Lapset,joita vahditaan oikeasti,eivät huku.

että olin lasten kanssa uimassa. Seisoin lapseni, silloin 2,5-vuotias vieressä rannalla. Lapsi otti yhtäkkiä mallia vieressä juosseista 10-vuotiaista, jotka sukelsivat veteen. Lapsi sukelsi perässä, eikä siis todellakaan osannut. Upposi veteen ja koska olin vieressä, nostin lapsen veden pinnalle. Jos olisin ollut rannalla istumassa, olisi mennyt aikaa, kun olisin ollut kohdalla, ehkä jopa olisin katsonut väärään suuntaan ja lapsi olisi uponnut silloin veteen, enkä olisi nähnyt, että missä on. Sen jälkeen olen todellakin ollut lasten vieressä rannalla, kun eivät osaa uida. Itse selvisin säikähdyksellä onneksi.

Minulla on nimittäin 2 vuotias todella vilkas poika. On todella harkinnan alla että menenkö. Tämä poikani on juuri sellainen, että se on yksi nanosekuntti kun ehtii ja kerkiää.

Juu, minulla on 2 vanhempaa lasta, (12 ja 16v) ja olen heitä aikanaan todellakin vahtinut uimarannalla. Mutta kumpikaan heistä ei ollut ikinä niin vili vilperi kuin tämä nuorimmainen. Joten saas nähdä miten meidän kesän käy.

Pienempi paha se on, ettei mennä rannalle, kuin että pikkuinen hukkuisi.

Toiseksi, ei kai kukaan ole oikeasti niin ääliö, että menee sen 2.5 vuotiaan kanssa vaikka vierekkäin veteen, missä syvää, mihin lapsi voi upota?

2.5 vuotiaan kanssa ollaan yhdessä vedessä vain sillai, että ihan matalassa rantarajassa ja vain sellaisella rannalla, mikä syvenee vasta todella kaukana.

Meillä on noin pienten kanssa oltu ihan oikeasti sillai vedessä, että olen pitänyt lasta koko ajan kiinni ja syvemmällä sillai, että olen ollut vedessä polvillaan ja lapsi turvallisesti loiskinut niin, että käteni ovat olleet koko ajan ympärillä.

että olin lasten kanssa uimassa. Seisoin lapseni, silloin 2,5-vuotias vieressä rannalla. Lapsi otti yhtäkkiä mallia vieressä juosseista 10-vuotiaista, jotka sukelsivat veteen. Lapsi sukelsi perässä, eikä siis todellakaan osannut. Upposi veteen ja koska olin vieressä, nostin lapsen veden pinnalle. Jos olisin ollut rannalla istumassa, olisi mennyt aikaa, kun olisin ollut kohdalla, ehkä jopa olisin katsonut väärään suuntaan ja lapsi olisi uponnut silloin veteen, enkä olisi nähnyt, että missä on. Sen jälkeen olen todellakin ollut lasten vieressä rannalla, kun eivät osaa uida. Itse selvisin säikähdyksellä onneksi.

pienet lapset kaatuvat veteen ja tippuvat laitureilta ja törmiltä yms.

Mutta tässä on se ero. Saat pelastettua lapsesi jos olet vieressä tai lapsella on pelastusliivi.

Totta helvetissä lapset kaatuu veteen ja tippuu laitureilta. Mutta ero on siinä, onko vanhemmat lähellä ja pystyy pelastamaan lapsensa.

Minä en ole ikinä edes väittänyt, että meidän lapsille ei vahinkoja sattuisi. On kaaduttu vedessä, on luiskahdettu kiveltä yms. Mutta minä olen pitänyt kädestä kiinni ja saanut heti nostettua.

Nyt puhutaankin siitä, että saako tällaisissa tapauksissa lapsen pelastettua jos istuskelee rannalla ja lueskelee naistenlehteä kun pienet lapset on yksinään vedessä tai laiturilla.

Vahingon tapahtuminen ja se, että hoitaa olosuhteet sellaisiksi, että vahingon tapahtuessa pystyy tekemään jotain, on kaksi eri asiaa. Toiset nostaa kädet pystyyn, että mitä tuota vaikuttaa perään katsoa ja olla hysteerinen kun niitä vahinkoja nyt voi sattua kaikille.

Niin, niitä voi sattua kaikille, mutta toisissa tapauksissa on aikuisen pelastamassa. Toisissa tapauksissa ei. Ja siinä on se ero.

mutta ihanko oikeasti teille supervahtijille ei ole KOSKAAN käynyt niin, että jotain on kuitenkin sattunut?

ITse asutaan järven rannassa ja käyn kahden lapsen kanssa rannalla. Toisella on kellukkeen, (tänä kesänä jo molemmilla) ja toisella pelastusliivit. Joskus ovat saunoneet ja tulevat välillä kastautumaan jolloin olen mennyt veteen polviani myöden ja siinä on ollut raja, jota syvemmälle ei mennä.

Silti on ekrran käynyt niin, että lapsi kaatui ollassaan ihan jalkojeni juuressa. Katsoin samalla hetkellä järven toiselle puolelle, josta kuului kirkumista. Vaikka lapseni oli ihan jalkojen juuressa, hän joutui kokonaan uppeluksiin eikä yhtään nähnyt, missä kohtaa on. Onneksi tiesin olevan ihan vieressä, jolloin käsikopelolla sain heti kiinni. Tämäkin säikäytti niin, että olen ihan hermorauniona aina rannassa ollessamme. Lapset eivät mene veteen ilman lupaa, mutta jos tälläistä sattuu ihan valvotusti uimassa, niin.. en usko että on asiallista ollenkaan syyttää kaikissa tilanteissa suoraan vanhempia, vähinkoja sattuu joka paikassa. Onneksi suurin osa vahingoista on sellaisia ettei sentään henki ole kyseessä, mutta kuitenkin. En lähtisi syyllistämään ellei ole suorastaan ilman valvontaa ulkoillut toistuvasti tms.

on nimenomaan hyvä esimerkki- jos olisit ollut ihan jossain muualla vaikka itse uimassa, niin lapsesi olisi varmaankin hukkunut. Sen sijaan kun toimit kuten pitikin, onnistuit pelastamaan hänet. Eli todella sillä oli väliä, missä kohtaa silloin olit kun vahinko sattui.

Toiseksi, ei kai kukaan ole oikeasti niin ääliö, että menee sen 2.5 vuotiaan kanssa vaikka vierekkäin veteen, missä syvää, mihin lapsi voi upota? 2.5 vuotiaan kanssa ollaan yhdessä vedessä vain sillai, että ihan matalassa rantarajassa ja vain sellaisella rannalla, mikä syvenee vasta todella kaukana. Meillä on noin pienten kanssa oltu ihan oikeasti sillai vedessä, että olen pitänyt lasta koko ajan kiinni ja syvemmällä sillai, että olen ollut vedessä polvillaan ja lapsi turvallisesti loiskinut niin, että käteni ovat olleet koko ajan ympärillä.

että olin lasten kanssa uimassa. Seisoin lapseni, silloin 2,5-vuotias vieressä rannalla. Lapsi otti yhtäkkiä mallia vieressä juosseista 10-vuotiaista, jotka sukelsivat veteen. Lapsi sukelsi perässä, eikä siis todellakaan osannut. Upposi veteen ja koska olin vieressä, nostin lapsen veden pinnalle. Jos olisin ollut rannalla istumassa, olisi mennyt aikaa, kun olisin ollut kohdalla, ehkä jopa olisin katsonut väärään suuntaan ja lapsi olisi uponnut silloin veteen, enkä olisi nähnyt, että missä on. Sen jälkeen olen todellakin ollut lasten vieressä rannalla, kun eivät osaa uida. Itse selvisin säikähdyksellä onneksi.

vaikka vettä ei olisi kovinkaan paljon. Kyllä, olen todellakin kahden lapsen kanssa ollut vedessä, jossa on enemmän vettä kuin lapsen pohkeeseen, kun ovat olleet 2,5-vuotiaita. Eikä tässä rannassa syvene nopeasti. Silti se lapsi voi päättää sukeltaa veteen ja upota siihen. Kyllä meillä lapset ovat saaneet ihan yksinään liikkua vedessä, siis että ei ihan käsi kädessä siinä vedessä kävellä koko ajan.

Aika moni aikuinen rannalla näyttää istuvan siellä rannalla ja antavan alle kouluikäisten seikkailla siinä rantavedessä. Eri asia sellainen taapero, joka just osaa kävellä. Kyllä vajaa 3-vuotias on aika vikkelä pakkaus, ja osaa kadota nopeasti.

En tiedä, miksi täällä av-palstalla pitää jokaiseen kommenttiin saada ääliö ja tyhmä -sanoja mukaan? Ei ihme, että lapset tuolla kadulla toitottavat jokaiselle vastaantulijalle tuota tyhmää ja ääliötä.

Vietimme kesät aina järven rannalla. Rannalla piti olla aina pelastusliivit, uimaan ei saanut mennä yksin eikä ilman liivejä, jne. Lopputulos oli se, että opin pelkäämään vettä. Sen vuoksi en koskaan oppinut kunnolla uimaankaan.



Voitte arvata, että lopputuloksena oli myös se, että vahdin omia lapsiani todella tarkoin. Silti oma lapseni oli vähällä hukkua. Lapsi leikki mitättömän pienen puron reunalla. Kun hän nousi kyykystä seisomaan, tasapaino ei pitänytkään, ja hän tipahti puroon. En edes säihtänyt, koska purohan oli mitättömän matala. Mutta kuinka ollakaan, pohja olikin pehmeä, ja lapsi vajosi päälakea myöten veteen. Hän räpiköi pinnalle ja vajosi taas. Mitä enemmän ponnisti ylös, sitä enemmän vajosi alas. Sain lapsen viimein pois vedestä. Luojan kiitos, hän oli osannut pidättää hengitystä. Puhelin oli kyllä mukana, mutta ambulanssin tulo olisi kestänyt lähes tunnin.

lapsensa.

Toisenlaisen äidin lapsi olisi siihen kuollut. Ei siinä sen kummepaa.

Vai luuletko, että jos olisit vapaamielisempi äiti niin lapsesi ei olisi tipahtanut siihen puroon?

Tämä jotenkin jaksaa minua aina av.lla ällistyttää. Jos katsot lapsesi perään ja huolehdit hänestä niin vain tällaiselle lapselle voi sattua vahinkoja ja melkein hukkuu ja melkein kuolee.

Jos äiti on rennompi niin tällaisten lapsille ei koskaan satu vahinkoja ja ne eivät meinaa milloinkaan hukkua ja kuolla.

Eli päädymme nyt siihen, että kaikki viime kesän ja tämän kevään hukkumistapaukset on ylihuolehtivien, hysteeristen äitien lapsia, joiden äidit seisoi vieressä ja silti ei voineet hukkumisille mitään.

Näitä hukkumisia ei olisi tapahtunut jos jokaisessa tapauksessa vanhemmat ei olisi välittäneet vaan antaneet lasten vapaasti viipottaa syvässä vedessä yksin. Sellaiselle lapselle ei koskaan satu vahinkoa.

Vietimme kesät aina järven rannalla. Rannalla piti olla aina pelastusliivit, uimaan ei saanut mennä yksin eikä ilman liivejä, jne. Lopputulos oli se, että opin pelkäämään vettä. Sen vuoksi en koskaan oppinut kunnolla uimaankaan.

Voitte arvata, että lopputuloksena oli myös se, että vahdin omia lapsiani todella tarkoin. Silti oma lapseni oli vähällä hukkua. Lapsi leikki mitättömän pienen puron reunalla. Kun hän nousi kyykystä seisomaan, tasapaino ei pitänytkään, ja hän tipahti puroon. En edes säihtänyt, koska purohan oli mitättömän matala. Mutta kuinka ollakaan, pohja olikin pehmeä, ja lapsi vajosi päälakea myöten veteen. Hän räpiköi pinnalle ja vajosi taas. Mitä enemmän ponnisti ylös, sitä enemmän vajosi alas. Sain lapsen viimein pois vedestä. Luojan kiitos, hän oli osannut pidättää hengitystä. Puhelin oli kyllä mukana, mutta ambulanssin tulo olisi kestänyt lähes tunnin.

Ihnhimillisiä virheitä tapahtuu aina ja joskus sattuu ikävästi :( osa hukkumisista todennäköisesti ois voinu selvitä vahtimalla lapsia enemmän. Varmasti en tiedä ku tapauksia en tunne. Mutta haloo, laiturilla pidetään uimataidottoman lapsen kädestä kiinni! Tuo on jo puhdasta idiotismia (meinaan siis se että viitsit ottaa tuollaisen tapauksen esimerkiksi)

Itse olin laiturilla 5 v lapsen kanssa joka osaa uida n. 5 metrin matkan. Silti pidin kädestä kiinni, muta en ilmeisesti sitten puristanut sitä hentoa pikku kättä tarpeeksi. Lapsen kompastuessa lapsi pääsi luiskahtamaan kädestäni ja putosi veteen. Samalla lapsi pelästyi sen verran että kaiketi unohti uimataitonsa ja ehti vetää vettä henkeensäkin. Meillä kävi tuuria ja sain lapsen saman tien ylös eikä mitään käynyt. Kuitenkin jos lapsi olisi hukkunut, täällä saivarreltaisiin samalla tavoin kuinka huolimatonta päästää lapsi yksin, vanhemmat tietysti juovuksissa tai jotain! Jos jotain vanhemmuudesta olen oppinut on se, ettei mikään valvonta ole 100 % varmaa (paitsi av-mammoilla :) ). Nuo hukkumiset ovat ikäviä tapauksia MUTTA, käsi ylös, kuinka moni olisi osannut varoa tuota kaivoa mihin alle 2 v hukkui? Kuinka monen 9-vuotias ei liiku missään yksinään, edes koulumatkoja? Kolmevuotiaskin on niin nopea, ettei siinä tarvitse kuin hetkeksi selkänsä kääntää ja lapsi on tiessään. Lapsien valvominen on tärkeää, mutta silläkään ei kaikkia tapaturmia ikinä pystytä estämään, ei, vaikka te jotkut siihen luulette kykenevänne. Ettekö ikinä itsekkään ole lapsena/nuorena olleet vaarallisilla paikoilla vanhempienne kiellosita huolimatta?

pääkaupunkiseudulla uimakouluihin olisi enemmän tulijoita kuin on paikkoja eli vielä enemmän uimakursseja pitäisi järjestää, jotta kaikki halukkaat pääsivät ajoissa mukaan. Eikä lisätiedoitus uimakouluista olisi pahitteeksi, monet vanhemmat kun eivät tunnu tietävän niistä mitään.

Mutta jokainen on nähnyt pieniä lapsia, jotka saa olla laitureilla yksin ja kahlaavat yksin rannalla.

Järjenkäyttö on sallittu vai onko tosiaan niin, että vanhemmilla ei ole mitään vastuuta.

Kaikkien näiden keskustelujen jälkeen täältä todella paistaa koko ajan se ajatus, että ei kannat vahtia kun tapahtuu niitä vahinkoja muutenkin.

Yleensä nämä hukkumistapaukset on juuri niitä, missä pieni lapsi on jätetty yksin. Vai onko teistä todella oikein sekin tapaus kun pph puki lapset ulos ja jäi itse sisälle. Vieressä virtaava joki ja hoitolapsi hukkui. Tai toisaalta, kaipa sitäkin täällä puolusteltiin, että eihän sitä nyt voi hoitajaa vaatia vahtimaan lapsia ulkona koko aikaa kun olisi se saattanut hukkua, vaikka hoitaja olisi ollut ulkonakin. Joten mitä suotta vahtimaan.

Ihnhimillisiä virheitä tapahtuu aina ja joskus sattuu ikävästi :( osa hukkumisista todennäköisesti ois voinu selvitä vahtimalla lapsia enemmän. Varmasti en tiedä ku tapauksia en tunne. Mutta haloo, laiturilla pidetään uimataidottoman lapsen kädestä kiinni! Tuo on jo puhdasta idiotismia (meinaan siis se että viitsit ottaa tuollaisen tapauksen esimerkiksi)

Itse olin laiturilla 5 v lapsen kanssa joka osaa uida n. 5 metrin matkan. Silti pidin kädestä kiinni, muta en ilmeisesti sitten puristanut sitä hentoa pikku kättä tarpeeksi. Lapsen kompastuessa lapsi pääsi luiskahtamaan kädestäni ja putosi veteen. Samalla lapsi pelästyi sen verran että kaiketi unohti uimataitonsa ja ehti vetää vettä henkeensäkin. Meillä kävi tuuria ja sain lapsen saman tien ylös eikä mitään käynyt. Kuitenkin jos lapsi olisi hukkunut, täällä saivarreltaisiin samalla tavoin kuinka huolimatonta päästää lapsi yksin, vanhemmat tietysti juovuksissa tai jotain! Jos jotain vanhemmuudesta olen oppinut on se, ettei mikään valvonta ole 100 % varmaa (paitsi av-mammoilla :) ). Nuo hukkumiset ovat ikäviä tapauksia MUTTA, käsi ylös, kuinka moni olisi osannut varoa tuota kaivoa mihin alle 2 v hukkui? Kuinka monen 9-vuotias ei liiku missään yksinään, edes koulumatkoja? Kolmevuotiaskin on niin nopea, ettei siinä tarvitse kuin hetkeksi selkänsä kääntää ja lapsi on tiessään. Lapsien valvominen on tärkeää, mutta silläkään ei kaikkia tapaturmia ikinä pystytä estämään, ei, vaikka te jotkut siihen luulette kykenevänne. Ettekö ikinä itsekkään ole lapsena/nuorena olleet vaarallisilla paikoilla vanhempienne kiellosita huolimatta?

Minä en koskaan lähde lasten kanssa rannalle yksin vaan jokaista lasta kohden pitää olla yksi aikuinen mukana vahtimassa. Naurakaa vaan pois mutta mulla ei riitä rahkeet vahtimaan useampaa yhtäaikaa.



Mulla on ulkoillessa hävinnyt lapsi puoleksi tunniksi, kerkesin soittaa hälykeskukseenkin. Se oli jotain sukomatonta miten silmänräpäyksessä se hävisi. Oli mennyt ilmeisesti piiloon ja osasi olla hiljaa. Lapsi oli vasta vajaa 2 vuotias. Ne minuutit oli elämäni hirveimmät, olin hysteerinen ja juoksin kuin hullu ympäri pihaa ja kauempanakin. Oli kaikenlisäksi syksy ja ojat täynnä vettä =/

Tiedän että lapsi voi hävitä ihan selän takaa, sitä ei usko ennen kuin sattuu omalle kohdalle.

näkee vanhempia, jotka antavat uimataidottomien lastensa polskia ilman valvontaa (= pidemmän matkan päässä lapsesta rannalla lukien, puhelimessa lörpötellen tai aurinkoa ottaen). Kertaalleen pari kesää sitten olen ollut todistamasa surullista tapausta, jossa arviolta 6-7- vuotias poika sukellettiin umpisukkeluksista rantavedestä, raahattiin rannalle ja elvytettiin hengittäväksi kylläkin ennen ambulanssin tuloa. Kotvasen kesti ennen kuin pojan äiti saapui paikalle, oli ollut ilmeisesti rannalla aurinkoa ottamssa eikä huomannut tapahtumaa heti. Ilmeisesti kaikki päättyi kuitenkin hyvin.



Lapsen uimataidon hankkiminen ja vesillä liikkumisen turvallisuusseikkojen opettaminen on vanhempien vastuulla. Ainakin suurimmat kaupungit järjestävät uimakouluja kesäisin, lisäksi uimaseurat ovat asian suhteen aktiivisia ja järjestävät uimakouluja halleissa ympäri vuoden.

Pointtini nimenomaan oli että lapseni olisi voinut hukkua vaikka olin aivan vieressä ja huolehtimassa. Lapsi olisi voinut ajautua laiturin alle. Vesikin oli sameaa, jos lapsi olisi veden alla ajautunut kauemmas enkä olisikaan löytänyt häntä heti. Joskus myös se ensimmäinen hengen(veden) vetäisy keuhkoihin riittää eikä mitään enää ole tehtävissä. Meillä oli siis huolehtimisen lisäksi mukana paljon onnea matkassa. Minä tiedostan sen että kaikesta valvonnasta ja varautumisesta huolimatta vahinkoja sattuu ja tämän palstan sormella syyttely on kuvottavaa! Väitänpä että valtaosalla täällä olijoillakin lapselle on tapahtunut jonkinlainen läheltä piti tapahtuma, vaikka kuinka yrittäisi valvoa. Tai sitten tällä on ne supermammojen kokoontumisajot, joiden lapset ei edes tuoleilta tai kiviltä ikinä putoile kun äidit on aina vieressä pitämässä kädestä kiinni :)

seuraava tapaus.



Äiti oli kaverinsa kanssa käyttämässä poikaansa uimassa. Pojalla oli sellainen kumivene. Me tulimme rannalle ja siinä vaiheessa jo kauhistelin, että miten ihmeessä tuo xxx antaa lapsensa soudella tuolla kumiveneellä. Joki on todella virtaava muutaman metrin päästä rannasta.



Jäin itse pienten kanssa rantaan ja isäntä meni isompien kanssa hiukan syvemmälle. Käskin seurata sitä xxx.n poikaa. xxxx itse jutteli kaverinsa kanssa ja heillä näytti olevan oikein hauskaa, eivätkä yhtään katselleen joelle.



Niinpä virta tarttuikin kumiveneeseen. Nyt oli ongelmana se, että äiti tollotti kuin pöljä, eikä edes siinä vaiheessa tajunnut, että lapsensa on vaarassa. Itse mietin, mitä teemme. Omat pojat olivat isännän kanssa syvemmällä. Jättääkö isäntä omat lapset oman onnensa nojaan ja lähtee uimaan tämän kumiveneen perään.



Tilanne ratkesi niin, että minä nappasin 2 pienintä kainaloon ja juoksin heidät rantaan ja rääkäisin tälle äidille, että katso edes perkele näiden perään kun yritetään pelastaa sun poika. Juoskin isompien lasten luo ja isäntä lähti heti kroolaamaan kumiveneen perään. Sai sen onneksi kiinni ja minä omani rantaan turvaan.



Jälkeen päin hirvitti se, että onneksi mies ei hukkunut pelastaessaan tätä lasta. Olin todella vihainen sille äidille hänen välinpitämättömyydestään. Toiseksi omat lapset olivat hetken vaarassa kun mies lähti pelastamaan tätä lasta.



Joten katsokaa niiden lastenne perään ihan oikeasti. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisimme joutuneet miehen kanssa katsomaan vierestä kun virta olisi vienyt lapsen ja veneen. Onneksi olin itsekin vedessä niin ehdin tuoda pienet rantaan ja juosta hakemaan isommat pois ennen kuin mies lähti perään. Jos olisin ollut yksin, poika olisi hukkunut sinne. Minä en olisi kyennyt pelastamaan lasta. Äitinsä tollotti kuin joku ääliö koko tapahtuman ajan rannalla ja eväkään ei värähtänyt, vaikka ihmiset huusivat, että nyt se poika hukkuu.

Tuota kutsutaan PANIIKIKSI! Minä osaan toimia paniikissa, mutta ei kaikki osaa.



Ei kaikki osaa toimia kun tulee pakkopaikka, osa ihan oikeasti hyytyy.



Ja 67: ei se käsi aina pelasta!!! Lapsi voi kädestä riehtasta itsensä myös irti ja pudota veteen.

Jos lapsen saisi heti ylös, voi henki silti lähteä eikä ihmistä saa elvytettyä!

Tai sitten se molskahdus veteen ja lasta ei vaan enää näe mihin se katosi.

siirä että tuon 3 vuotiaan hukkuminen olisi voitu välttää vahtimalla lasta. Nyt on omaisilla surun lisäksi vielä loppuikäinen syylllisyys.

että lasten on hyvä tottua veteen ja vedessä oleskeluun. Paras vahti lapselle on oma vanhempi joka tuntee lapsen. Vanhempi mukaan uimaan lapsen kanssa ja vesirajaan leikkimään. Lapselle kannattaa opettaa myös veteen puhaltamista naama vedenpinnan alla. Eikä hätääntyä itse, jos lapsi "sukeltaa". Katsoo, että lapsi pääsee ylös kaaduttuaan ja auttaa ,jos ei lähde nousemaan. Jos vanhemmalla on itsellään luontainen suhtautuminen veteen, voi vedessä oloa harjotella ihan itse. Ei välttämättä tarvita aina uimakouluja. Tämä niille, jotka valittivat uimakoulujen puutetta.



Ja muulloin kuin uintireissuilla veden lähellä liikuttaessa selkeät rajat minne voi mennä ja laiturille mennään lapsen/lasten kanssa yhdessä.



Lasta ei kannata antaa myöskään naapurin tai sukulaisen mukaan uintireissulle jos ei ole varmistusta siitä, että lasta seurataan hyvin reissulla.



Uimataito ja vedessä leikkiminen on kuitenkin erittäin hyvä taito, eikä sitä pidä hysterisoida.



t. uimaope

voitaisiin välttää paremmin vahtimalla, mutta Lasten kanssa voi oikeasti sattua odottamatonta.



Itse hukkasin lapseni kerran vaatekaupassa. Siellä tilanne ei toki ollut niin vaarallinen kuin veden äärellä mutta voisi sattua muuallakin.



Kuopus oli silloin alle 2v ja ei pysynyt vierellä vaan juoksi edes takaisin. Nostin rattaisiin ja sidoin kiinni. (Liikkeen rattaat, ei ollut vöitä) Käännyin katsomaan vaatteita ja esikoinen, 4v, tuli siihen juttelemaan. Tässä meni noin 15 sekuntia. Kun käännyin katsomaan rattaisiin ei kuopus ollutkaan niissä enää.



Mielestäni vahdin lasta, hän oli rattaissa kiinni ja itse pidin rattaista kiinni. En montaa sekuntia katsonut muualle ja silti lapsi katosi.

Mitenköhän täällä saaristossa on pysytty hengissä. En tiedä yhdenkään lapsen täällä koskaan hukkuneen, vaikka todellakaan ei ole aina ollut vahtijaa mukana kun tilojen töitä on tehty. Tässä itsekin asutaan 30 metrin päässä merenrannasta.



Se on vaan sellainen asia mikä on ollut takaraivossa aina, että veteen, laiturille ei mennä, piste. Ja sitten kun mennään ja tiputaan, niin ei ainakaan pidä hätääntyä. Ja uimaan on opeteltu samaa tahtia kuin kävelemäänkin. Vahinkoja toki aina voi tapahtua.

Tässä sinun otsikossasi ei taida kovin suuri kokemus vielä puhua.



Jos sinä olisit lapsia - siis useampiakin - vahtinut, sinä tietäisit mitä kaikkea vahtimisesta huolimatta voi sattua. Olen kuullut pesuvatiin hukkuneesta konttausikäisestä, mutta sen todenperäisyyttä en tiedä. Ainakin ikkunasta on onnistunut joku lapsi tippumaan.