Mita tekisit tilanteessani: Voin pitaa vauvan kotona 1 v:n ikaan. Jos haluan jatkaa nykyisessa ammatissani, joudun palaamaan toihin tuossa vaiheessa. Jos en palaa, niin saan hyvast

töihin vaan! 1-vuotias ei ole enään vauva vaan touhukas taapero, joka kaipaa leikkikavereita ja puuhastelua. Katso alkuun miten lähtee sujumaan ja jos kovasti ahdistaa hoitoon vienti, niin varmaan voit aina palata kotiäidiksi ja unohtaa työpaikkasi.

Entäpä osittainen hoitovapaa? Ihan mielenkiinnosta kyselen (ei tartte tietysti vastata), mutta mikä ala kyseessä?

Tämän hetken työllisyystilanteessa en itse uskaltaisi riskeerata. Menisin töihin ja koittaisin hankkiutua uudestaan raskaaksi niin pian kuin mahdollista;)

Voisiko hän jatkaa hoitovapaalla vaikka kunnes lapsi on 1,5v. Ihan varmasti lapsi sopeutuu ja pärjää hoidossa, mutta 1,5-vuotiaana veisin itse mielummin kuin vuoden iässä, jolloin lapsi on usein hyvin kiinni äidissään, opettelee liikkumaan jne.

NIIN PIENI, ettei saa mitään muuta kuin stressiä hoitoonviemisestä. Ei tuossa iässä olla vielä sosiaalisia tms. toinen lapsi ei ole virike vaan " häiriötekijä" ja aikuinen on se virike!



Älä vie lasta hoitoon. Työtä tulee ja menee mutta lapsesi on pieni, avuton ja tarvitseva vain muutaman vuoden elämästäsi!

Jos isä tosiaan jäisi lasta kotiin hoitamaan, niin se olisi toki ihanteellisin tilanne (edes muutamaksi kuukaudeksi).

Sen jälkeen voin hyvin vaihtaakin alaa...tosin johonkin sellaiseen, jossa tämä " ylikouluttautuminen" ei mene tyystin hukkaan.



Toivoisin itsekin, että mies voisi jäädä kotiin vähäksi aikaa hoitamaan poikaa. Tosin mun tutkijanpalkka on superpieni, enkä tiedä pärjäisimmekö sillä....ehkä jotenkin onnistuisimme kitkuttelemaan. Asuntolainaan pitäisi ainakin ottaa lyhennysvapaata. Jospa saisi miehen suostumaan, mut se ei ole ollut kovin innokas toistaiseksi.

Ei ihan yhtä radikaali, mutta sinne päin kuitenkin. Minä päädyin palaamaan työhön ja viemään lapsen hoitoon 1 v 4 kk iässä; toinen vaihtoehto olisi ollut riskeerata työpaikkani. Koska se olisi ollut meille taloudellinen katastrofi, valitsin näin. Mielestäni tein vastuullisen ja järkevän valinnan ja IRL olen saanut vain kannustusta ja positiivisia kommentteja, mutta täällä on tapana teilata kaikki lapsensa alle 18-vuotiaina hoitoon vievät, joten älä ota saamiasi vastauksia liian vakavasti..

moni äiti on jälkeenpäin todennut ettei kaduta päivääkään se aika jonka on pienen lapsensa kanssa saanut viettää ja itse hoitaa sekä seurata kehitystä. 1v on tosi pieni, kyllähän kaikki sopeutuu pakon edessä (70-luvulla jo 3 kk iästä hoitoon!), mutta eri asia on onko se hyväksi. Töitä tulee ja menee, mutta mikä voisi elämässä olla tärkeämpää kuin oma lapsi?

Vierailija:

Mitä mieltä olet: Uhraisitko työurasi hoitovapaan takia?

Siis OMAN LAPSENI takia? Kyllä! Milloin vain! Koska minulle perhe tulee olemaan aina sijalla yksi. Työpaikkoja tulee aina uusia, mutta lapsi on vain kerran pieni. Haluatko todella pistää lapsesi siihen oravanpyörään jo 1-vuotiaana missä hän kitkuttelee sitten läpi koko elämänsä? Ja onko tuo nyt niin 100-varmaa ettei uusia työmahdollisuuksia tarjoudu? Kummallinen paikka ei voi muuta sanoa. Sille alalle ei sitten varmaan enää kouluteta ihmisiä, kun ei ne uudet opiskelijatkaan mitään töitä saa.... Mut omapahan on valintasi.

tehdä suunnilleen hautaan asti.

sillä täällä roikkuu voittopuoleisesti mammoja, joilla ei ole työtä johon palata tai jotka muuten vaan ovat liian laiskoja mennäkseen töihin, kun kotona löysiminen on niin paljon leppoisampaa. Jos joku sitten uskaltaa täällä kertoa houkuttelevasta työurastaan, nämä turhautuneet ja huonoitsetuntoiset kotiäipät hyökkäävät kuin hyeenat ja esittävät mitättömän pientä omanarvontuntoaan pönkittääkseen päättömiä kommentteja tyyliin " kumpi on sinulle tärkeämpi, lapsi vai työ" jne. jne. Tällaiset kommentit itsessään paljastavat, ettei vastaajalla ole pienintäkään käsitystä siitä, mistä hän puhuu, ja tällaiset vastaukset kannattaakin jättää täysin omaan arvoonsa.

Mut se on helppo sanoa, että töitä tulee ja menee, jos on töissä esim. nakkikioskilla.



Mulla on todellakin once in a lifetime tilanne kyseessä. Kyse on roolien balanssista. En aio olla loppuelämääni pelkästään kotiäiti, tarvitsen myös muuta.



Kysymys on siitä kumpi kärsii enemmän; lapsi aikaisesta hoitoon viemisestä, vai minä siitä, että lapsen pitkän kotihoidon takia menetin mukavan työympäristön, väikkärin ja tutkijanuran. Katkeroituisinko siitä lapselle? Se olisi tosi ikävä tilanne :-(.

Vierailija:

En aio olla loppuelämääni pelkästään kotiäiti, tarvitsen myös muuta.

ei monikaan näistä " kotiäideistä" täällä jää loppuelämäkseen kotiäidiksi vaan töihin hekin menevät siinä vaiheessa kun yhteiskunnan tuki lakkaa joten eivätkös hekin siinä vaiheessa " aseta työn lapsen edelle" ? ;)

Toisaalta jos tilanne on näin once in a lifetime - niin sitä on kai turha enempää pohtia. Ei lapsi kuole vaikka hoitoon menisikin. Paljon riippuu muistakin seikoista - viekö ura mukanaan AINA jatkossakin vai ehditkö elää myös lapsesi kanssa.

Ei lapsi mene pilalle, vaikka laitat hänet hoitoon. Mieti mitä elämältäsi haluat.

Niin äidin työuran ja jaksamisen kuin lapsenkin kannalta. Kannattaa kuitenkin ajatella hoitoonviemistä tarkemmin. Omasta mielestäni noin pienen paikka on perhepäivähoitajalla ja HYVÄLLÄ sellaisella eli kannattaa käydä katsomassa useamman luona ennenkuin päättää. Näin me teimme ja saimme aivan ihanan hoitajan, josta tykkää lapsi ja vanhemmat.

Vauvalle mahdollisimman hyvä hoitaja (ehkä joku kotiin?) tai hoitopaikka (ei päiväkotiin noin pientä!). Pystyisitkö tekemään lyhennettyä päivää?

katumaan. Ymmärrän hyvin, että olisi todella vaikeaa heittää kaikki väitöskirjasi ja tutkijanurasi eteen tekemäsi työ hukkaan. Hankit vaan hyvän hoitajan lapsellesi. Ei hän siitä hoitoonviemisestä kärsi. Vain jos hän joutuu huonolle hoidolle, siitä hän kärsii.

Itse vein esikoisen hoitoon tasan 1-vuotiaana ja kuopuksen 9 kk:n ikäisenä ja se on ollut oikea ratkaisu. Kyllä hukkaan heitetty koulutus harmittaa tulevaisuudessa muuten niin paljon... Meillä lapset on ryhmiksessä hyvässä hoidossa, eikä jää perään itkemään (nyt 1v ja 2 v 9 kk). Ja mä tunnen itseni ihmiseksi, kun saan tehdä työtä!