Lue keskustelun säännöt.
Kätilöopisto huonot kokemukset synnytyksestä
19.04.2011 |
Pakko purkaa pikkaisen tunteita viikko sitten tapahtuneesta synnytyksestäni Kättärillä. Jäi muutamasta asiasta todella paha olo. Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia.
seuraavat asiat jäivät harmittamaan erityisesti:
1)Kätilön asenne. Esim. ponnistusvaiheessa pyysin tukemaan välilihaa, johon kätilö totesi ”kaikki kätilöt eivät tee niin”. Olin suunnitellut synnyttäväni Haikaranpesässä, jossa tuo asia on käsitykseni mukaan itsestäänselvyys. Haikaranpesä oli kuitenkin täysi ja päädyin tavalliselle puolelle. Kohdallani kävi niin, että vuoro vaihtui juuri ponnistusvaiheessa. Ennen ponnistusvaihetta kaikki oli mennyt todella hyvin yövuoron kätilön kanssa. (esim. kipulääkkeitä tarvittiin vasta 7cm avautumisen jälkeen ja toiveista keskusteltiin ja ne otettiin hyvin huomioon.)
2)Toivoin etukäteen, ettei välilihaa leikattaisi. Näin kuitenkin tehtiin ilman, että minulle edes kerrottiin asiasta. Kätilö vain totesi harjoittelijalle puuduttavansa seuraavalla supistuksella ja leikkaavansa seuraavalla.. Ei auttanut vaikka huusin että mitä helvettiä te teette. Leikkausta suurempi järkytys oli se, ettei asiaa kerrottu suoraan minulle. Suurin toiveeni oli, että kaikki toimenpiteet selitetään minulle. (Leikkauksen tarpeen siis ymmärrän)
3)Oksitosiinin liiallinen/hallitsematon käyttö ponnistusvaiheessa. Määrää kasvatettiin huimasti (lopussa 200ml/h ?) Vaikka huusin tässäkin kohtaa EI. Kohtuni väsyi, enkä enää tunnistanut supistuksia (siis oliko minulla joku kestosupistus/ ei enää ollenkaan supistuksia) . Tätä kätilö ei kuitenkaan uskonut. Ennen tuota oksitosiinin määrän kasvattamista tiesin täsmälleen missä kohtaa ponnistaa.
4)Lisämaidon panttaus osastolla/välinpitämättömyys vauvan painon laskua kohtaan. Eli tämä kuuluisa ”imetysmyönteisyys”. Imetin sitkeästi alusta saakka ja vauva imi sisukkaasti. (useampi kätilö kävi katsomassa että näin tosiaan on.) Maito nousi kuitenkin vasta viidentenä päivänä. Vauvamme paino tippui sairaalassa olon aikana 11%, jonka seurauksena jouduimme viettämään yhden ylimääräisen vuorokauden osastolla.
Joo, ja kätilön kanssa juttelin seuraavana päivänä, mutta nämä asiat jäivät edelleen harmittamaan.
Lisämaidosta saimme tapella osastolla ennen sen saamista. Ilman omaa aktiivisuutta vauvan paino olisi todennäköisesti tippunut vieläkin enemmän. Vinkkinä vaan muille ensisynnyttäjille, että omat korvikkeet varmuuden vuoksi mukaan ja niitä todellakin kannattaa alkaa antamaan jos sitä maitoa ei tule ja eikä lisämaitoa suostuta antamaan talon puolesta. Ja jos vauva muuttuu hyvin kärttyisäksi/ei nuku, niin vaatikaa punnituksia heti! Älkääkä uskoko sitä ”kyllä sitä maitoa tulee mantraa”, jos itse selkeästi näette, ettei sitä (vielä) nouse.
Meillä vauva huusi nälkäänsä noin vuorokauden ikäisestä lähtien lähes kokoajan, mutta kätilöt vakuuttivat maitoa tulevan. (Minä en nähnyt ainoatakaan merkkiä siinä vaiheessa.) Nyt viikon ikäisenä aletaan pikkuhiljaa päästä kohti täysimetystä, johon siis olen pyrkinyt koko ajan.
Kommentit (108)
Itselläni oli myös todella ikävä kokemus kättäriltä (normipuolelta, piti päästä haikaranpesään mutta käynnistyksen vuoksi en sitten päässytkään) esikoiseni synnytyksestä, ja annoin synnytyskätilöstä sekä -lääkäristä palautetta potilasasiamiehen kautta. En siis saanut lainkaan kivunlievitystä lukuisista pyynnöistäni huolimatta, ja minäkin sain kokea tuon oksitosiinin "yliannostuksen" avautumisvaiheessa sillä tuloksella, että aukesin monta senttiä puolen tunnin ajan; voitte vain kuvitella kivut. Tauottomia supistuksia 4h45min, eikä mitään ilokaasua kummempaa kivunlievitystä. Sain asiallisen vastauksen osaston ylilääkäriltä, missä kehoitettiin tulemaan paikan päälle selvittämään asia. Käytännössä tämä siis tapahtui niin, että pyysin neuvolasta lähetteen, ylilääkäri hyväksyi sen ja sain ajan synnytyspelkokäynnille. Siellä kävimme läpi synnytyksen hetki hetkeltä, minulle kerrottiin mitä oli tapahtunut ja mm. sain kuulla, että lääkäri oli kirjannut, että "puudutteen saa antaa." Kätilö oli siis vain täysi m*lkku.
Tuosta lisämaidosta olen kyllä vähän samaa mieltä mitä täällä muutkin ovat sanoneet. Jos olisit päätynyt Haikaranpesään ja päässyt heidän synnytysvalmennuksiinsa, olisit kuullut kätilön kertomana, että vastasyntyneen vauvan vatsalaukun koko on sama kuin pienen marmorikuulan. Ne muutamat tipat mitä äidiltä tuossa vaiheessa rinnoista heruu, riittää tyydyttämään vauvan nälän. Vauva itkee muutakin kuin nälkää; hän on juuri siirtynyt kohdun pimeydestä, lämmöstä ja turvallisesta ahtaudesta suureen, valoisaan ja äänekkääseen maailmaan.
Mutta ota ihmeessä yhteyttä potilasasiamieheen, jos koet että sinua on kohdeltu väärin. Jos palaute ei mene sairaalaan ja sitä kautta myös kätilöille, ei siellä toimintakaan muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä tuosta episiotomiasta. Eihän niitä varmaan (ainakaan kovin usein) huvin vuoksi tehdä, vaan usein voi olla kyse siitä että vauva pitää saada kiireesti ulos esim sydänäänten laskun vuoksi, tai kuten sinulla ehkä on käynyt; äiti ei jaksa enää ponnistaa. Leikkaamalla välilihan nopeutetaan ponnistusvaihetta. Mutta tähänkin syy varmasti selviää, kun otat yhteyttä kättärille.
pilata imetys. Ei ehkä kannata antaa täällä mitään yleispäteviä neuvoja, kun sellaisia ei ole.
Kyllä ne hoitajat osaa tilanteen arvioida. Ymmärrän, että sulla on ollut esikoisen (?) kanssa ollut hätä, mutta tommonen raivoaminen ei varmasti edistänyt asiaa.
Sinänsä jännää, että joillakin on noin päin. Kättäristä mulla ei ole kokemusta, mutta Jorvista on, ja siellä taas - ainakin meillä - oli ihan toisin päin: väkisin tyrkytettiin lisämaitoa. En olisi halunnut lapselle antaa, kun en kokenut välttämättömäksi, mutta pakottivat mm. kiristämällä tuolla kotiin lähdöllä.
Varmaan meissä äideissäkin on vikaa, mutta on se kumma, kun ei tuolla synnyttäneiden osastoilla osata kuunnella äitejä ja mennä vähän niiden mukaan, vaan kaikille pitää väkisin laittaa sitä mitä ne ei halua. Ei voi olla ajattelematta, että äidit on nykyaikaisia, itsenäisiä ja ajattelevia olentoja ja synnärit on ihme takapajuloita joissa suvaitaan vaan yksi totuus kerrallaan.
Eikä varmasti parane tilanne, kun isompiin yksiköihin vaan pyritään ja massaa viedään liukuhihnalta.
Kiitos asiallisista kommenteista! Ja hyvä neuvo tosiaan toi pelkopolilla käynti ennen seuraavaa synnytystä. Kipuja en pelkää, mutta synnyttäjän tuntemusten huomioimatta jättäminen on mielestäni käsittämätöntä ja jotain sellaista mitä en halua enää kokea. Tässäkin tapauksessa synnyttäjän omiin tuntemuksiin luottaminen olisi tuonut kätilölle lisää tietoa. (mm. oksitosiinin käytöstä.)
Tuosta episiotomiasta vielä sen verran, että kuten aloituksessa kirjoitin, ymmärsin täysin sen teon. (sen ansiosta en revennyt ollenkaan) Ponnistusvaiheessa järkytyin siitä, ettei (tästäkään) asiasta mainittu minulle mitenkään. Kätilö siis vain totesi asioita hiljaa harjoittelijalle. Kätilön keskustelutaidottomuus aiheutti sillä hetkellä paniikin.
Kohdun väsymisen olisi todennäköisesti voinut välttää, mikäli kätilö olisi uskonut tuntemuksiani ja pienentänyt oksitosiinin virtausnopeutta. Ponnistin kuitenkin 1.5 tuntia ja koko ajan virtasi oksitosiinia.
”Synnytyssunnitelmassani”, jonka tekeminen kätilön kanssa kuuluu siis Haikaranpesän valmennukseen, mainitsin selkeästi että suunnitelmat ovat VAIN toiveita, eli tilanteen mukaan mennään, mutta toivon että tilanteista keskustellaan kanssani. Ponnistusvaiheessa olisi ollut hyvin aikaa vaihtaa muutamana sana myös minun kanssani harjoittelijan lisäksi.
Välilihan tukemista pyysin NÄTISTI ennen kun välilihan leikkaustarve ilmeni. Ja tosiaan luulin että se on nykyään Haikarapesässä ja ehkä myös Kättärillä itsestäänselvyys.
Lisämaidon tarve oli meillä ilmeinen, sillä vauva ei nukkunut juuri ollenkaan vaan huusi jatkuvasti. Maidon saannin jälkeen hän alkoi nukkumaan ja muutenkin oli tyytyväisempi. Huolimatta lisämaidon annosta, nyt kahdeksan päivän ikäisenä vauva imee hyvin ja lisien tarve pienenee kokoajan. Meillä ei siis lisämaito näytä haittaavan täysimetystä näin ”pidemmällä aikavälillä”.(vaikka sellaista meille jo osastolla vihjailtiin..) Muistan kyllä sen Haikaran pesässä esitellyn pikkupallon vauvan vatsan koosta. Mutta jostain syystä se pikkupallo kaipaisi meidän vauvalla sitä lisämaitoa..
Joka kerta olemme tehneet siten, että ensin vauva saa rintaa ja vasta sen jälkeen annetaan lisämaitoa.
Muuten täytyy sanoa, että näitä kokemuksia lukuun ottamatta Kättäristä jäi todella positiivinen kuva. Synnytys oli positiivinen kokemus ennen ponnistusvaihetta ja vuoronvaihtumista. Samoin lapsivuode osastolla koin saavani hyvää hoitoa perhehuoneessa tuota maito/imetyskokemusta lukuun ottamatta
synnytin 4kk sitten ekan lapseni ja kätilö oli puhelimessa todella epäkohtelias sanoi ettei satu kuulemma tarpeeksi muuten kuulisi sen äänestäni, varmaankin totta mutta alkoi vituttamaan se että kipua laiminlyödään, oli synnytyksessä mukana ja tiuski miehelleni esim.tupakalla käynnissä mikä ei minulle ollut mikään ongelma päinvastoin. sanoi ennen kun vuoroloppui että nyt otetaan ilokaasu pois ja keskityt ponnistamisen "harjoitteluun" tilalle tuli ihana kätilö joka sanoi että ehdottomasti saat pitää ilokaasuun koko ponnistuksen ajan. haikaranpesässä synnytin ja siitä jäi kokonaisuudessaan erittäin positiivinen kuva ja suosittelen sitä kaikille, varsinkin ensisynnyttäjille! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on melko samanlainen kokemus lisämaidosta Naistenklinikalta tammikuussa 2011. Vietettiin lapsen painon laskun takia siellä 6 päivää. Paino alkoi nimittäin nousta yhtään vasta kuudentena päivänä. Vauva meni siinä välissä jo apaattiseksi ja vain nukkui 7 tuntia putkeen, kätilöt vain sanoivat että kyllä maitoa tulee ja se tippa minkä se saa, riittää ekat päivät, seuraa vaan että tulee se-ja-se määrä pissavaippoja. Neljäntenä päivänä taisi tulla vain yksi... Sitten havahtuivat tilanteeseen kun kärräsin imetykselle herättely-yrityksiini reagoimattoman vauvan monen tunnin kuluttua henkilökunnan huoneeseen näytille ja sanoin että ei ole kaikki kunnossa. Lisämaitoa alkoi saada sitten, mutta joka kerta se piti käydä anelemassa erikseen.
Oma tilanteeni oli, että oli 3. asteen repeämistä aika paljon kipuja, en pystynyt nukkumaan siellä osastolla lainkaan, syömään ei oikein ehtinyt siltä imetyksen yrittämiseltä ja vauvan huudolta (kunnes lakkasi huutamasta ja alkoi vain nukkua)... Maito ei noussut. Yhtään. Ohjasivat lopulta mut maitohuoneeseen pumppaamaan, jos siten heruisi vähitellen, mutta ei sieltä irronnut synnytyksestä 4-6 päivän kuluessa kuin max 5 ml kerralla. Jatkoin pumppaamista kotona, mutta ei se maito vain lähtenyt nousemaan kolmessa viikossakaan, ja viiden viikon jälkeen lopetin lopulta yrittämisen kokonaan ja oli vähän pakkokin, koska määrättiin unettomuuteeni lääkkeet.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja tyttö on nyt 2-vuotias. Olen samaa mieltä kuitenkin siitä, että lisämaidon antaminen on liian tiukassa silloinkin, kun tilanne on oikeasti aika epätoivoinen. Ja meillä se paino laski 12 %. Ei ole kovin kiva kun saa stressata poäiväkaudet sillä, saako vauvan elävänä synnäriltä ulos :( Todellakin otan ensi kerralla korviketta mukaan kaiken varalta. Ehkä osaan myös olla topakampi toisella kerralla. Ekan muksun kanssa on vähän hukassa.
Naistenklinikalla alkaa remontti tänä keväänä, joten on sitten ilo synnyttää loppuvuodesta Kättärillä, Jorvissa, Porvoossa tai Hämeenlinnassa. Helsinkiläisenä tietysti tuo Kättäri on lähin ja siksi ensisijainen, jos sinne silloin mahtuu. Mutta se pelottaa, kun olen kuullut että se olisi viekä Naistenklinikkaakin tiukempi noissa lisämaidoissa. Ymmärrän että imetys on tosi hyvä asia ja lapselle paras, mutta kaikilla se ei vain lähde sujumaan vaikka mitä tekisi.
Unohtui mainita, että oli imetyksessä myös sama kuin yhdellä aikaisemmista kirjoittajista, eli vauva huusi mutta kertaakaan ei alkanut imeä yhtään ilman apuja. Kätilö piti kutsua joka kerta sen takia ja väkisin yrittää saada vauva hoksaamaan, mitä pitäisi tehdä. Siihen asti siis kunnes se ei enää tehnyt mitään. Pari kätilöä totesikin tytöstä, että ei tämä nyt aivan ainoa lajissaan ole, mutta ERITTÄIN haastava tapaus kyllä. Tyyppi otti kiinni, imaisi pari kertaa ja siinä kaikki joka kerran. Ei näistä tisseistä tosin saanut irti pumpulla tai käsin lypsämälläkään, joten liekö vauva tuominnut myös liian tiukaksi vai mikä lie ollut ongelmana.
Niin ja paras kaikista oli, kolmantena tai neljäntenä päivänä, että yksi kätilö vain jankkasi että ei syytä huoleen, se vauva ryömii itse mahan päältä rinnalle sitten kun sillä on nälkä. Eipähän näkynyt mitään ryömimisen merkkejä kertaakaan koko kuuden päivän aikana. Jos sitä olisi odoteltu vielä ensimmäisen viiden päivän jälkeenkin, niin olisi varmaan kuollut nälkään. Tällä tyypillä se paino tippui ja energisyys väheni, mutta tissiä piti tunkea sen suuhun väkisin kätilän avustamana, kun ei vauvaa inspannut itse imeä yhtään enempää kuin ne tympeät pari imaisua ja sitten imemättä tissi suussa nukkumaan eikä elettäkään missään vaiheessa, että alkaisi imeä uudestaan.
Oltiin varmaan hankalia "asiakkaita", mutta tarpeetonta stressiä kyllä mielestäni aiheutui mulle ja paljon. Lisämaidon avulla vauva virkistyi ja paino kääntyi nousuun, mutta olihan tuo haastava tapaus koko ensimmäiset kuukaudet. Nukkui vain max tunnin pätkiä ja nekin yleensä hyvin vain sylissä. Ruoka sen sijaan maistui erinomaisesti ja tyyppi melkein hotkaisi pullon suuhunsa heti kun se tuli lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse synnytin Lahdessa 2012 ja vauva oli todella pieni (2390g). Syntyi rv 39. Lisämaitoa tuli pyytämättä ja joka imetyksen jälkeen kysyttiin söikö tarpeeksi ja tarviiko lisämaitoa.
tai siitä ettei päässytkään haikaranpesään vaan joutui synnyttämään ns.normi puolella.
Minulla on kättäri kokemusta yhdestä alatie ja yhdestä sektiosta. Molemmat positiivisia kokemuksia ja hei sain sieltä mukaani kaksi tervettä lasta,ei silloin paljoa kiinnosta jos yksi kätilö nyt vähän näytti yrmeältä tms.
Jotenkin tässä ketjussa tullut fiilis että ne naiset jotka ovat jääneet vaille heille kuuluvaa prinsessakohtelua tai alamaiset(kätilöt)eivät ole toimineet juuri niinkuin he sanovat niin heti leimataan koko vanha ja maineikas synnytyssairaala.
Mun kuopus sekä esikoinen saivat lisämaitoa,pyytämättä.
Mulla oli raskausajan diabetes ja kuopus pienikokoinen syntyessään.
Eli varmasti jos oikeasti on tarve niin sitä maitoa tulee.
Itse imetin kuin mielipuoli alkuun jotta maito lähtisi kunnolla nousuun ja lapsi oppisi syömään.
Käsittääkseni tuon lisämaidon ongelma on juuri se että maitoa tulee pullosta helpommin,enemmän ja nopeammin joten lapsi saattaa alkaa karsastaa tissiä jonka kanssa saa tehdä enemmän töitä.
Sitten ei nouse maitokaan kunnolla jos ei yksinkertaisesti imetä alkuun paljon ja näin ollen saatte ruokkia lapsenne sillä pullomaidolla jatkossakin.
Ja ei mullakaan hierottu välilihaa silkkihansikkain,silti en revennyt :)
Toki ymmärrän että hormoonit tekee sitä että on kaikinpuolin herkillä mutta jotain rajaa nyt kuitenkin. Käsittääkseni ap:kin sai terveen lapsen ja itsekin tuntuu olevan suht.hyvissä voimissa kun jaksaa viikko synnytyksestä tehdä avauksen noin pienistä yksityiskohdista.
Itse ed.jatkan kättärin asiakkaana jos lisää lapsia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla vaatimuksilla ja odotuksilla et tule saamaan missään 'kunnollista' synnytystä. Olisitko halunnut mieluumin repeämän joka olisi vammauttanut sinut lähes loppu elämäksesi. Repeämät saattavat olla isoja ja vaatia myöhemmin korjausleikkauksen. Onhan se kiva että synnyttäjänä tiedät kätilöä/lääkäriä paremmin mitä toimenpiteitä pitäisi tehdä! Kätilö on kuitenkin ollu kymmenissä synnytyksissä ja nähnyt paljon enemmän synnytyksiä.
Kaltaisesi valveutuneet synnyttäjät tekevät muiden olon helvetilliseksi vaatimuksineen. Sama meno varmaan jatkui osastollakin?
Omat kokemukseni kättäriltä ovat vain positiivisiä. henkilökunta tekee kuitenkin koko ajan parhaansa!
on mulkuimman kätilön etunimi Kättärillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mulkuimman kätilön etunimi Kättärillä?
jättämään tällaiset paljastukset alkuunsa. Julkinen keskustelupalsta ei ole sopiva areena tällaisen tiedon vaihtamiseen. Saattaa napsahtaa vaikka syyte, kun alkaa tuommoisia kertoilemaan.
omat kokemukseni ovat pääasiassa hyviä. Kaksi ensimmäistä synntystä ja päivät osastolla sujuivat hyvin. Toisen kanssa jouduttiin vielä palaamaan osastolle valohoitoon ja siellä aluksi tuputettiin lisämaitoa vaikka oma maito mielestäni riittikin (punnituksista päätellen).
Kolmas synnytys ei mennyt ihan putkeen; olin toivonut edellisten synnytysten tapaan epiduraalia. Kun en enää pärjännyt ilokaasulla, niin pyysin epiduraalin ja vasta toimenpiteen jälkeen sain kuulla, että olin saanut spinaalin. Kätilön mielestä se oli tuossa vaiheessa riittävä ja epiduraalin saisin sitten myöhemmin. Harmi vain, että synnytys eteni täsmälleen saman kaavan mukaan kuin aikaisemmatkin eli kun vauhtiin päästään niin mennään vauhdilla loppuun asti (synnytyksen kokonaiskesto 3-5h). Joten siinä vaiheessa, kun spinaalin vaikutus alkoi hälvetä olin jo melkein 10cm auki eikä epiduraalia enää annettu... No, siitäkin selvittiin mutta ei ollut tullut mieleeni, että kätilöllä on valta päättää mitä selkääni pistetään kysymättä tai sopimatta siitä kanssani.
Aika vuodeosastolla sujui kolmannellakin kerralla muuten ihan hyvin mutta imetykseen en saanut oikeastaan apua. Vauvan imuote oli jotenkin väärä; paino ei noussut toivotusti ja rinnat olivat todella kipeät. Sairaalassa vauvan painon putoamiseen ei kiinnitetty erityistä huomiota (kaikkien vauvojen paino tippuu jne.); terveydenhoitaja ohjeisti seuraamaan painoa päivittäin ja kun lopulta n. parin viikon kuluttua synnytyksestä sain imuotteen muutettua niin alkoi vauvan painokin nousta mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sinne hemmetti tarvi mennä holhottavaksi kuitenkaan!! Äidillä PITÄÄ olla sananvaltaa omassa synnytyksessään, kätilön tehtävä on vain avustaa!
En ole kuullut kenenkään pyytävän, että tue välilihaa.
Kaikkitietävä-näsäviisas-synnyttäjä voisi ensi kerralla hankkia privaattikätilön
-väliliha leikattiin
-rinnanpäät vuosivat verta
-kohtutulehdus tuli, eikä meinattu uskoa ja ottaa sisään takas ennenkun oli jankattu
muisto on silti hyvä koska koin olevani ammattilaisten käsissä, enkä nuorena ja kokemattomana äitinä osannut vaatia muuta +että sain maailman ihanimman lapsen, jonka imettämisessä onnistuin alusta alkaen :)
En varmaankaan alkanut kyseenalaistamaan mitään, siksi olin tyytyväinen siihen, mihin kyseenalaistava äiti ei olisi ollut tyytyväinen.
Minkälaisia kokemuksia viime aikoina kättäriltä?
Mulla on hyvät muistot naistenklinikalta jossa myös viihdyin hyvin. Kiitos. Helpolla oon päässyt kun luen teidän vuodatuksia. Mun oli määrä mennä tiettynä pvänä kolme viikkoa aiemmin laskettua aikaa. Kiireellinen sektio tehtiin illalla.hyvin toimi puudutus ha kipuja ei ollut. Terve vauva syntyi 44 v.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2011 klo 08:25"]Eivät suostuneet lisämaitoon, mies sitten meni ja haki kotoa steriilin pullon ja korviketta. Johan alkoi vauvan sokerit nousta normaaliin kun siitä jillittivät. Imetin silti 6 kk vaikka lisämaitoa annettiinkin synnärillä.
[/quote]
Nykyään työntävät puoliväkisin lisämaitoa.. Mulla tippu suunnillee paidan helmasta maito ja tuovat lisämaitoa. Totesin, että maito on noussu, en anna lisämaitoja. Vauva oli vaan väsyny synnytyksen jälkeen ja ei meinannu jaksaa siksi syödä. Lypsin sellaiseen lääkemittaan ja hörppyytin siitä... Ja siis ihan kokemuksesta tiesin, missä mennään ku tää uusin pieni on seitsemäs..
Kätilöopistolla hätäsektion jälkeen ei maito heti ensimmäisenä vuorokautena noussut ja vauva itki jatkuvasti. Koko ensimmäisen vuorokauden imetin ja hyssyttelin vauvaa. Sen jälkeen soitin miehen kotoota tueksi ja hän sai vauvalle lisämaitoannoksen, että sain nukkua pari tuntia putkeen (ensimmäistä kertaa kolmeen vuorokauteen). Synnytys oli nimittäin ennen sektiota kestänyt kaksi vuorokautta kun ensimmäisen vuorokaudesn aikana ei virhetarjontaa huomattu.
Muistan vaan kun meidän pyytäessämme lisämaitoa kättärin kätilö tokaisi, että toiset ajattelevat lapsen parasta ja toiset vaan äidin. Että kiitokset empatiasta. Jälkikäteen olen kuullut muilta leikatuilta, että joillekin on tarjottu lisämaitoa tai jopa lastenvahtiapua.
Ei ollut keikkasijainen, mutta muuten vaan kätilö joka ei jaksanut/ehtinyt/viitsinyt lukea synnytyssuunitelmaani ja toiveitani joita en itse enää pystynyt tuomaan esille sillä puuskutin suppareita pois.
Ei nyt ihan paska fiilis jäänyt, mutta miks v**ussa sitten tehtiin koko synnytyssuunitelma jos ei kukaan sitä missään vaiheessa lukenut tai kysellyt????
Lapset on nyt tässä, mutta silti oli aika tympeää.