Lue keskustelun säännöt.
Uusperheiden "uuden" lapsen asema
21.04.2011 |
Aloitin nyt ihan oman keskustelun aiheesta. Minua vaivaa miksi tällä palstalla niin monet ovat sitä mieltä, että uusperheissä yhteiset lapset tulevat viimeisinä mitä tulee tarpeisiin, ajankäyttöön jne. Miksi? Onko teilläkin kuopus vähemmän tärkeä kuin esikoinen? Vai koskeeko se "he olivat täällä ensin joten heidän ei tule luopua mistään vauvan takia" vain puolisisaruksia? Vai oletteko niin täydellisiä vanhempia, ettette ole joutuneet vähentämään esikoisen saamaa huomiota jne toisen lapsen synnyttyä?
Kommentit (27)
monilla se, että ne etälapset on viikot jossain tyhjiössä vailla huomiota ja välittämistä, miksi sitten etäviikonloppuina pitää korvata kaikki menetetty. Itsekin kerrotte, että uusi mies huomioi myös entisen liiton lapsia siinä kuin yhteisiä, niin eikö silloin lapsi saa ihan tarpeeksi huomiota ollessaan lähillä. Ts. hän saa normaalia kahden vanhemman huomiota lähillä ja normaalia kahden vanhamman huomiota etällä. En mä ymmärrä, mitä sen etän pitää erityisesti korvata niinä etäviikonloppuina vaan lapsi tulee osaksi sitä huomion ilmapiiriä. Kai lähit kanssa järjestää spesiaaliaikaa niille erolapsille, koska eivät saa lähiltä samaa huomiota kuin yhteiset lapset, kun ovat välillä sillä etällä? Tällöin eivät saa olla lähin kanssa kuin rajatun määrän päiviä kuukaudessa... Ei niin paljoa kuin yhteiset.
Kuvitteletko oikeasti että sen lähin puoliso jotenkin korvaa sitä puuttuvaa etävanhempaa, olipa sitten isä tai äiti? Sillä lapsella joka tapaa etävanhempaansa kenties sen säälittävät 4 vrk/kk ok ikävä sitä oikeaa vanhempaansa eikä sitä mikään muu korvaa. Eikä kaikilla lähivanhemmilla eikä etävanehmmillakaan ole sitä puolios aukkoa täyttämässä, joka kuuluisi sille biologiselle vanhemmalle. Eivät lapset lähiviikkoja ole tyhjiössä, mutta etävanhemman huomio niiden viikkojen aikana puuttuu, se on selvää! Sitä ei lähivanhempi eikä hänen mahdollinen puolisonsa voi korvata mitenkään.
Mitä taas tuohon alkuperäisen kysymykseen tulee niin yhtä rakkaita ovat esikoinen ja kuopus ja kaikki siltä väliltä. Kuitenkin lapsimäärämme on harkittu siten, ettei esikoinenkaan ole harrastuksistaan, huomisotaan tai huoneestaan joutunut luopumaan sen tähden, että vanhemmat haluavat lisää lapsia. Rakkaita ovat pienemmät sisarukset vanhemmalle, mutta mitään isompaa luopumista hän tosiaan ei heidän tähtensä ole joutunut tekemään. Monissa uusperheissä taas näin ei ole, tehdään enemmän lapsia kun tiloihin tai talouteen olisi varaa ja hinnan siitä maksavat useimmin ne vanhemmat lapset :( Sikäli ne olemassa olevat tulisi miettiä ensin, näin me ainakin meidän ydinperheessämme olemme tehneet kun lisää lapsia on harkittu. Juuri tästä syystä lisää lapsia meille ei tule, vaikka vauvakuume välillä molempia vaivaakin, tiedämme taloudellsiesti sekä huomiokvyn suhteen olevamme niillä rajoille että pystymme kaikki lapset tasapuolisesti huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sopu sijaa tekee. Ei lapsen tarvi olla maailman napa vaan lapsi on osa perhettä, oli perheitä yksi tai kaksi. Miten ihmeessä te onnistutte tekemään kaikesta niin vaikeaa? Te asetatte vanhemmuudelle uusperheissä sellaisia standardeja, joita ei mitenkään kukaan jaksa "suorittaa". On paljon ydinperheitä, joissa toinen vanhempi tekee pitkiä työpäiviä, on keikkatöissä muualla jne., ettekä te huuda niillekään, kuinka pitää vapaina viikonloppuina 100% keskittyä lapseen. Miksette? Ei, se koskee vain etä isejä, joiden elämän pitää pysähtyä niiksi ajoiksi, kun etälapset pelmahtaa ovesta sisään. Tää palsta on täynnä katkeria eksiä, jotka ei pysty hyväksymään sitä faktaa, että lapsen isällä on uusi perhe ja ne lapset ovat tasan yhtä arvokkaita kuin ne eksänkin lapset.
tässä kärsijöitä olisi. Miehellä on ennestään lapsi ja kaksi yhteistä. Ainoa riskiryhmässä oleva on miehen lapsi. Kaksi yhteistähän elää kuin missä tahansa ydinperheessä kahden rakastavan vanhemman kanssa. Enimmän osan ajasta ollaan ihan kuin mikä tahansa muukin ydinperhe. Vain joka toinen viikonloppu muututaan uusperheeksi ja sehän on vaan näille yhteisille bonusta, että on vielä yksi sisarus lisää.
Kuten kirjoitin, niin kuvion ainoa häviäjä on miehen lapsi. Hän elää kahden perheen välillä. En tarkoita, että hänen kohtalonsa olisi yhdentekevä, mutta haluan vain tuoda esille, ettei uusperheessä kaikki ole riskiryhmässä. Miehen lapsella musta asiat on hyvin, mutta onhan se selvää, ettei hänen taustansa ole yhtä hyvä kuin meidän yhteisten tai äitinsä ja isäpuolensa yhteisen. Kaikki teemme parhaamme, mutta edelleen hän kulkee kassi kädessä kahden paikan väliä ja ei saa elää kummankin vanhemman kanssa.
Oli kyse sitten ydin- tai uusperheestä on lapsen kannalta ratkaisevaa se, että hänellä on turvallinen kiintymyssuhde vanhempaansa/ vanhempiinsa. Lapsi kykenee luomaan useamman kiintymyssuhteen (myös uusvanhempaan) ja yksikin turvallinen kiintymyssuhde riittää. Lähi- ja etävanhemman yhteistyö lapsen hyväksi eron jälkeen ja se, että lapsi tapaa/ viettää aikaa etävanhemman kanssa on myös keskeisessä asemassa siihen, kuinka tasapainoinen lapsuus ja elinympäristö lapsella on. Nämä vaikuttavat siihen, että lapsesta kasvaa ja kehittyy tasapainoinen aikuinen. Eli hän on kykenevä rakentamaan ihmissuhteita ja luottamaan ihmisiin. Ratkaisevaa tuskin ei ole se, viettääkö lapsi tunnilleen tai päivälleen saman verran aikaa vanhempiensa kanssa kuin sisar- tai velipuoli.
Nim. Ammattilainen
tai on sairaaloisen mustasukkainen. Niin siinä yleensä käy, kun isä tai äiti hylkää.
Mutta kun ketään ei ole hylätty:D
hylkäämistä lapsen kannalta on, kun isä muuttaa pois kotoa. Varsinkin jos se muuttaa toisen naisen luoa tai kuvioon tulee uusia lapsia.
Tekee vaan niin kipeää katsoa totuutta silmiin, että on helpompi sulkea ne silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meille on ainakin yhtä juhlaa kun saadaan olla kaikki yhdessä kun etälapset tulevat. Eli kuopus ei todellakaan "kärsi" sisaruksistaan vaan päinvastoin!
Meillä kaikki lapset pvat saman arvoisia ja yhtä rakastettuja! Vaikka esikoiseni ei olekkaan uuden miehen biologinen lapsi ja meillä 2 yhteistä lasta niin minun esikoiseni on ihan yhtä hyvässä asemmassa(jos nyt näin voi sanoa) miehelleni kuin hänen biologisesti omansa. Olemme kaikki yhtä perhettä ja meillä on kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutamaa hassua viikonloppua ja paria kesälomaviikkoa lukuunottamatta, tämä onkin ihan järkevää. Huomio vähenee kaikilta, ja se pienin saattaa saada sitä jopa aluksi eniten (jos on vaativa vauva/taapero).
Tilanne on kuitenkin täysin eri, jos osa lapsista on ns. etälapsia. Nämä lapset näkevät tätä uusperhettä harvoin eivätkä voi tuosta vaan tajuta, miksi se lapsi, joka viettää isän/äidin kanssa aikaa koko ajan, saa edelleen koko ajan huomiota ja heidän isompina pitäisi tajuta väistyä. Eihän se ole millään mittapuulla reilua.
Reilua on se, että etälapset saavat enemmän huomiota mutta eivät tietenkään kaikkea huomiota. Etävanhemman pitäisi viettää näiden lastensa kanssa kunnolla aikaa ja mielellään vielä ihan kahdenkeskistä aikaakin. Lyhyessä ajassa pitäisi etälapsen saada tankattua etävanhemman läheisyyttä viikoiksi eteenpäin.
On toki tärkeää, että etälapsi on mukana etävanhemman elämässä kunnolla eikä kaikki ole aina vaan yhtä juhlaa ja erikoisjärjestelyjä. Mutta sille etälapselle kuuluu se extra-aika, koska se yhteinen lapsi saa sitä jatkuvaa tankkausta jokaikinen päivä, etälapsi ei. Miltä etälapsesta tuntuisi tulla esim. isän luo, kun isä vain leikkii vauvan kanssa, puuhailee kotitöitä ja kysyy ohimennen, mitä kuuluu? Eihän tuo ole reilua!
Ei etälasten takia kuulu omaa elämää pysäyttää, mutta ihan samalla tavalla pitäisi toimia kuin ydinperheissä: jos perheen yksi lapsi on esim. kuukauden ulkomailla, kotiin tullessa tämä lapsi kyllä saa vanhemmiltaan erikoishuomiota. Tottakai! Onhan se ikävä ollut molemmin puolin suurta.
Mutta meillä on 4 lasta, kaksi edellisestä liitostani ja kaksi yhteistä. Lapset ovat ihan samanarvoisia keskenään. Mies ostaa kaikille lapsille samalla tavalla, omilleen ja minun lapsilleni. Hän vie heitä harrastuksiin ja harrastusmaksuja korkeintaan verrataan keskenään, ei niin että kenen kuuluisi saada eniten. Siinä mielessä pienemmät ovat korkeintaan huonommassa asemassa että perivät paljon vanhoja vaatteita ja leluja. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa kenen lapsista on kyse. Kierrätys nyt on vaan vähintään järkevää isossa perheessä. Kaikki ovat joutuneet luopumaan jonkun verran huomiosta kun pienempi on syntynyt -toisaalta kaikki ovat tottuneet elämään isossa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue uudestaan:D Näkemys ei ole MINUN.
ap
Ydinperheessämme olisi aika tylyä jos toimisi, noilla säännöillä mitä ladellaan uusperheisiin. Meillä ei kuopus tule viimeisenä, kuten ei kukaan muukaan lapsista, mitä tulee tarpeisiin ja ajankäyttöön. Kuopus ei ole vähemmän tärkeä kuin esikoinen, ei vaikka esikoinen oli ensin. Esikoisen on täytynyt luopua jostain uusien sisarustensa vuoksi, sillä me vanhemmat olemme joutuneet jakautumaan.
Mutta uusperheiden kohdalla tosiaan on erilaisia vaatimuksia täällä palstalla. Näitä uusperheiden lapsia ei näytä koskevan samat asiat kuin ydinperheen lapsia. Ei ihme jos uusperheiden vanhemmat näyttävät joutuvan aikamoiseen ristituleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis minä en ole sitä mieltä että kenenkään pitäisi olla toistaan tärkeämpi, vaan tarkoitin näitä kommentteja "lähde lapsesi kanssa pois kun etälapset tulevat" tai "miehen/naisen edellisen liiton lapset eivät halunneet sisarusta, miksi sitä pitäisi nähdä" jne jne jne...
ap
Oletetaan, että perheessä on mies, vaimo ja vauva. Miehellä edellisestä liitosta 2 lasta, jotka 2 krt/kk viikonloput isänsä perheessä.
Tällöin se vauva saa 100% äitinsä huomiota noin 30 vrk/kk ja isänsä huomiota noin 26 vrk/kk.
Isän vanhemmat lapset saavat molemmat 50% äidin huomiosta 26 vrk/kk, mutta vain 30% isän huomiosta 4 vrk/kk.
Kuka tuossa nyt sitten jää vähimmälle? Se uusperheen kuopusko? Vai sittenkin ne isommat lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset siis ovat osa perhettämme ja kerran kahdessa viikossa isällään- Olinkohan nro 4
Oletetaan, että perheessä on mies, vaimo ja vauva. Miehellä edellisestä liitosta 2 lasta, jotka 2 krt/kk viikonloput isänsä perheessä.
Tällöin se vauva saa 100% äitinsä huomiota noin 30 vrk/kk ja isänsä huomiota noin 26 vrk/kk.
Isän vanhemmat lapset saavat molemmat 50% äidin huomiosta 26 vrk/kk, mutta vain 30% isän huomiosta 4 vrk/kk.
Kuka tuossa nyt sitten jää vähimmälle? Se uusperheen kuopusko? Vai sittenkin ne isommat lapset?
Ei minun esikoiseni ainakaan tunnu kärsineen siitä ettei isänsä ole hylännyt nuorempaa lastaan niiksi viikonlopuiksi kun hänkin isän luona on. Ja siellä on myös äitipuoli jonka huomiota lapseni saa (ja haluaa). Samoin nykyiseltä mieheltäni saa huomiota .
ap
on tapana laskea että lapset varmasti saavat täsmälleen saman prosenttiosuuden vanhempiensa ajasta:DD
ap
tai on sairaaloisen mustasukkainen. Niin siinä yleensä käy, kun isä tai äiti hylkää.
Ja ei, kyllä tuo käsitys tuntuu koskevan myös niitä perheitä, joissa lapset asuvat.
ap
tai on sairaaloisen mustasukkainen. Niin siinä yleensä käy, kun isä tai äiti hylkää.
Mutta kun ketään ei ole hylätty:D
Meillä etäpesäkkeet ei kyllä saa yhtään erityishuomiota. Miehelle jätetään uusi lapsi syliin kun äitipuoli lähtee viihteelle etäpesäkkeiden viikonloppuna. Hoitaa sitten ne kaikki lapset :D