Kätilöopisto huonot kokemukset synnytyksestä

Synnytys on niin henkilökohtainen ja yksilöllinen, ainutlaatuinen hetki naisen elämässä, että kyllä äidin toiveita pitää kuunnella ja toteuttaa niin paljon kuin mahdollista.

Äidin toiveet eivät yleensä ole vauvalta pois, eikä kätilön pidä ottaa nokkiinsa, jos äiti esittää toiveita synnytyksen suhteen, eikä makaa vuoteessa kuin aivoton lahna, joka tottelee kuin robotti kätilön määräyksiä.

Semmoiset kätilöt eivät ole kyllä oikealla alalla, jotka ovat sitä mieltä, että äidin kuuluu vain tyytyä kätilön päätöksiin!

Kuulostaa uskomattomalta, että kätilö noin vain päättää itsekkäästi omassa mielessään, että leikataanpas väliliha, edes keskustelematta siitä äidin kanssa(ja mitä kauheinta, ap:lle ei oltu edes kerrottu, että väiliha leikataan!)



Hoitoala on palveluammatti nro 1. jossa päätökset tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, häntä kuunnellen ja hänen mielipiteensä ja toiveensa huomioiden. Sellaiset ihmiset, jotka tätä eivät käsitä, saavat mennä liukuhihnatyöhön Valiolle!!

vauva oli himpun vajaa 3kg, mutta hänelle tarjottiin alusta asti lisämaitoa. Mulla alkoi maito nousta jonkin verran vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä, mutta koko 5 päivän ajan kun siellä oltiin vauvalle annettiin myös lisämaitoa. Ei paino kyllä kovin paljon päässytkään tippumaan.

Varmaan sun kätilö täällä vastailemassa ap. Ikävät kokemukset synnytyksen hoidossa voi aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta. (Toisaalta perus av-mamman mielestä sekin on kai omasta asenteesta kiinni) Ja siihen kokemukseen kyllä vaikuttaa huomattavasti se, millaista kohtelua ihminen synnyttäessään saa. Siinä ei paljon asenne auta, jos toiveita ei kuunnella.



Mutta joo, itsekin menossa Kättärille toivelistan kanssa kohtapuoliin ja taustalla synnytystrauma NKL:lta. Että katsotaan kuinka käy.



Tsempit ap:lle!

en lukenut koko ketjua. Ei tarvetta, koska järjestään AINA kun vauva-lehdessä on juttua Kättäriltä ja naikkarilta niin tarina on samanlainen. Kättärillä on pantattu kipulääkettä viimeiseen asti ja ponnistettu toista tuntia ja päädytty toimenpiteisiin. Naikkarilla on heti huolehdittu kunnolla kivunlievityksestä aj synnytys on edennyt joutuisasti.



Mulla on samat kokemukset. Käsittämättömien kipujen kanssa saatin esikoisen maailmaan kättärillä (toivomusteni vastaisesti ihan luomuna kunnes imukupilla vedettiin ulos minun ollessa pyörtyneenä kivuista) ja seuraavat yli 10 v päästä pelkopolin asiakkaana Naikkarilla. Ja pelkopolilääkärit puhisevat, että tulee ihan turhaan näitä pelkopolikäyntejä, kun äitejä rääkätään kättärillä.



Niin ja kättärin osastolla oli myös todella töykeää kohtelua.

Mullakin on kummassakin synnytyksessä tuettu välilihaa, Jorvissa ja Naistenklinikalla.

(Taidan suositella siskolleni jotain muuta synnäriä, hän kun ei aio imettää.)

tuore ja kokenut kätilö kertoivat työstään. No tämä nuori KÄTTÄRIN kätilö siinä kertoi, kuinka joskus tekee pahaa katsoa äidin järkyttäviä kipuja. Mutta vanhemmat kätilöt ovat opastaneet, että ei pidä mennä mukaan äidin kipuun vaan kannustaa äitiä luottamaan itseensä. TÄH? Mites ois kipulääke, jos kivut ovat niin järkyttäviä?



Olen muuten samaa mieltä, että ei luulisi väliliha-asioiden olevan kätiöille mitenkään vieraita ja ällöttäviä.

-Synnytyksessä oli kiva henkilökunta vaikka vaihtui synnytyksen aikana tiuhaan.

-Harjoittelija tikkasi minut ja haavan reunat eivät osuneet vastakkain--> haava vuosi vielä kolmen viikonkin päästä ihan reilusti ja hankasi pitkään alushousuja vasten.

-osastolla kätilö yritti saada viisi min vauvaa imemään oiken ja länttäsi rintakumin tissiin. No vauva ei yrityksestä huolimatta koskaan oppinut syömään ilman sitä ja istualleen imetys ei onnistunut ollenkaan eikä sitä sairaalassakaan käyty mitenkään läpi, vaikka sairaalakertomuksessa niin sanottiin.

-epiduraalin sain aivan viime tipassa. Oksitosiini tosin avasi paikat tosi nopeasti, mutta pyysin jo paljon aikaisemmin että tutkii kohdunsuun tilanteen. Oli pitkiä aikoja pois huoneesta, mutta sanoi vaan ettei vielä kuitenkaan ole avautunut tarpeeksi. Sitten olikin jo aivan viime hetket menossa ja kivut aivan hirveät!!!!

-yksi osaston kätilöistä oli TÄYSI MULKKU. Esim. pyysin apua ensimmäisen vaipan vaihdossa ja pepun pesussa. Tuli huoneeseen ja totesi ettei vaippaa tarvitse vielä vaihtaa ja lähti pois. No huonekaveri neuvoi senkin minulle sitten myöhemmin kun oman vauvansa hoidolta ehti.

-muuten meni kaikki hyvin, mutta ensikerralla harjoittelija saa katsoa muttei koskea.

alusta loppuun. Olin valvonut 50 tuntia todella kivuliaiden supistusten takia ja ponnistusvaiheessa meinasi lähteä taju. Silti mut käskettiin yrittämään ponnistusta kontillaan ja seisten, vaikka siis jakat olivat väsymyksestä kuin makaronit. Lopulta vauva kiskottiin ulos kahdella imukupilla! Sitten kävi niin että heti synnytyksen jälkeen vauvan vointi romahti, oli vakavan infektion takia viikon hoidossa lastenosastolla. Toipui onneksi ok. Mutta jäi todella negatiiviset muistot Kättäristä. Olin viikon yksin lapsivuodeosastolla ilman vauvaani ja kätiöt unohtivat minut täysin. Hyvä kun edes huomenta sanoivat, eivät kyselleet vointiani. Itse kävin aina kansliassa sanomassa kun lähdin katsomaan vauvaani ja tullessani kerroin miten meni. Vastasivat tyyliin "jaaha".



Ja olen itse vielä ammatiltani sairaanhoitaja, heh.

Neuvolasta sanottiin jo -01 että "joo, kättäri on tunnettu imetysmyönteisyydestään ja se menee välillä vähän ylikin" kun kerroin miten pullo annettiin vasta lastenlääkärin vaatimuksesta, vauvan painon laskettua vaarallisesti.



Ja siitä tuntikausien imetysmaratonista sain verillä olevat rinnat joilla ei voinut enää ollenkaan imettää :( Naistenklinikalla sai lisämaitoa ja imetin säännöllisesti lyhyitä pätkiä niin imetys onnistui lopulta paremmin maidon noustua. Eli se "imetysmyönteisyys" voi helposti pilata koko rintaruokinnan.



Mulla myös kokemus hurjasta verenvuodosta ja voimien loppumisesta kun imukuppia vastustettiin ponnistuksen pitkittyessä (ei ollut kuulemma hyväksi lapselle vaan äiti nyt yrittää vielä itse, ihme kun tajuissani enää olin. Hb 66. No otettiinhan se imukuppi onneksi lopulta kehiin kun sydänäänet huononi) ja ulkopuolisesta olosta koko synnytyksen ajan, palkopolin kautta mentiin seuraavaa synnyttämään..Ikinä ei enää kättärille.

jousuin kättärille sisään viikolla rv32 ja oli aivan kamalaa kun lääkärit vaihtui jatkuvasti ja jokaisella oli oma mielipide synnytyksestä, toiset varasi verta valmiiksi ja toiset selitti että kyllä syntyy normaalisti...



Syntyi sitten hätäsektiolla kun verta alkoi tulemaan kuin pistetystä siasta, lekuri käski pitämään jalkoja yhdessä....



Tämä tapahtui 1995 kun eka ja ainoa lapseni syntyi.

En ole kuullut kenenkään pyytävän, että tue välilihaa.

Kaikkitietävä-näsäviisas-synnyttäjä voisi ensi kerralla hankkia privaattikätilön

Eihän naisella toki saa olla liikaa sanottavaa tapahtumasta, jossa kroppa suurinpiirtein halkeaa kahtia ja johon usein liittyy infernaaliset kivut. Ei, kyllä naisen pitää olla hiljaa ja nöyrä. Tämä kirjoittaja kuuluu varmaan elektiivisen sektion suurimpiin vastustajiin. Kun se naisen osa nyt on vaan kärsiä hiljaa ja tehdä niin kuin käsketään.

PITÄISI olla mahdollisuus valita sektio tuosta vaan. PEriaatteessahan se on just niin, että jos tarpeeksi nillittää, sen sektion saa. Mutta ihan hyvä että siitä joutuu tappelemaan, ja varmasti saa tuta, ettei ole mitenkään simppeliä ja riskitöntä päätöstä tekemässä. Mä en ollenkaan ymmärrä naisia, joiden mielestä on jotenkin luonnollisempaa ja helpompaa ja vähemmän vahingollista repiä vatsa ja kudokset auki seitsemässä kerroksessa ja tehdä jostain niin luonnollisesta asiasta kuin synnytys ehdoin tahdoin niin epäluonnollista. Asia on aivan eri silloin kun siihen on oikeasti kunnon syy.

Pakko purkaa pikkaisen tunteita viikko sitten tapahtuneesta synnytyksestäni Kättärillä. Jäi muutamasta asiasta todella paha olo. Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia.

seuraavat asiat jäivät harmittamaan erityisesti:

1)Kätilön asenne. Esim. ponnistusvaiheessa pyysin tukemaan välilihaa, johon kätilö totesi ”kaikki kätilöt eivät tee niin”. Olin suunnitellut synnyttäväni Haikaranpesässä, jossa tuo asia on käsitykseni mukaan itsestäänselvyys. Haikaranpesä oli kuitenkin täysi ja päädyin tavalliselle puolelle. Kohdallani kävi niin, että vuoro vaihtui juuri ponnistusvaiheessa. Ennen ponnistusvaihetta kaikki oli mennyt todella hyvin yövuoron kätilön kanssa. (esim. kipulääkkeitä tarvittiin vasta 7cm avautumisen jälkeen ja toiveista keskusteltiin ja ne otettiin hyvin huomioon.)

Ehkä osa kätilöistä ei näe sitä tärkeänä/näe siitä olevan hyötyä?

2)Toivoin etukäteen, ettei välilihaa leikattaisi. Näin kuitenkin tehtiin ilman, että minulle edes kerrottiin asiasta. Kätilö vain totesi harjoittelijalle puuduttavansa seuraavalla supistuksella ja leikkaavansa seuraavalla.. Ei auttanut vaikka huusin että mitä helvettiä te teette. Leikkausta suurempi järkytys oli se, ettei asiaa kerrottu suoraan minulle. Suurin toiveeni oli, että kaikki toimenpiteet selitetään minulle. (Leikkauksen tarpeen siis ymmärrän)

Kaikki toimenpiteet tehdään harkitusti. Toisinaan on tilanteita, jolloin vauvan edun vuoksi joudutaan toimimaan nopeasti ja jouduttamaan tilannetta, mistä syystä jotain jää selittämättä. Tavoite on, että siihen pyritään.

3)Oksitosiinin liiallinen/hallitsematon käyttö ponnistusvaiheessa. Määrää kasvatettiin huimasti (lopussa 200ml/h ?) Vaikka huusin tässäkin kohtaa EI. Kohtuni väsyi, enkä enää tunnistanut supistuksia (siis oliko minulla joku kestosupistus/ ei enää ollenkaan supistuksia) . Tätä kätilö ei kuitenkaan uskonut. Ennen tuota oksitosiinin määrän kasvattamista tiesin täsmälleen missä kohtaa ponnistaa.

Toimenpiteitä tai oksitosiinia ei huvin vuoksi käytetä. Kätilö on synnytyksen asiantuntija, eikä sitä huvikseen laiteta täysille. En ymmärrä miten sinä itse kuvittelet voivasi hallita tilannetta/tietäväsi miten olisi pitänyt toimia paremmin?

4)Lisämaidon panttaus osastolla/välinpitämättömyys vauvan painon laskua kohtaan. Eli tämä kuuluisa ”imetysmyönteisyys”. Imetin sitkeästi alusta saakka ja vauva imi sisukkaasti. (useampi kätilö kävi katsomassa että näin tosiaan on.) Maito nousi kuitenkin vasta viidentenä päivänä. Vauvamme paino tippui sairaalassa olon aikana 11%, jonka seurauksena jouduimme viettämään yhden ylimääräisen vuorokauden osastolla.

Lisämaitoa ei pantata huvin vuoksi, vaan vauvan pieni vatsalaukku ei jaksa vetää paljoa sisäänsä ensimmäisten vuorokausien aikana. Imetys nostattaa maitoa rintoihin ja sitä vaaditaan ensi päivinä tauotonta imetystä. On tavallista, että tarvitaan yksi ylimäääräinen päivä.

Joo, ja kätilön kanssa juttelin seuraavana päivänä, mutta nämä asiat jäivät edelleen harmittamaan.

Lisämaidosta saimme tapella osastolla ennen sen saamista. Ilman omaa aktiivisuutta vauvan paino olisi todennäköisesti tippunut vieläkin enemmän. Vinkkinä vaan muille ensisynnyttäjille, että omat korvikkeet varmuuden vuoksi mukaan ja niitä todellakin kannattaa alkaa antamaan jos sitä maitoa ei tule ja eikä lisämaitoa suostuta antamaan talon puolesta. Ja jos vauva muuttuu hyvin kärttyisäksi/ei nuku, niin vaatikaa punnituksia heti! Älkääkä uskoko sitä ”kyllä sitä maitoa tulee mantraa”, jos itse selkeästi näette, ettei sitä (vielä) nouse.

Meillä vauva huusi nälkäänsä noin vuorokauden ikäisestä lähtien lähes kokoajan, mutta kätilöt vakuuttivat maitoa tulevan. (Minä en nähnyt ainoatakaan merkkiä siinä vaiheessa.) Nyt viikon ikäisenä aletaan pikkuhiljaa päästä kohti täysimetystä, johon siis olen pyrkinyt koko ajan.

Todennäköisesti jos olisit tarjonnut vauvallesi alusta asti lisämaitoa, et nyt pystyisi imettämään vauvaasi täysimetyksellä. Imetys lisää nimenomaan sitä maidontuotantoa, ei se itsestään nouse. Siihen tarvitaan useita hyviä imetyksiä, ennen kuin se alkaa nousta. Sitä ei huvikseen pantata todellakaan.

Synnytys on niin henkilökohtainen ja yksilöllinen, ainutlaatuinen hetki naisen elämässä, että kyllä äidin toiveita pitää kuunnella ja toteuttaa niin paljon kuin mahdollista.

Äidin toiveet eivät yleensä ole vauvalta pois, eikä kätilön pidä ottaa nokkiinsa, jos äiti esittää toiveita synnytyksen suhteen, eikä makaa vuoteessa kuin aivoton lahna, joka tottelee kuin robotti kätilön määräyksiä.

Semmoiset kätilöt eivät ole kyllä oikealla alalla, jotka ovat sitä mieltä, että äidin kuuluu vain tyytyä kätilön päätöksiin!

Kuulostaa uskomattomalta, että kätilö noin vain päättää itsekkäästi omassa mielessään, että leikataanpas väliliha, edes keskustelematta siitä äidin kanssa(ja mitä kauheinta, ap:lle ei oltu edes kerrottu, että väiliha leikataan!)

Hoitoala on palveluammatti nro 1. jossa päätökset tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, häntä kuunnellen ja hänen mielipiteensä ja toiveensa huomioiden. Sellaiset ihmiset, jotka tätä eivät käsitä, saavat mennä liukuhihnatyöhön Valiolle!!

välilihaa leikataan nykyisin vain pakottavassa tilanteessa, jolloin kyseessä on VAUVAN hyvinvointi ja terveys, esim. happivajeen riski kasvaa. Silloin ei tosiaankaan aina ole aikaa ja tuskin tarkoituskaan kysellä äidiltä, vai mitä sitten kirjoittaisit jos kätilö sanoisi, että "anteeksi, vauvasi taitaa kärsiä hapenpuutteesta, että leikattaisko tuo väliliha vai tuenko minä tästä nyt vähän?

LOL, palveluammattihan se on, mutta välillä kuule se nyt vaan on niin, että kätilön ammattitaito menee ja vauvan terveys ylitse äidin toiveiden, mahdollisuuksien mukaan niitä tietysti kuunnellaan. Lapsen terveys on etusijalla kuitenkin.

Ei kai sinne hemmetti tarvi mennä holhottavaksi kuitenkaan!! Äidillä PITÄÄ olla sananvaltaa omassa synnytyksessään, kätilön tehtävä on vain avustaa!

Äidin toiveita kuunnellaan mahdollisuuksien mukaan, tietysti aina vältetään turhia toimenpiteitä, mutta joskus ne ovat välttämättömiä, että lapsi selviytyy terveenä. Kätilön tehtävä on hoitaa synnytys turvallisesti.

mutta rakkaat äidit, muistakaa, ettei se ole mikään joulupukin toivelista. Pyrimme siihen, että mahdollisuuksien mukaan toiveita voitaisiin toteuttaa. Aina se ei ole mahdollista joko vauvan tai äidin tai molempien terveyteen vedoten. Kai vauvan terveys menee kuitenkin ohitse oman itsekeskeisen suorituksen tavoittelun? Synnytys ei ole mikään urheilu, eikä se ole mikään suoritus, jossa tavoiteltaisiin onnistumista. Siinä ei voi epäonnistua, jos tuloksena on niinkin ihmeellinen asia, kuin ihmisen lapsi. Eikö lopputulos ole kuitenkin tärkeintä? Toki rankkaa kokemusta saa käsitellä ja tuoda julki tunteitaan ja pitääkin, mutta kylllä henkilökuntaankin täytyy voida luottaa ja uskoa siihen, että he oikeasti tekevät parhaansa, mitä tilanteessa edellytetään. Joskus se on sektio tai välilihanleikkaus tai imukuppi, eikä muuta vaihtoehtoa ole.

Ruotsissa 100% synnytyssairaaloista on saanut WHO:n vauvamyönteisyyssertifikaatin, johon tuo imetyksen edistäminen liittyy. Suomessa näitä sairaaloita on vaan muutama, mm Kätilöopisto.



Ruotsissa 19% puolivuotiasta lapsista on täysimetettyjä, Suomessa 1%. Suomessa vastasyntyneen painonlasku on hyväksyttävää 10% asti ennen kuin lisämaidolle katsotaan olevan tarvetta, Ruotsissa 12%.



Mietin näiden lukujen valossa, kuskaako ne ruotsalaisäidit tuttelit mukaan sairaalaan, kärvistelevätkö niinkuin AV:lla kuvataan, vai ohjataanko siellä paremmin imetystä alkuun?



Itse synnytin Kättärin Haikaranpesässä ja hyvät kokemukset oli! Epiduraalipuudutuksen sain ihan nappiin, oksitosiinitippa laitettiin, vähän sitä hämmästelin, mutta se oli ihan ok. Jakkaralla synnytin, niin välilihaa ei voinut leikata, kun sydänäänet heikkeni. Nopeuttivat oksitosiininvirtausta, mutta homma oli silti hallinnassa. Kolmannen asteen repeämä tuli ja runsasta verenvuotoa, mutta siitä selvittiin.



Vauvan painosta: itse hoksasimme kysyä, pitäisikö lasta välillä punnita, kun maito nousi hitaasti ja imetyksen aloitus takkuili. Pudotus oli hiukan alle 10%. Itse en halunnut kuin ihan viimeisenä vaihtoehtona antaa lisämaitoa, olisin sitä jo saanut halutessani. Sitten seuraava yö meni 2 tunnin välein vauvaa herätellen imetykseen. Rankkaa oli, mutta maidonnousu käynnistyi! Ja vauvan paino lähti nousuun.



Hieman harmitti, että synnärin papereihin kirjattiin imetyksen sujuvan hyvin ja vauvan imuotteen olevan hyvä, kun olin valitellut useaan otteeseen huonoa (liian kapeaa) imuotetta ja kertaakaan en saanut vauvaa imemään ilman kätilön apua.



Ehdottomasti haluan mennä uudestaan Haikaranpesään, jos toisen lapsen hommaamme!

seuraava syntyykin sitten naistenklinikalla pelkopolilla käynnin jälkeen.

Puhukaa esim. omassa neuvolassa enemmän synnytyksestä sekä siitä, mitä tehdään, kun siirrytään lapsivuodeosastolle jo hyvissä ajoissa ennen kuin menette synnyttämään (imetys, maidonnousu, lisämaito, vauvan hoito ja vauvan tavallinen käyttäytyminen ensimmäisten elinvuorokausien aikana). Vinkki: Esim. Husin sivuilla voi löytää mm. Vauva matkalla -kirjasesta aika hyödyllistä, ytimmekkäästä ja ammattitaitoista tietoa. Älkää menkö hankkimaan tietoa keskustelupalstoista.





Hyvä kirjoittaja, minä jäin miettimään, että oletko todellakin käynyt synnytyskokemuskeskustelun läpi synnytystä hoitaneen kätilösi kanssa, kun et edelleenkään tiedä, miksi toimitiin niin kuin toimitiin. Neuvo: Ota yhteys pelkopolille ja keskustele uudestaan synnytyskokemuksestasi.

Kätilö varmasti ärsyyntyi kaikkitietävästä asenteestasi.

Ei niiltä kätilöiltäkään voi ihan kaikkea pyytää!

Minusta olisi ainakin noloa huutaa siinä supistuksen kourissa: "TUE MUN VÄLILIHAA!!!!!"

Ei ne sellaisia halua tehdä. Mikset pyytänyt miestäsi tukemaan jos kerran on pakko koskea sinne? Ihmisiä ne kätilötkin on eikä ne nyt kaikkeen suostu!

Huh huh. Ei kai se nyt herranjestas tule kätilöille yllätyksenä, että kätilöiden työnkuvaan kuuluu nimenomaan ronkkia alapäitä? Onko noloa, että kätilö koskee alapäähän? Miehenkö siis pitäisi toimia kätilönä? Hmm.

Ihme touhua, ihan kuin pidettäisiin synnyttäjiä jotenkin yksinkertaisina. Kai nyt vähän pahvikalloisempikin nainen tajuaa, että vauvan hyvinvointi on tärkeintä. Siihen nähden on vähän outoa, etteivät kaikki kätilöt tunnu tajuavan että äidin hyvinvointi on myös tärkeää, eivätkä nämä kaksi asiaa välttämättä ole mitenkään toisensa poissulkevia, usein jopa päin vastoin.