Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe - esimurkun lihominen
27.04.2011 |
Arvon palstaväki,
kaipaisin neuvoja murrosikää lähestyvän tyttäreni painonhallinnan kanssa. Aihe on arka, ja ennen kuin kirjoitan enempää, pyydän huomioimaan, etten todellakaan ole puhunut tyttärelleni aiheesta mitään.
Tytär ei pidä liikunnasta, mutta rakastaa ruokaa, etenkin kaikkea makeaa ja rasvaista. Yhdistelmä on ongelmallinen ja etenkin viime aikoina tytär on lihont paljon. Kotona meillä on säännölliset ruoka-ajat ja muutenkin elintapamme ja ruokavaliomme on terveellistä. Ongelma onkin siinä, että vaikka meillä ei kaapeissa olekaan herkkuja, tytär yksinkertaisesti syö liikaa (terveellistä ruokaa) ja saa liikaa energiaa.
Olen itse ollut teini-iässä pyöreä, mutta minä olen aina harrastanut liikuntaa ja nauttinut siitä. Kuten sanoin, tyttäreni ei liikuntaa harrasta vapaaehtoisesti, eikä siis varsinaisesti pidä liikunnasta.
Kysymys kuuluukin: miten pitää tyttären painokehitys kurissa? Kannattaako painoasiaan puuttua (muuten kuin "salaa" pitämällä herkut kotona minimissään ja tarjoamalla vain terveellistä & kevyttä ruokaa) ja jos kannattaa, mikä olisi oikea tapa?
Minulle tyttäreni on aina ihana ja rakastan häntä, eikä painoasia ole minulle ongelma. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin, että ylipainokaan ei tunnu kivalta, etenkään teini-iässä. Nämä ajatukset olen pitänyt visusti ominani, mutta kaipaisin kommentteja ja / tai vinkkejä siitä kannattaako asiaan puuttua ja jos kannattaa, millä tavalla!
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse huomannut asiaa, vaikka näin jälkikäteen kyllä kuvista näen, että olin aika tuhti.
Urheiluharratuksissani en yht'äkkiä pärjännytkään, mikä tuntui pahalta.
Olisin varmasti ollut evereidenkin silmissä kauniimpi, jos olisin huomannut lihonneeni.
Söin koulun jälkeen salaa vanhemmiltani (nyt jo tiedän, että lohduksi ja ajankuluksi).
Muistan isän kerran ottaneen asian puheeksi, olivat äidin kanssa huolissaan...
Lähde lapsesi kanssa yhdessä liikkumaan. Käykää pyöräilemässä, uimassa tai vaikka jumpassa - se on "meidän naisten" juttuja jos mikä! Älkää liikkuko "paino silmissä" vaan ollaksenne yhdessä. Silloin lapsella on vähemmän aikaa olla yksin keittiössä.
"meidän naisten" juttuja jos mikä! Älkää liikkuko "paino silmissä" vaan ollaksenne yhdessä.
pyöräily on tosi kivaa ja vaikka Zumbaa!
#22/23
Itselleni on puhjennut BED, kiitos äitini. Olin murrosikäisenä BMI jotain 22-23 ja aina sain kuulla valitusta lihavuudestani. Laihdutukseen kannustettiin ja olen aloittanut laihduttamaan 13-vuotiaana. Äitini myös laihduttaa edelleen, vaikka ikää on 70 v. Hän ei pidä läskeistä ihmisistä. Nautin suunnattomasti, kun hän joutuu katsomaan läskejäni eikä voi niille yhtään mitään!!!
Käytännössä meillä ainakin istuudutaan ruokapöytään ja laitan lapsille valmiit annokset.
Sillä aikaa, kun toinen lapsi nyrhii annostaan, niin tämä ylipainoinen lapsi on jo mankumassa lisää kastiketta ja perunaa...Laitan juomaksi aina pelkkää vettä, mutta tyttö on huono juomaan, joten joudun "lahjomaan" hänet pisaralla limpsaa veden seassa.
Kun nousemme ruokapöydästä ja silmäni välttää, niin tyttö on jo popsinut muutaman makkara-tai juustoviipaleen poskeensa.
Olen aivan yhtä neuvoton kuin ap, mutta ehkä joku muu osaisi auttaa...
Istutte pöydässä ja katsotte kun mukula ruhjoo kitusiinsa 10-kertaisen annoksen?
Mitä jos alkaisit laittaa valmiit annokset tai yksinkertaisesti vähemmän sitä ruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
herne,-liha,-nakki tms..
Juomaksi rasvaton maito tai laimea mehu, leivälle kevyt levite. Ei muroja, pullaa, kakkuja,keskejä, limsoja, vanukkaita tms ollenkaan vaan rasvaton jugurtti ja puuro, hedelmät.
Voisiko tyttö innostua jos saisi oman eläimen esim koiran jonka kanssa liikkuisi.
herne,-liha,-nakki tms..
Juomaksi rasvaton maito tai laimea mehu, leivälle kevyt levite. Ei muroja, pullaa, kakkuja,keskejä, limsoja, vanukkaita tms ollenkaan vaan rasvaton jugurtti ja puuro, hedelmät.
Voisiko tyttö innostua jos saisi oman eläimen esim koiran jonka kanssa liikkuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helppo säädelllä niin, että kun ruoka-annos on syöty (reilu satsi, ei pitäisi jäädä nälkää) ja lapsi pyytää lisää, annan vaikka kulhollisen paprikasuikaleita tilalle. Ajattelen, että lapselle tavallaan "syöminen jää päälle" ja loppujen lopuksi hän napostelee ihan yhtä mielellään paprikaa kuin uuden lautasellisen pastaa ja lihapullia.
Mikäli ongelma on leivän puputtaminen välipaloilla, kannattaa ehdottomasti lopettaa vaalean herkkuleivän ostaminen (jota voi siis kiskoa vaikka 8 palaa kerralla) ja ostatte kotiin vain 100% ruisleipää - ruisleipä on niin paljon täyttävämpää, että sitä ei voi syödä mielin määrin. Lisäksi sellaisia leikkeleitä, että niitä ei tee mieli syödä vain herkutellakseen (esim. meillä lakkasin ostamasta Oltermanni-juustoa, koska tämä meidän herkuttelija söisi puolikkaan oltermannin parissa päivässä. Sen sijaan punaleimanen emmental kuluu "normaalia" tahtia).
Näillä keinoilla (plus sillä että kaapissa ei ole makeita herkkuja) ainakin meidän herkkusuun ruokamäärät saadan pysymään aisoissa ilman että kenenkään ruokailua tarvii vahtia tai että laihduttamisesta tarvii puhua. Ainoastaan herkkusuu valittaa, kun kaapissa ei ole koskaan mitään hyvää :)
voisiko teille vaikka iltapäivisin tulla lapsen kavereita leikkimään, tai voisiko lapsesi kenties mennä leikkimään välillä jonkin kaverinsa luo. Näin hän olisi kaukana jääkaapista ja saisi mielekästä tekemistä, jolloin syöminenkin saattaisi unohtua. Mielestäni tuo kuulostaa siltä, että hän syö koska muutakaan tekemistä ei ole, ja lukiessa ihminen ei huomaa niin helposti syöneensä näin paljoa.
Auttaisiko se, että valmistat lapsellesi jotain välipalaa jääkaappiin odottamaan, esimerkiksi vihanneksia ja dippikastiketta, tai vaikka omenasiivuja? Näin naposteltavat olisivat ainakin terveellisiä.
Itse olin ylipainon rajoilla lapsena, kun lopetin jossain vaiheessa harrastukset. Vanhempani yrittivät puuttua painooni aina rakkaudella, eli eivät koskaan puheneet minulle laihduttamisesta, vaan terveydellisistä seikoista ja kannustivat liikkumaan koiran kanssa ja pyöräilemään. Heidän olisi ehkä kannattanut puuttua painooni, koska koulussa minua alettiin yläasteella kiusaamaan siitä syystä, vaikken pahasti ylipainoinen ollutkaan. Meillä saatiin syödä aina mitä haluttiin ja me syötiin herkkuja ja valmisruokia useita kertoja viikossa, se oli syy siihen, että lihosin. Kun koulussa minua alettiin kiusaamaan painosta, aloitin laihdutuksen, ja lopulta sairastuin bulimiaan. Tätä sairautta olen sairastanut sen jälkeen jo kymmenen vuotta, nyt alkaa onneksi tuntua että minulla on siitä niskaote, mutta terveyteeni se on vaikuttanut jo pysyvästi.
Voisiko lapsenne iltapäiviin esimerkiksi sopia sellainen, että maksaisitte hänelle hieman taskurahaa, jos hän puuhailisi sillä välin jotain kotona, kun te olette vielä töissä? Vaikka imurointia tai pölyjen pyyhkimistä. Rahoja ei kuitenkaan kannata antaa hänelle suoraan, koska ne on helppo muuttaa herkuiksi. Säästätte tietyn summan ja sitten annatte hänen valita jotain mieleistään, kuten lelun tai vaatteita.
Yksi, mikä opettaa lasta ruuan sisällöstä ja ruokkii aisteja, on se, että lapsi otetaan mukaan ruuan tekovaiheeseen. Opeta häntä kokkaamaan ja näytä, mitä ruokiin menee ja kerro eri aineiden terveysvaikutuksista. Näin hän saa mieluista tekemistä ja oppii samalla mitä mikäkin ruoka sisältää. Näin hän aikuisenakin osaa tehdä itse ruokaa eikä syö pelkkiä valmisruokia.
Myös lautasmallia kannattaa tarkastella. esimerkiksi kastikkeita voi vähentää ja etsiä makua lihaan mausteista. Myös kasvisten osuutta kannattaa hänen kohdallaan lisätä. Myös juustoja ei kannata antaa leivän päälle, vaan korvata ne vihanneksilla ja kevyillä leikkeleillä.
Omassa perheessäni syödään nykyään terveellisesti ja liikutaan aika paljon. Joskus herkutellaan, mutta pääsääntöisesti pidetään kiinni normaalesita kotiruuista, joiss akäytetään terveellisiä raaka-aineita.
Toivottavasti teillä tilanne on parempaan päin ja lapsenne voi hyvin! Hyvää kevättä ja kesää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuo on juuri ns.normaaleilla perheillä jossa äiti laittaa hyvää ruokaa...itse olen 3 lapsen yh ja koululaisilla ei ole iltaisin aina lämmintä ruokaa vasta kun tulen töistä klo 21. Eivät edes halua syödä yksin ollessaan! Jätän heille pöydälle hedelmiä ja juureksia ja niitä syövät ja karkkia myös aika pari kertaa vko. Poika 10v jotain 140 cm ja 30kg. Kesäisin myös pakko olla ulkona kaiket päivät, ei mitään pelailua sisätiloissa.
Eli ap, vähennä ruuan laittoa, eikä ainakaan leipää! Nälkään porkkanoita, omenoista, puuroa, banaaneja jne.
ennen pituuspyrähdystä. Äitini ja veljeni vaimo ja siskoni realistisesti selittivät, että minusta tulee lihava jne...
Tulos on se, että en ole lihava vaan todella hoikka 50v nainen. Mahtavaa, päästiin tavoitteeseen. Mutta hiukan sivuoireina on ollut, että oksentelen ruokaa, koen ahdistusta kun syön, liikun pakonomaisesti, pidän järkyttäviä paastoja ja koen olevani ruma norsu posliinikaupassa ja äärettömän läski, vaikka bmi on 18.5.
Että muista ap kertoa suoraan, että syömällä liikaa lihot ja sinusta tulee läski. Saat lapsestasi hoikan ja onnettoman aikuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja suosittelen seuraavia asioita:
- kaikki sokeripitoiset juomat pois
- vesikannu jääkaappiin, viipale sitruunaa joukkoon ja maistuu jo aika hyvältä.
- Ruoaksi kaikille tietty annos esim. jokaiselle 1-2 perunaa (ja jos tiedät, että joku perheenjäsen ei syö kuin sen yhden, niin jätä kaikenlainen vara pois). Lisää saa salaattia.
- Älä osta leipää. Itse lihoin leivästä ja olen siitä edelleen kovasti riippuvainen. Osta kaappiin näkkileipää tai hapankorppuja (ruishapankorput ovat hyviä). Älä jätä niitäkään pakettitolkulla näkyviin (pidä huoli, että näkyvissä on vain pieni määrä näkkileipää kerrallaan).
- Pidä jääkaapissa aina hedelmiä ja vihanneksia ja pilko niitä valmiiksi annosrasioihin. Lapsi saa siis helpolla välipalaa eikä ala itse väsäillä mitään.
- Dipatkaa iltapalaksi vihanneksia koko perhe. Ota lapsi mukaan ruoan valmistukseen ja pilkkomiseen.
- Piilota liikuntaa yhdessäoloon. Lähtekää pyöräretkelle, vesipuistoon tai vaikka sinne jo ehdotettuun hoplopiin. Kyselkää, pitäisikö jostain yksilölajista kuten tenniksestä tai sulkapallosta. Voisitte harrastaa ihan perheen kesken esim. sulkapalloa iltaisin tai vaikkapa jalkapalloa. Pääpaino siis yhdessäololla eikä millään hikijumpalla mutta kivaahan se on, jos siinä samalla tulee vähän hiki. Panosta myös hyötyliikuntaan eli esim. kävelette tai pyöräilette kauppaan, kaverille, kirjastoon jne. Lapsi voisi myös imuroida ja mopata talon pari kertaa kuukaudessa tai auttaa mattojen pesussa. Palkkiona voisi näistä olla jokin uusi kirja tai esim. kasvohoito, kampaajareissu tms.
Periaatteessa pieni ylipaino tuossa iässä ei ole vaarallista jos tyttö vielä kasvaa. Itse en huomauttelisi asiasta kauheasti, jottei pääsisi kehittymään syömishäiriötä. Sen sijaan puuttuisin tuohon "syömisharrastukseen", jotta tuo lihominen pysähtyisi. Syödessä ei lueta lehteä ja tuijotella telkkaria. Tästä on olemassa tutkimustakin ja tuloksena on, ettei ihminen silloin kiinnitä huomiota siihen mitä tunkee suuhunsa. Sitä vain huomaa, että oho sinne meni sekin karkkipussi.
Onko tytölläsi mitään lajeja mitkä voisivat kiinnostaa? Tykkäisikö hän esimerkiksi hyppiä tanssimatolla tai käydä keilaamassa? Jos paikkakunnaltanne löytyy jotain hieman erikoisempaa aktiviteettia missä tulisi ikään kuin vahingossa liikuttua niin ehdottakaa jos menisitte viettämään perhepäivää kyseisen aktiviteetin pariin. Yritä pyytää tyttöä mukaan vaikka lenkille kanssasi viettämään yhteistä aikaa, jutelkaa ja tehkää tästä semmoinen spesiaali tyttöjen juttu. Minä ja siskoni nautimme tästä tavasta valtavasti, kun saimme äitimme jakamattoman huomion ja pääsimme purkamaan sydäntämme ilman ulkopuolisia korvia.
Ruuan suhteen tekisin niin, että pitäisin huolen, ettei ruokaa olisi liikaa tarjolla. Salaattia voisi olla runsaasti ja kastikkeeksi tarjolla vain balsamicoa tms suhteellisen kevyttä mutta perunaa yms vain sen verran, kun yhdellä aterialla menee. Samoin herkut minimissä ja aamupalamurot yms tarkkailun alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä sama ongelma mutta 5s luokkalainen syö / syötättää itseään muualla kuin kotona. pituutta 161 ja painoa oli 78 viime su. harrastaa liikuntaa mutta ei tee siellä treeneissä mitään kun ei jaksa. että mitäs sitten , hyvät neuvot kullan kalliita....
meillä sama ongelma mutta 5s luokkalainen syö / syötättää itseään muualla kuin kotona. pituutta 161 ja painoa oli 78 viime su. harrastaa liikuntaa mutta ei tee siellä treeneissä mitään kun ei jaksa. että mitäs sitten , hyvät neuvot kullan kalliita....
mutta minä varaisin itselleni ajan lasten psykiatrilta tai syömishäiriöhin erikoistuneelta lääkäriltä keskustelemaan kuinka auttaa lasta. Koska teidän lapsi on jo nyt lihava ja tarvitsee kipeästi apua. On todella vaikea ja arka aihe mutta kyllä noilla lukemilla jo ottaisin todella vakavasti ongelman ja etsisin apua vaikka lapsen tietämättä kunnes saisin ammattiapua.
Kyllä nuori tietää itsekin olevansa lihava. Normaaliälyinen lapsi tietää myös että on lihava siksi että syö liikaa ja liikkuu liian vähän. Ei sitä tarvitse hänelle erikseen sanoa.
vastaan, että miksi siitä ei voi puhua suoraan tytölle? Syömishäiriöiden pelossa? Minusta tuosta asiasta voi ja pitää puhua suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta.
Mitä jos yrittäisit saada tytön ymmärtämään "puputtamisen" vaikutuksen hampaisiin? Ja että hampaiden vuoksi on tärkeää pitää pidemmät ruokailuvälit, jotta ne eivät altistu jatkuvasti happohyökkäyksille. Kertoisit, että olet huolissasi tytön hampaista ja haluaisit hänen syövän silloin kun on ruoka-aika eikä muulloin. Jos tyttö sanoo, että kun tulee nälkä aiemmin, niin voit sanoa, että ei ole tarkoiskaan että maha on aina täyden tuntuinen. Vaan nälän tunnekin on normaali tunne. Ja tietty joku palkinto, jos tyttö jaksaa sinnikkäästi yrittää noudattaa ruoka-aikoja eikä puputa muuten.
Tsemppiä!
Mitä jos yrittäisit saada tytön ymmärtämään "puputtamisen" vaikutuksen hampaisiin? Ja että hampaiden vuoksi on tärkeää pitää pidemmät ruokailuvälit, jotta ne eivät altistu jatkuvasti happohyökkäyksille. Kertoisit, että olet huolissasi tytön hampaista ja haluaisit hänen syövän silloin kun on ruoka-aika eikä muulloin. Jos tyttö sanoo, että kun tulee nälkä aiemmin, niin voit sanoa, että ei ole tarkoiskaan että maha on aina täyden tuntuinen. Vaan nälän tunnekin on normaali tunne. Ja tietty joku palkinto, jos tyttö jaksaa sinnikkäästi yrittää noudattaa ruoka-aikoja eikä puputa muuten.
Tsemppiä!
että lihavuus ei ole "puputtamista" koska on nälkä tai sen tunne vaan siinä on taustalla jotain muuta syvempää.
Lapsi projisoi liikaan syömiseen jotain muuta; halua saada mielihyvää tai unohtaa jotain ikävää jne.
Mä oli samanikäisenä tapana tehä vaikka lettutaikinaa kotona kun kaapissa ei ollut muuta ja syödä niitä. Mä olin iltapäivisin yksin kotona ja selkeästi olisin tarvinnut kavereiden seuraa /harrastuksia/ au pairin tai jotain muuta kun yksin kotona syömistä ja lukemista. Läksyt oli aina tehtynä mutta kaapilta olisi pitänyt olla poissa. Äitini ei hyväksynyt "kartsalla hengailua" eikä meille saanut tulla kavereita jos olin yksin. Järjettömiä sääntöjä oli paljon jotka ajoivat syömään iltapäivisin yksin ja saivat aikaan lapsen joka oli paljon yksin ja pullukka.
meillä on ihan sama tilanne kuin teillä, paitsi että lapsi on 12 v. poika. On hyvin "ruokaorientoitunut", suunnilleen aamupalalla kyselee jo että mitä tänään syödään, ja liikunta on vähäistä. Mies käy pojan kanssa punttisalilla ja minä lenkillä, lisäksi sitten koululiikunnat, kerhot ja pihalla leikkiminen, mutta ruuan määrään nähden liikkuu liian vähän. Poika siis syö liikaa, harrastuksena on juuri tuo lukeminen välipalalla ja siinä sitten hupenee leipä jos toinenkin. Olemme miehen kanssa töissä, joten meidän on käytännössä mahdotonta vahtia hänen iltapäiväsyömisiään. Keskustelemme tietenkin, ja periaate on että 2 leipää riittää, sitten hedelmiä ja vihanneksia, mutta minkäs teet kun poika syö enemmän? Pitäisikö jäädä pois töistä jotta voisi vahtia lapsen painoa? Pojalla on usein kavereitakin käymässä, mutta heidän kanssaan ruokaa vasta kuluukin, kun yhdessä syövät ja lukevat, tosin sitten ovat ulkonakin paljon. Oikeastaan odotan vaan tällä hetkellä että pojan pituuskasvu alkaa, jospa hän sitten hoikistuisi. Luulen kuitenkin, että tulee olemaan aikuisena pyöreä, kun yksinkertaisesti pitää ruuasta niin paljon.
äitini on jaksanut huomautella ja päivitellä painoani niin kauan kuin muista. Nyt aikuisena (olen 30v) kun katson nuoruuden valokuviani, en ole liian lihava. Hieman pyöreä, mutta silti ihan kivan näköinen. Nykyään olen, ja ollut jo vuosia, sairaalloisen ylipainoinen. Suhteeni ruokaan ja etenkin herkkuihin ei ole terve. Kaikki herkuttelut olivat lapsena/nuorena aina syynissä, eikä mitään voinut syödä tuntematta itseään huonoksi. Kun muutin omilleni aloin syömään kaikkea kiellettyä ja paljon. Ja syön edelleen. Kaikki tämä on tietysti itsestäni kiinni ja itsekurin puutetta ja saamattomuutta, mutta luulen, ettei äitini ainakaan yhtään parantanut tilannetta valittamisellaan. Edelleen valittaa, mutta en enää välitä, eikä hän voi päättää mitä syön. Äiti-tytär suhteemme ei ole muutenkaan ihan terve (?)... Haluaisin laihduttaa. Olen "laihduttanut" teini-ikäisestä asti. Paino laskenut välillä 10-15 kiloa, mutta tullut aina korkojen kera takaisin. Olen 156 cm pitkä ja painan 10kg. Noin 15 vuotiaana painoin noin 65kg ja olin mielestäni (ja äitini mielestä) todella lihava. Voi kun painaisinkin 65kg. Edes 75... No ehkä jonain päivänä... Olen masentunut ja uupunut.
Ap: Voi kun äitini olisi ollut kuin sinä. Suosittelen jotain (yhteistä?) harrastusta joka ei tunnu liikunnalta. Pitääkö tyttäresi esim. ratsastuksesta? Joku ehdottikin koiran hankkimista. Minä toivoin lapsena/nuorena koiraa jonka kanssa lenkkeillä ja kävellä pitkin metsiä. En sitä tietenkään koskaan saanut.
Uinti on myös hyvä. Itse pitäisin myös suunnistuksesta jos vaan olisi mahdollista mennä.
Tsemppiä teille! Pidä tyttärisi itsetunto korkealla, se on kaiken hyvän pohja! Olet hyvä äiti.