymys on mieheni ammatista (muusikko) ja pakollisesta harjoittelusta päiväsaikaan. Ovella pysyin tyynen rauhallisena ja kuuntelin punaisena huutavaa ihmistä, mutta myöhemmin tuli itku. Me kun olemme tehneet kaikkemme naapureiden etua ajatellen: mieheni ei milloinkaan soita klo 19 jälkeen, vaikka sillä tavoin hän ei koskaan ehdi hoitaa asioitaan virastojen ja kauppojen aukioloaikoina ja hän on soittanut sukulaisten luona (omakotitalossa) aina kun se on vain mahdollista (sukulaisia musiikki onneksi vain rentouttaa).
Ymmärrän minä naapureitakin, mutta harjoittelematta mieheni ei tule koskaan saamaan muusikontyötä (hän on tällä hetkellä päätoimisesti opiskelija) ja ilman hänenkin palkkatulojaan emme voi koskaan hankkia omakotitaloa, jossa kukaan ulkopuolinen ei häiriintyisi. Dilemma. Ja siksi siis itkin.
että minulla ja miehelläni ei ole enää mitään yhteistä, ollaan vaan yhdessä...ero varmaan tulee.
Entinen työpaikkani ahdistaa niin että pelkään mennä sinne joka päivä, mutta en voi irtisanoa itseäni koska joutuisin karennsille.
Jos joku keksisi keinon minun todella ahdistavaan tilanteeseeni niin ottaisin ilolla vinkkejä vastaan..
Olin todella väsynyt ja herkässä mielentilassa...
Sain maanantaina kuulla että pieni vauvamme alku on kuollut kohtuun. Sitä on tullut itkettyä joka päivä.
oon ollu jo töissä mutta hakenu toista paikkaa just sen takia että siellä on ollu kaikin puolin kurjaa, niin kyllä tää mulle on kahta rankempaa kun ei saa töitä. en millään lailla halunnut vähätellä kakkosen vaikeuksia työpaikallaan. -nro.6
Monena aamuna menin paniikissa töihin ja lähdin kotiin illalla itku kurkussa. Monet yöt valvoin kun mietin työasioita. Syynä tähän meidän psykopaattipomo. Omistaa itse yrityksen, joten kellekään ei voi " valittaa" . Olen nyt onneksi äitiyslomalla, jo oman mielenterveydenkin takia. Haluan painottaa, että tätä lasta EI tehty sen takia, että pääsisin pois töistä (jos nyt joku niin voi edes ajatella). Olemme todella kovin toivoneet lasta kauan aikaa. Mutta kun sain selville, että odotan niin sen " turvin" jaksoin äitiyslomaan saakka. En varmaan mene takaisin enää samaan työpaikkaan. Alan katsella muuta työtä hoitovapaalla. Tiedän kuitenkin miten vaikea sitä työtä on saada, nykyisenkin sain viiden kk:n metsästyksen jälkeen. Silloin ajattelin, että mikä onnenpotku kun pääsin sinne.. olisimpa vain tiennyt!
12 ja 5: otan osaa!
Niin ja tuohon kysymykseen: viimeksi itkin eilen, kun alkoi tuntua, että tää lapsi ei tule ikinä ulos! Masensi. Tänään on taas ihan eri tunnelmat. Näin ne hormonit heittelee :)
Minkä takia olet ahdistunut töissäsi? Jonkun ihmisenkö takia kuten minä? Oletko käynyt juttelemassa työkkärissä tästä asiasta? Kysellä, että joudutko todella karenssiin, jos irtisanoudut? Olen jostain kuullut, että joku ei ollut joutunut karenssiin irtisanouduttuaan pahan työpaikkakiusaamisen takia (näitä tutun tutun tuttu -juttuja.. ). Mulla oli jo tuo mielessä ennen kuin tulin raskaaksi. Pomon kiusaamiseen en oikein uskaltanut puuttua, sillä kyseessä oli tosi skitso tyyppi, joka nöyryytti ja huusi kaikille. Olisin joutunut kärsimään joka minuutti töissä... luottamusmiestäkään työpaikallamme ei ole! Minäkään en halunnut irtisanoutua karenssin takia, mutta olisin sen varmaan lopulta tehnyt, miehenikin tuki tässä asiassa.
T: 13
Itkin toissailtana luettuani joitain noita lapsettomuus-ketjuja. Kyllä nolotti.
Elämässäni on kaikki tosi hyvin, ihanan seesteinen kausi menossa. Enkä siis ole itkenyt aikoihin, mutta nyt 3 päivän aikana kaksi kertaa: toissayönä luin loppuun kirjan, ja sen lopuksi pääsi itku... Ja viime lauantaina itkin ihan vuolaasti, kun katsoin Euroviisut 50v ohjelmaa ja Johnny Logan lauloi " Hold me now" ... En ollut sitä tajunnutkaan, mutta tuo kappale oli aikoinaankin minusta ihana ja se ohjasi minut elämään sitä elämää mitä nyt elän. Ah ja voih ;)
Työssäni on vaikeaa koska en tunne itseäni arvostettavan siellä millään tavalla, teen ns. tulospalkattua työtä ja mikään ei koskaan riitä. En saa työstäni siis yleensä kunnon palkkaa koska aina muutetaan palkkamallia työnantajalle edulliseen suuntaan ja entisistä töistä otetaan rahana isoja vähennytksiä pois ellet sitten tee niin tai näin.
Ahdistaa JATKUVA pingottaminen ja painostus tekemisestä, joka aamu on uusi nollatulos ja tuloksen tekeminen ei ole aina itsestä kiinni, pitäisi yrittää mutta alan todella ahdistua ja masentua tuossa työpaikassa.
Itkeskelen viikonloppuna kun tiedän että maanantaina se helvetti on taas edessä.
Pienen paikkakunnan haittana on että työtä ei ole paljon tarjolla ja ne paikat mitä on menevät pomojen sukulaistytöille tai muuten tutuille, niitä ei siis ilmoiteta vapaille markkinoille ollenkaan.
Jos en löydä muuta niin pakko varmaan ottaa karenssi, muuten en jaksa enää.
Ps. Myös raskaana, siitä tosi onnellinen mutta pelkään että mieliala vaikuttaa vauvaan.