Kätilöopisto huonot kokemukset synnytyksestä

Kokemus kättäriltä kesällä 2011:

- mulla jylläsi kohdussa tulehdus, kun lapsiveden "menosta" oli niin pitkä aika: UNOHTIVAT antaa antibiootin

- synnytyksen aikana ei kerrottu, että vauva tulossa vikatarjonnassa (kasvot ylöspäin, oikea korva oikeaa olkapäätä vasten), pää jäi jumiin ja epparilla ja imukupilla repimällä vauva saatiin ulos (imukuppi jopa irtosi kaksi kertaa)

- istukka ei suostunut syntymään, joten kätilö kaksin käsin runteli vatsaani ja kokeili myös niin, että veti napanuorasta toisella kädellä ja toisella painoi vatsasta. Ei saanut sitenkään ulos ja sanoi "lääkäri tulee kohta painelemaan ja kannattaa varautua, koska hän ei ole yhtä helläkätinen kuin minä" ja ojensi ilokaasun. Vedin ilokaasua niin paljon ku pystyin, mutta kyllä menetin tajuni kivusta siinä vaiheessa, kun lääkäri ja kätilö yhtä aikaa painelivat vatsaani voimillaan (molemmat miehiä)

- raskausmyrkytystäni ei otettu huomioon millään tapaa, vaan leikkuriss ihmeteltiin istukkaa poistettaessa, että miksi ihmeessä se veri ei hyydy (menetin verta yhteensä 3,2 litraa). Heräämössä vasta neljä tuntia synnytyksen jälkeen YKSI ainut kätilö huomasi tilani ohikulkiessaan ja sen jälkeen raskausmyrkytykseni alettiin ottamaan tosissaan (olin turvonnut jo todella pahasti, verenpaine huiteli ties missä, proteiinia virstassa +4 verran, munuaiset eivät toimineet ja tosiaan löysivät syyn sille, miksi vereni ei hyytynyt kunnolla)

- vauvan sain nähdä 6 tuntia synnytyksen jälkeen ja siinä raskausmyrkytyksen kourissa laskivat vauvan rinnalle, pyysivät imettämään ja tarkastelivat imuotetta

- parin päivän tarkkailun jälkeen pääsin osastolle lapseni ja mieheni kanssa. Olin saanut 3. asteen repeämät ja niihin kipuihin en saanut kuin kerran morfiinipiikin, muutoin mentiin 400g buranalla ja panadolilla neljän tunnin välein (vuoroteltiin näitä kahta siis). En saanut nukuttua kipujeni takia ja olin tajuttoman väsynyt, kun hemoglobiini oli saatu nostettua 70:stä vain 80:een.

- ensimmäisenä yönä, kun olin lapsen kanssa, ei rv 35+5 syntynyt rääpäle saanut kuin 1/3 lääkärin määräämästä lisämaidosta ja huusi nälkäänsä ku hyeena. Jankutimme lapsen isän kanssa, että lisämaitoa pitää saada, mutta tämä "yökkö" asetteli vauvan rinnalleni ja sanoi, että pitää imettää. Vauva oli ennenaikainen, väsynyt ja nälkäinen - ei se jaksanut edes imeä! Lopulta vauva nukahti klo 6 aamulla ilman sitä lisämaitoa ja klo 7 tulivat ottamaan verikokeita + sokeriarvot ja klo 9 meille tultiin kertomaan, että vauvan sokeriarvot olivat yöllä tippuneet radikaalisti, vauva tarvitsee lisämaitoa ja nopeasti + sinivalohoitoa. Siinä vaiheessa pimahdin aivan täysin ja kerroin aamuvuoroon tulleelle hoitajalle heidän yökkönsä toiminnasta. Uusi hoitaja pahoitteli tätä ja seuraavana yönä tämä sama yökkö tuli pyytämään anteeksi ja oli kuulema lukenut vasta synnytyskertomukseni, joka oli kaikkea muuta kuin normaalisynnytys.

Tämän se siis vaati, että lisämaidosta ei tarvinnut tapella. Se vaati myös sen, että tyssäsin koko imetyksen siihen, koska halusin oman mielenrauhani vuoksi tietää, että vauva syö tarpeeksi, eikä tarvinnut enää pelätä, että miksi se nyt noin ja noin nukkuu :/

Ei jäänyt mitään hyviä kokemuksia kättäristä, paitsi se ihana hoitaja, joka huomasi tilani siellä heräämössä. Hän muisti minut vielä viisi päivää tuon jälkeen ja kävi meitä katsomassa perhehuoneessa :)

mulla kätilö tuki välilihaa ja sen takia ei tarvinnut leikata. olen todella kiitollinen tästä tukemisesta. paranin osi nopeasti. synnytys oli imukuppisynnytys.

Välilihaa on hyvä tukea esim sinitarralla tai pakkausteipillä. Myös lapsen isä voi painaa jääkiekkomailalla kätilön olan yli välilihaa. Nämähän on heleppoja hommia, kun ne vain hoksaa. Terv. Isä

Mulla oli ihan positiivinen kokemus kolme viikkoa sitten. Olin osasto 5:lla, joka on kai se ns. Haikaranpesä, tosin ymmärsin ettei se eroa tällä hetkellä mitenkään siitä toisesta osastosta...

Jouduin kiireelliseen sektioon kun en vaan avautunut yli 6 cm, oksitosiinista huolimatta ja koska tulehdusarvot oli niin korkealla. Ennen leikkauspäätöstä supistukset oli kestäneet 2,5 vuorokautta ja niitä oli vauhditettu oksitosiinilla edellinen ilta ja yö. Kätilöt oli hirveän ihania ja asiantuntevia, sain mielestäni tosi hyvää hoitoa, ei valittamista mistään. Vauva syntyi yliaikaisena ja oli hirveän nälkäinen, mulla taas maito nousi sektion takia tosi hitaasti. Sain lisämaitoa vauvalle ihan pyytämällä, mutta aika niukasti sitä annosteltiin. 

Ainoa miinus oli se että sain viikko sektion jälkeen suolityrän, joka johtui reiästä sektio-ompeleesta. Se saatiin onneksi korjattua nopeasti Meilahdessa, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Olen tyytyväinen sektiopäätökseen ja siihen,että toiveisiin saada kivunlievitystä supistuksiin suhtauduttiin vakavasti ja sain kivunlievitystä riittävästi. 

Kokemus 1kk sitten. Synnytys meni kai ihan ok(Eka lapsi), väliliha piti leikata kun otettiin imukupilla. En tiedä miten on ommeltu kun en ole uskaltanut vielä sinne katsoa mutta joku siellä hankaa edelleen. Mutta tuosta imetyksestä. Meidän vauva ei vaan jotenkin osannut imeä rintaa, vähän imi rintakumin kanssa. Ei myöskään maitoa tullut kun muutama tippa. Käskivät vaan imettämään vaikka näkivät ettei Oikeen onnistunut. Ei annettu lisämaitoa enkä edes ymmärtänyt pyytää. Paino laski vauvalla vähän yli 300g(en muista %). Halusin lähteä 2 yön jälkeen mutta ei meinattu päästää kun hokivat vaan, että paino pitää nousta. Maitoa ei tullut ja vauva ei imenyt niin mitens saada paino nousemaan kysyn vaan. No päästivät sit kuitenkin kotiin ja annettiin siellä korviketta.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2011 klo 18:51"]Naurettavaa! imetin 24 / 7 ja vauvan paino vain tippui. toivat välillä lisämaitoa jossain hemmetin kupissa, ja vauva melkein tukehtui. Pakotin lopulta antamaan pullon. Sen toivat sitten pitkin hampain.

[/quote]

Minulla sama juttu 7 vuotta sitten lisämaidon kanssa. Lopulta sitten sain, kun olin tarpeekseni monta kertaa pyytänyt. Ja "pakotettiin" imettämään vaikka maitoa ei vielä tullut. Pyysin apua imettämisessä ja vihdoin ja viimein joku vanha kääkkä hoitaja tuli katsomaan ja puristi rinnastani ja sanoi ilkeästi, että tuleehan tuolta (rinnan päät olivat ihan kipeät yrittämisestä). Minulla siis oli vaikeuksia imeträmisen kanssa ja olisin tarvinnut neuvoa.

Lisämaitoa saatiin vasta kun vauva oli kuivunut ja kellastunut. :( :( Valohoidolla ja korvikkeella saatiin kuntoon. Heidän imetysmyönteisyys on kyllä kirosana mulle. Onneksi pääsin seuraavalla kerralla Jorviin ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin.

Minulla on kätilöopistolta täysin samanlainen kokemus 15 vuoden takaa, lukuunottanatta kohtaa 4. Kätilö vaihtui, ja ponnistusvaiheessa sisään porhalsi joku sadistinen vanhempi täti, joka otti kellon käteen ja sanoi:"Saat tasan 30 minuuttia aikaa, sen jälkeen otetaan imukuppi ja pihdit käyttöön". Toinen huoneessa ollut kätilö nauroi ääneen vielä päälle . Minä olin ensisynnyttäjä ja kauhuissani.

Jouduin käymään terapiassa ennen kuin uskalsin ryhtyä tekemään seuraavaa lasta. Lapsi nro 2. Syntyi ulkomailla yksityissairaalassa empaattisten, tukevien ja osaavien kätilöiden ympäröimänä. Mietin jälkikäteen, kuinka on edes mahdollista, että työkaverit eivät ilmianna tällaisia sairaita tyyppejä.