Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin äitini MUKA AUTTAA MUA PALJON??
26.04.2011 |
Mulla on äitini kanssa hyvät ja läheiset välit, nähdään harva se päivä ja hän on muutenkin paljon mukana meidän elämässä. Nyt hän sit tänään sanoi, että on hienoa kun on voinut auttaa mua ja perhettäni paljon! Äitini vie lapset yleensä kerran viikossa puistoon pariksi tunniksi ja tiistaisin käyvät seurakunnankerhossa. Olen kotiäitinä ja mieheni on reissutöissä, tekee pitkiä päiviä. Äiti on aika usein meillä yötäkin, silloin kun mieheni on reissussa. Mun mielestä äitini on tässä se "saava osapuoli", ei niinkään auttaja. Hän asuu yksin ja saa varmasti lapsistani elämäänsä sisältöä ja iloa. Ilman meitä hänen elämänsä olisi kuitenkin aikaa tyhjää. Kyllä hänestä apuakin on, esim.ens viikolla lähdetään miehen ja lasten kans viikoksi lomalle ja äiti lupasi käydä reissumme aikana pesemässä ikkunat ja saunan ja tekemässä viikkosiivouksen niin saadaan palata reissusta puhtaaseen kotiin, eikä mun tarvi sitten ikkunoita pestä jne. Eli apua on, mutta en pitänyt hänen tavastaan ilmaista asia. Miten teillä muilla on? Jos äitinne saavat olla paljon lapstenlastensa kanssa niin kokevatko sen auttamiseksi? Meidän lapset on 4 ja 2-vuotiaat ja syksyllä saamme vauvan
Kommentit (112)
Meidän suvussa kyllä mummot ja tädit ja sedätkin auttavat oikein mielellään eivätkä kiitosta odota. Toki apu on molemminpuolista, ja vaikka meitä on autettu paljon (esim. äitini ruokkii meidät kerran viikossa ja hoitaa joskus lapsiakin), ei me sitä apua olla pyydetty eikä mitenkään välttämättä tarvittaisi. Minäkin koen, että sukulaiset saavat auttaessaan vähintään yhtä paljon kuin antavat. Mitä ne eläkeläiset ajallaan tekisivät jos eivät koskaan saisi tehdä mitään hyödyllistä? Toivon itsekin saavani tuossa iässä auttaa lapsiani ja lapsenlapsiani kerran pari viikossa, jotten ennen aikojani dementoituisi.
mutta ap taas ei arvosta tätä apua vaan pitää sitä itsestään selvyytenä ja jopa moittii äitiään siitä, että kehtaa sanoa ääneen AUTTAVANSA tytärtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta huvittaa ajatella ap:ta nauttimassa joskus tulevaisuudessa äitinsä ei-auttamisesta. Ap varmaan parinkymmenen vuoden päästä nauttii suuresti kun saa siivota ikääntyneen äitinsä asuntoa, pestä hänen pyykkinsä, avustaa suihkussa, kaupassa asioimisessa ja vielä hieman myöhemmin syöttää häntä vanhainkodissa päivittäin.
Eihän siinä mitään muuta tekemistä iltaisin olisikaan, vaan ap nauttii kun saa tuolla tavalla viettää aikaansa äitinsä kanssa etuoikeutetusti. Eihän se auttamista ole, vaan ihanaa seurustelua yms.
Toki moni näitä asioita tekee ihan mielellään, mutta puhuu kylläkin myös auttamisesta. Minäkin varmasti autan vanhempiani heidän ollessa vanhoja. Olenhan saanut heiltä apua itsekin. En nyt sentän samassa mittaluokassa ap:n kanssa.
(myös minun). Ilmeisesti kyse on siitä, mitä koet avuksi. Sinulla on kai joku käsitys siitä, mitä mummun tulee tehdä jo ihan periaatteessa? Eli kaikki, mitä äitisi tekee, kuuluu mummun rooliin. Näin ei kuitenkaan ole todellakaan kaikkien perheiden kohdalla, ja siksi monet ihmettelevät, että miksi loukkaannut moisesta.
Minunkin mieheni on paljon reissussa, ja muutimmekin sen vuoksi lähemmäs vanhempiani ja muuta sukua, jotta saisin hiukan hoitoapua. Mutta äitini ei todellakaan käy siivoamssa meillä ja yritän rajoittaa lastenhoidonkin aika minimiin (n. max 2 tuntia kerrallaan ja max 2 x viikossa) , koska äiti on jo iäkäs. Ja tuona aikana en odota, että hän tekisi mitään muuta kuin katsoo että muksut pysyvät hengissä. Tosin jos ovat mummulassa, syövät kyllä jotain, jos ruokaa on.
Jos AP:n äiti on yökylässä, niin olen varma, että silloinkin äiti tekee kotihommia tai vahtii / viihdyttää lapsia siinä ohimennen, eikä vain istu sohvalla kutomassa tms. Useimpien mielestä ap:n äiti auttaa ja PALJON, koska on yleensä ottaen mukana arjessa. Toki saa siitä itsekin iloa, mutta ap:n on syytä muistaa, että äiti voisi tehdä jotain muutakin, jos haluaisi. Onnesi on, että äitisi ilmeisen vapaaehtoisesti tekee puolestasi paljon. Muistathan myös antaa hänelle kiitosta :)!
äitiäni kiittänyt, yleensä n. parin kuun välein käymme ihan kahdestaan syömässä ja mä olen aina halunnu tarjota ruoat. Joulut ollaan mökillä, jonne äitini on aina tervetullut, tietysti. On myös yhdellä ulkomaanmatkalla vuodessa aina mukana. Hän on osa perhettämme. Se, että käy siivoamassa meidän reissun aikana on hänen oma ideansa. On myös sanonut, että on mukavaa kun voi olla hyödyksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miten kiität ap äitiäsi? Vai onko sekin liian vaikeaa ja vähän jopa loukkaavaa sua kohtaan?
Meillä auttaa myös isovanhemmat melko paljon, vaikka kukaan ei meillä koskaan mitään siivoakaan. Ja vaikka isovanhemmat itsekin sanovat, että lapsemme ovat heille iso ilo ja sisältö elämään, totta kai aina kiitetään ja kerrotaan kuinka tärkeitä ovat meille.
Miten se on ap sinulta tai lapsiltasi pois, jos vähän pitäisit äitiäsi arvossa? Antaisit hänelle hyvän mielen kertomalla miten paljon apua hänestä oikeasti on?
Ihan rehellisesti sanottuna, kusessahan sä olisit, jos äitisi ei teitä enää auttaisikaan. Kolme pientä lasta ja vain ylimielinen asenne jäljellä. Äitisi pärjäisi varmasti ilman teitäkin.
Toivottavasti tulevana äitienpäivänä annat lahjan äidillesi ja kerrot miten arvokasta hänen apunsa on sinulle ja perheellesi. Kiitos ei maksa sinulle mitään, mutta osoittaa arvostusta äitiäsi kohtaan. Äitisi varmasti saa paljonkin perheesi auttamisesta, mutta se ei korvaa kiitosta edes silloin tällöin. Jos tätä et voi tehdä olet kyllä aika kiittämätön lapsi etkä ansaitse äitiäsi ja hänen apuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiäni kiittänyt, yleensä n. parin kuun välein käymme ihan kahdestaan syömässä ja mä olen aina halunnu tarjota ruoat. Joulut ollaan mökillä, jonne äitini on aina tervetullut, tietysti. On myös yhdellä ulkomaanmatkalla vuodessa aina mukana. Hän on osa perhettämme. Se, että käy siivoamassa meidän reissun aikana on hänen oma ideansa. On myös sanonut, että on mukavaa kun voi olla hyödyksi,
että äitisi auttaa sinua paljon? Kun se kuitenkin on totta, olet aika etuoikeutettu äiti. Ole vain iloinen ja kiitollinen siitä, ja kehu äitiäsi, niin kukaan ei moiti sinua mistään.
Sinä itse aloitit paheksumalla äitisi kommenttia, joka nyt yksinkertaisesti vaan on totta. (Jos nyt mikään tässä on totta, jotenkin niin älyttömän tuntuinen keskustelu).
kyllä minä kiitän häntä. Mieheni vielä ostaa mnulle ja äidilleni aina hemmottelupäivän äitienpäivälahjaksi. Tänä vuonna menemme äitini kanssa päiväksi kylpylään, jossa jalkahieronta ja sieltä syömään. En minä äitiäni hyväksikäytä. Hänellä on perhe,koska hänellä on meidät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi auttaa sinua paljon, ja hän sanoi sen ääneen. Ja se on totta, ja itsekin sanot olevasi kiitollinen. Miksi äitisi ei olisi saanut noin sanoa?
Meidän suvussa kyllä mummot ja tädit ja sedätkin auttavat oikein mielellään eivätkä kiitosta odota.
Meillä eläkkeelle jäämisen jälkeen on otettu harrastuksia ja matkusteltu, käyty kielikursseilla yms. Omat vanhempani "harrastavat työntekoa" eli eivät käytännössä ole eläkkeellä, vaikka virallisesti sitä ovat. Ei tee mieli kovin usein viikonloppunakaan pyytää avuksi, kun ei heilläkään vapaata ole.
Toinen tätini on mulle vähän etäinen ja ei liiku kovin hyvin, miehensä vähän dementti. Toinen täti taas on psykologi/terapeutti ja tekee töitä pyöreitä päiviä, luennoi yo:lla ja antaa työnohjausta.
Tavallaan musta on vapauttavaa, ettei vanheneminen automaattisesti tarkoita sitä, että elämän ainoa sisältö on auttaa sukulaisia ja muuten hissutella kotona dementian jyskyttäessä ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se auttaminen on ollut ihan itsestäänselvää, eivätkä vanhukset ole dementoituneet kun autettavia on ja kokevat varmasti olevansa enemmän hyödyksi auttaessaan sukulaisiaan kuin jossain seniorien kielikursseilla, joilla kukaan ei oikeasti opi mitään... Ja omat vanhemmat sukulaiseni ovat auttamisestaan huolimatta todellakin saaneet matkustella vähintäänkin riittävästi. Äitini on usein ottanut jonkin lapsenlapsistaan matkaseuraksikin. Ja aivan itse on pyytänyt, että saisi lapsen matkaseuraksi.
niin sitten kieltäydyt äitisi avusta ja koetat pärjätä vain itse. Ehkäpä sitten silmäsi avautuvat kuinka paljon äitisi oikein auttaa.
Oma äitini ja mummoni ovat kuolleet ja miehen suku asuu ulkomailla eli eipä saa apuja. Mies on paljon reissussa joten ainoastaan ukki hoitaa silloin tällöin lasta ja senkin pyrin pitämään minimissä eli vain kun todella tarvitsen koulu- ja työmenoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun äitis nauttii lapsenlapsistaan ja siinä samalla haluaa auttaa sinua. Aika ihanaahan se on!
Minun äitini on meillä myös paljon ja ihan kirjaimellisesti auttaa ja olen hänelle niin kiitollinen siitä!
Pelastakaa mummot!
voi voi mummo rukkaa
työtä puurtaa aikaa hukkaa
pyykkää, tiskaa, kuuraa,
siivoa, lakaisee ja puunaa
kiitosta ei koskaan saa
lapset aina vaan vaatii ja valittaa
rahaa ja ruoka kelpaa aina
samoin lastenhoito arkena ja lauantaina
Mikään ei siis lapsille riitä
ja tämä runo on omistettu ap:lle.
mutta mummo, viis siitä
onhan se mummo vielä norja
ja siksi kaikkien lastensa orja
Pelastakaa mummo!
voi voi mummo rukkaa
työtä puurtaa aikaa hukkaa
pyykkää, tiskaa, kuuraa,
siivoa, lakaisee ja puunaa
kiitosta ei koskaan saa
lapset aina vaan vaatii ja valittaa
rahaa ja ruoka kelpaa aina
samoin lastenhoito arkena ja lauantaina
Mikään ei siis lapsille riitä
mutta mummo, viis siitä
onhan se mummo vielä norja
ja siksi kaikkien lastensa orja
ja tämä runo on omistettu ap:lle.
Kyllä äitisi kuulostaa kivalta mammalta/mummolta, mutta mun mielestä myös hän on ihan yhtä lailla "saamapuolella". Ja mun mielestä myös on ylipäänsä typerää ajatella sukulaisuutta ja yhteiseloa saamisena tai antamisena...SE ON NORMAALIA ELÄMÄÄ. Nämä ketjuun tulleet vastaukset ovat jotenkin kamalan katkeroituneita ja synkkiä mielipiteitä, sellaisia perussuomalaisia "itse pitää pärjätä, prkle..." ajatuksia. Kyllä mun mielestä vastavuoroinen antaminen on luonnollinen tapa elää, eikä siinä tarvi kenenkään olla missään kiitollisuuden velassa. Onneksi meillä näin on. Apua/osallistumista saadaan sopivasti, isovanhemmat saavat lapsenlapsiaan sopivina annoksina ja kukaan ei odota mitään kiitollisuutta keneltäkään...
Kyllä äitisi kuulostaa kivalta mammalta/mummolta, mutta mun mielestä myös hän on ihan yhtä lailla "saamapuolella". Ja mun mielestä myös on ylipäänsä typerää ajatella sukulaisuutta ja yhteiseloa saamisena tai antamisena...SE ON NORMAALIA ELÄMÄÄ. Nämä ketjuun tulleet vastaukset ovat jotenkin kamalan katkeroituneita ja synkkiä mielipiteitä, sellaisia perussuomalaisia "itse pitää pärjätä, prkle..." ajatuksia. Kyllä mun mielestä vastavuoroinen antaminen on luonnollinen tapa elää, eikä siinä tarvi kenenkään olla missään kiitollisuuden velassa. Onneksi meillä näin on. Apua/osallistumista saadaan sopivasti, isovanhemmat saavat lapsenlapsiaan sopivina annoksina ja kukaan ei odota mitään kiitollisuutta keneltäkään...
Eihän elämästä mitään tulisi jos pitäisi koko ajan miettiä kuka on kenelle mitä apua velkaa. Yleensä auttaminen sujuu asiaa mitenkään miettimättä. Palkaksi ainakin minulle riittää hyvä mieli kun on voinut olla hyödyksi. Olettaisin näin olevan monella muullakin.
joissa kerrotaan kun omat vanhemmat tai puolison vanhemmat tekevät sitä ja tätä pyytämättä ja auttaakseen ja oman mielen mukaan (esim. siirtelevät istutuksia). Ihan oftopikki asiahan tuo on tähän ketjuun, tuli vain mieleeni. Että se läheisyys ja auttaminen on hyvä juttu useimmissa tapauksissa, mutta varmaan moni niin nuorista ja vanhemmista tahtoo pitää sitä rajaakin, ettei juuri tule sanomista. Itse en ole nyt mitään mieltä, kunhan vain sanon, että puolensa avun saamisessa ja vastaanottamisessa. Kiitollisuus on vaikea laji monessa mielessä. Kovasti tällä palstalla välillä valitetaan eri asioista, myös siitä oman hännän nostamisestakin. Ymmärrän, ei liity tähän juttuun.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävää. Onhan se ihanaa, että autetaan, ja pelkästään hyvä juttu, mutta kyllä sitä silti voi ja pitää kiittää, ja varmasti tulee hyvä mieli kiitetylle.