Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suututtaa! Isän ja lapsen tapaamisesta.
20.04.2011 |
Erosimme kun lapsi oli pieni vauva ja ero oli erittäin katkera paikka mulle. No, siitä on nyt yli päästy ja yritän saada tapaamisia kuntoon.
Lapsi on nyt 1v2kk. Alkuun, muutama kuukausi sitten isälle ei käynyt se, että hän kävisi lapsen kotona tapaamassa lasta, kuulemma hankalaa yms yms. Näki vain muutaman kerran.
Lupasi sitten ottaa kun lapsi voi tulla hänen luokseen ja olla yötä.
No, olen käynyt lapsen kanssa entisessä kotonani tutustuttamassa lasta paikkaan ja isään (ja uuteen emäntään) ja kerran he ovat ottaneet pojan koko päiväksi.
Nuo kerrat ovat menneet niin hyvin, että uskaltaisin jättää lapsen myös yöksi isälleen.
Mutta: Nyt isä ei sitten olekaan innostunut! Aina löytyy jotain tekosyitä. Nyt kysyin alkuviikosta, että josko hän ottaisi pe tai la pojan yöksi, niin eipä taida käydä.
Äääh!!! Jos tosissaan kieltäytyy, niin revin pelihousuni. Olen ihan totaaliyh muuten ja olen ihan lopussa.
Ja jos ei ens vkl ota, niin ei varmana ota seuraavanakaan, kun on vappu.
Kommentit (27)
Lapset on aina henkilökohtainen arvovalinta, jonka pitäisi pohjautua tiettyyn todellisuuus kuvaaan. Miksi vanhemmat eivät enää tahdo jaksaa lapsiaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun ap kannattaisi laittaa kuntoon. Jos ei ole virallista tunnustamista, niin ei ole virallisia tapaamisoikeuksiakaan isällä. Ja lapsella ei ole perimisoikeutta. Eli kysy isältä, haluaako säännöllisesti tavata lastaan? Tehdäänkö tapaamispaperi? Ja joka tapauksessa: Isät ei elä ikuisesti, joten lähtisin hoitamaan sen verikoeasian heti kuntoon, varsinkin, kun sinä et ole ollut se lapsen yksintekijä/jättäjä. Lapsi on syytön isäänsä ja kyvytön ajamaan asiaansa, joten sun on pidettävä edes perimysoikeusasioista huoli.
Ei se isyys siihen siittämiseen lopu! Paljonko laitetaan vetoa että haluaakin lastansa nähdä enemmän sitten kunhan lapsi on helpommassa iässä? Meillä on hieman yli 1v lapsi ja tiedän kyllä mitä se tuon ikäisen kanssa on.
Väsymys vaihtui vitukseen!
Etkö saanutkaan osaksesi pelkää myötäilyä, se harvemmin synnyttääkään keskustelua, pitää provosoida ja provosoitua!
Aikuisena äiti ihmisenä osaat varmasti ottaa rohkeasti vastuuta ja hankkia apua väsymykseesi. L
tällä palstalla kaikesta pitää aina kilpailla?
On hienoa jos yksi vastaajista on jaksanut raskaat vauva ja taaperovuodet yksin ja ei ole katkeroitunut. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Vaikka elämäntilanne olisi lähes identtinen, joku selviää hyvin, joku selviää jotenkuten, joku masentuu ja joku päätyy jopa itsemurhaan.
Miksi aina lähteä vertailemaan ja korostamaan itseään ja omia saavutuksiaan toisen tukemisen ja kannustamisen sijaan? Sitä paitsi ap kysyi ihan toiseen asiaan neuvoa kuin oman ajan lisäämiseen. Itse voin käsittää ihan hyvin, että ilman apua ja tukiverkkoa olet väsynyt, vaikka itse parisuhteessa olenkin. Sitä kutsutaan empatiakyvyksi, että kykenee asettumaan toisenkin asemaan.
En erota avauspuheesta kysymystä.
Tälläinen provkaatio on oivallinen keino tarkastaa omia mielipiteitään. Onko sitten oman itsensä korostamista, jos pitää yksinhuoltajuutta pirun huonona tekosyynä.
Olen erittäin kiinnostunut siitä, että mikä saa ihmisen tilanteeseen, että hänellä ei sitä tukiverkkoa ole? Ja mikä siinä on, että vanhemmat eivät tahdo jaksaa lapsiaan, mikä vanhemmuudessa on niin rankkaan?
Miksi pitää vetää pussillinen herneitä nenään ja ottaa niin pirun henkilökohtaisesti, eikö tämä kuitenkin ole harmitonta ajanvietettä. Apua ja vertaistukea pitää löytää elävästä elämästä, jos hätä on todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erota avauspuheesta kysymystä.
Tälläinen provkaatio on oivallinen keino tarkastaa omia mielipiteitään. Onko sitten oman itsensä korostamista, jos pitää yksinhuoltajuutta pirun huonona tekosyynä.
Olen erittäin kiinnostunut siitä, että mikä saa ihmisen tilanteeseen, että hänellä ei sitä tukiverkkoa ole? Ja mikä siinä on, että vanhemmat eivät tahdo jaksaa lapsiaan, mikä vanhemmuudessa on niin rankkaan?
Miksi pitää vetää pussillinen herneitä nenään ja ottaa niin pirun henkilökohtaisesti, eikö tämä kuitenkin ole harmitonta ajanvietettä. Apua ja vertaistukea pitää löytää elävästä elämästä, jos hätä on todellinen.
Tarkoitus oli vaan purkaa suuttumusta jonnekin.
Meni vaan taas tähän täällä palstalla iänikuiseen aiheeseen, saako äidillä olla omaa aikaa. Siitähän tuossa on loppuopelissä kysymys. Minusta minulla pitäisi olla omaa aikaa ja tällä hetkellä olen väsynyt, jopa lapseeni.
Olen kuullut huhuja, että on olemassa myös sellaisia miehiä, joille lapset ovat ykkössijalla. Epäreilua, että minun lapsen isä ei ollutkaan sellainen.
ap
Alue: Aihe vapaa
Lapset on aina henkilökohtainen arvovalinta, jonka pitäisi pohjautua tiettyyn todellisuuus kuvaaan. Miksi vanhemmat eivät enää tahdo jaksaa lapsiaan?