Lue keskustelun säännöt.
Tulin NIIN SURULLISEKSI mieheni ilmoituksesta :(
15.04.2011 |
Olen seukkaillut mieheni kanssa nyt 1.5 vuotta. Mies muutti vuosi sitten asuntooni, jossa asustelee myös minun 8 vee vuotias tyttäreni. Itse olen 32 vuotias ja mieheni 34. Lapseni isästä olen eronnut 7 vuotta sitten. Eroni jälkeen toivoin löytäväni vielä miehen, jonka kanssa perustaa perheen ja toiveenani oli saada vielä lapsikin. Matkan varrelle on kuitenkin sattunut sitoutumiskammoisia yksilöitä, joiden kanssa perheen perustaminen ei ole tullut kyseeseenkään.
Nämä karikot ovat tehneet minusta ihmisen, joka ei enää lähde ihan helpolla "leikkimään kotia ". Nykyinen mieheni on minulle täydellinen: huomioi,hoitaa kotia,on täydellisesti läsnä arjen joka käänteessä ja elämämme upeaa arkea. Suhteemme alussa kerroimme molemmat toiveistamme tulevaisuuden suhteen. Molemmat halusivat perheen, naimisiin ja lapsia.
Puhuimme aiheesta vakavammin viime viikolla ja mieheni kertoi haluavansa näitä yhä, mutta vasta "tulevaisuudessa". Ajasta hän ei osannut kertoa. Tuo oli kuin puukon isku minulle. Pidän itseäni jo suht vanhana ja ajatus lapsen saamisesta esim. 35 vuotiaana ei kuulu suunnitelmiini. Tällä hetkellä minusta tuntuu,että onko mies tullut elämään asuntooni ihan muuten vaan sen suurempia sitoutumistoiveita.En ole enää valmis mihinkään yhteiseen, jollei suhteemme tulevaisuus ole edes tiedossa. 2 kk sitten hän sanoi riidan yhteydessä että oli ajatellut ostaa minulle kihlasormuksen. Asiasta ei kuitenkan olla sen jälkeen puhuttu. Hän rakastaa minua ja sanoo usein toivovansa elää kanssani lopun elämänsä. Mutta mitä ilmeisemmin "vakavampiin " asioihin suhteemme kuulemma ei ole kypsä. Olemme harkinneet yhteisen asunnon ostamista ja käyneet jopa katsomassa asuntoja. Tämä projekti kuitenkin on ainakin minun puolestani kuopattu hänen viime viikkoisen ilmoituksensa jälkeen. Kamalaa huomata taas olevansa tilanteessa, jossa aika vaan kuluu eikä minkäänlaisesta oikeasta sitotumisesta ole tietoakaan. Kohta saan huomata olevani 35 vuotias katkera nainen, jonka haaveet eivät toteutuneetkaan.
Kommentit (35)
AP, ala nyt hosu naiden sitoumuksien kanssa ja aja hyvaa miesta pois tuolla taysian aiheettomalla touhottamisella.
Mietihan nyt sita etta miehen ei taydy sitoutua vain sinuun, vaan myos olemassa olevaan lapseesi. Tama on todella iso juttu ja on hienoa etta olet loytanyt ihmisen joka on valmis ottamaan lapsesikin avosylin elamaansa.
Suhteissa ns. kuherteluaika kestaa sen pari vuotta, jonka jalkeen suhde tasautuu arjeksi. Jos teilla viela toisen 1.5 vuoden jalkeen on suhde yhta hyvalla mallilla, niin sitten mieskin jo varmasti kosii (kun jo sanoi sita miettineensa), ja voittehan te sitetn pyorayttaa parikin lasta lyhyella ikaerolla, jos tama mietityttaa. Suhteeseen tarvitaan kaksi ihmista, ja molempien tunteet ja haluamiset pitaa ottaa huomioon ja naita kunnioittaa.
Mielestani miehesi on taysin oikeassa, ymmarrat taman varmaan itsekin kun mietit vahan pidemmalle ja otat laput silmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei puolentoista vuoden päästä seurustelun alusta ole rakastunut ja valmis sitoutumaan, niin silloin voi miettiä, odottaako toinen jotain parempaa. Eli minusta asiaa voi kysyä suoraan, lapsella ei ole kiire, mutta on kivempi odottaa, jos tietää, että odotetaan samaa asiaa, eikä toinen odota sopivaa hetkeä lapselle, ja toinen sitä, löytyykö vielä se oikea.
Ainoa mihin mies ei ollut vielä nyt valmis oli lapsi. Järkevä mies! 1,5v on oikeasti lyhyt aika.
että ei halua lasta naisen kanssa, jonka suhteilla on taipumus päättyä kun se lapsi on tehty. Hänellä ja meillä on vain ap:n kertomus edellisen suhteen päättymisestä. Voihan olla, että ap saatuaan mitä halusi (=lapsi) heivaa miehen turhana. Se voi olla isälle kova paikka, kun näkee lasta vain harvakseltaan.
jos ei puolentoista vuoden päästä seurustelun alusta ole rakastunut ja valmis sitoutumaan, niin silloin voi miettiä, odottaako toinen jotain parempaa. Eli minusta asiaa voi kysyä suoraan, lapsella ei ole kiire, mutta on kivempi odottaa, jos tietää, että odotetaan samaa asiaa, eikä toinen odota sopivaa hetkeä lapselle, ja toinen sitä, löytyykö vielä se oikea.
Ainoa mihin mies ei ollut vielä nyt valmis oli lapsi. Järkevä mies! 1,5v on oikeasti lyhyt aika.
että ei halua lasta naisen kanssa, jonka suhteilla on taipumus päättyä kun se lapsi on tehty. Hänellä ja meillä on vain ap:n kertomus edellisen suhteen päättymisestä. Voihan olla, että ap saatuaan mitä halusi (=lapsi) heivaa miehen turhana. Se voi olla isälle kova paikka, kun näkee lasta vain harvakseltaan.
jos ei puolentoista vuoden päästä seurustelun alusta ole rakastunut ja valmis sitoutumaan, niin silloin voi miettiä, odottaako toinen jotain parempaa. Eli minusta asiaa voi kysyä suoraan, lapsella ei ole kiire, mutta on kivempi odottaa, jos tietää, että odotetaan samaa asiaa, eikä toinen odota sopivaa hetkeä lapselle, ja toinen sitä, löytyykö vielä se oikea.
Ainoa mihin mies ei ollut vielä nyt valmis oli lapsi. Järkevä mies! 1,5v on oikeasti lyhyt aika.
35-vuotiaana olemista kohtaan? Olet kummallinen.
Että on liian vanha äidiksi 35 vuotiaana. Aika moni myöntää asian viimeistään sitten, kun on äiti yli 35 vuotiaana. Ymmärrän ap tuskasi. Mutta sinulla ei ole kuin yksi hyvä vaihtoehto. Kerro miehelle, että suostut odottamaan hetken. Sitoudu siihen. Kerro kuitenkin, että sinua harmitti paljon se, että joudut odottamaan. Voit minusta kyllä suoraankin sanoa, että jos miestä epäilyttää koko suhde, olisi parempi päättää se nyt, eikä esimerkiksi vuoden päästä, koska sinulle perheen perustaminen on tärkeää ja ei ole oikein, että mies tuhlaa sinulle kallista aikaa perustaa perhe. Tähän sinulla on oikeus. Jokaisen pitää itse puolustaa asioita, jotka tekevät onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asia on jollekin yläasteikäisille. Aikuiset yleensä tietävät tuon ajan jälkeen jo, mikä on suunnitelma.
Ymmärrän hyvin ap:ta, 32-vuotias ei ole mikään nuori ja jos haaveena on lapsi, niin kyllä tuollainen "sitten joskus" masentaisi minuakin.
Itselläni ikää juuri saman verran, mutta lapset ovat vielä pieniä.
Eri asia on jollekin yläasteikäisille. Aikuiset yleensä tietävät tuon ajan jälkeen jo, mikä on suunnitelma. Ymmärrän hyvin ap:ta, 32-vuotias ei ole mikään nuori ja jos haaveena on lapsi, niin kyllä tuollainen "sitten joskus" masentaisi minuakin. Itselläni ikää juuri saman verran, mutta lapset ovat vielä pieniä.
Samaa mieltä kuin edellinen ja eri mieltä kuin suurin osa vastanneista.
Eikö 1,5 vuodessa saa jo erittäinkin hyvän kuvan toisesta ihmisestä? Mitä ratkaisevaa selviää vielä 3,5 vuoden aikana, niin on odotettu se maaginen 5 vuotta, jota vastaajat peräävät?
Kyllä minusta aikarajoja saa asettaa. Yli 30-kymppisellä naisella ei oikein ole 5 vuotta laittaa pelkkään kokeiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei taas ymmärrä.
Mies on unelmien mies. Muuttanut valmiiseen perheeseen ½ vuoden seurustelun jälkeen. Onhan tuo aika suurta sitotumista.
Eli ap haluaa varmuutta suhteeseen asuntolainalla ja lapsella. Onko miehelle täysin uusi suhde vai onko pohjalla aikaisempia eroja? Miehelläkin on tunteet ja historia voi vaikuttaa suurestikin miehen sitoutumis"kiireeseen".
En syyllistä ap:tä, mutta on tuossa jutussa toinenkin osapuoli omien toiveineen, pelkoineen ja odotuksineen.
Ja minusta on alkanut tuntumaan, että tämä nykyaikainen odottelu ei palvele ketään. Jos epäilet suhdetta 1,5 vuoden kuluttua sen alkamisesta, niin miksi jatkaa. Ihmiset ylipäätään aloittavat suhteet liian kevytkenkäisesti. Yhtään ei mietitä, että ollaanko riittävän samanlaisia ja samoilla motiiveilla liikkeellä. Suhde lähtee käyntiin nopeassa huumassa, eikä perustu yhtään järkiperusteisiin. Pitäisi oikeasti ensin miettiä mitä itse haluaa ja sitten etsiä se henkilö, joka riittävässä määrin sopii tähän yhtälöön. Miehet eivät myöskään enää sitoudu liittoihin samalla tavalla kuin ennen vanhaan, koska miehiltä ei odoteta mitään, eikä sosiaalista painetta perheen perustamiseen ja hyvään miehuuteen ole. Pullamössösukupolvi haluaa kokeilla ja elää ikuista nuoruutta. Samalla tämä kaikki tehdään silmät ummessa ja täysin kuuntelematta omia rajoja ja haluja.
Miehet saisivat olla enemmän miehiä. Ottaisivat enemmän vastuuta perheensä hyvinvoinnista. Tärkeintä on halu tehdä päätöksiä tulevaisuuden suunnitelmista ja sitoutua niihin. Tämän voi tehdä modernilla tavalla yhteistyössä perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä vaan pitää häntä suunnitelmiesi toteuttajana...Kuulostaa vähän siltä, että suoritat.
Mä olen saanut lapsen vielä 38-vuotiaanakin, joten jäitä hattuun.
ennen kuin ollaan valmiita siirtymään uudelle tasolle suhteessa.
En oikein ymmärrä näitä ajatuksia siitä, että 1,5 vuotta seurustelulle on liian lyhyt tai liian pitkä tai jopa sopiva aika lapsen hankkimiselle. Sehän nyt on täysin suhteesta ja ihmisistä kiinni. On oikeastaan ihan loogista, että ap miettii lasten hankkimista. Mies on sopeutunut hyvin hänen ja lapsen muodostamaan perheeseen, joten miksipä ei voisi hankkia sitä yhteistäkin lasta. Puhutaanhan tässä jo yhteisestä asuntolainasta ja mahdollisesta kihlauksestakin.
Toisaalta taas miehen kannalta ajateltuna hän on vasta juuri päässyt sisään tähän perhe-elämään ja alkanut tottua ison lapsen isäpuoleksi. Vauva tähän väliin merkitsisi, että hän joutuisi taas hakemaan uutta roolia ja asemaa perheessä. Hänelle se olisi hyppy tuntemattomaan, ap toki jo tietää, mitä se vauva-arki oikein on. Mies on mielestäni järkevä ja vastuullinen halutessaan hetken nauttia löytyneestä roolista eikä suinpäin sännätä uuteen rooliin. Ansaitseehan hän sen. Se hyppy tuntemattomaan voi olla aika rankkaa, jos niitä hyppyjä on tehtävä peräjälkeen sarjatulella. Eikö kaikin puolin ole syntymättömän lapsenkin etu, että suuret muutokset (oma yhteinen koti, kihlaus ja naimisiinmeno ym. asiat, jotka ovat teille tärkeitä tai merkittäviä) tehdään rauhallisella tahdilla yksi kerrallaan ilman että vauva-aikana sitten oireillaan ties mistä ahdistuksesta...
Ap, olet kyllä päällepäsmäri. Ei ole miehesi eikä syntymättömien lastenne vika, jos olet tavannut sen oikean 32-vuotiaana. Ihan hyvin ehditte silti kasvattaa perhettä, vaikka vuosi tai kaksi menisikin pikku askelin. Tärkeintä olisi kai nyt pohtia yhdessä, mitkä ovat ne teidän tavoitteenne ja missä aikataulussa ilman että toista painostetaan koko ajan. EIköhän se yhteinen sävel löydy, kun molemmat todella kuuntelevat toistakin eikä aina vain katsella maailmaa sieltä omasta navasta käsin?
Miehen on tajuttava ajan rajallisuus. Oma perhe voi olla haave vain tietyn aikaa ja ihan järkevistä syistä olisi hyvä ryhtyä siihen lapsentekopuuhaan ennen 35 ikävuotta (naisen hedelmällisyyshän laskee rajusti tämän jälkeen). Lisäksi hänen on kyettävä antamaan jotain aikarajoja tai takeita sille, milloin hänestä on hyvä käydä lapsentekokeskustelu uudestaan.
Ap:n on tajuttava, että myös hiljaa hyvää tulee. Jos tosiaan olet viettämässä tämän miehen kanssa loppuelämäsi, on parasta kuunnella hänenkin kantansa ja yrittää ymmärtää ja antaa tilaa. Eihän hän suoraan sanonut, että ei ikinä lapsia vaan vähän myöhemmin. Keskustelkaa nyt selväksi, milloin olisi hyvä käydä tämä keskustelu uudestaan ja hermostu vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrä mikä tässä nyt on ongelma. sinulla on lapsi ja yhteinen koti ihanan miehen kanssa joka rakastaa sinua. mies on jo miettinyt kihloja ja naimisiin menoa, ja haluaa niitä lapsiakin. ehkä hänelle vain iski ramppikuume kun puhuitte asiasta., ei uskalla heittäytyä siihen että se kaikki tapahtuisi nyt heti. anna hänelle aikaa.
Ymmärrän tunteesi, sulla biologinen kello tikittää ja se saa hormonisi jylläämään ja elättelet haaveita paremmasta huomisesta, mutta haluat kaiken tapahtuvan heti.
Ymmärrän sua, koska itse olen joskus käynyt läpi saman. Mun mieheni sanoi itse, että ei varmaan ikinä ole täysin valmis isäksi tai aviomieheksi, joten toivoi että jätän pillerit sitten kun itse koen siihen olevani valmis.
Kun sitten lapsi oli todellista totta, niin mieheni kasvoi yhdessä yössä täydelliseksi isäksi. Jossain vaiheessa menimme naimisiinkin.
Koitan sanoa että mies jolla ei ole lapsia entuudestaan ei ehkä osaa sanoa sitä milloin hänelle on paras hetki hankkia lasta. Miehillä ei ole samanlaista sisäsyntyistä hoivaviettiä kuin meillä naisilla.
Itse puhuisin vielä miehelle siitä, että sinulla on jo 8v tytär joka voi saada omia lapsia jo 10v päästä. Sano ettet halua olla mummo silloin kun yhteinen lapsenne olisi alle kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
talven pipo käteesi, siellä on se hintalappu varmaan roikkumassa vielä, ota se pois niin ei hierrä ensi talvena enää.
Taas tyypillinen "entinen yh-nainen", et halua kahlita miestä, sinulla on lapsi ja miehellä ei (omaa). Luulisi asian olevan toisinpäin,että mies haluasi lasta ja sinä et! Kokemusta on tällaisesta saman tyyppisestä naisesta.
Hän on vasta ruvennut tutustumaan sinun muihinkin puoliisi alkuhuuman jälkeen. Se vaihe kannattaa katsoa.
Onko ainoa oikea sitoutuminen ja rakastuminen mieheltä sitä, että haluaa saman määrän lapsia kuin nainen (oli se sitten 1 tai 10) ja silloin kun nainen haluaa? Sinun suunnitelmiisi ei kuulu lapsen saaminen 35 vuotiaana, vaan nyt, kuulostaa todella itsekkäältä.
Miehet haluavat olla suhteessa muutakin kuin siittäjiä ja elättäjiä. Rakastaako ap miestä itsenään vai onko hän ap:lle vain tämän unelmien toteuttaja? Tätä miettii varmaan suhteessaan moni mies, saamatta siihen vastausta.