Minustako mummoäiti?

Hyvin jaksat vauvan kanssa. Muutkin jaksavat.



Hyi, mikä nimitys: "Mummoäiti"!. Tuo haukkumanimi pitäisi lailla kieltää. Sain kuopuksemme 42-vuotiaana enkä todellakaan tunne itseni mummoäidiksi!



Nykyään lapsia saadaan 35-45-vuotiaana.

Isommat lapset ovat jo koululaisia, joillakin ehkä jo aikuisia. Osa äideistä saa esikoisensa +-40-v. iässä. Ikärasismi pois äitiydestä ja katse hyvään ja turvalliseen vanhemmuuteen!

koska omat lapseni ovat nyt aivan pieniä ja siten sitä tuntumaa on jäljellä. Lisäksi toivomme todella kovasti vielä yhtä lasta. Nykyiset lapsemme ovat 5-, 3- ja 1-vuotiaat ja itse olen 37-vuotias.



Mutta kuvittelisin ehkä, että ne isommat suhtautuvat asiaan innostuneesti, ovat innokkaita hoivaamaan vauvaa ja sitä kautta auttavat, kun on ylimääräisiä käsiparia vauvaa pitelemässä. Isot lapset eivät myöskään herättele äitiä öisin, joten kaikki herätykset ovat siis vain vauvan.



Tavallaan näkisin tuon mielettömänä mahdollisuutena koko perheelle. Tottakai ne yövalvomiset rasittaa ja tietysti myös se, että on vielä yksi lapsi seuraavat 18 vuotta kotona pyörimässä, mutta taaperoikäistenkin kanssa voi nykyään tehdä paljon, koska suhtautuminen lapsiin on muuttunut koko ajan positiivisemmaksi. Matkustaminen ja harrastaminen eivät siis ole automaattisesti poissuljettuja asioita.



Tsemppiä! Kun mietit asiaa, olet jo todistanut olevasi hyvä äiti tulevalle vauvallesi.

paljon pohdittavaa myös asumisen suhteen, että mahdutaanko? Se toki murheistä aika pientä.



Toisaalta juuri mietin, että saisin myös itselleni sen viimeisen mahdollisuuden vielä pysähtyä kotiin lasten avuksi, sitä isommatkin tarvitsevat, vaikka eipä siihen nyt mahdollisuutta kovin olekaan... Jäähän siihen vielä työvuosiakin rutistaa?

esikoiseni on 18 (ja muut 16 ja 13) niin nyt mahassa oleva on vasta 8 eli ei lopu lapset pitkään aikaan talosta :). Olen 37-vuotias.

mä nyt 36, täytän 37 aika pian lapsen syntymän jälkeen. Nuorimmainen täyttää ihan kohta jo 9v vaan sitli ollaan koko perhe aivan innoissaan. Kokemuksella raskaus on ollut hiukkasen väsyttävämpi ja jännään vauva aikaa jo aivan kamalasti. Onneksi on ihana mies tukena ja apuna joten uskon että hyvin kaikki sujuu. Muuten haluaisin vielä lisääkin lapsia, mutta terveys ei taida niitä enempää kestää =(

Asumisesta sen verran, että se vauva ei tarvitse ensimmäisinä kolmena ikävuotenaan välttämättä edes omaa huonetta, osa lapsista ei vielä tämänkään jälkeen. Meillä on lapset aika nuorista (alle 1 v) nukkuneet lastenhuoneissa, nykyiselläkin on oma sänky omassa huoneessa, mutta enimmän yötä kyllä nukkuu meidän vanhempien välissä. Jos joku isommista alkaa olla jo niin iso, että seuraavien 4-5 vuoden aikana muuttaa pois kotoa, niin en asumisesta murehtisi.



Lisäksi pystyt todellakin vauvan ekana vuotena antamaan aikaa isommille, koska esim. imetys ei estä keskustelua isompien kanssa ja vauvaa voi kanniskella esim. kantoliinassa ihan kaikkialle isompien lasten tapahtumiin tai vaikkapa shoppailureissuille. Eka vuosi vauvan kanssa on oikeasti aika helppo, vaikka olisi ns. vaativakin vauva, koska vauvan voi kopata mukaan helposti, rytmi ei ole niin tarkkaa kuin taaperoikäisellä ja ruokakin usein kulkee mukana helposti (rinnassa tai pullossa).

Vauva söi ja nukkui - minä syötin ja nukuin. Eli vauva-aika sujui helposti. Tähän vaikutti aivan varmasti myös minun asenteeni ja rentouteni. Tulet olemaan rento mamma, joka osaa nauttia täysillä äitiydestään.



Itse sain toisen lapseni 42-vuotiaana. Pitkä ikäero esikoiseen. Saat muuten apua niistä muista lapsista, heidän suhteensa tulee olemaan aina lämmin ja hyvä. Itselläni on muuten huomattavasti vanhemmat sisarukset ja olemme silti läheisiä.



Jaksat kyllä. Hormonitkin pitävät siitä huolta. Kroppa ehken palautuu hitaammin - minulla raskaushormonien vaikutus hävisi vasta, kun lapsi täytti 2 vuotta.



Otin muuten tämän vanhemman lapsen mukaan hoitoon. Kerroin myös jatkuvasti, että sinä teit pienenä näin ja näin. Eli huomioin hänet sillä tavalla. Sisaruksilla on ihanan lämmin ja rakastava suhde, vaikka ikäeroa on 14 vuotta. Isoveli pitää huolta myös tietynlaisesta hassuttelusta - niinkuin teinipoika nyt vain voi ( :



Ihanaa matkaa äitiyteen - viimeistä kertaa. Nauti.

Itkuhan tässä silmäkulmaan tuli, kiitos myös luottamuksesta, herkillä kun olen, tuntuu hyvälle :)



-ap

Olin kotona 2,5 vuotta, mies jäi sitten kotiin puoleksi vuodeksi lapsen kanssa.

Olen töissä vaativissa asiantuntijatehtävissä isossa kans.väl. pörssiyrityksessä. Katsoin, että minulla on vielä parikymmentä vuotta aikaa rakentaa uraa ( :



Nautin kotonaolostani. Otin rennosti. Se oli ihana breikki oravanpyörästä ja meillä oli mukavia keskusteluita teinin kanssa, kun hän tuli kotiin koulusta. Lapset söivät usein välipalan yhtäaikaa.



Joku kirjoitti, että voit imettäessäsi varsin hyvin keskustella muiden lastesi kanssa. Sinulla on ylimääräisiä silmiä, jotta voit tehdä ruokaa, käydä kaupassa, käydä suihkussa/wc.ssä. Isoista lapsista on paaaljon iloa. Usko pois!

ja nyt kolmas tulossa.Vanhin on jo yli 20-v ja keskimmäinen 12-v.Eipä tässä m itään paniikkia,lepposammin olen ottanut ja ihanaa saada olla kotona rauhassa.

Mulla vanhimmat jo sen verran isoja, että kun kantelevat pikku-sisarusta kaupoilla, niin mummot tulee onnittelemaan nuortaparia vauvasta....:D

Isommista on huomattavasti apua vauvanhoidossa ja samoin kodinhoidossa. On ihan hyvä kasvunpaikka koko perheelle.



Siinä se kuule menee vauvarumba ihan vanhasta tottumuksesta, musta ainakin tuntuu homma leppoisalta kuin silloin esikoisen kanssa.



terv. äippä 40+ ja iltatähti