Onko normaalia, että vaikka raskaus on toivottu,

Onhan se niin iso asia, että siinä ihan hätääntyy, kun sitä oikein ajattelee. Täysin normaalia.



Terveisin terveydenhoitaja

itselläkin toisen lapsen laskettuun aikaan 2,5 kuukautta ja välillä iskee hirvitys että mihin tässä oikein on ryhdytty. Kaikenlaiset "kauhukuvat" risteilevät mielessä jne.



Meilläkin ikäeroksi esikoiseen tulee 7 vuotta, joten jo senkin vuoksi välillä hirvittää kuinka sitä jaksaa vauva- ja pikkulapsiajan taas. Esikoinen vielä oli todella helppo vauva ja taapero, mitäs jos tämä toinen onkin koliikkivauva tms.



Mutta turha rypistellä tässä vaiheessa :-D



Ja lapsi on hyvin toivottu :-)

että tämä alkaa jotenkin väärin kun mulla on näitä ajatuksia :( :( Pelkään, että koko suhde vääristyy ja kaikki menee vituiksi.



ap

Ihan nuoruudestani saakka. Nyt kun se on toteutumassa 3kk päästä niin melkeen joka päivä mietin, että ei hemmetti! Mitä menin tekemään? Pärjätäänkö me kahden pienen kanssa?



Kuitenkin silti elän unelmaani ja olen onnellinen. Odotan pientä malttamattomana.



Että eiköhän tämä ihan normaalia ole.

meillä ainakin molemmat raskausajat on olleet jonkin sortin kriisejä. Synnytyksen jälkeen taas ei olla kriiseilty, joten ehkä tämä on luonnekysymys, kun kaksi pessimistiä miettii kauhulla, että mitäköhän on edessä...:)



Minun kohdallani raskausuutiset on menneet näin; riemu ( 2 sekuntia) paniikki, umpimielisyys ja omiin ajatuksiin vaipuminen ( 3 kk) "eiköhän tästä selvitä" -kausi (muutama kuukausi) "ei hitto, ei me ikinä selvitä tästä, ja tää täytyy synnyttääkin" -kausi (loppukuukaudet) ja lopuksi syvä rauha ja levollisuus sekä onni lapsesta noi ihan viimeiset viikot. Lapsen synnyttyä onnellisuus suorastaan karkaa käsistä eikä voi ymmärtää, mitä panikoimista tässä nyt muka oikein oli.:)



Onne vauvasta ap!

että tämä alkaa jotenkin väärin kun mulla on näitä ajatuksia :( :( Pelkään, että koko suhde vääristyy ja kaikki menee vituiksi.

ap

mulla kaksi tosi kovasti toivottua ja molemmalla kerralla menin ihan paniikkiin raskaustestin tehtyäni.

valtava tunnemyrsky!Iloa ,pelkoa ,ahdistusta,toiveita,odotuksia!Nauti raskaudestasi ja ota ihan rauhassa=)

Itse odotan viikoilla 30 toista lastamme ja olen hyvin iloinen, että useiden keskenmenojen jälkeen saimme esikoisemme ja aivan ihanana yllätyksenä n vuoden ikäerolla toisen lapsen. Meillä on esikoisen kanssa mennyt tosi helposti, myös raskaus ja synnytys sujuivat hyvin ja parisuhteemme on vain vahvistunut, joten mikään edessä oleva ei pelota. Emme varmaankaan saa toista yhtä helppoa vauvaa, mutta nyt kokeneempana äitinä uskon, että hankalistakin vaiheista selviämme aivan hyvin.

...odotan toista ja ensimmäinen lapsi jo 7v. ja tätä toista on odotettu kauan. Välillä kuitenkin iskee paniikki ja meilläkin eka oli niin helppo pienenä. Mietin, että voiko käydä niin hyvä tuuri, että toinenkin olisi helppo vauva ja taapero :)

se normaalia, tai sitten mä olen todellakin epänormaali. :D



Kuudes (hyvin toivottu edellisten tapaan) syntyy parin kuukauden sisällä ja jälleen pyörii päässä: mitä juuri me mentiin tekemään... :) Kuten joku jo sanoikin, viimeisinä viikkoina alkaa jo malttamattomana odottaa synnytystä ja vauvan näkemistä ihan livenä.

ihan hyvin pärjää vaikka olisi lapset pienellä ikäerolla. Meillä on kolme peinellä ikäerolla ja se alkaa tuntua. Kaksi meneee kyllä.