G: Älyttömin väsymysmoka

tuo on meinannut käydä mullekin. :D Lapsi itki yöllä ja mies sanoi unisena vieressä että nyt tutti suuhun! Mulla oli siinä vaiheessa jo melkoiset univelat ja mietin tutti kädessä, että KENEN suuhun tää piti laittaa? Mikä tämä edes on? Oli ihan vähällä etten tyrkännyt sitä omaan suuhuni. Minä olen päästänyt koiran ulos kävelylle ilman mitään hihnaa ja pantaa, kun ei vaan leikannut, että mitä ihmettä tolle koiralle pitäisi tehdä ennen kuin sen kanssa lähtee ulos. Pukea se? Laittaa vaippa? Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, ettei sille mitään tarvi tehdä ja avasin oven. Onneksi on tottelevainen koira. :) ONNEKSI meidänkin lapsi alkoi jossain vaiheessa nukkumaan kuten normaalit lapsoset ja minullekin palasi järki päähän.

ja olin niin tajuttoman väsynyt että puoliksi nukuin siinä sängyllä. Lapset kuitenkin kärttivät hirveästi lukeemaan, joten luin... jotain ihan omaa satua. En tajunnut lukemastani mitään, luin kuitenkin sitkeästi. Sen kyllä ymmärsin että eihän tässä tarinassa ole mitään järkeä, ihmettelin itsekin että mitä h-ttiä tässä jutussa tapahtuuu. Lapsetkin ihmettelivät outoja käänteitä ja henkilöitä. Lopulta tajusin että tästä ei tule mitään ja lähetin kersat sänkyihinsä ja sain ruveta nukkumaan.

up

että vauva sai itkukohtauksen ja mies yritti rauhoitella vauvaa sylissään ja pyysi minua tuomaan tutin. Olin väsynyt ja mulla oli muutenkin joku homma just kesken ja etsin sitten tutin ja kävin tökkäämässä sen miehen suuhun. Jotenkin siinä väsymyksessa ajattelin että kun mies pyysi tuttia niin vien sitten sille sen tutin enkä vauvalle.:D

ja olin niin väsynyt, että nukahdin. Suu ei silti lakannut käymästä.



Luulin olevani töissä ja kirjoittavani yhtä työjuttua. Suusta alkoi tulla asioita, jotka muka piti kirjoittaa tuohon työjuttuun (ei ne siihenkään oikein sellaisenaan olisi soveltuneet). Heräsin, kun lapsi nauroi katketakseen ja sanoi, ettei tarina noin mene.

heräsi ja alkoi itkeä. Yöpuku oli ihan pissasta märkä ja vessaan sitten suuntasin vaavi kainalossa.

Vaavi pesukoneen päälle ja märkä yöpuku pois päältä.

Takaisin lapsen huoneeseen ja ihmettelin siinä hoitopöydän edessä että mitä sille märälle yöpuvulle piti tehdä ja miksi se minulla on.

Keksin onneksi pian mitä olin tekemässä ja kipin kapin hakemaan ihmettelevä vaavi pesukoneen päältä, märkä yöpuku siihen ja vaaville pikapesu, vaippa, yökkäri ja takaisin unille.

Heräsin yhtenä aamuna puklurätti tungettuna rintaliiveihin. Olisko ollut liivinsuojat kadoksissa tai jotain, ei mitään muistikuvaa yöllisistä tapahtumista.



Kerran herätin miehen paniikissa, että joku on vienyt meidän vauvan. Mies löysi vauvan omasta sängystään (joka on aivan sänkymme vieressä). Mulle tuli mieleen etsiä vain meidän vierestä.



Kaupassa olen hytkytellyt ostoskärryjä luullen hytkyttäväni vaunuja.



Kerran autossa tajusin paniikissa, että olen unohtanut vauvan kauppaan. Rynnätessäni takaisin kauppaan muistin, että jätinkin vauvan miehen kanssa kotiin.



Sanomattakin selvää, että kaikki nämä tapahtuivat vauvan ensimmäisen vuoden aikana :)

Heräsin yhtenä aamuna puklurätti tungettuna rintaliiveihin. Olisko ollut liivinsuojat kadoksissa tai jotain, ei mitään muistikuvaa yöllisistä tapahtumista.

Kerran herätin miehen paniikissa, että joku on vienyt meidän vauvan. Mies löysi vauvan omasta sängystään (joka on aivan sänkymme vieressä). Mulle tuli mieleen etsiä vain meidän vierestä.

Kaupassa olen hytkytellyt ostoskärryjä luullen hytkyttäväni vaunuja.

Kerran autossa tajusin paniikissa, että olen unohtanut vauvan kauppaan. Rynnätessäni takaisin kauppaan muistin, että jätinkin vauvan miehen kanssa kotiin.

Sanomattakin selvää, että kaikki nämä tapahtuivat vauvan ensimmäisen vuoden aikana :)

Tuli kyllä niin tyhmä olo kun huomasin hytkyttäväni ostoskärryjä. Lisäksi unohdin useamman kerran joko lompakon, ostokset tai molemmat kauppaan. Lasta en tainnut kertaakaan unohtaa..

Ja se, kun herää yhtäkkiä siihen varmuuteen, että lapsi on tipahtanut sängystä lattialle kun en ole muistanut siirtää sitä omaan sänkyynsä imetyksen jälkeen. Sitä etsii hurjassa väsymystokkurassa kaikkien tyynyjen alta ja sängyn alta ja jopa miehen alta ( :) ), ennen kuin muistaa tarkistaa myös pinnasängyn. Ja siellähän lapsi rauhallisesti nukkui!

Melkein keitin aamupuuroa hiusharjalla. Huomasin siina vaiheessa, kun olin laittamassa harjaa kattilaan



Laitoin riisinkeittimen paalle, mutta olin unohtanut laittaa sinne veden. Ei ollut lapsille riisia sitten lounaaksi... Riisi ei muuten sitten pala, hais vaan vahan popcornille :-)

ja sörkki sillä päin naamaansa, kun ei millään osunut suuhun. Heräsi lopullisesti mun nauruun.



Itse olen lähtenyt perhekerhoon autolla ja unohtanut kuskin oven sepposen seljälleen, 100m ajettuani ihmettelin kummallista viimaa.



Kaupassa olin parikin kertaa riepu olkapäällä. Ihmettelin, että puklu haisee, vaikka vauva on isänsä kanssa kotona.



Kerran vauva itki auton takapenkillä ja pysähdyin kaupan pihaan. Siirryin imettämään takapenkille, mutta en enää päässytkään ulos autosta, kun takaovet oli lapsilukossa.



Olen jutellut mesessä ihan siansaksaa, kun en tajunnut nukahtaneeni istualleen ja kävin vain muka todella älykästä keskustelua. Kun vastapuoli kolmannen kerran sanoi, ettei tajua mitään, huomasin, etten tajua itsekään kirjoittamaani.



Töissä huomasin, että minulla on lapsen liukuestesukat jalassa. Ilmankos tuntuivat vähän napakoilta pukiessa ja kengissä omituisilta.



Olen mennyt töihin aluspaidassa, onneksi oli varavaatetta siellä.

Olen kulkenut esimerkiksi lapsen sormikas tissiliiveistä tursottaen (liivinsuoja lapsen kädessä), lukenut kirjaa ja jatkanut sitä unissa (paljon parempi tarina tuli), pukenut vaatteita väärinpäin, kertonut samoja asioita luuppina samalle ihmiselle, soittanut saman asian uudestaan, meinannut soittaa lapseni isälle ja soittanutkin omalle isälleni, unohtanut kavereiden lomamatkoja (ai oootteko te nyt vai etelässä).. hmm.



Vielä muutamisen kuukautta huonoa unta ni helpottaa. kuopus 5kk.

...ja löysin sen sieltä seuraavana päivänä, kun aloin lämmittämään lounasta. Unohdin siis syödä :D

oli aika namupala mies ja piti tilata yksi kanapatonki, kiitos mutta suustani pääsikin yksi panopatonki, kiitos

Yritin mennä töihin sisälle vilauttamalla bussikokorttia.. Jotenkin kummasti ovi ei auennut?!



Olen etsinyt yöllä lasta välistämmme lukuisia kertoja, vaikka onkin nukkunut omassa sängyssään..



Olen unohtanut useamman kerran ruoat mikroon.



Siskoni lapsen kastejuhliin unohdin ostaa lahjan ja laitoin eri vaatteet kuin, mitä olin suunnittelut. Myöhemmin muistin vaatesuunnitelmani.

Älytön väsymys on aiheuttanut meille molemmille vanhemmille mokia:



- jäähdyttelimme kaksostemme tuttipullomaitoja juoksevan kylmän veden alla jos olivat menneet liian kuumiksi. Kerran huomasin jäähdytelleeni maitoa ja käännelleeni pulloa jo vaikka kuinka kauan veden alla, vaikka en ollut vielä edes lämmittänyt sitä



- miehen piti antaa lapselle ruiskusta antibiootteja. Kolme lasta istui rivissä sohvalla ja hän vain ruiskutti lääkkeen ensimmäiseen ammollaan olevaan kitaan tarkistamatta kuka lapsi oli kyseessä. Voitte arvata että väärin meni! :D

kaatanut sitten valmiin kahvin viemäriin.



Toinen vaihtoehto ois tietenkin ollut kaataa se mukiin ja juoda :)

Laitoin vahingossa väärän hellanlevyn päälle ja siinä väärällä levyllä oli jostain syystä patalappu. Ihmettelin, mistä nousee niin kamala käry ja ehdin viime hetkellä riuhtaista patalapun pois, ennen kuin oli liekeissä.



Yleensä olen hyvin neuroottinen hellan(kin) suhteen, mutta tuolloin olin _todella_ väsynyt.

tyhjien ostoskärryjen heiluttaminen ees ja taas kassalla. Ja kassalla olen yrittänyt maksaa jos millä korteilla, esim. kirjastokortilla. Ja kirjastossa taas lainata s-etukortilla.



Kerran heräsin myös yöllä ja ihmettelin, kuka on laittanut vauvan vierestäni pinnasänkyyn, kun itsellä ei tällaisesta mitään muistikuvaa ollut (nukuttiin kuitenkin kahdestaan, joten ei ollut mieskään laittanut).

olin laittamassa yömaitoa pulloon. Otin aukiolevan purkin jääkaapista ja kaatelin sitä pulloon. Vissiin aloin siinä vähän heräilemään ja rupesin onneksi sitten ihmettelemään miksi maito on jotenkin kumman oloista ja sit tajusin laittaneeni pulloon ruokakermaa eikä tuttelia.

että kun satu on luettu ja on jukeboksin vuoro (kukin lapsi saa toivoa yhden laulun, jonka laulan), havahdun laulujen aikana vähän väliä siihen että puhun unissani. Kummasti sitä laulua osaa kumminkin aina jatkaa siihen mihin on jäänyt... Tai niin ainakin luulen... Ihme ettei muksut ole koskaan kauheasti kapinoineet - kai ovat itsekin niin väsyneitä että heille ihan sama mitä se äiti laulaa ja höpisee. :-D