Miten teillä on oireillut keuhkokuume??

mun lapsella on ollut kahdesti, ei ole oireillut muuta kuin olemalla hieman väsy. hengitysäänet toiselta puolen tosi hiljaiset ja röntgen kuva paljasti totuuden.

auttoikohan tämä...?

tosin aikuisten kokemukset ehkä enemmän:)



ap

nousi vasta iltapäivällä. Kolmantena päivänä iski ihme vetelä olo, ei jaksanut mitään. Neljäntenä päivänä oli pakko mennä lääkäriin, kun en voinut enempää olla pois töistä. Silloin väsy oli kova, tiukkaa teki kävellä ja jalkeilla olo nosti kuumeen yli 38 asteen. Muuten oli pientä flunssaa ja yskää.



Crp oli 150, keuhkokuvista näkyi keuhkokuume. Kävin ab-tipassa muutaman päivän ja sen jälkeen sain ab:n tabletteina. Töistä olin pois kaksi viikkoa.



Pari viikkoa myöhemmin keuhkokuume uusi, kun olin saanut alunperin liian miedot antibiootit. Taas iski väsy, lämpöä ei ollut. Crp oli yli 100 ja keuhkokuume näkyi röntgenkuvissa. Tehokkaat antibiootit tabletteina ja viikon sairasloma.

oli lämpöilyä ja sitten kylki oli kipeö kun hengitti, lopuksi meni niin kipeäksi etten voinut olla missään asennossa.

Hoidettiin tupla-annoksella antibioottia.

Keuhkojen alaosaan oli vaikea saada ilmaa. Kipuja ei kuitenkaan ollut.

Flunssa jatkui, kuumetta oli koko ajan ja yskimiskohtauksia, nuhaa. Menin terveyskeskukseen. Todettiin kuulostelemalla keuhkoputkentulehdus. Antibiootit sain siihen, ilman sen tarkempia tutkimuksia.



Kuurin loputtua kuumeilu jatkui ja mittarissa 40 C sitten 3-4 pv. Menin lopulta yksityiselle tutkimuksiin, jossa otettiin keuhkokuvat ja muut kokeet, tulokset tulivat tunnissa. Todettiin keuhkokuume, tuli pidempi antibioottikuuri ja se tehosi sitten lopulta.



Raju tautihan se on, hengitystiet tukossa, hikoilua ja horkkaa vuorotellen ja lopulta lihaskramppeja, tuli ainakin itselle.

Mitä hoidoksi ja miten todettiin?

Mun mies oli viime kesänä täysin terveen oloinen, mutta sit yhtenä yönä rupes pistämään rintaan. Säikähdettiin jo jotain sydänkohtausta tms., mutta taustaltapa löytyikin kunnon keuhkokuume, joka oli siis ollut täysin oireeton, ihan minimisti oli ollut yskää, silloin yöllä alkoi yskiäkin. Ei siis yhtään kuumetta. Hoitona oli ensin yksi antibiotti, sitten seuraavalla viikolla toinen antibiotti, sitten kolmas antibiotti ja sitten keuhkot painuikin jo kasaan... ja sitten aloitettiin kortisonit ja sitten hoidoista huolimatta alkoi parantua 6 viikon kohdalla.



Kuuntelemalla ja röntgenkuvilla todettaan. Jorvi tosin hoisi kesällä pelkällä röntgenkäynnillä eli ei päässyt mies lääkäriinkään - lääkäri vaan puhelimessa kysyi, et miten menee. Ei siis kannata ainakaan heinäkuussa sairastua. Eikä siis kuunnellut kukaan keuhkoja tms.



Kaikkien hämmästykseksi puolen vuoden päästä keuhkot olivat palautuneet kuntoon!

Alkuun vain rasituksessa ja lopulta myös kaikki muu paitsi istuminen sai hengästymään. Nukkuminen oli mahdotonta, koska vaakatasossa ei voinut olla lainkaan.



RTG-kuva paljasti totuuden, hoidoksi 10 päivän antibioottikuuri ja avaava piippu.

Kysyn asiasta koska mietin mikä on oman oloni syy, todnäk ihan vain jokin virusperäinen flunssa mutta tässä on joitakin epätyypillisiä oireita siihen nähden mitä flunssissani yleensä on.



Eli la alkoi perinteiseti kurkkukivulla, su en meinannut jaksaa 800m matkaa kävellä äänestyspaikalta kotiin ja paikkoja kolotti.

Illalla nousi 37,5 lämpö.

Ja eilinen menikin hirveässä pään-ja raaja/lihassäryssä ja 39 asteen kuumeessa mutta simsalabim tänään ei ole enää ollut kuumetta, ehkä pientä lämpöä nyt illalla.

Voimat on ihan finaalissa, tuntuu että hengittäminen työläämpää ja esim ruokapöydästä kun noustiin ja astiat huuhtelin/laitoin koneeseen ja pyyhin pöydän niin voimat meni niin että äkkiä sohvalla takaisin pitkälleen.

Lisäksi tulee välillä keltaisia (kuolleita bakteereja tiedän) klimppiysköksiä ja pari x tainnut olla aavistus punertavaa mukana..



Eli enpä tiedä, huomenna on joka tapauksessa mentävä joko hoitajalle tai lääkärille todistusta hakemaan, hoitajan lapulla saisin olla aina päivään nro5 asti mutta tartteiskohan tässä ihan lääkäriäkin??

Sen vain tiedän etten tod jaksaisi/pystyisi pk-työtä juuri nyt tehdä.

Ainiin, ruokahalukin ollut heikompi, toki normaalia kuumetaudissa mutta googlen mukaan myös 1 keuhkokuumeen oire.



ap

tai oli jo paranemaan päin, kun karmea väsymys ja kuumeilu alkoi. keuhkot kuunnellut lääkäri ei löytänyt mitään poikkeavaa.Vasta röntgen kertoi totuuden.Lääkäriin menin pitkittyneen kuumeilun vuoksi.Välissä oli kuumeettomiakin päiviä, ja sitten taas kuume nousi, ja laski.Väsymys oli ihan hirmuinen, ja kävellessä sai vetää henkeä ja pysähdellä.En kyllä juurikaan kävellytkään, vaan aika meni melkein ympäri vuorokauden sängyssä loikoillen, välillä torkkuen, välillä jotain muka pakollisia asioita hoitaen.Pyysä kuvat, jos yhtään epäilyttää.Hoidoksi sain antibiootit, viikon kuuri, joka vei kuumeen mutta pari päivää kuurin loputuua kuume palasi.crp oli taas 140 ja päälle, ja päivystyksessä röntgenissä taas muutoksia keuhkoissa, joita ei lääkäri kuunnellessaan edelleenkään kuullut." erilaista kuuria 10 päivää, ja vihdoin alkoi paraneminen.

kuume nousi hetkessä 39 asteeseen, crp oli yli 300, passitus suoraan sairaalaan, antiobioottia 3 x vrk suoraan suoneen.

Kaksi kertaa olen ollut keuhkokuumeessa ja molemmilla kerroilla on ollut todella rankka.



Ekan kerran 12-vuotiaana ei kuulunut keuhkoista mitään erikoista ja tulehdus pääsi leviämään. Tuntui, kuin joku olisi iskenyt puukolla selkään kylkiluiden väliin. Olin kuukauden kuumeessa enkä muista tuosta ajasta kuin lyhyitä välähdyksiä. Heräsin joka aamu henkeä haukkoen ja kuljin sokkona vessaan pesemään umpeen muurautuneita silmiäni. Menin iltaisin nukkumaan peläten, etten herää seuraavana aamuna ja lopulta aloin pelätä, että heräänkin.



Lopulta keskellä kesää terveyskeskuksessa oli päivystyksessä hiljaista (tässä kohtaa kesä OLI hyvä hetki...) ja lääkäri lähetti röntgeniin. Muistan, miten lääkäri meni sanattomaksi, kun näki kuvat. Lähettivät siltä istumalta sairaalaan ja oikean antibioottikuurin saatuani olin terve parissa päivässä. Jälkitarkastuksessa keskussairaalan lääkäri kertoi, ettei ollut nähnyt koko uransa aikana yhtä pahoja keuhkokuvia.



Toisen kerran sairastuin pari vuotta sitten ja soitin viimeisillä voimillani lääkäriin saadakseni sairauslomaa töistä. Röntgenkuvista selvisi tälläkin kertaa tauti ja olisivat taas laittaneet mut sairaalahoitoon. Otin sen sijaan antibiootit ja menin kotiin sairastamaan pariksi viikoksi. Pari kuukautta meni vielä töihin paluun jälkeenkin voimia keräillessä.



Kuulemani mukaan suurin osa AIDSiin kuolevista kuolee viime kädessä keuhkokuumeeseen. Hirveä tapa kuolla.

Ekan kerran 12-vuotiaana ei kuulunut keuhkoista mitään erikoista ja tulehdus pääsi leviämään. Tuntui, kuin joku olisi iskenyt puukolla selkään kylkiluiden väliin. Olin kuukauden kuumeessa enkä muista tuosta ajasta kuin lyhyitä välähdyksiä. Heräsin joka aamu henkeä haukkoen ja kuljin sokkona vessaan pesemään umpeen muurautuneita silmiäni.

Lopulta todettiin siis keuhkokuumeen lisäksi angiina, sekä molemmin puolin päätä silmä-, korva- ja poskiontelontulehdukset. Tuttava on väitellyt aiheesta lääketieteen tohtoriksi ja kertoi tarinan kuultuaan, että tuossa vaiheessa (kun tauti pääsee leviämään kehossa) on ehkä enää viikko-pari elinaikaa.

Mulla oli ihan järjetöntä väsymystä, kova yskä ja hengenahdistus, kuume nousi. Kuvittelin ensin olevani vain kovassa flunssassa, lääkäriin menin vasta reilusti myöhemmin kun ei meinannut millään laantua. Kuvittelin, että jos on keuhkokuumeessa niin olisi ihan sairaalakunnossa alusta asti - nyt tiedän reagoida oireisiin vähän nopeammin..

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/keuhkokuume-rasittaa-vuodessa-kymmeniatuhansia-suomalaisia/#.VSZo6OGgR-U