Lue keskustelun säännöt.
Sympatiani ovat täysin teidän poikalasten kasvattajien puolella!
13.04.2011 |
Meillä on kaksi rauhallista tyttöä, ja sitten syntyi tämä poika.
Luoja auta, mikä vauhti ja meno päällä KOKOAJAN. Tänäänkin tippui tuolilta kahdesti, eikä se edes hidastanut vauhtia lainkaan.
Onko liikuntaharrastuksen mukaan tuominen ihan välttämätöntä mahdollisimman varhaisin? Miten te selviätte näiden poikien fyysisyyden ja liikunnallisuuden kanssa?
Kommentit (43)
Minustakin pojan kasvattaminen on ollut haastavaa juuri tuon loputtoman vilkkauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen super-energisen, fyysisesti hyvin aktiivisen pojan, joka on AINOA lapsi, äiti. Itse olen yksinhuoltaja ja vieläpä liikuntavammainen.
Yritetään jaksaa kaikki...
Naapurit puuttuu jokaiseen asiaan. Pojat ei saisi edes majaa rakentaa lähimetsään, kun akat kiertää majaa ympäri ja sitten valittavat isännöitsijälle.
Pojat on rajumpia, kuin tytöt, mutta silti ihania.
Ulkona saa riehua mielin määrin, mutta sisällä ollaan rauhallisesti; luetaan, askarrellaan ja keskenään leikkivät. Mitään kiipeilyjä pöydillä tai tasoilla ei koskaan ole ollut, olen kieltänyt jo yritykset määrätietoisesti.
Olen itse villi ja menevä, rauhallinen lapsi olisi kauhistus :D
Vilkkaudesta ja vauhdista huolimatta lapseni osaavat olla paikoillaan ja kauniisti kun on sen tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et ajattele, että lapset ovat rauhallisia sisällä koska olet heitä osannut kieltää ja kasvattaa?!
Ulkona saa riehua mielin määrin, mutta sisällä ollaan rauhallisesti; luetaan, askarrellaan ja keskenään leikkivät. Mitään kiipeilyjä pöydillä tai tasoilla ei koskaan ole ollut, olen kieltänyt jo yritykset määrätietoisesti.
liity sukupuoleen.
terveisin, kolmen tavallisen ja rauhallisen pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tyttöni on "Peppi Pitkätossu & Vaahteramäen Eemeli" samassa pakkauksessa. Kepposia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.
Poikani on rauhallinen tuumailija, joka katsoo ensin, miettii ennen kuin toimii, ja tekee sitten hallitun varmasti ja häsäämättä (mitä ikinä onkaan tekemässä).
Eikö sulta heruis sympatiaa vähän mullekin? :-)))
Joskus on kieltämättä haastavaa, kun tyttö vastaa luonteeltaan enemmin stereotyyppistä poikaa ja poika taas sitten tyttöä.
juuri noin se menee. Kun osaa kasvattaa ja on määrätietoinen, ja huolehtii siitä että lapset saavat purkaa energiaansa ulkona, harrastuksissa yms, niin lapset oppivat olemaan kotona sisällä kauniisti.
Toivottavasti et ajattele, että lapset ovat rauhallisia sisällä koska olet heitä osannut kieltää ja kasvattaa?!
Ulkona saa riehua mielin määrin, mutta sisällä ollaan rauhallisesti; luetaan, askarrellaan ja keskenään leikkivät. Mitään kiipeilyjä pöydillä tai tasoilla ei koskaan ole ollut, olen kieltänyt jo yritykset määrätietoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite olin pentuna kuulemma ihan samanlainen ku poika nyt ja onneks äippä pysyy vauhdissa mukana vielä ihan hyvin.
Toivottavasti et ajattele, että lapset ovat rauhallisia sisällä koska olet heitä osannut kieltää ja kasvattaa?!
Ulkona saa riehua mielin määrin, mutta sisällä ollaan rauhallisesti; luetaan, askarrellaan ja keskenään leikkivät. Mitään kiipeilyjä pöydillä tai tasoilla ei koskaan ole ollut, olen kieltänyt jo yritykset määrätietoisesti.
pari kertaa päivässä, ovat pojat sisällä kiltisti. Toki on pitänyt kieltää ja komentaa ja vahtia, ettei kiipeillä ja satuteta itseä tai toisia. Lehmän hermoja se vaatii, mutta kannattaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 poikaa kun leikkii, niin ennen pitkää veri roiskuu. Sormia on murtunut, nenästä tulee useinkin verta, hammas on lohjennut, hammas on irronnut jne. Mites muutenkaan, kun lempileikkejä voivat olla esim kerrossängystä hyppääminen, polkupyörillä crossiajo metsässä, puukapuloilla miekkailu tai sitten ihan muuten vaan keskenään painiminen
Osaan kuvitella sinä menoa ja meininkiä! =)
Otsikko olisi ehkä pitänyt (vastauksista päätellen) muotoilla, että sympatiseeraan _villien_ lasten vanhempia; mutta oma (ja lähipiirin) kokemus kirvoitti tuon otsikon. ;)
Mukavaa kuulla, että muillakin on vauhtia ja menoa, ja että siitä yleensä kuitenkin suurin piirtein ehjänä selvitään! Hienoa!
Ap.
joista yksi on melko rauhallinen, yksi vilkas ja yksi ehkä jopa jo ylivilkas niin nämä erot johtuvat siitä, että emme ole osanneet kasvattaa kuin tuota yhtä lasta? En tiedä mitä tuolle yhdellä pitäisi virikkeiksi tarjota, kun on muutenkin liikkeessä aamusta iltaan teki sitten mitä tahansa. Ja liiat virikkeetkin saavat lapsen levottomaksi ja rauhoittuminen on vielä vaikeampaa.
Taidat olla provo tai ehkäpä yhden vauvan äiti?
Kyllä se kokemus opettaa sinuakin ja ehkä huomaat, että kaikki lapset ovat erilaisia.
juuri noin se menee. Kun osaa kasvattaa ja on määrätietoinen, ja huolehtii siitä että lapset saavat purkaa energiaansa ulkona, harrastuksissa yms, niin lapset oppivat olemaan kotona sisällä kauniisti.
Toivottavasti et ajattele, että lapset ovat rauhallisia sisällä koska olet heitä osannut kieltää ja kasvattaa?!
Ulkona saa riehua mielin määrin, mutta sisällä ollaan rauhallisesti; luetaan, askarrellaan ja keskenään leikkivät. Mitään kiipeilyjä pöydillä tai tasoilla ei koskaan ole ollut, olen kieltänyt jo yritykset määrätietoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset saa tehdä ja mitä ei. En ymmärrä lainkaan, jos lapset juoksevat ja kiipeilevät sisällä pitkin poikin. Tai tappelevat jatkuvasti.
Kaupassakin näkee joskus pikkuriiviöitä, poikia tai tyttöjä, jotka käyttäytyvät todella huonosti.
Ote lapsiin, turvallisuutta ja syliä rauhoittamiseen, toistoja, kieltoja, mutta myös yhteistä naurua ja hauskuuttelua.
Ei se niin vaikeaa ole. Aikuisen vaan on tiedettävä, kuinka toimitaan, lapsihan ei rajaa toimintaansa mitenkään.
Minä olen super-energisen, fyysisesti hyvin aktiivisen pojan, joka on AINOA lapsi, äiti. Itse olen yksinhuoltaja ja vieläpä liikuntavammainen. Yritetään jaksaa kaikki...
Toivoopi; ap.
vilkkaiden lasten vanhemmat toimi juuri näin?
Temperamentti on se mihin kannattaa perehtyä enemmänkin... Voit oppia aika paljon uutta.
lapset saa tehdä ja mitä ei. En ymmärrä lainkaan, jos lapset juoksevat ja kiipeilevät sisällä pitkin poikin. Tai tappelevat jatkuvasti.
Kaupassakin näkee joskus pikkuriiviöitä, poikia tai tyttöjä, jotka käyttäytyvät todella huonosti.Ote lapsiin, turvallisuutta ja syliä rauhoittamiseen, toistoja, kieltoja, mutta myös yhteistä naurua ja hauskuuttelua.
Ei se niin vaikeaa ole. Aikuisen vaan on tiedettävä, kuinka toimitaan, lapsihan ei rajaa toimintaansa mitenkään.
Yksi vilkas, toinen rauhallisempi, mutta äänekäs, kolmas siltä väliltä.
Samat säännöt on kaikilla, tosin vilkkaalle niitä joutuu toistamaan useammin.
Ote lapsiin, turvallisuutta ja syliä rauhoittamiseen, toistoja, kieltoja, mutta myös yhteistä naurua ja hauskuuttelua
Joka pisti pakan ihan sekaisin.
Tämä todellakin j u o k s e e paikasta toiseen yhä uudestaan toistuvista poisnostamisista huolimatta, kiipeää pöydille ja tuoleille (jatkuvasti - väsymättä), ottaa kiellettyjä esineitä; kiskoo ja repii, vaikka kuinka monta kertaa nostaisi pois ja kieltäisi ym.
Toki tämä meidän poika on vielä pieni, mutta villeys ja tietynlainen "kovapäisyys" on nyt jo nähtävissä ihan eri tavalla, kun kahdesta ensimmäisestä lapsesta.
En tiedä sitten miten paljon sukupuolella on vaikutusta, mutta meidän lähipiirissäkin tuppaa olemaan näin, että pojat ovat fyysisiä ja melko villejä - tarvitsevat paljon aktiviteetteja; tytöt ovat melko rauhallisia ja viihtyvät omissa rauhallisissa leikeissään vrt. nukkeleikit tmv.
Ap.
ja antavat lasten meuhkata miten vain missä tahansa. Isät etenkin naureskelevat lasten huonolle käytökselle, mikä yllyttää lapsia toimimaan vielä huonommin.
Minun serkkutytöt olivat tuollaisia, siis siskokset.Muita lapsia heillä ei ollut ja vanhemmat helisemässä...