Tälläinen on oikea raskaus ja synnytys, oikeasti!
42 viikkoa saatat kärsiä oksentelusta ja pahoinvoinnista puhumattakaan turvotuksesta, lihoamisesta ja valasolemuksesta.
Synnytys vo iolla pitkä, kestää jopa 3 päivää. Ponnistusvaihe voi olla myös pitkä, jopa 2 tuntia. Synnytyskivut ovat aivan saatanan hirveitä. Sekä supistukset, että ponnistuskivut. Supistuksiin on sentään olemassa puudute, mutta ensisynnyttäjille ei yleensä anneta mitään kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen.
Synnytyksen jälkeen et välttämättä tunne suuria tuntemuksia, kun saat lapsesi syliin (jos edes saat sen syliin). Pissaaminen ja kakkaaminen sattuu synnytyksen jälkeen todennäkösiesti aivan saatanasti. Kakkaaminen on vaikeaa ja pissaaminen kirvelee. Todennäköisesti kärst ainakin viikon ummetuksesta.
Voit itkeä monta viikkoa synnytyksen jälkeen, koska hormoonisi ovat niin sekaisin. Et mahdu heti vanhoihin farkkuihisi. Raskausarvet ovat järkky muisto raskaudesta ja maha roikkuu.
Äitiksi tuleminen on maailman sairainta luonnollisuutta!
Kommentit (22)
Miksiköhän eläimet putkauttelevat vauvoja ihan tosta vaan, mut ihminen on kuoleman kielissä synnytys pöydällä?
Miksiköhän eläimet putkauttelevat vauvoja ihan tosta vaan, mut ihminen on kuoleman kielissä synnytys pöydällä?
siks että ihminen on ajatteleva ja tunteva(sekä fyysisesti että emotionaalisesti)olento.
Mutta mun mielipide on se, että nykyisessä synnytyskuttuurissa on jotain todella pielessä! Siitäö tapahtumasta saisi paljon kauniimman, jos vain kätilöt ja päättäjät sitä haluaisivat!
Miksiköhän eläimet putkauttelevat vauvoja ihan tosta vaan, mut ihminen on kuoleman kielissä synnytys pöydällä?
on suhteessa niin isot. Siis pää on suuri. Siitä kipu ja hankaluus.
helpompi synnytys kuin ihmisillä koska suurin osa eläinten pennuista joita ne synnyttävät ovat todellä pieniä emoon verrattuna. Ihmislapsi on paljon isompi suhteessa.. Joskus katsoin vaan jonkin dokumentin tuosta :D
epistä, et ihmistä huomattavasti isommat ja painavammat nisäkkäät saavat synnyttää jotain muutaman 200g-400g painoisia pentuja, kuten esim. karhut. Ne painavat aikuisena monta sataa kiloa, mutta syntymäpaino on vain muutaman sata grammaa. Ihmisen pitää punnertaa monta kiloa ulos.
Mut ne on ne meidän isot ja kehittyneet aivot.
42+2 viikolle asti oksensin 24/7
Turvotusta tuli viimesellä viikolla, mitä se lihominen on? Iso olin kuin mikä, mutta nautin olostani ja mieheni ihanasta huomiosta.
Synnytys alkoi vesien menolla perjantaina, kitusuppareita oli su aamuun asti jolloin käynnistykseen. Kivut kävi lähes heti sietämättömiksi, puudutusta odoteltiin 5h joista mulla ei ole mitään mielikuvaa, olin kuulem huutanut suoraa huutoa koko tuon ajan, oli miehelle raskasta aikaa.
Ponnistin 2h joista tunnin kyykyssä, sen jälkeen kätilö käski nousta ylös ja sanoi, et ei se sieltä tuu. No mies onneks kampes mut ylös ja sit yhtäkkiä alkoikin tapahtua, meniin ja lujaa hätäsektioon jonka päätteeksi lapsi hengityskoneeseen.
Sydämeni oli haljeta onnesta kun vihdoin sain elävän JA terveen lapsen syliini.
Pissaaminen ja kakkaaminen ei ollut ongelma, ei ummetuskaan.
Ei edes haava tuottanu kipua tai ongelmia.
Vanhat farkut oli synnytyksen jälkeen järkyn isot:)
Raskaudarvet jäi, sekä roikkuva nahka. Mut ei se haittaa, ne on vain muisto mitä ihanimmasta asiasta.
Äidiksi tuleminen on maailman ihaninta luonnolisuutta.
4 kertaa sen olen kokenut ja ehkä vielä kerran tulen kokemaan:)
Vaikka esikoisen leikannut lääkäri pelkäs, että en kokemani jälkeen enää koskaan halua lisää lapsia, moinen ei ollut edes käynyt mielessäni.
Voi olla joo, mutta se tulos on maailman ihanin!
no siltikin nainen joutuu kärsimään. ei tässä ole kukaan väittänyt ettei lapsi olisi ihana
jossa kaikki menee hyvin. Kahden vrk:n päästä ei päädytä hätäsektioon, lapsi on kunnossa ja äitikin terve. Olisikin ollut tuollaista :(
42+2 viikolle asti oksensin 24/7
Turvotusta tuli viimesellä viikolla, mitä se lihominen on? Iso olin kuin mikä, mutta nautin olostani ja mieheni ihanasta huomiosta.Synnytys alkoi vesien menolla perjantaina, kitusuppareita oli su aamuun asti jolloin käynnistykseen. Kivut kävi lähes heti sietämättömiksi, puudutusta odoteltiin 5h joista mulla ei ole mitään mielikuvaa, olin kuulem huutanut suoraa huutoa koko tuon ajan, oli miehelle raskasta aikaa.
Ponnistin 2h joista tunnin kyykyssä, sen jälkeen kätilö käski nousta ylös ja sanoi, et ei se sieltä tuu. No mies onneks kampes mut ylös ja sit yhtäkkiä alkoikin tapahtua, meniin ja lujaa hätäsektioon jonka päätteeksi lapsi hengityskoneeseen.
Sydämeni oli haljeta onnesta kun vihdoin sain elävän JA terveen lapsen syliini.
Pissaaminen ja kakkaaminen ei ollut ongelma, ei ummetuskaan.
Ei edes haava tuottanu kipua tai ongelmia.
Vanhat farkut oli synnytyksen jälkeen järkyn isot:)
Raskaudarvet jäi, sekä roikkuva nahka. Mut ei se haittaa, ne on vain muisto mitä ihanimmasta asiasta.
Äidiksi tuleminen on maailman ihaninta luonnolisuutta.
4 kertaa sen olen kokenut ja ehkä vielä kerran tulen kokemaan:)
Vaikka esikoisen leikannut lääkäri pelkäs, että en kokemani jälkeen enää koskaan halua lisää lapsia, moinen ei ollut edes käynyt mielessäni.
no ei kais sulle niitä pissakakkavaivoja tullu jos kerta olit sektiossa!!! haloo!!!
Joo, vähän nyt liioteltua toi äitiyden ihanuus. Ihan niinku meitä kaikkia ei ne raskausarvet ja roikkuva maha vituttas. Hohhoijaa. Eikö jo alettas puhua asioista ihan realistisesti
jossa kaikki menee hyvin. Kahden vrk:n päästä ei päädytä hätäsektioon, lapsi on kunnossa ja äitikin terve. Olisikin ollut tuollaista :(
No sitäkni suuremmalla syyllä jos tuo on normaali synnytys, niin miks tolalsesta ei voi lukea mistään synnytysoppaista tai miks tollasesta ei kerrota synnytysvalmennuksessa?
Muistakaa nyt, ettei sektio ole välttämättä huono asia. Jää äidiltä pahimmat kivut kestämättä ja pimppi säilyy ehjänä!
jossa kaikki menee hyvin. Kahden vrk:n päästä ei päädytä hätäsektioon, lapsi on kunnossa ja äitikin terve. Olisikin ollut tuollaista :(
No sitäkni suuremmalla syyllä jos tuo on normaali synnytys, niin miks tolalsesta ei voi lukea mistään synnytysoppaista tai miks tollasesta ei kerrota synnytysvalmennuksessa?
Muistakaa nyt, ettei sektio ole välttämättä huono asia. Jää äidiltä pahimmat kivut kestämättä ja pimppi säilyy ehjänä!
eikä ollu tarkotus vähätellä sun kokemuskia! Itsellänikin takana erittäin vaikea synnytys. Siis, olet varmasti joutunut kokemaan kovia
42+2 viikolle asti oksensin 24/7 Turvotusta tuli viimesellä viikolla, mitä se lihominen on? Iso olin kuin mikä, mutta nautin olostani ja mieheni ihanasta huomiosta. Synnytys alkoi vesien menolla perjantaina, kitusuppareita oli su aamuun asti jolloin käynnistykseen. Kivut kävi lähes heti sietämättömiksi, puudutusta odoteltiin 5h joista mulla ei ole mitään mielikuvaa, olin kuulem huutanut suoraa huutoa koko tuon ajan, oli miehelle raskasta aikaa. Ponnistin 2h joista tunnin kyykyssä, sen jälkeen kätilö käski nousta ylös ja sanoi, et ei se sieltä tuu. No mies onneks kampes mut ylös ja sit yhtäkkiä alkoikin tapahtua, meniin ja lujaa hätäsektioon jonka päätteeksi lapsi hengityskoneeseen. Sydämeni oli haljeta onnesta kun vihdoin sain elävän JA terveen lapsen syliini. Pissaaminen ja kakkaaminen ei ollut ongelma, ei ummetuskaan. Ei edes haava tuottanu kipua tai ongelmia. Vanhat farkut oli synnytyksen jälkeen järkyn isot:) Raskaudarvet jäi, sekä roikkuva nahka. Mut ei se haittaa, ne on vain muisto mitä ihanimmasta asiasta. Äidiksi tuleminen on maailman ihaninta luonnolisuutta. 4 kertaa sen olen kokenut ja ehkä vielä kerran tulen kokemaan:) Vaikka esikoisen leikannut lääkäri pelkäs, että en kokemani jälkeen enää koskaan halua lisää lapsia, moinen ei ollut edes käynyt mielessäni.
no ei kais sulle niitä pissakakkavaivoja tullu jos kerta olit sektiossa!!! haloo!!! Joo, vähän nyt liioteltua toi äitiyden ihanuus. Ihan niinku meitä kaikkia ei ne raskausarvet ja roikkuva maha vituttas. Hohhoijaa. Eikö jo alettas puhua asioista ihan realistisesti
Ehkä sitten vituttais jos mulla olis mies jota ne haitais. Mun miestä ne ei haittaa.
Eikä piirun vertaa liioiteltua äitiyden ihanuus.
Kolme raskautta ja synnytystä, ei pahoinvointia, ei turvotusta. Synnytykset ilman kipulääkkeitä, heti jalkeilla. Rakkaus vauvoihin tuli heti.
Muutama lisäkilo oli synnytyksistä, mutta sillä ei ollut, eikä ole mitään merkitystä. Ulkonäkö ei ole juurikaan tärkeää minulle.
todella kuvottavasti roikkuva maha, ja pimppi, joka on kuin kraateri. Aion molemmat käydä joku päivä leikkauttamassa kuntoon, kunhan lapsiluku on täysi. Seksi tosin tuntuu paremmalta kuin ennen, mutta värkki näyttää rumalta.
Muita osia en niinkään tosta ap:n tilityksestä allekirjoita. Mulla ei ole ikinä ollut pissa tai kakkavaivoja synnytysten jälkeen, en ole edes halunnut kivunlievityksiä synnytyksessä, vaikka ne synnytyskivut on karseita. Ne ei kuitenkaan ole vahingollisia, ja niihin voi suhtautua eri tavalla kuin katkenneeseen jalkaan. POnnistus on maailman hirveintä, vaikka ei se mua ole sattunut. Mulla vaan iskee siinä paniikki joka kerta.
En ole lihonut raskausaikoina, tosin olen ollut ylipainoinen jo valmiiksi.
jossa kaikki menee hyvin. Kahden vrk:n päästä ei päädytä hätäsektioon, lapsi on kunnossa ja äitikin terve. Olisikin ollut tuollaista :(
No sitäkni suuremmalla syyllä jos tuo on normaali synnytys, niin miks tolalsesta ei voi lukea mistään synnytysoppaista tai miks tollasesta ei kerrota synnytysvalmennuksessa?
Muistakaa nyt, ettei sektio ole välttämättä huono asia. Jää äidiltä pahimmat kivut kestämättä ja pimppi säilyy ehjänä!
Jos se on terveydellisistä syistä suositeltava, tai haluaa vaan yhden vauvan. Mutta mitä useampi raskaus ja sektio, sen vaarallisempaa touhua se on sekä vauvoille että äideille, siis huomattavasti vaarallisempaa kuin alatiesynnytys.
Ihan tavallinen raskaus ja synnytys voi olla myös 42 viikkoa onnellista ja ihan mukavaa raskaanaoloa ilman pahoinvointia.
Iloista porinaa vatsanpohjassa joka muuttuu hauskoiksi potkuiksi.
Muutamaa kovaa kuukautiskipua muistuttavaa supistusta lukuunottamatta kivuton synnytys (epiduraali-puudutus on keksitty). Täysin kivuton ponnistusvaihe joka kestää ehkä 15 minuuttia.
No, okei. Alapää voi olla kipeä synnytksen jälkeen. Mutta itse olin vainakin vauvasta niin tohkeissani että unohdin alapääni kokonaan ja unohdin myös varoa istumista.
Vessassa asioimista helpottaa luumujen tai vaikka vatsaa löysyttävien rautavalmisteiden syönti.
Jos ei mahdu vanhoihin housuihin voi aina ostaa uudet.
myös tällainen.
Hieman vain yökötystä, ei pahoinvointia. Liitoskivut alkoivat vasta rv35 kieppeillä. Selkäkään tuskin olisi krinnannut niin paljoa jos ei olisi ollut selän kanssa jo ennen raskauksia. Pissa ei karkaillut, ei ollut ummetustakaan. Raskaus meni tosin reilusti yli.
Synnyksen kesto alle 8 tuntia.
Ei kipulääkkeitä, tosin ei omasta tahdosta.
Ei repeämiä, vaikka vauva yli nelikiloinen.
Vuorokauden kuluttua synnytyksestä olo oli sellainen, että olisi voinut mennä juoksemaan vaikka maratonin.
Pidemmällä tähtäimellä vain pieni pömppömaha muistona.
Ei raskausarpia.
Seksiäkin oli 12 päivän kuluttua synnytyksestä.
Noin mulla kolme kertaa. Totta kai synnyttäminen sattui helvetisti ja kun vauvat ovat olleet ulkona (jotka tosiaan kaikki olleet yli nelikiloisia), olo on ollut helpottunut. Jos voisin päättää, niin kyllä lapset ihan toisella tavalla tähän maailmaan tulisivat =D
42+2 viikolle asti oksensin 24/7 Turvotusta tuli viimesellä viikolla, mitä se lihominen on? Iso olin kuin mikä, mutta nautin olostani ja mieheni ihanasta huomiosta. Synnytys alkoi vesien menolla perjantaina, kitusuppareita oli su aamuun asti jolloin käynnistykseen. Kivut kävi lähes heti sietämättömiksi, puudutusta odoteltiin 5h joista mulla ei ole mitään mielikuvaa, olin kuulem huutanut suoraa huutoa koko tuon ajan, oli miehelle raskasta aikaa. Ponnistin 2h joista tunnin kyykyssä, sen jälkeen kätilö käski nousta ylös ja sanoi, et ei se sieltä tuu. No mies onneks kampes mut ylös ja sit yhtäkkiä alkoikin tapahtua, meniin ja lujaa hätäsektioon jonka päätteeksi lapsi hengityskoneeseen. Sydämeni oli haljeta onnesta kun vihdoin sain elävän JA terveen lapsen syliini. Pissaaminen ja kakkaaminen ei ollut ongelma, ei ummetuskaan. Ei edes haava tuottanu kipua tai ongelmia. Vanhat farkut oli synnytyksen jälkeen järkyn isot:) Raskaudarvet jäi, sekä roikkuva nahka. Mut ei se haittaa, ne on vain muisto mitä ihanimmasta asiasta. Äidiksi tuleminen on maailman ihaninta luonnolisuutta. 4 kertaa sen olen kokenut ja ehkä vielä kerran tulen kokemaan:) Vaikka esikoisen leikannut lääkäri pelkäs, että en kokemani jälkeen enää koskaan halua lisää lapsia, moinen ei ollut edes käynyt mielessäni.
no ei kais sulle niitä pissakakkavaivoja tullu jos kerta olit sektiossa!!! haloo!!! Joo, vähän nyt liioteltua toi äitiyden ihanuus. Ihan niinku meitä kaikkia ei ne raskausarvet ja roikkuva maha vituttas. Hohhoijaa. Eikö jo alettas puhua asioista ihan realistisesti
Ehkä sitten vituttais jos mulla olis mies jota ne haitais. Mun miestä ne ei haittaa.
Eikä piirun vertaa liioiteltua äitiyden ihanuus.
miks kaikki pitää aina peilata miehen kokemuksiin?
Eikö mene jakeluun, että raskausarvet ja roikkuva maha voi haitata vaikka olis yksinhuoltajakin! Kylöä sen mun mahan muutkin kun mies näkee, esim sauna -ja suihkutiloissa. Perkele nyt sentään, eikö mulla ole oikeus olla vittuntunu tästä? Muitten naisten pitää alkaa ärsyttämään vielä lisää!
jossa kaikki menee hyvin. Kahden vrk:n päästä ei päädytä hätäsektioon, lapsi on kunnossa ja äitikin terve. Olisikin ollut tuollaista :(
No sitäkni suuremmalla syyllä jos tuo on normaali synnytys, niin miks tolalsesta ei voi lukea mistään synnytysoppaista tai miks tollasesta ei kerrota synnytysvalmennuksessa?
Muistakaa nyt, ettei sektio ole välttämättä huono asia. Jää äidiltä pahimmat kivut kestämättä ja pimppi säilyy ehjänä!
Jos se on terveydellisistä syistä suositeltava, tai haluaa vaan yhden vauvan. Mutta mitä useampi raskaus ja sektio, sen vaarallisempaa touhua se on sekä vauvoille että äideille, siis huomattavasti vaarallisempaa kuin alatiesynnytys.
faktaa pöytään, kiitos! Eli mikä tekee sektiosta niin vaarallisen? Kuinka moni nainen/vauva on kuollut suunniteltuun sektioon? Mun mielestä sektio on varteenotettava vaihtoehto, jos harkitsee vain maksimissaan 2 lasta!
maailma kun ei muutenkaan ole täydellinen. Ei aina se, mikä on luonnollista, ole mitenkään kaunista tai mukavaa, luonto on luonteeltaan armoton ja tunteeton.