Mihin ovat kadonneet kaikki neliapilat?

Olen jo pojan synnyttyä tietänyt, että leikkaus on edessä, joten olen kerennyt kypsytellä tätä ajatusta mielessäni jo reilun 1,5 v, mutta kieltämättä, kyllähän tämä tuleva mietityttää.

Pitää vaan toivoa, että kaikki menee ok, ja saadaan rakas poikamme kuntoon.

Kieltämättä mietin sitäkin, että jos kaikki ei menekään hyvin, niin kuinka sitten jaksaisin lasten kanssa.

En jaksa kuitenkaan maalata piruja seinille, joten elämme vaiheen kerrallaan, ja toivoen parasta ja peläten kyllä pahintakin.



Sydämessä ja sylissä olisi kyllä paikka uudellekkin vauvalle, joten vaikka sitten uhkarohkeina, aiomme koittaa kohti toivottua päämäärää.



Meidän pojan sairaus on vissiin kanssa melkoisen harvinainen, ihan vastaavanlaista ei ole kyllä vastaan tullut, vaikka kovasti " toivoisin" niin, vertaistuen jne. kannalta.

Muistankohan nyt ihan oikein nikin, mutta tuo edellinen kirjoittaja, oliko Sintti37 ? ;O

Jos haluat kirjoitella, voin laittaa tähän osoitteeni:

muumimamma-04@luukku.com

niin voin kirjoitella privaatistikin kanssasi, mikäli niin haluat :)



Nyt toivotan kaikille mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! ;)

käyn harvoin täällä niin en tiennytkään neliapiloista.monella näytti olevan hieman samankaltainen tilanne kuin minulla eli mies vastahankaan .no,toivottavasti kaikki saisivat sen pikkunelosen,on ne vauvat vaan niiin lutusia.ja isommat lapset myös,meillä toivoisin tämän nuorimmaisenkin takia että sais kokea sisaruutta kun vanhammat lapset ovat aina olleet tiivis aisapari meillä.Eivät oikein jaksa leikkiä tämän nuorimman kanssa hirveesti.

Heippa taas!



Täällä ollaan A) luulosairaana B) vatsataudissa tai C) kovasti raskaana, nimittäin sen verran etova olotila jyllää.



Mitään " oireita" ei ole ennen eilistä ollutkaan. Eilen sitten mies kävi suihkussa ja pötkötteli 4-5 metrin päästä minusta (kun itse tein hommia tietsikalla) ja minä haistoin sen saippuan hajun sieltä asti niin että pahaa oikein teki ja siitäpä sitten tuli itsellekkin oikein ahaa-elämys, että oonkohan mä raskaana, kun niin herkkänenäinen hajuille oon.



Tänään sitten en malttanut olla tekemättä testiä ja haamuahan se näytti. Ei kai se muuta voikkaan, kun kierrossa menossa kp 26/28, mutta jospa sunnuntaina testaan sitten kunnon plussan =).



Töissä mua alkoi yhdessä vaiheessa ällöttämään, niin että tuskan hiki otsalla hommia tein. Ja se tupakansavu teki tosi pahaa (kun meillä on oma pubi, missä siis teen töitä). Ja kotona kaikki vaatteet haisi nenään niin järkyltä, että vaihtoon meni alta aika yksikön. Onneksi, jos tässä raskaudutaan / ollan raskaana, pääsen erityisäitiysvapaalle, juuri tuon savun takia, niin ei tarvitse sitä sitten enää kestää, eikä vauvaa sillä saastuttaa.



Mutta tosiaan olo on edelleen sen mallinen, että jos en nyt ole raskaana, niin ainakin pahasti luulosairas =).



Pitäkää peukkuja ensimmäisen vaihtoehdon puolesta bd



-Iitu-kp 26/28 kera katraan -01, -02 ja -04 ja ehkä myös -06

uskoisin, että noista vaihtoehdoistasi se C taitanee pitää paikkansa :)

Jos kerran haamu tuli, niin positiivistahan se näyttää. Jos olisi negatiivinen, niin eihän siihen mitään viivaa tule ;O



*ONNEA SIIS!!!!* :)



Ja: kun odotin itse keskimmäistämme (synt.-02), niin kiertoni olivat tasan 28 päivää. JO VIIKKOA ENNENKUIN kuukautisteni olisi pitänyt alkaa, aloin tuntemaan kanssa noita etovia haju-kokemuksia.

Muistan, että olin mieheni kanssa ravintolassa (syömässä :) ) ja siellä sitten yökkäilin kaikille mitä erinäisimmille hajuille, ja ruokahaluni oli todella olematon (mikä on hyvin ihmeellistä ja uutta mulle :) ).

Kotiin lähtiessämme kävimme apteekin kautta, raskaustestiä ostamassa, ja kotiin päästyämme sain haaleaakin haaleamman viivan.

Epäuskoisena sitten lampsin maanantai aamuna työterveyslääkärille (tuo haamu tuli perjantaina, illalla) kertoen, että haamu oli tullut, ja piti miettiä verenpainelääkitykseni uusiksi, vaikkakin raskaus oli toivottu, ei siis kyseessä ollut " yllätysvauva" .

Lääkäri passitti mut verikokeisiin, josta siis tehtiin raskaustesti, ja + sieltä pamahti :)

Tuo plussa on nyt jo 3 v 3 kk vanha, poika :)



Voi siis hyvinkin pitää paikkansa, että pahoinvointi alkaa jo ennenkuin kuukautiset ovat edes myöhässä ;O



Tässä oma kokemukseni asiasta, joten uskallan jo onnitella sua! :)

Kiva lukea näin positiivisia viestejä! :)



Onnekasta odotusta, ja toivottavasti täältä rapisee pian lisää plussia.

Itsekkin toivon pikaista raskautumista kuin kuuta nousevaa ;)

piti siis vielä Iitulta kysäistä, että missä kuussa nuo -02 ja -04 syntyneet lapsenne ovat syntyneet?

Meillä kanssa -02 ja -04 " mallia" olevat, ja tarkemmin 7/02 ja 2/04.

Kiitos muumimamma onnitteluista, vaikka en kyllä vielä itse uskalla hirmuisesti tuuletella. Testissä tosiaan oli erittäin haalea (kontrolliviivaan verrattuna) mutta selvästi havaittava viiva. Niin minäkin ajattelin, että mitään viivan tapaistakaan ei tulisi, jos ei jotain raskaana olisi. Mutta en usko enkä riemuitse ennenkuin sunnuntaina, kun uudestaan testin teen... ihan " sallittuna" aikana, eli sinä päivänä kun menkkojen alkaa pitäisi. Mutta toiveet on tosiaan korkella ja kun kerran oireitakin on... niin... no, katellaan. Hyvältä näyttää kyllä =).



Ja meidän lapset on syntynyt tyttö 08/01, pojat 10/02 ja 02/04 (tarkemmin 13pv ja perjantai =) ), eli juniorit ainakin aivan samanikäiset on.



-Iitu- ja muksut

meidän juniori on syntynyt 10.2.04, ja muistan, että 13.2. pääsimme kotiin :)

Hyvinkin samanikäisiä siis ovat! :)

Voi kumpa tuosta meidän " hippiäisestä" saisi pian " leivottua" isoveikan ;)

*kateellisena*



ONNEA! ;)

Hieman kateellisena täällä luin sinun viestiäsi, itsellä on kp 26/25-39 ja onneton tein testin, ja tietty puhdas nega, ei siis viivan paikkaa muuta kuin kontrolli, joten kyllä sinua voi jo onnitella!!!!



Toivottavasti tullaan pian perässä kaikki me muut haaveilijat!

Niinhän siinä kävi, että tänä aamuna testasin ja kaksi viivaahan siitä tuli =). Sitähän se haamu lupaili. Täällä ollaan niin onnessaan ja täpinöissään, että.



Tärppionnea toivon sydämeni pohjasta teille muillekkin!



Iitu l.a. 10.7. ja muksut -01, -02, -04 ja.... jos hyvin menee niin -06

Hieno uutinen. =)



Mietin pitkään, että miksiköhän tuo päivämäärä 10.7. on niin tuttu, kunnes hokasin, että kappas, sehän on meidän hääpäivä. :)



piipero

Lisään tuon la:n listaan, jossain vaiheessa.



Oma napa: kp21/26 ja olin jo hiukan toiveikas kun perinteiset menkkajomotukset eivät olleet vielä eilen alkaneet, mutta tänä aamunahan ne sieltä jo saapuivat:( Siis turha tilata mitään testejä ja elokuulle mentiin:((



Plussasäteitä kuitenkin muille vielä piinaileville+++++++++++++++

Iitulla onnea!!

Minäkin pitkästä aikaa täällä..Opiskelen tällä hetkellä ja kouluja olis edessä vielä 1,5v.Sen jälkeen ehkä =)

Miehellä nyt sitten enemmän kuumetta,puhelee kovasti päivittäin että eikö olis ihanaa vielä yks jne..Hassua.Nyt itsellä niin paljon tekemistä että ei ole saumaa vauvalle Mutta käy kyllä mielessä päivittäin :)



Muumimammalle tsemppiä myös sairaalareissulle.

Taisit olla myös helmiksissä?

Ja Sanz:

kyllä, olin Helmiksissä, kun tuo kuopuspoikamme syntyi 10.2.04 :)

Muistit siis oikein! :)

Olikos sulla Sanz tyttö vai poika? ;O



Ja kiitos toivotuksista, onnea tuolle sairaalareissulle tarvitaankin..

Ensiksi Iitulle oikein sylikaupalla onnea ja vaaville tarrasukkia :D



Täällä painiskellaan mietinnässä testata (ja pettyä) vai odottaa ja jännätä... Normaalit kuukautiset kestävät minulla n 7-8päivää, joista puolet runsaasti vuotaen. 2 viikkoa sitten kuukautiset kestivät ainoastaan 3 päivää ja vain pientä tiputtelua, ruskeaa vuotoa. Hajuaisti on viikon verran ollut sen verran herkkänä, että kuopuksen pyllynpesu sekä ruuan lämitys/syöttäminen ollut epämiellyttävää... Leipärasva HAISEE minun nenääni niin, etten voi sitä käyttää! Oireet muutoinkin viittaavaat paljon mahdolliseen plussaan, MUTTA minä pelkään kehitteleväni toiveissani näitä raskausoireita ja sen vuoksi olen lykkäillyt testin tekemistä.. Luulisi että näin 4. toivoessa ei enää jännittäisi mutta näin vain on..



Muumimammalla tsemppiä! Täällä peukut kohti kattoa, että kaikki menisi pienen leikkauksessa nappiin!



Oikein paljon plussaonnea sitä tarvitseville !!!



Hattara + lapset 99, 01, 04 ja ehkä 06 :D

No, enpä itsekään ole kovin aktiivinen ollut... Onnea työhaastatteluun pääsystä! ¨

Meillä on edelleenkin miehellä mietinnän alla tämä neljännen lapsen hankinta. Viime viikolla jo näytti hiukan vihreää valoa, mutta meni puihin... Perjantaina sanoi, että miettii vielä ja kertoo huomenna (siis viime lauantai)mitä mieltä on. Haluaisi kuulemma kovasti, mutta... tämä mutta tulee aina :( Nyt olen hillinnyt itseni enkä ole kysynyt mitään koko asiasta, vaikka mieltä painaa kovastikin. Eiköhän tuon vitkastelun voi tulkita kielteiseksi mielipiteeksi... en tiiä. Voisi kyllä suoraan sanoa jos ei halua, koska tietää, että olen itse aivan mielettömässä kuumeessa. Mies lähti tänään työmatkalle, tulee huomenna. Ajattelin, että maltan mieleni viikonloppuun ja jos ei sitä ennen itse ota asiaa puheeksi, minä teen sen.

Ensin oli ehkä voishan sitä joskus harkita sitten välillä tiukka ei ja nyt se on ihan innoissaan, että jos meille sitten kuitenkin tuo neljäs tulisi. Tosin sitä huolettaa kaikki taloudelliset asiat ja autoasiat, jotka mun mielestä on kuitenkin kaikki sellaisia, että niistä selvitään...



Se on vain miehillä eri näkökulmasta lähtevää tuo vauvan toivominen ja haluaminen. Meillä miestä myös kovasti mietityttää, että entäs jos se ei ole terve. Minä ajattelen taas niin, että mitä sitä etukäteen kovasti murehtimaan, voihan joku näistä kolmestakin äkkiä sairastua tai loukata itsensä pahasti. Asiaa voi pohtia sittenkin kun on oikeasti pohdittavaa...



Mutta onnea miehen pehmittelyyn, ei tuo vielä ihan toivottomalta vaikuta. Meillä ainakin on edennyt vähän samaan tahtiin. Mutta nyt näyttää kyllä vähän siltä, ettei me yrityksestä huolimatta saada sitä nelosta, ollaan tässä jo koko vuosi touhuttu enemmän tai vähemmän ilman ehkäisyä eikä mitään tulosta. Mutta nythän tuo työhaastattelukin sitten ratkaisee asiaa... eli jos saan paikan niin haaveen nelosesta unohdan. Paikka olisi kuitenkin minulle erittäin hieno tilaisuus ja suuri mahdollisuus... Pitäkää kaikki peukkuja, että käypi hyvin.

Meillähän mies hannailee tuon nelosen suhteen myös. Mutta oikeesti en edes uskois, että on sama mies kyseessä, kun kolmosen kohdalla oikeesti oli niin vastaan että ja suunnilleen raivona mulle, kun silloin hirmusti kuumeilin. No, minähän se sain tahtoni läpi ja onneakin oli pelissä, jotta tämän nuorimmaisemme saimme. Heti plussasta oli tosin täysillä mukana ja ei enää yhtään epäröinyt. Vähän oli lähipiiri ihmeissään, kun kuitenkin jotkut tiesi meidän tilanteen ja miehen vastustuksesta.



Tämä kolmonen vissiin sulatti lopullisesti miehen sydämen, koska nykyään jopa suostuu miettimään neljättä muksua. Minä en nelosesta juuri puhu, mutta sen verran että mies tietää, että olisin vaikka heti valmis. Mutta mies ottaa melkeen joka viikonloppu (viikot on töissä toisella paikkakunnalla) puheeksi vauvelin, joko niin, että olishan se kiva, mutta.... tai niin, että ei sitä kyllä enää..... Mutta kuitenkin taitaa jossain määrin haaveilla itsekin, kun kuitenkin ottaa puheeksi. Hassuja nuo miehet, ne taitaa pelätä etukäteen kaikkea mahdollista mitä neljäs toisi tullessaan yms.



piipero

...täällä ainakin on peukut pystyssä haavekuvalle!!!



piipero edelleen

ja kerkesinpä kanssa ihmetellä, että mihin ovat kadonneet kaikki neljännestä haaveilevat, mutta täällähän meitä taas on :)



Meillä mies on jo ihan innolla mukana kanssani kuumeilemassa, ja yrittely aloitettiin jo (tosin hedelmäiset päivät viime kierrossa missattiin) ja kuukautiset tulivatkin sitten, ja nyt uudella onnella seuraavaan kiertoon :)



Onnea Haavekuvalle työnhakuun! :)



Vielä tuosta miehen käännyttämisestä: olin aivan varma, että mieheni ei suostuisi enää neljänteen, mutta yllättikin sitten iloisesti :)

Mutta nyt on hokenut, että " se neljäs vielä, ja sitten ei enää yhtään..." ;O



Meillä kuopuksella on synnynnäinen poikkeama, ja tosi iso selkäleikkaus on edessä, nyt ihan parin viikon päästä ;/

Pelottaa tuleva leikkaus, sitä enemmän mitä lähemmäksi tuota hetkeä mennään ;/ Tuo mussukkamme on 1 v 8 kk ikäinen.

Lisähuolta on aiheuttanut 3 v 3 kk ikäisen poikamme viivästynyt puheenkehitys :/ Häntä tutkitaan nyt, ja muutaman viikon päästä varmentunee diagnoosi, ja kieltämättä tuokin vaivaa mieltä.



Vaikka: molemmat pojat ovat silmäteriämme, eikä se poista haavetta neljännestä lapsukaisesta.



Esikoinen on jo 15 v (tyttö) ja hänellä kaikki ok :)

Kieltämättä mietityttää, että mitä jos neljännellä olisikin jotakin vakavampaa ja " pahempaa" , mutta tiedän, ettei pelolle voi antaa liikaa valtaa. Ja eihän ihminen uskaltaisi mitään tehdä, jos koko ajan miettii sitä pahinta.

Joten kaikki omalla painollaan.



Tärppionnea muille yrittelijöille, ja miehen käännytykseen tarvitseville myös onnea!