Haluan kolmannen lapsen tällä samalla 2v iäerolla!

voin sydämestäni suositella.



Meillä lapset 7v. 6v. ja 5v. Enkä päivääkään antaisi pois. Ei sillä, etteikö olisi ollut melkoista huisketta jokunen vuosi sitten (ja toki sitä on tavallaan edelleen, mutta erilaista), mutta ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä. Välillä tuli vähäunisia öitä ja välillä sitten parempia, että jaksoi taas.



Aika toki on osittain kullannut muistot siltä ajalta kun oli ne vauva-ajat päällä, mutta ei ainakaan jäänyt mitään kauhukuvia :)



Nyt tuo on semmoinen ihana trio, että olen ikionnellinen, että tämmöinen trio meille on suotu :)



Heistä on paljon seuraa toisilleen. Toki riitapukariakin tarpeen vaatiessa ;) mutta niin ne sisarukset riitelee, vaikka ikäeroa ois enemmänkin.



Enkä ole kokenut mitään riittämättömyyden tunteita, joitain satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Jokainen lapsi on kuitenkin saanut yksilöllistä huomiota ja saa jatkossakin.

2v. on hyvä ikäero. Meillä on kolme lasta juuri tuolla ikäerolla ja olisin tehnyt neljännen myös. Mies vaan oli vähän eri mieltä...

Meillä esikoinen 2,5 v ja kakkonen 9 kk. Voisin tekaista kolmosen vaikka heti :)

MÄ haluun täyttää maan omilla mukeloillani!!!!!

Meillä esikoinen 2,5 v ja kakkonen 9 kk. Voisin tekaista kolmosen vaikka heti :)

Ja ÄLä sano, että teet veronmaksajia. Se on täällä yksi käytetyimpiä seli-seli-tyhmyyksiä. Varmaan siis kuksiessasi mietit Suomen veropolitiikkaa.

Mulle kaikki oikeudet mukeloitten tekoon! Väliäkö muista.

Miettiä omaa jaksamistaan. Meillä lapset 5v, 3v ja 1v. Vauva on ihana ja helppo, 5vuotias erityislapsi, vuoden ikäistään jäljessä, 3vuotias luultavasti saa ylivilkkaus diagnoosin. Ja silloin kun kolmannesta haaveiltiin ja laitettiin kolmas alulle, kaikki oli vielä hyvin ja molemmat lapset ns. normaaleita. Olisi jäänyt vauva tekemättä jos olisin tämän hetkisen tilanteen pystynyt ennustamaan. Noh me jaksetaan kun ei ole vaihtoehtoja.

Meillä on 2,5-vuotias ja kohta puolivuotias, ja olen miettinyt kuinka kauan malttaa odottaa kolmatta. Tää kahden vuoden ikäero on ollut meillä ihan ihanteellinen ja helppo, tosin esikoinen on helppo ja rauhallinen eikä uhmaa. Kiva kuulla, että monilla on positiivisia kokemuksia myös kolmannesta samalla ikäerolla. Mua mietityttää myös se, pitääkö kolmannen kohalla ostaa isompi asunto, isompi auto yms., meneeko talouskin uusiksi...

Meillä on 2,5-vuotias ja kohta puolivuotias, ja olen miettinyt kuinka kauan malttaa odottaa kolmatta. Tää kahden vuoden ikäero on ollut meillä ihan ihanteellinen ja helppo, tosin esikoinen on helppo ja rauhallinen eikä uhmaa. Kiva kuulla, että monilla on positiivisia kokemuksia myös kolmannesta samalla ikäerolla. Mua mietityttää myös se, pitääkö kolmannen kohalla ostaa isompi asunto, isompi auto yms., meneeko talouskin uusiksi...

aika iso ikäero kylläkin, että eipä siinä mielessä pitäisi olla miettimistä.

mulla on lapset 1,5v ja 5kk, enkä kyllä halua vielä kolmatta. Tavallaan ehkä haluaisinkin, mutta en jaksa kolmatta vauvavuotta peräkkäin. Lisäksi "säästäisin" mielellään pikkulapsivuosia pidemmälle elämääni, koska en halua enempää kuin kolme lasta maksimissaan.



Alkuun mielestäni meni tosi hyvin, oli ihan helppoa olla lasten kanssa. sitten noin 3,5kk kohdalla kuopus alkoi nukkua huonommin ja heräilee aiemman 2-3krt sijaan 5-8krt. Olen tosi väsynyt, ja melkeinpä hengittäminenkin käy työstä.



Mutta toki tämä on vain lyhyt aika, ja kohta helpottaa. Sitten onkin ihanaa kun on nämä lapset seurana toisilleen.



Odota ap silti vielä, koska on todella rankkaa hoitaa vauvaa ja olla raskaana yhtäaikaisesti - tiedän kokemuksesta. Esikoinen oli vajaa 6kk kun sain tietää odottavani toista, ja alun 16-18vko olivat tosi raskaat, samoin viimeiset kymmenen.

Nuorin on 1- vuotias ja vanhempi 2- vuotias.



Eli olis 2- ja 3- vuotiaita kun vauva syntyisi.

Isommalla on nyt menossa uhma, se menisi ohi kivasti ennenkö vauva syntyy mutta seuraavalle se tulisi mukavasti toisen jälkeen. Tämä on koettu kahden ekan aikana joskus. Sillon ei hankittu kolmosta putkeen, miehestä se olis ollut jees mutta minä pistin kampoihin.



Kaikki on kiinni siitä mitä haluaa/jaksaa ja jos ei jaksa niin miten ongelmista selvitään. Onko verkkoa jota käyttää? 3 pientä on kuitenkin 3 pientä. Vaikka ne 2 isointa osaa jo vähän auttaa, niin ei voi silti missään vielä luottaa.



Perheessä minusta kaikilla lapsilla on oikeus olla lapsia ja kaikille pitää löytyä se oma paikka. Ja oikeus olla pieniä.

3v5kk. Meille ihanteellinen tilanne.

Esikoinen 3v2kk ja toinen 1v9kk. Käytännönkokemusta ei vielä ole mitä arki oikeasti on kolmen pienen lapsen kanssa. Toisaalta mulla on nyt tunne (raskaus jo yli puolevälin), että kyllä tähän jo kolmas menisi.



Toki se tarkoittaa sitä, että jokaiseen lapseen on panostettava ja annettava laatuaikaa eli omista menoista täytyy olla valmis karsimaan sekä minun että mieheni. Itse en lähtisi tähän ellen tietäisi mieheni ottavan kotona ollessaan vastuuta lapsista yhtä paljon kuin minäkin. En myöskään pyri olemaan täydellinen äiti, riittävän hyvä kelpaa mainiosti.

Ja voin suositella lämpimästi kaikille samaa harkitseville!

kolmannen lapsen pienellä ikäerolla. Mieli muuttui muutamaa kuukautta myöhemmin. Kuopus syntyy sittenkin isommalla ikäerolla, reilu 4 vuotta keskimmäiseen. Parempi näin.

Kun talossa oli neljä alle kouluikäistä (esikoinen oli 6v., kun kuopus syntyi) oli kyllä huisketta, mutta ihanaa sellaista. Ja nyt kun katras on 4v, 6.5v, 9v. ja 10.5v, olen tosi tyytyväinen ikäeroihin, mahtava porukka! :0)

Lapsilla kivasti seuraa toisistaan.

kivasti meni

Meillä lapset nyt 5v, 4v ja 2v. Olen niin onnellinen, että uskalsimme haluta kolme lasta pienin ikäeroin. Seuraa toisistaan, vaatteet ja varusteet kiertävät ja tunne, että meidän perhe on kokonainen. Tuskin ikinä kadut, että kolmannen teit, mutta jos et tee, niin saatat myöhemmin jossitella.