suku on pahin?

:D Voi voi, dyslexia? Kun en kirjoittanut että hän kuskaa minua sinne vaan hän haluaa lastenhoitoapua että pääsee ulos juhlimaan. Ja kun lapsia sinne viedään niin hän odottaa autossa. MINÄ AJAN :)



Porukka käy 1-3 kertaa vuodessa vanhempiensa luona? Normaalia? Ei minun kaveripiirissä. Me käymme kylässä, me autamme ja välitämme. Meistä on kiva nähdä.



Ja olen 33 v kun joku sitä kyseli. Ei tulisi mieleenkään että kunniottaisin vanhempiani niin vähän etten jaksaisi heillä vierailla. Mutta ikävää jos muilla on niin tulehtuneet välit tai ovat niin laiskoja :) Onko se aikuisuuden merkki että vanhoja sukulaisia ei jaksa nähdä enää? Että silloin ei ole napanuora katkaistu? Mummot ja muut jäävät sinne hoitokotiin kuten lopulta myös teidän vanhemmat? Hui, pelottavan itsekästä mielestäni. Olisi hirveän tylsää jos mun lapset tulisivat kerran vuodessa käymään sitten tulevaisuudessa :(



Mutta hauskaa pääsiäistä teille aikuiset iloiset ihmiset :) Ja sinä itse herra/rouva aurinko joka täällä vastailee koko ajan niin iloiseen sävyyn niin erityisen iso halaus sinulle ja toivon mukaan saat asiasi kuntoon. Käy vaikka vanhempiesi luona :)

Itselläni on kyseessä hieman tuoreempi suhde, mutta ongelma sama: miestäni ei kiinnosta edes tutustua sukulaisiini (tarkoitan siis sisaruksiani ja vanhempiani)

Mieheni on ainoa lapsi eikä hänellä omien sanojensa mukaan mitenkään kiinteät välit vanhempiinsa joten se voi selittää miksi perhe ei ole hänelle niin tärkeä. Kun kysyn häntä mukaan esim. siskon luo mennessä, vastaus on että "miksi hänen sinne pitäisi lähteä, ne on minun sukulaisia, ei hänen"

Itselle se kertoo jo karua kieltä siinä ettei heistä koskaan ole hänen mielestään siis sukua tulossakaan... Toista ei voi pakottaa, mutta onko se liikaa vaadittu että tekee toiselle mieliksi jos kerran välittää, ihan vaikka kokeeksi?

Juurihan kerroit, että hän jopa kuskaa sinua sukulaisiin.



Ja tuota että aina on ollut niin mormoninmukavia minä en nielä sekuntiakaan!

ja sinä ruikutat????



Paljonko sinulla on ikää, ap?

halua käydä mun äidin luona vaikka mun äiti on erittäin rento tyyppi ja ei oo koskaan mitään pahaa mun miehestä sanonu..en tajua miks,koska mun miehen oma äiti ja sisarukset pitäis olla myös mulle tärkeitä ja hänen äidillään pitäs hitto ravata kerran vkossa :(



Mun äiti ja sisarukset siis asuu reilun sadan kilsan päässä, yritän kerran kuussa käydä siellä ja jos meis oo mukana niin sitten jään lasten, kaks lasta, kanssa sinne yleensä yöksi.



Mun miehen äidillekkin on siis erittäin tärkeetä että me käydään kaikki siellä ja usein. Mieheni siskon avopuolisolle suoraan siellä sitte vittuillaan jos ei oo pariin kuukauteen käynyt, tyyliin "osaatko sä tänne enää tullakkaan ku ei ole näkynyt" "pitäskö sulle tehdä kartta että osaat tulla useemmin käymään, vai osaatko lukeakkaan sitä". Ei oo kiva tollasta siel anopilla kuunnella, rupee siinä väkisinki miettimääne et mitäköhä siel musta jauhataa jos en oo käyny vähään aikaan. Ja jouluaattoki pitäs aina olla miehen äidillä, suuttuu aina jos mennään eka aattona aamupväks ja iltapväks mun äidille ja sieltä sitte miehen äidille ja yleensä sinne sit jäädään aattona yöksi. Aattovuorottelu äideillä ei kuulemma käy..



Meni vähän asian vierestä mutta on se kyllä oikeesti ravostuttavaa että pitäs vaan miehen äidillä käydä ja se ei sitte voi tulla ikinä mukaan mun äidillä käymään, ehkä kerran puolessa vuodessa saan sen houkuteltua mukaan..

on 1 - 2 kertaa vuodessa.



Katkaise napanuora ja riisu myös ne vaaleanpunaiset kakkulat!

asuu 50km:n päässä ja käyn siellä korkeintaan 5 krt vuodessa. Ihan hyvät välit on, mutta en ymmärrä miksi siellä pitäis jatkuvasti ravata.



Mies käy vanhempiensa luona suunnilleen saman verran, ja aina jonkun asian takia, esim. auton renkaiden vaihto.



meidän vanhemmat käy meillä ehkä 1krt/2 vuotta.



Ja tosiaankin painotan että meillä on ihan normaalit, hyvät välit.

Meidän perheessä on onneksi niin, että kumpikaan meistä, ei mies eikä minä, ei ole kovin paljon tekemisissä oman sukunsa kanssa. Meille läheiset tarkoittavat muita kuin sukua.

Mut noin kohtuuden ja aikuisuuden nimissä ukkos voisi kyllä kestää pari kahvittelua vuodessa. Ei se ylivoimainen vaatimus ole.

Joten ravaa sinä siellä, jos mieli tekee, mutta jätä miehesi rauhaan!

Ongelma on ylläri pylläri..mieheni. Häntä ei oikein kiinnosta tavata mun sukulaisia ollenkaan. 8 v yhdessä ja aina sama juttu kun heitä pitäisi tavata. "Ei jaksa, ei kiinnosta, sano että olen töissä".

Me käydään hyvin harvoin koko perhe siellä, meillä on siis 2 lasta. Niin kysymys ei nyt ole että harvasen päivä ravataan sen verran pitkä välimatka. Meilläpäin perhe merkitsee paljon, hänelle ei lainkaan. Hän ei omien sanojensa mukaan käsitä miksi pitää "seurustella sukulaisten kanssa kun mun kanssahan seurustelee eikä niiden". Ja että "joo suku on hyvin usein syy avioeroihin kun niitä pitää katella ja kuunnella".

Mun vanhemmat eivät ole koskaan olleet törkeitä, päällekäyviä, kriittisiä jne häntä kohtaan. Aina mukavia ja rentoja. Miehelle kyllä sitten sopii että lapsia viedään sinne ja jos jotain muuta hyötyä saa irti niin sehän sopii kanssa todella hyvin.

Minua tämä loukkaa paljon, perheeni on minulle hyvin tärkeä ja minua inhottaa valehdella että mies muka aina töissä. Ja kyllähän ne hieman miettivät miksi tulen melkein aina lasten kanssa yksin käymään.

Nyt on kyse 40-vuotiaasta äijästä, käytöstapoja voisi siinä iässä olla jo sen verran että kestää muutaman kerran vuodessa kahvilla käydä.

Mites muilla? Ja onko ideoita? Minusta vaan tuntuu kurjalta!

MItä se tarkoittaa.?Kahvit puolen vuoden välein vai kerran kuussa vai jokaisena almanakkaan merkittynä juhlapyhänä?

Mies ei vissiin viihdy sukulaisilla. Vastaus on, että viet sen sinne pakolla joka kerta. Pian ruepaa tuntemaan ihmisiä paremmin ja tulee mukaankin helpommin.



TSemppiä!

Minulla ei ole mitenkään kiinteitä tai lämpimiä välejä sukulaisiimme, emme ole siis mitenkään sukurakas suku emmekä läheisiä toisillemme.



Kyläisin tottakai sukulaisillani, mutta välimatka on pitkä. Sisariini laitoin välit poikki jokunen vuosi sitten, ja vahempani ovat kuolleet.



Anoppi taas selitti, että miehelleni suku on erittäin tärkeä.

Ihan kiva, minäkin olisin ollut valmis olemaan osa sukua, mutta kas, olenkin vain miniä. Pitemmittä puheitta, lakkasin käymästä miehen sukulaisissa.



Mies menkööt, os sellaista aikaa hänellä on, mutta lapsiani en alla mukaan.



Meillä on se ero, että minut on kyllä haukuttu mieheni suvun taholta ja siksi lapset eivät mene.



Mutta siis. Kyse on siitä, että en itse ymmärrä miksi pitäisi tavata joitakin ihmisiä vain siksi että ovat joko omaa tai puolison sukua. Jos ei ole mitään sanottavaa, ei puhuttavaa, Jos kokee vierailut väkinäisenä, pinnallisena, pakkona. Ei ole mitään annettavaa eikä "saa" mitään niistä kyläilyistä.

Olla siellä kuin pahvikuvana, tai jonain esittelykappaleena, näytillä: tuossa se on.



Minullakin on ikää reippaasti yli 40 v. Käytöstavat on, säästän ne ystävilleni. Mutta myös itsetuntoa, omanarvontuntoa, tai sitten vaan silkkaa itsepäisyyttä, ihan sama, en kyläile velvollisuudesta edes sukulaisilla.



tottakai osaisin olla fiksusti mieheni sukulaisilla, mutta en halua tavata heitä. En pidä heistä, yhdestäkään. He ovat kokonaan eri maailmasta kuin minä, ei minulla ole mitään oikeaa sanottavaa heille enkä ymmärrä miksi minun pitäisi mennä jonnekin istumaan ja juomaan kahvia ja puhumaan tyhjänpäiviäsyyksiä.



Sinä voit sanoa suvullesi ihan suoraan, ettei miehesi välitä kyläilyistä. Siis siihen tyyliin, ettei kyse ole henkilökohtaisesti just sinun suvustasi, vaan ylipäätään mies ei välitä kyläilyistä.

Ja sitten menet itse, lasten kanssa, ja nautit.



On olemassa asioita, joihin puoliso ei tule mukaan, joihin puoliso ei edes kuulu. Voit ajatella tämän sukulaiskyläilysi olevan yksi tällainen.

Juu kiitti. Mutta miksi mieheni kysyy viikon välein voisiko niitä lapsia viedä hoitoon sinne ja pihalla sitten mielummin odottaa autossa kun minä vien lapset sisälle? Ja miksi haluaa sitten mainostaa firmansa heille ja tehdä kauppoja kaikkien kanssa? Ja miksi minun pitää majoittaa hänen perheensä jos ne joskus tulevat tänne? (Teen sitä mielelläni kyllä.)



En ole pakottanut ketään. Kaikki on jättänyt mieheni rauhaan mutta hän haluaa olla tekemisissä jos siitä saa jotain hyötyä irti. Se on mielestäni epäreilua ja epäkunniottavaa

Ota sama linja hänen sukulaistensa kanssa. Kieltäydyt menemästä, menköön äijä lasten kanssa jos haluaa heitä tavata ja sanokoon, että olet töissä tai ihan missä vaan.



Ei tuo nyt ylivoimainen vaatimus ole, varsinkin jos palvelukset muuten kelpaa.



Mikä ihme noita äijiä vaivaa muutenkin, normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluva kyläily on rasite. Jos kutsut kotiin vieraita, niin tarjoilut kyllä kelpaa mutta valmisteluapua on turha odottaa. Jos pitäisi johonkin mennä, niin onkin muka jotain tähdellisempää tekemistä juuri silloin tai ei vaan huvita.

mun vastaus oli sille joka sanoi että miestä pitää jättää rauhaan..

haukuttu päin kasvoja läskikis, liian pitkäksi, vähätelty muuten vain, oltu suorastaan aggressiivisia mua kohtaan. Mies saa käydä jos haluaa, eipä halua yksinkään siellä käydä.

Ei kuulosta kovin terveeltä tuo teidän suku.



Ja kaipa se hyöty on myös sinun ja lastesi hyödyksi, eikä mies estä sinua tai lapsia käymästä siellä, päinvastoin selkeästi.

Tässähän tuli mielenkiintoisia vastauksia :)



Tässä hieman vastauksia:



Miehen ystäviä, kavereita, sukulaisia saavat tulla meille vaikka viikoksi ja silloin minun pitää olla kahvinkeittäjänä ja viihdyttäjänä. Siinä ei ole ongelmia, on hienoa että tyypit haluavat käydä meillä. Mutta mielestäni se on ehkä hieman epäreilua sitten ettei samanlainen yhteydenpito koske minun vanhempia ja sisaruksia.



Olisin mielelläni kuullut ideoita miten kaikki voisi olla tyytyväisiä. Nyt minä olen se surullinen kun mulle rakkaita ihmisiä voi heivata unholaan miten sattuu mutta miehen omia sukulaisia pitää hoitaa ja niiden luona pitää käydä.



Tarkennan vielä että miestä ei ole haukuttu koskaan.

Minä käyn kerran/kk ja mies tulee ehkä 5 krt/vuosi nykyään. Meillä on iloinen ja lämmin tunnelma jonne kaikki ovat tervetulleita ja kaikkia otetaan huomioon.



Miehen "kotona" on hiljaista ja mielummin pitää jutella rahoista ja kuka on menestynyt tai sitten puhutaan miten tyhmiä kaikki muut ovat.



No joo. Ehkä mieheni ei vaan siedä tällaisia iloisia ja elämää rakastavia ihmisiä :D



Kiitos vastauksista kuitenkin.