Miten niin äitini MUKA AUTTAA MUA PALJON??

pärjäsin hyvin ilman äitiäni, se oli äitini joka täällä voivotteli ja kaipasi.

Veikkaan, että kyse on tunteista.



Todellinen apu on minusta sellaista, jonka autettava oikeasti tuntee helpottavan omaa arkielämäänsä.



Ymmärsin ap:n aloituksesta, että hän ei tunne näin.



Itselläni oli hieman sama tilanne, kun lapsi oli pieni. Äitini kävi meillä silloin tällöin ja leikki lapsen kanssa esim. puoli tuntia, jotta saatoin käydä saunassa miehen kanssa kahdestaan, tai haki taaperon päivähoidosta yms. Työkaverini kehui, kuinka äidistä oli minulle iso apu, mutta en itse siinä elämäntilanteessa kokenut äidin käyntejä ja apuja jostakin syystä mitenkään elämää helpottaviksi asioiksi.



Tietenkään en koskaan tätä tuolloin kellekään sanonut. Äiti on minulle kyllä rakas.



Mutta siis, auttaja voi kokea olevansa suureksi avuksi ja saattaa tehdä paljonkin. Onko se kuitenkaan sitten todellista auttamista, niin että autettava kokisi sen helpottavan omaa elämäänsä, on toinen juttu ja eri asia. Ei sillä ole mitään tekemistä kiitollisuuden tai kiittämättömyyden kanssa.

Siinä olisi jääneet saunomiset miehen kanssa kahdestaan ja olisi pitänyt ihan itse hakea aina lapsi hoidosta.

En voi ymmärtää näitä kommentteja.. Järkyttävää..

Itselläni oli hieman sama tilanne, kun lapsi oli pieni. Äitini kävi meillä silloin tällöin ja leikki lapsen kanssa esim. puoli tuntia, jotta saatoin käydä saunassa miehen kanssa kahdestaan, tai haki taaperon päivähoidosta yms. Työkaverini kehui, kuinka äidistä oli minulle iso apu, mutta en itse siinä elämäntilanteessa kokenut äidin käyntejä ja apuja jostakin syystä mitenkään elämää helpottaviksi asioiksi.

minä puolestani en ymmärrä, miten te muut voitte olla noin yksinkertaisia.



Ainahan todellisuudella on monta puolta. Ap:n kuvaama tunne on hänen subjektiivinen tunteensa ja hänelle tosi.



Teillä on omat käsityksenne, jotka johtuvat omasta elämäntilanteestanne ja menneisyydestänne.



Ap:n äidillä taas on kolmannenlainen käsitys todellisuudesta.



Mikä tässä muka on niin vaikeaa tajuta?



Ja saunominen kahdestaan mieheni kanssa ei todellakaan ole mulle tärkeää. Ja lapsi saatiin kyllä haettua tarhasta ilman äitiänikin.

Äitini viettää pari iltaa viikossa lasten kanssa, jotta saamme miehen kanssa opiskella tuolloin täysipainoisesti. Omasta ehdotuksestaan tuon aloitti. Selviäisimme toki ilmankin. Vaikka tiedän, että äitini tekee tuon osaksi siksi, että voi olla lastemme kanssa, niin onhan hänestä apua.



Lisäksi olemme puhuneet äitini kanssa yhdessä, että kuinka ihanaa on, että hän voi auttaa sekä minua, että veljeni lapsia niin paljon. Se on rikkaus lapsillemme, helpotus meille vanhemmille ja ilo ja siunaus äidilleni isovanhempana.



Meillä meni ennen lasteni syntymää yli kymmenen vuotta äitini ja isäni vanhempien (eli neljän isovanhempani), isäni ja vielä tätini saattohoidossa, dementiaosastoilla juoksemisessa ja sairaaloissa.



Olemme siis syystä iloisia, että lapset syntyivät vasta, kun äidilläni on aikaa toimia mummona, meillä vanhemmilla on aikaa lastenkasvatukseen, kun ei tarvitse juosta eri huonokuntoisten sukulaisten asioitten parissa.



Mieluiten tietenkin olisin pitänyt nämä vanhat sukulaiset ja ei niin vanhan isäni elossa, mutta jos he olisivat olleet niin huonossa kunnossa kuin olivat, niin tuskin olisivat lapseni ehtinyt mummoansa näkemään kuin vain jouluisin.



Ehkäpä ap:n äiti on iloinen ja kiitollinen siitä, että on terve ja kykenee auttamaan!

en sano, että liikaa. Mutta kun säännöllisesti auttaa joka viikko, niin onhan siinä apua.

muuta. Oma äitini asuu myös yksin mutta tekee niin raskasta vuorotyötä ettei millään jaksaisi auttaa mua siivouksessa enkä kyllä kehtaisi edes pyytää sellaista!

anna ihmeessä äitisi olla onnellinen avuliaisuudestaan..ja ei kaikilla oo isoäiti viemässä ees kerran viikossa lapsia ulos..ja apuahan se seurana oleminenkin on.

mä olen oikein kateellinen.

Jos sun äiti vie lapset kerran viikossa puistoon ja käy kerran viikossa heidän kanssa seurakunnan kerhossa, totta hemmetissä se on paljon; sinähän olet kotiäiti! Tuo kaikkihan on sinun vastuulta pois! Ja äitisi käy vielä siivoamassa teidän loman aikana ja sinä kehtaat valittaa "tavasta ilmaista asia"! Nyt mä totta totisesti olen nähnyt, lukenut ja kuullut kaiken.



Totta kai äitisikin saa noista asioista paljon, mutta taatusti kokee auttavansa sinua. On varmasti onnellinen, kun voi auttaa sinua itselleen mielekkäällä tavalla eli molempi parempi, mutta joo ja kyllä; auttamisesta ON kyse ja sinä olet kiittämätön ihminen.

Mieheni äiti -joka aidosti auttaa lapsienhoidossa: siis lapset on yötä, ne syötetään, saunotetaan, vaihdetaan kuiviin ja nukutetaan ei puhu auttavansa paljon.

Hän pitää toimintaansa luonnollisena asiana, pyytää lapsia luokseen ja jos ollaan koko perhe tämän mummon kanssa niin osallistuu ja tekee lapsien kanssa toisin koen oman äitini kanssa.



Äitini puhuu että on paljon kanssamme tekemisissä ja osallistuu vaikka ei tee lapsien kanssa.

Hoitaminen on muutamia tunteja korkeintaan, ei vaipanvaihtoja, ei syöttämisiä yms.

On todella lapsellista ajatella, että ilmainen piika - vaikkakin ilomielin palveleva piika - olisi jotenkin saamapuolella, koska muuten hänen elämänsä olisi tyhjää.

Teettää siivoustyöt omalla äidillään ja silti kehtaa valittaa, jos äiti sanoo auttavansa paljon. Mistä noita ap:n kaltaisia kusipäitä oikein sikiää?

Minun äitini kutsuu meidät kylään kerran vuodessa ja on jo aivan poikki kahden päivän vierailun jälkeen.

Tuota, että oma äitini kävisi poissa ollessamme tekemässä ison siivousurakan en kehtaisi edes ottaa vastaan! Vaikka tekisi kuinka mielellään.



Olet kiittämätön.



Ihmettelen, oletko tosiaan sitä mieltä, että jos äitisi nauttii tuosta auttamisestaan, se on vähempiarvoista sinun kannaltasi?

Hänhän tosiaan auttaa paljon!

Kaikki nuo kaitsemiset, kuskaamiset, siivoamiset..

Kai arvostat häntä?



Tietysti hänkin saa irti varmasti paljon lapsista ja seurasta, mutta kyllä mun mielestä sä olet enemmän sillä saamapuolella..=)

Mutta olet todella kiittämätön kun ajattelet nimenomaan niinpäin että äitisi tässä on se saava osapuoli. Kyllä ihan oikeasti sinä olet se, joka saa vielä enemmän ja nimenomaan apua. Äitisi voisi luoda suhdetta lapsenlapsiin ilman, että ottaa säännöllistä vastuuta viemisistä minnekään. Jos hän toimisi täysin itsekkäästi keräten vain rusinat pullasta niin voisit noin sanoa, mutta jos saat loman aikana jopa ikkunan pesut, niin häpeäisin jo pelkästä ajatusta, että äiti tekisi nuo asiat omaa itsekkyyttään.

kun vie lapset joka viikko puistoon ja kerhoon, on yötä teillä jolloin sinulla on varmasti helpompaa kuin jos hän ei olisi teillä yötä vaikka toki osallistut silloin itsekin kodin pyörittämiseen ja ikkunan pesu yms on iso juttu.



sanon vaan että huhhuh,sinulla ei ole mitään syytä loukkaantua,äitisi ilmaisi asian mielestäni hienosti

ihan totta, en ymmärrä, mikä voisi enää olla paljon enempää apua. Siis mikset ole iloinen, että saat noin paljon apua? Mitä se haittaa, että äitisi sanoo auttavansa, kun niin todellisuudessakin on?

äitisihän sanoi asian vissiin ihan positiivisesti? Eli vaikutti siltä että ootte molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Mikä on vikana? Mun mielestä kuulostaa vaan ihanalta kun äitisi kokee olevansa hyödyksi kun saa hoitaa lapsianne.



Ja kyllä tuo mun mielestä aika paljolta kuulostaa. Mä oon aina ajatellut että mun vanhemmat auttaa meitä paljon mutta ei lähellekään noin paljon.