Eikö enää perhejuhlissa vanhemmat ihmiset ota kahveja yms ensin?

Mutta tämä kai on sitä nykyaikaa. Etiketeistä ei tarvitse välittää ja nuoriso ensin.

NIIN OIKEASSA!!! Uskon, että monet vanhemmat haluavat olla teinilastensa mielestä "cool", eivätkä uskalla opettaa käytöstapoja. Sitten kotimatkalla varmaan naureskelevat vanhanaikaisille ja niponiuhoille, joilla on jotain käytöstapoja vielä jäljellä.

täysin triviaalit yksityiskohdat näin tosissaan? Ja kiittelevät sitten hyvää kasvatustaan ja paheksuvat muiden? Voi itku mitä tyyppejä.



Onneksi omassa ja miehen suvussa sekä kaveripiirissä ollaan kyetty juhlimaan ja huolehtimaan vanhuksista ja lapsista ilman mitään virallisia marssijärjestyksiä. Ihan vaan normaalia järkeä käyttämällä.

Minusta ihmiset ovat samanarvoisia. Jos on ehtinyt kauemmin maan päällä rohmuta itselleen tavaraa kuin nuorempi, ei se tee arvokkaammaksi, eikä oikeuta mihinkään etuoikeuksiin. kuka ehtii ottamaan, ottakoon.

Äitini, joka oli sulhasen mummi, olisi olettanut istuvan samassa pöydässä, missä sulhasen ja morsiamen vanhemmat.

Mutta ei, mummin paikalle tunki morsiamen pikkusisko äitinsä kanssa. Pikkusisko oli 17 v, joten olisi taatusti voinut istua muiden sukulaisten kanssa.

Tilanne oli hiukan hukassa, koska mummille eli äidillemme ei siten ollut istumapaikkaa lainkaan, koska suvuille oli laitettu omat pöydät ja mummi oli sijoitettu virallisesti morsiusparin vanhempien pöytään.

Ihmeellisintä oli, ettei morsiamen äiti ja isä huomanneet lainkaan, että heidän teinityttönsä teki aikamoisen mokan. Äitini seisoi kävelykepin kanssa pöydän vieressä (lonkkakuluma ja iäkkäällä ihmisellä vaikea seisoa) ja morsiamen vanhemmat vain tollotti kuin jotkut typerykset.

Onneksi sulhasen isä, joka siis on veljeni, hienovaraisesti sitten pyysi tuolia pöytäämme ja tiivistimme välejä, että saimme vanhan äitimme mahtumaan väliimme.

Tilanne kyllä herätti huomiota ja siitä supateltiin illan aikana aika paljon ja taidettiin siitä puhua jälkeenpäinkin. Oli aikamoinen loukkaus ja nolaus äidilleni.

Mutta tämä kai on sitä nykyaikaa. Etiketeistä ei tarvitse välittää ja nuoriso ensin, ettei niille tule paha mieli.

Moukka on äitisi. Arvottaa itsensä sulhasen mummona jotenkin paremmaksi kuin morsiamen siskon. Törkeää.

Minusta ihmiset ovat samanarvoisia. Jos on ehtinyt kauemmin maan päällä rohmuta itselleen tavaraa kuin nuorempi, ei se tee arvokkaammaksi, eikä oikeuta mihinkään etuoikeuksiin. kuka ehtii ottamaan, ottakoon.

viidakon laki, eikä sillä ole samanarvoisuuden kanssa mitään tekemistä, on ihan vastakohta :(

sosiaalisesta luokasta. Akateemiset joutuu jo työssään paljon kahvittelemaan ja se etiketti tulee selkäytimestä, eikä sitä tarvitse sen kummemmin edes miettiä.

Sitten on näitä amiksia, jotka käy kahvilla korkeintaan jossain huoltsikalla. Ihan turha olettaa, että sellaiset edes yrittää ymmärtää käytöstapoja. Eiväthän ole viitsineet opiskella, ihan sama asia, eivät viitsi myöskään opetella käytöstapoja, sitten vielä pitävät itseään rentoina.

ja kun tämä nuori pimu syöksyi mummin paikalle jäi mummi ilman paikkaa.

Mutta ymmärrän toki, että kaikille ei ole etikettisäännöt selvillä ja juhlissa ei osata käyttäytyä. Todellakin joissakin häissä on suunniteltu istumapaikat. Kaikki eivät ehkä sitten tajua, ettei ravintolaan syöksytä ryysien, kuka ehtii saada parhaimman istumapaikan ja jätetään vanhukset seisomaan.

Mutta erittäin noloa se todella oli ja siitä puhuttiin pitkään jälkeen päin, että miksi morsiamen äiti ei edes sanonut toiselle tytölleen, että tässä on kyllä sulhasen mummin paikka ja nimilappukin pöydällä.

Äitini, joka oli sulhasen mummi, olisi olettanut istuvan samassa pöydässä, missä sulhasen ja morsiamen vanhemmat.

Mutta ei, mummin paikalle tunki morsiamen pikkusisko äitinsä kanssa. Pikkusisko oli 17 v, joten olisi taatusti voinut istua muiden sukulaisten kanssa.

Tilanne oli hiukan hukassa, koska mummille eli äidillemme ei siten ollut istumapaikkaa lainkaan, koska suvuille oli laitettu omat pöydät ja mummi oli sijoitettu virallisesti morsiusparin vanhempien pöytään.

Ihmeellisintä oli, ettei morsiamen äiti ja isä huomanneet lainkaan, että heidän teinityttönsä teki aikamoisen mokan. Äitini seisoi kävelykepin kanssa pöydän vieressä (lonkkakuluma ja iäkkäällä ihmisellä vaikea seisoa) ja morsiamen vanhemmat vain tollotti kuin jotkut typerykset.

Onneksi sulhasen isä, joka siis on veljeni, hienovaraisesti sitten pyysi tuolia pöytäämme ja tiivistimme välejä, että saimme vanhan äitimme mahtumaan väliimme.

Tilanne kyllä herätti huomiota ja siitä supateltiin illan aikana aika paljon ja taidettiin siitä puhua jälkeenpäinkin. Oli aikamoinen loukkaus ja nolaus äidilleni.

Mutta tämä kai on sitä nykyaikaa. Etiketeistä ei tarvitse välittää ja nuoriso ensin, ettei niille tule paha mieli.

Moukka on äitisi. Arvottaa itsensä sulhasen mummona jotenkin paremmaksi kuin morsiamen siskon. Törkeää.

Mutta komppaan kyllä sitä aikaisemmin kirjoittanutta, joka ei haluannut itse olla "vanhoja" tulevaisuudessa. En minäkään.

Eikä äitinikään! Hänestä on hauskaa kun saa olla lastenlasten kanssa samassa pöydässä, ja inhoaa ajatusta, että yhtäkkiä teini-iässä vanhempia aletaan kohtelemaan muodollisesti.

Kotona asuessani äitini piti niistä ystävistä, jotka osasivat hänenkin läsnäollessaan olla oma itsensä, vitsailla, kertoa elämästään ja jutella "normaalisti".

Kaikki eivät halua kokea itse tuota "vahnusten kunnioittamista".

Johan tämä ketju pääsikin venähtämään pitkäksi, ennen kuin luokkatietoiset heräsivät! Voi kuule, ota nyt vielä se pää käteesi ja mieti uudestaan ihan ajatuksen kanssa, että mitenköhän se juttu oikein menee.

Ja tule sitten myös selventämään, että miten menetellään suvuissa, joissa kaikilla on ihan erilaiset koulutustaustat. Ja miten sitten se akateemisen suvun mustalammas, kouluja käymätön, arvostettu ja palkittu taiteilija - hän sitten varmaan syö yksin eteisessä, ettei vahingossa häiritse ketään epäsovinnaisilla katseillaan, vai?

Luulen että riippuu sosiaalisesta luokasta. Akateemiset joutuu jo työssään paljon kahvittelemaan ja se etiketti tulee selkäytimestä, eikä sitä tarvitse sen kummemmin edes miettiä.

Sitten on näitä amiksia, jotka käy kahvilla korkeintaan jossain huoltsikalla. Ihan turha olettaa, että sellaiset edes yrittää ymmärtää käytöstapoja. Eiväthän ole viitsineet opiskella, ihan sama asia, eivät viitsi myöskään opetella käytöstapoja, sitten vielä pitävät itseään rentoina.

kaikki ihmiset mummusta vaariin ja lapsesta tätiin saavat saman kohtelun eli pöytään tullaan ihan satunnaisessa järjestyksessä. Meidän suvun kekkereissä tosin mummut ja muut huonojalkaiset saavat tarjoilun suoraan nenän eteen samalla kun nuoret ja lapset ottavat itse. Ei todellakaan pidetä mitään nokkimisjärjestyksiä ja yleensä ne ottaa ensin jotka tulivat ensin ovesta sisään. Ei tungeta muutenkaan kaikki samaan pöytään!

Jotkut näköjään pitävät hyviä käytöstapoja jäykistelynä. Kun tavat tulevat selkäytimestä ei niitä tarvitse edes miettiä. Ei minusta ole myöskään jäykistelyä se, että en nuole juhlissa kakkulautasta. Tai se, että en mene nappimaan täytekakun päältä koristeita suuhuni ennen kuin tarjoilu edes alkaa.



Tietenkin tavoista voi myös joustaa. Se 90 v mummo voi sanoa että menkää te vaan ensiksi. Silti se tapa, että vanhimmat menevät ensiksi helpottaa järjestäytymistä kahvijonoon, kun kaikki eivät kuitenkaan voi olla samaan aikaan ensimmäisinä. Vanhimmat usein tarvitsevat parhaimmat paikat. Ei sitä 90 v mummoa voi laittaa jakkaralle istumaan. Ainakaan meidän suvussa ei tavallisilla synttäreillä järjestetä täsmäällen yhtä hyviä pöytäpaikkoja kaikille, vaan suuri osa syö kakkulautanen sylissään.



Minusta on tärkeää että tavat opeteaan lapsille ettei tule niitä noloja tilanteita. Onpa oma miehenikin mennyt aloittamaan synttärikakun nuorena kun ei ole tajunnut että yleensä juhlakalu aloittaa sen kakun. Edelleen muistan tuon tilanteen, se oli nimittäin niin nolo. (Mies oli silloin siis vasta vävykokelas.)

minä tarjoilen aina ensin vieraimmille, oma mummu on vanhin, mutta oikeastaan talon väkeä, joten saa odottaa hetkisen. Lapset istutetaan pöydän toiseen päähän ja siellä on omat tarjottavansa.

Mutta ei, mummin paikalle tunki morsiamen pikkusisko äitinsä kanssa.

ikäjärjestykseen ja tietenkin aina naiset ensin! Nälkäiset lapset saavat odottaa vuoroaan...no mulle ihan sama miten paljon muut noudattavat jotain vahnaa etikettiä mut meillä ei...

Paikallisissa etiketeissä on eroa, enkä nyt tarkoita Kanariansaaria ja Pohjanmaata. Voi tulla pieni kulttuurien törmäys, kun espanjalais-pohjanmaalainen perhe viettää sukujuhlia villin lapsilaumansa kanssa...



Eri asia ovat 'sukujuhlat', joissa toimitaan yleisemmän etiketin mukaan, kuten häät ja hautajaiset, ja 'perhejuhlat', jotka vietetään kotona pienemmässä piirissä



Mikä pakko ne kahvit on kaataa silloin heti, kun muoreilla ovat vielä juorut kesken? Mummoni syntymäpäivillä sankari varoitti meitä tarjoilijoita "älkää tormatko heti sen kahvin kanssa että saadaan jutella". Hänen tyttärensä - äitini - sitten moitti minua, kun en mennyt kaatamaan heti kun tuli uusia vieraita. Minä siihen, että en kaada heti kun mummo kielsi. Että semmoisia kulttuurieroja ihan samassa perheessäkin.



Lapsille voisi olla ihan erikseen joku sivupöytätarjoilu, jolloin hätäisimmät aikuisetkin saisivat sen mehulasinsa. Juhlissakin on muuten ensimmäinen kakku se, jonka sankari aloittaa, seuraavat kakut pitää tuoda pöytään aloitettuna kun muuten kukaan ei uskalla koskea niihin.

syötä lapsianne kotona ennen kyläreissua? Sitten ei tule nälkä! Meillä ainakaan lapset eivät malta tulla kahvipöytään leikeiltään. Eivät aina suostu syömään edes viimeisenä, kun eivät malta jättää leikkejä. Ihme lapsia joillain, vai ettekö syötä niitä kotona ollenkaan???

selväksi. Hyvät tavat on av-mamman mielestä jäykistelyä ja täydelinen tapojen puuttuminen on rentoutta. Terveisiä Porvoosta!

nyt ihmiset, että etiketin lisäksi on muistettava myös muut hyvät tavat. Jos etiketin unohtamista voi pitää mokana, niin vielä SITÄKIN moukkamaisempaa on kiinnittää huomiota toisen tekemään mokaan kuiskuttelemalla ja paheksumalla. Se, ettei tiedä tai jos unohtaa, ei oikeastaan ole mikään erityisen suuri rikos, mutta erityisen epäkohteliasta on nolata oma vieraansa. Vai pyrittekö nolaamaan myös sellaisen ulkomaalaisen, joka ei tiedä kaikkia suomalaisen kulttuurin tavoista ja toimii eri lailla?



Kahvin haun ikäjärjestyksestä poikkeaminen ei todellakaan ole yhtä paha asia kuin nenän upottaminen kakkuun. Ja myöskään se, jos isoäidin kanssa kahvitellessa jättää ne etiketin pois ja nauttii vain mukavasta ajasta rakkaiden läheisten kanssa, ei se ole mitään junttimaista rentouden teeskentelyä, vaan se voi parhaimmillaan olla aito kohtaaminen ja yhdessä olo, josta jää kaikille kauniit muistot.



Kyllä niitä jäykkiä etikettijuhliakin voi harrastaa, jo ihan työn puolesta, joten minusta on mukavaa voida ystävien, perheenjäsenten ja lähisukulaisten kanssa juhlia ilman keinotekoisia arvojärjestysten mittauksia. Minulle se etiketti ei nimittäin anna mitään sisältöä elämään. Tuntuu, että joillekin se pönkittää itsetuntoa, varsinkin, jos voi verrata omaa pätevyyttään johonkin, joka "ei osaa". Itse viihdyn mieluummin juhlissa, joissa tällaista kyräilyä ei harrasteta.

Äitini, joka oli sulhasen mummi, olisi olettanut istuvan samassa pöydässä, missä sulhasen ja morsiamen vanhemmat.

Mutta ei, mummin paikalle tunki morsiamen pikkusisko äitinsä kanssa. Pikkusisko oli 17 v, joten olisi taatusti voinut istua muiden sukulaisten kanssa.

Tilanne oli hiukan hukassa, koska mummille eli äidillemme ei siten ollut istumapaikkaa lainkaan, koska suvuille oli laitettu omat pöydät ja mummi oli sijoitettu virallisesti morsiusparin vanhempien pöytään.

Ihmeellisintä oli, ettei morsiamen äiti ja isä huomanneet lainkaan, että heidän teinityttönsä teki aikamoisen mokan. Äitini seisoi kävelykepin kanssa pöydän vieressä (lonkkakuluma ja iäkkäällä ihmisellä vaikea seisoa) ja morsiamen vanhemmat vain tollotti kuin jotkut typerykset.

Onneksi sulhasen isä, joka siis on veljeni, hienovaraisesti sitten pyysi tuolia pöytäämme ja tiivistimme välejä, että saimme vanhan äitimme mahtumaan väliimme.

Tilanne kyllä herätti huomiota ja siitä supateltiin illan aikana aika paljon ja taidettiin siitä puhua jälkeenpäinkin. Oli aikamoinen loukkaus ja nolaus äidilleni.

Mutta tämä kai on sitä nykyaikaa. Etiketeistä ei tarvitse välittää ja nuoriso ensin, ettei niille tule paha mieli.

Jos teinityttö nyt sattui viemään mummon paikan niin todennäköisesti kyseessä oli jonkinlainen sekaannus eli nimilappu oli pöydästä hukassa tai tyttö ei sitä huomannut. Jos mummo kerran bongasi nimensä juuri tältä kyseiseltä paikalta niin ehkäpä hän olisi ystävällisesti voinut huomauttaa, että hups eikös se ollutkaan minun paikkani eikä jäädä siihen viereen vaivaisena nököttämään ;)

Kyseessä oli kuitenkin morsiamen sisko eli eiköhän hänkin "ansaitse" paikkansa pääpöydässä.

selväksi. Hyvät tavat on av-mamman mielestä jäykistelyä ja täydelinen tapojen puuttuminen on rentoutta. Terveisiä Porvoosta!

ja käsitys siitä mitä ne tarkoittavat ovat täysin kulttuurisidonnaisia. Mitään ylimaallista hyvää tapaa esim. tarjoilla kahvia ei nyt vaan ole.

Eiköhän tärkeintä ole, että vieraat yleensäkin huomioidaan, että ihmisillä on mukavaa?