G: Älyttömin väsymysmoka

tiputtelin D-vitamiinitippoja vauvan tukkoiseen nenään, keittosuolaa piti laittaa....

kun olin lähdössä jonnekin. Suihkusta tullessa muistin, että olinkin jo käynyt sille aamulle suihkussa, kun pyyhe oli märkä. :)



Joku toinenkin juttu mulla oli, mutta unohdin sen...

tiputtelin D-vitamiinitippoja vauvan tukkoiseen nenään, keittosuolaa piti laittaa....

meinasin siis syöttää vauvalle niitä suolatippoja, kun piti antaa D-vitamiinia. Onneksi tajusin että oli vähän liian juoksevaa litkua :D

[Mä laitoin päivälliseni mikroon lämpiämääni]...ja löysin sen sieltä seuraavana päivänä, kun aloin lämmittämään lounasta. Unohdin siis syödä :D

[/quote]

Tosin mikrosta löytyi vain lihapullat.



Ilmeisesti olimme esikoisen kanssa syöneet vain muusia ja salaattia. Mulla ei mitään muistikuvaa asiasta

lähdin autolle ja unohdin koko kasan sinne linjalle.



Kerran unohdin kesken ajomatkan minne olin menossa ja piti pysähtyä miettimään.

Menen yleensä bussilla, niin ei tule parkkiongelmaa.

Sillä kertaa menin kuitenkin omalla autolla.



Kotimatkalla istuin tyytyväisenä bussissa ja olin jo melkein kotipysäkillä kun muistin että olinkin mennyt autolla kaupunkiin.



Pakko oli saman tien lähteä hakemaan autoa kun seuraavana aamuna miehen puiti mennä autolla töihin jo kuudeksi.

tökkäsin koiralle yöpöydällä olleen tutin suuhun, vähän aikaa tuijotimme toisiamme ennnen kuin tajusin kenen suuhun tutti meni

ja yritin kääntää sivua klikkaamalla hiirtä. Ihmettelin kun lehti ei toimi. Sitten tajusin asian ja nauroin vedet silmissä, jonka jälkeen klikkasi uudestaan hiirtä. Ei toiminut vieläkään.

lapsen sydänlääkkeen, vaikka piti ottaa d-vitamiinipilleri. Huomasin sentään siinä vaiheessa, kun olin kulauttamassa vettä perään, että nyt on jotain outoa.



Tänään huomasin CV:tä päivittäessäni, että mulla on ollut siinä jo monta vuotta miehen puhelinnumero! Ei ihme, ettei ole työpaikoista perään soiteltu :-D Alkuperäinen paperi on kirjoitettu erittäin huonosti nukkuneen esikoisen vauva-aikana, joten on tainnut väsy vähän painaa. Jostain kumman syystä en ole väärää numeroa senkään jälkeen huomannut, vaikka kyseinen CV on vaikka kuinka monen työhakemuksen liitteeksi lähtenyt.



(Terveisiä tutuille!)

-kävin yksin markkinoilla ja unohdin ettei ole lapsia mukana. Näin junan ja hihkaisin iloissani kovaan ääneen että "Hei, katsokaa, juna!" ja osoitin sormella. Ympärillä olevat ihmiset katsoivat minua kuin höyrypäätä.



-kävelylenkillä nukuttaen vauvaa vaunuissa tajusin yhtäkkiä että hyvänen aika, minähän jätin vauvan eteiseen nukkumaan ja unohdin nostaa kärryihin. Juoksin kotiinpäin suunniltani huolesta varmana siitä että vauvaparka on karjunut päänsä punaiseksi. Kotikadulla tajusin että onhan se tuolla kyydissä sittenkin.



-Nostin hankalasti liikuteltavat tuplarattaat eteisestä ulos ja lukitsin oven perässäni. Sitten ihmettelin kun ulkona ei ollut yhtään lasta kiipeämässä kyytiin. Huutelin nimeltä, mutta lapsia ei kuulunut. Menin takaisin sisään ja eteisessä istuvat lapset kysyivät kummissaan että eivätkö he pääsekään mukaan leikkipuistoon.

- Olen unohtanut ruuat ja kahvin mikroon ja löytynyt vasta illalla/seuraavana päivänä

- Olen etsinyt vauvaa sängystämme, vaikka nukkuu aina omassa kopassa/pinniksessä

- Olen silittänyt yöllä miehen polvea luullen sitä vauvan pääksi

- Mies silittänyt yöllä minua ja leperrellyt luullen minua vauvaksi

- alkuaikoina yösyötöistä piti pitää tarkkaa kirjaa kun en tiennyt olenko herännyt 5min vai 5h sitten viimeksi syöttämään

- olen kulkenut kotona imetysliivi auki ilman paitaa monta tuntia ja seuraavalla syötöllä huomannut että tämähän jäi sulkematta edelliskerralla (asumme rivarissa, terkkuja naapureille..)

- laulanut lapselle tuutulaulua ja nukahtanut keskenkaiken ja silti laulanut jotain

- Mies nukahtaa heti kun alan laulamaan lapselle tuutulaulua...

- Olen unohtanut ruuat ja kahvin mikroon ja löytynyt vasta illalla/seuraavana päivänä - Olen etsinyt vauvaa sängystämme, vaikka nukkuu aina omassa kopassa/pinniksessä - Olen silittänyt yöllä miehen polvea luullen sitä vauvan pääksi - Mies silittänyt yöllä minua ja leperrellyt luullen minua vauvaksi - alkuaikoina yösyötöistä piti pitää tarkkaa kirjaa kun en tiennyt olenko herännyt 5min vai 5h sitten viimeksi syöttämään - olen kulkenut kotona imetysliivi auki ilman paitaa monta tuntia ja seuraavalla syötöllä huomannut että tämähän jäi sulkematta edelliskerralla (asumme rivarissa, terkkuja naapureille..) - laulanut lapselle tuutulaulua ja nukahtanut keskenkaiken ja silti laulanut jotain - Mies nukahtaa heti kun alan laulamaan lapselle tuutulaulua...

Kerran menin kauppaan ostamaan jotain ruokaa ja miehelle tupakkaa (oli lähteissäni monta kertaa muistuttanut että muista ne tupakat).



Laitoin ruuat hihnalle ja maksoin kortilla, myyjä antoi allekirjoitettavaksi kuitin (ei ollut vielä noita painelulaitteita) ja minä reippaana tyttönä nappasin sen taskuun ja menin pakkaamaan. Myyjä siihen sitten että "vaihdetaanko" ja mä jäin suu auki tuojottamaan varmaan minuutiksi, kunnes myyjä selitti "vaihdetaanko kuitteja, sulla on se mikä jää tänne ja mulla olis tässä sun versio".



Minä nolona vaihtamaan kuitteja, kunnes muistan ne tupakat ja huudahdan tietysti heti muistaessani "TUPAKAT!" ja myyjä antaa mitä pyydän ja maksan taas kortilla - ja taas otan sen väärän kuitin taskuuni- ja taas myyjä kysyy "vaihdetaanko taas" - ja taas seison suu auki enkä ymmärrä:D



Kun pääsin kotiin niin totesin miehelle, että minä en tuohon lähikauppaan enää mene!

Yksi työasia painoi ihan pirusti mieltä, vitutti suorastaan. Luin tosi läsnäolevana vanhempana satua pojalleni ja minun piti lukea siitä nimi "Hippo Virtahepo". No eiköhän suusta tullut pihalle Vittu Hirtavepo, kun otti niin päähän.



Lapsi katsoi silmät ymmyrkäisenä eikä onneksi tajunnut, mitä ihmettä äiti nauraa silmät vedessä. Läsnäolevaa vanhemmuutta parhaimmillaan.

paljonkin...

Viimeksi tulin töistä junalla, auto oli asemalla. Kun jäin pois, parkkipaikalla oli vähän orpo olo, kun ei autoa löytynyt mistään...kunnes tajusin jättäneeni sinä aamuna auton toiselle asemalle (meiltä kahdelle as. yhtä pitkä matka). No, sitten vaan odottelemaan takaisinmenevää junaa.

olen useamman kerran yrittänyt vaihtaa liikennevaloja auton avaimella. kerran sanoin vieressäni seisovalla vihreän valon odottajalle, että taitaa olla paristot loppu, voisiko hän kokeilla omillaan.



yritin avata auton ovia, ja ihmettelin, kun mitään ei tapahtunut. työnsin sitten avaimet lukkoon ja huomaan samalla, että joku mies juoksee paikalle huutaen, että se on hänen autonsa. omani oli viereisellä kadulla ja lisäksi ihan eri värinenkin.



olen seisonut kotioven takana odottamassa, että se avautuu itsestään. onneksi tyttäreni huomasi minut ikkunasta ja päästi minut piinasta. ties kuinka kauan olin siinä seissyt.



tulin kerran kaupasta ja istahdin autoon. harmittelin ties kuinka pitkään miehen viipymistä, kunnes tajusin, että olin liikkeellä yksin. kyllä hävetti nousta siitä pelkääjän paikalta ja kiertää kuskin paikalle kun vieressä seisoi ihmisiä juttelemassa.



olen tulossa työmatkalta keskellä yötä ja mennyt nukkumaan. parin tunnin kuluttua heräsin paniikissa ja juoksin pihalle, koska muistelin, etten ollut maksanut taksikuskille. olin minä, ja tuskinpa kuski olisi kahta tuntia pihalla odotellut, vaikken olisikaan maksanut.

Meinasin mennä väärällä vuorolla hammaslääkärille, kun toista asiakasta kutsuttiin mun tyttönimellä. Unohdin, etten ole enää 14 vuoteen ollut sen niminen.