Lue keskustelun säännöt.
Yllättävän vaikeita laskuja 2-luokkalaisilla jo!
12.04.2011 |
Ihan olen hämmästynyt, että tokaluokkalaiset jo tosiaan kertotaulun opettelevat ja aika vaikeita yhteen & vähennyslaskuja. TÄytyy itsekin oikein miettiä vastauksia, kun tarkistaa läksyt :)
Kuinkahan monta vuotta tällä lukion lyhyellä matikalla pärjään läksyjen tarkistajana =)
Kommentit (35)
T. Se tokaluokkalaisen äiti ja tokaluokan ope
P.S. Kertotaulut on ihan hyvä oppia kakkosella (tai siis osa niistä), ulkomuisti tässä vaiheessa hyvä. Nykyisin matikassa paljon matemaattista ajattelua kehittävää ja testaavaa juttua ja ne ovat minustakin välillä tokaluokkalaiselle aika haastavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se on aloitettu tokalla
Minä aloitin koulun 72, ja ihan varmasti kertotaulu tuli vasta 3. luokalla. Kaksi ekaa luokkaa käytettiin joukko-opin pänttäämiseen. No tuli siinä sentään yhteen- ja vähennyslasku joukko-opin ohessa.
Ei kyllä mitään käsitystä, että mitä on joukko-oppi, mutta olen aivan varma, että itselleni kertotaulut tulivat opeteltavaksi 3. luokalla -92.
Aloitin koulun -75 ja just noin se meni.
Ja kertotaulut tuli tosiaan KOLMANNELLA!
Kiva kun täällä on näitä 20+ mammoja jotka tietää miten asiat on AINA menneet...
Aina se on aloitettu tokalla
Minä aloitin koulun 72, ja ihan varmasti kertotaulu tuli vasta 3. luokalla. Kaksi ekaa luokkaa käytettiin joukko-opin pänttäämiseen. No tuli siinä sentään yhteen- ja vähennyslasku joukko-opin ohessa. Moniko täällä tietää, kuinka lasketaan 2 + 3? Tehdään ensin joukko, jossa on 2 alkiota ja toinen joukko, jossa on 3 alkiota. Sitten tehdään näiden joukkojen unioni ja lasketaan, montako alkiota siinä on. Näin saadaan yhteenlaskun tulos. Näin opetettiin ihan oikeasti ekaluokkalaisia laskemaan yhteenlaskuja vuonna 1972.
minä tarkistan vielä meidän nelosluokkalaisenkin läksyt. Sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka menee siitä mistä aita on matalin. Eli läksyt jää tekemättä, jos en niitä tarkista. Valehtelee suoraan päin naamaa, jos pelkän kysymisen varaan jättää.
Vitosella olevan isomman sisaruksen läksyjä ei ole tarvinnut kolmannelta eteenpäin tarkistaa. Apua saa kuitenkin aina tarvitessaan.
Ps. Onhan se hyvää kertausta joka asiassa, kun lapsen läksyjä tarkistelee. :)
syksyllä-90 ja kertotaulu opeteltiin meillä kakkos luokalla.
Omat vanhempanieivät läksyjä tarkasteneet, kysyivät vain onko ne tehty. Vastasin tietty ,että tehty on. Hyvin harvoin niitä silti tein.
Niin ja koko kertotaulun opin kyllä lopulta toiseksi viimeisenä meidän luokalta (tuo joka oppi viimeisenä jäikin sitten luokalleen kolmannella) tokaluokan loppu ihan keväästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin tarkistetaan läksyt joka päivä. Minusta se osoittaa paitsi sitä, että otetaan koulunkäynti tosissaan, myös sitä, että vanhempaa kiinnostaa, mitä koulussa on opittu.
Tarkistanpa vielä kavereidenkin läksyt, jos ne meillä tekevät (autankin tottakai, jos on kysyttävää).
Kertotauluakin on kyselty ihan normaalin rupattelun lomassa, myös siis kavereilta.
ei ole mitään mielikuvaa siitä, milloin kertolaskut tuli meille, kun itse olin opetellut niitä 5-vuotiaasta lähtien. Joukko-oppi sen sijaan oli mulle silloin uutta. Toisaalta tuntui hölmöltä vetää viiva yhden joukon ympärille ja toinen viiva toisen joukon ympärille ja luoda unioni, kun yksin kertaisempaa olisi ollut vain laskea päässä. Ja kouluni aloitin -71.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vm. -79 ja kertotaulut tulivat kolmosella.
Ja lukemisesta, osasin lukea ennen kouluun menoa, ja päihitin kaikki lukemisessa joka vuosi. Niin ääneen lukemisessa kuin äänettömästikin, ja päihitän suurimman osan vieläkin. Eikä vanhemmat koskaan harjoitelleet sitä kanssani.
esitän syksyn vanhempainillassa aina toiveen, että vanhemmat tarkastaisivat läksyt kotona. koulussa katson vain, että ne on tehty. syitä: 1) oppitunti kestää 45min. ekaluokkalainen ei pysty vielä yhdessä kootusti esim. taululta sanallisesti tehtäviä tarkistamaan. jokaisen laskujen tarkistamiseen menee oppitunnista muuten vartti. 2) edelliseen liittyen: matikan tunnista menee helposti ainakin 10min. tarkastamisineen päässälaskuihin, vartti uuden asian opetteluun ja läpikäymiseen, loppuaikaa omaan laskemiseen ja oppilaiden neuvomiseen. usein 45min ei edes riitä! matikan pitäisi olla muutakin kuin mekaanista kirjan täyttämistä ja itse pyrin siihen, että jokaisella tunnilla tehdään yhdessä taululla/muutoin harjoitellen aiheeseen liittyviä juttuja. tunnilla lasketut laskut tarkistan AINA. 3)läksyjen läpikäyminen lapsen kanssa kotona vie max. 10min. (ellei lapsi tarvitse apua). mun mielestä ei ole liikaa vaadittu, että vanhempi käyttää päivästään sen verran aikaa lapsensa oppimiseen. 4) toivon myös, että ainakin vielä tokalla vanhemmat jaksaisivat PÄIVITTÄIN pyytää lapsiaan lukemaan lukuläksyjään ääneen. usein varsinkin niiden vanhemmat, joiden lapset on lukeneet jonkin verran kouluun tullessaan, eivät tätä tee. sen huomaa suoraan lukutaidon kehityksessä. nytkin mun luokalla moni vasta jouluna lukemaan oppinut porskuttaa näiden muiden ohi, koska kotona edelleen jaksetaan treenata. lukutaitokaan ei kehity, ellei sitä harjoita. ja vasta kun mekaaninen lukutaito on riittävän sujuva, voidaan alkaa kehittää luetun ymmärtämistä joka on kuitenkin varsinainen kulmakivi kaikelle opiskelulle. t. ope
Tämän lisäksi vanhempi antaa lapselleen myös tärkeän välittämisen viestin, kun on sen verran kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä, että jaksaa yhdessä läksyjä tarkistaa. Ja se avun kysyminenkin on lapselle silloin paljon helpompaa ja luontevampaa! Minusta on ihan järkyttävää perustella ettei tarvitse tehdä lapsen kanssa läksyjä sillä, että jo ekaluokkalaisen täytyy oppia kantamaan vastuu koulunkäynnistä ja että on koulun tehtävä tämä opettaa. Eikö se muka ole vastuullista ja hyvä esimerkki, että huolehtii lapsen koulunkäynnistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onkin tosi vaikeita
hei ihan oikeesti
(joo, poika tokalla myös)
Oletteko nyt ihan tosissanne, että tokaluokan laskut on vaikeita??
Ei käy kateeksi teitä tai lapsianne, jos molemmat olette pulassa jo nyt.
ja kyllä tarkistan läksyt joka ilta. Se on ihan koulutoive. Reissuvihkoon pitää kuitata, että on tehnyt. Sama juttu mm. lukudiplomin kanssa. Autan tekemään.
Lapsi on omatoiminen ja fiksu, mutta tuo on välittämistä.
Eilen juuri katselin, kuinka saman luokan poika etsi hanskojaan koululla, yritti lahjoa jonkun kaverinsa luokseen ja painui sitten tukiopetustunnille... Hän on kulkenut viikon ilman hanskojaan, on iltapäivällä 4 - 6 tuntia yksin kotona ja käy kaikissa aineissa tukiopetuksessa, koska koti ei tee mitään koulun eteen. Hän kulkee keskusta-alueella hyvin vilkkaassa liikenteessä yksinään, vaikka on ylivilkas ja arvaamaton.
Ja äiti on kouluviraston pamppu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat tarkastaa läksyt, että ne on oikein ja kuittaa sivun reunaan, koska opettaja ei ehdi jokaisen lapsen läksyjä tarkistaa. Näin pääsevät tunnilla nopeammin opettelemaan uutta asiaa.
Ei ole vienyt paljon minun arvokasta aikaani. Itse asiassa ihan kivaa yhteistä puuhaa lapsen kanssa ja lapselle tärkeääkin kun vanhempi on kiinnostunut koulusta ja tietää missä mennään.
Toki ymmärrän heitäkin, jotka ei ole kertaakaan viitsineet peruskoulun aikana lapsensa kirjaa katsoa. Mutta meillä on toiminut tämä homma hyvin opettajien pyynnöstä, eikä arvokasta tuntiaikaa ole mennyt siihen, että opettajan tarvitsee jokaisen kohdalla katsoa, onko laskut oikein.
En ole vaan tosiaan tajunnut, ettei muut käytä aikaa lasten läksyjen läpikäymiseen.
Itselle se on ollut ihan itsestään selvää alusta alkaen ja on meillä ainakin saanut aikaan sen, että läksyt ja koulun käynti otetaan tosissaan, mutta ei tehdä siitä epämiellyttävää tai "pakkopullaa".
Miten voi tietää, mitä oppimisvaikeuksia tai muita lapsella on, jos ei tiedä mitä hän koulussa tekee tai läksynsä osaa?
Ihan sillä olen niitä läksyjä päivittäin tarkkaillut.
Voi olla että olen ollut liian tarkka, mutta en ole muuta tosiaan ajatellutkaan.
kyllä sitä itse välillä katsoo noita matikantehtäviä ja voi juma :D
esim ainakin täällä alotetaan kertolaskut ja heti tulee laskutehtäviä esim 24x7 56x8, siinä sitten pohditaan et miten tuon nyt lapselle opettaisin, kun oli ihan pihalla...
"no onko teillä allekkain kertomista? EI"...öö jaa..ja sillä sitten yritettiin löytää vastaus laskuihin ja nopeasti hän se hokasi.
no joo...naurettavinta on, että meidän ekaluokkalaisella on samanlaisia laskuja...riippuu opettajasta paljon et mitä tehdään ja aloitetaan milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
56x8 = 8x(50+6) = 400 + 48 = 448. tooooosi hankalaaa!!!
esitän syksyn vanhempainillassa aina toiveen, että vanhemmat tarkastaisivat läksyt kotona. koulussa katson vain, että ne on tehty. syitä:
1) oppitunti kestää 45min. ekaluokkalainen ei pysty vielä yhdessä kootusti esim. taululta sanallisesti tehtäviä tarkistamaan. jokaisen laskujen tarkistamiseen menee oppitunnista muuten vartti.
2) edelliseen liittyen: matikan tunnista menee helposti ainakin 10min. tarkastamisineen päässälaskuihin, vartti uuden asian opetteluun ja läpikäymiseen, loppuaikaa omaan laskemiseen ja oppilaiden neuvomiseen. usein 45min ei edes riitä! matikan pitäisi olla muutakin kuin mekaanista kirjan täyttämistä ja itse pyrin siihen, että jokaisella tunnilla tehdään yhdessä taululla/muutoin harjoitellen aiheeseen liittyviä juttuja. tunnilla lasketut laskut tarkistan AINA.
3)läksyjen läpikäyminen lapsen kanssa kotona vie max. 10min. (ellei lapsi tarvitse apua). mun mielestä ei ole liikaa vaadittu, että vanhempi käyttää päivästään sen verran aikaa lapsensa oppimiseen.
4) toivon myös, että ainakin vielä tokalla vanhemmat jaksaisivat PÄIVITTÄIN pyytää lapsiaan lukemaan lukuläksyjään ääneen. usein varsinkin niiden vanhemmat, joiden lapset on lukeneet jonkin verran kouluun tullessaan, eivät tätä tee. sen huomaa suoraan lukutaidon kehityksessä. nytkin mun luokalla moni vasta jouluna lukemaan oppinut porskuttaa näiden muiden ohi, koska kotona edelleen jaksetaan treenata. lukutaitokaan ei kehity, ellei sitä harjoita. ja vasta kun mekaaninen lukutaito on riittävän sujuva, voidaan alkaa kehittää luetun ymmärtämistä joka on kuitenkin varsinainen kulmakivi kaikelle opiskelulle.
t. ope