Onko hoikkana olo kaiken sen vaatiman vaivan arvoista...?
Jotta minä pysyisin hoikkana, mun pitää päivästä toiseen taistella mielitekoja vastaan.
Kieltäytymisiä monia päivässä.
Jos itsehillintä pettää, on koko päivä pilalla ja suhteeton ahdistus ja masennus asiasta koko päivän.
Liikkumaan on lähdettävä vähintään 5 päivänä viikossa, huvitti tai ei, oli aikaa tai ei, oli väsynyt tai ei.
Olen alkanut miettimään, onko tämä kaiken sen arvoista..
Jos liikun vain silloin, kun haluan ja ehdin ja oikeasti jaksan, tulee liikuttua noin kolmena-neljänä päivänä viikossa ja silloin se on mukavaa, ei pakkopullaa.
Jos syön miten haluan, syön vähän kaikenlaista (siis epäterveellisiäkin mutta myös terveellistä) mutta ei ole ahdistuksia, kieltäytymismielialaa eikä masennusta.
Ja painan 15 kg enemmän.
Ylipainoa on, muttei niiin paljon että terveydelle olisi merkittävää haittaa.
Kannattaako kaikki vaiva 15 kilon tähden?
Ja siis sellaiset ihmiset ovat asia erikseen, jotka jonkin ajan päästä elämäntaparemontin aloittamisen jälkeen alkavat kuin "itsestään" syömään vähemmän, ja liikuntakin vaan koukuttaa.
Itse en valitettavasti kuulu näihin. Jos yritän olla hoikka, ruoka pyörii mielessäni joka toinen hetki, aamusta iltaan (ja unissakin) sekä kuukaudesta toiseen. (ihan sama, vaikka ruokavaliossa ei olisi nopeita hiilihydraatteja tai ylipäätään niitä liikaa)
Luulenkin, että mulla on jonkinlainen lievä syömishäiriö, tai vähintäänkin kieroutunut suhde syömiseen.
Saisinko olla ihan rauhassa ylipainoinen?
Kommentit (24)
pitää ajatella koko ajan. Kieltäytymiset jostain syömisestä on sairasta. Himo kiellettyjä ruokia kohtaan kasvaa jatkuvasti, joten eikö olisi parempi, että kaikki syötävät olisi sallittua ja söisi niitä harvemmin.
Nälkä ei pääse yllättämään, kun pitää ruokailurytmin säännöllisenä päivästä toiseen.
Tuollaiset ruokakiellot ja liikuntapakot sairastuttavat ihmismielen ja vie nautinnon elämästä. Ei, ei todellakaan pieni liikapaino ole pahasta, kunhan pitää sen kurissa, ettei paino lähde nousuun.
Itse karistin pitkään mukana roikkuneet 16 extrakiloa ja olen todella tyytyväinen. On hyvä olla, vaatteet istuu kauniisti. En todellakaan halua niitä kiloja takaisin.
Jos uhkaa tulla, niin pidän tasoitusviikon, eli en syö iltaisin oikeastaan mitään. Juon teetä ja zeroa.
Nautin elämästä, herkuttelen, juon viinejä, syön suklaata, juustoja ym. Mutta jos herkuttelen niin jätän sitten perusruuan vähemmälle. Ei kukaan voi mättää normaalia ruokamäärää ja päälle vielä herkkusatsia. Minä ylipäätään syön vain sitä mitä haluan. Siis oikeasti haluan. En syö ruokaa sen takia että on ruoka-aika, vaan siksi kun on nälkä ja tekee mieli juuri sitä ruokaa.
Eikä tästä ole vaivaa, päinvastoin. Vaivaa säästyy kun ei tarvitse ostaa / tehdä / syödä ruokaa niin usein :)
eli pidän viikkoja/päiviä jolloin en mieti yhtään mitä syön, ja sitten taas viikkoja/päiviä jolloin olen tosi tiukalla linjalla. Näin paino pysyy keskimääräisesti kokoajan samana. Eli käytännössä siis heti kun joku kilo tulee niin sen samantien otan pois. Mulle toimii tämä systeemi,ei varmaan kaikille.
alemmas en ole saanut, vaikka olen aina kontrolloinut syömisiäni.
Jotenkin kliksahti päässä kun täytin 47v. Kyllästyin ikuiseen painonhallintaan. Bmi on nyt 23 ja olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi nyt normaalipainoisena kuin ennen hoikkana.
ovat ihan luonnostaan hoikkia ja voivat syödä mitä vaan lihoamatta liikkumatta edes normaalia enempää. Tälläisiä mä tunnen, se siitä vaivan näöstä.
Minä kuulun samaan jengiin, jos pääsen johonkin painoon, niin en siitä enää liho, alkuvuodesta sain 6 kiloa pois eikä ne ole takaisin tullut vaikkei ole namilakko pitänyt eikä liikuntaa tullut harrastettua.
Mä voin siis aina laihduttaa vähän kerrallaan :)
Jos olis sama ongelma kun sulla, ap niin en kyllä jaksais, ei se olisi sen vaivan arvoista, täytyyhän elämästä nauttia ja jos se nautinto on herkuttelua silloin tällöin ja hyvää ruokaa niin se sitten näkyy minkä näkyy, ei laihuus onnea takaa kuitenkaan.
Ei kaikkien tarvitse olla kokoe 34/36, ole rauhassa ylipainoinen, niin minäkin.
t. herkuttelija kokoa 40/42.
tossa liikunnassa, 3-4 kertaa viikossa on yksi kerta vähemmän kuin 5 kertaa..
Keksi sellaisia lajeja joissa sulla on hauskaa eikä mitään pakkopullaa. Tai pakkopullaa vaikka vaan kerran viikossa (mulla esim. lihaskuntoharjoitukset kuuluu näihin, teen kuitenkin 2xviikko).
Mä oon sellainen nautiskelija myös ja mitä enemmän pääätän että herkut saa jäädä niin sitä enemmän niitä menee. Mulla on "onneksi" 1-tyypin diabetes, joten joudun aina rankaisemaan itseäni pistämisellä kun syön. Kuitenkaan en koskaan esim. osta kokonaista karkkipussia ja syö sitä, sipsejä pystyn syömään vain kourallisen jne. Vaihda ne herkut sellaisiin joita syödään hitaammin ja jotka on "vähemmän pahoja". Ja juo enemmän vetta. Vaihda sellaiset tuotteen kevyiksi joita et lisää samassa suhteessa kun rasvaisuus vähenee, esim. maito on usein tälläinen. Pieniä muutoksia pikkuhiljaa. Syö aina yhtä paljon kasviksia ruoalla kuin muuta ruokaa -> herkkuhimo vähenee huomaamatta.
ettet muka syö koskaan mitään ja on niin isot luut ja hidas aineenvaihdunta.
Tosiasiassa kyllä kaikki nuo mainitsemasi jutut ovat pelkkää tottumusta, ja niistä pääsee eroon, jos vain haluaa.
Olen miettiny samaa... Ja taistellu syömisen kanssa koko ikäni (ikää nyt32v)... Ensin tuli anoreksia,sitä seurasi bulimia ja pelkään että pikku hiljaa on muodostumassa jotai ortorexiaa... Ja nyt yritän hallita syömistä keskittämällä ajatuksia liikkumiseen yms... Ja kamalinta kun ei tiedä että miten pääsee näistä ajatuksista ja käyttäytymismalleista eroon... Ja se huono omatunto on kyllä koko ajan läsnä jos lipsuu joko syömisien kanssa tai liikkumisen kanssa... Tavallaan kyllä tajuan että mulla tää johtuu (osittain ainakin) huonosta itsetunnosta,ja olenki varmempi ja tavallaan parempi ihminen kun en lipsu... (Nyt on 173cm ja 64kg,ja suht tyytyväinen...) Mutta mietin myös että onko tää juuri kaiken tän vaivan arvoista... Eli et ole suinkaan ainoa,en kyllä osaa auttaa,mutta hengessä mukana :) Ja tsemppiä :)
tossa liikunnassa, 3-4 kertaa viikossa on yksi kerta vähemmän kuin 5 kertaa..
Keksi sellaisia lajeja joissa sulla on hauskaa eikä mitään pakkopullaa. Tai pakkopullaa vaikka vaan kerran viikossa (mulla esim. lihaskuntoharjoitukset kuuluu näihin, teen kuitenkin 2xviikko).
Mä oon sellainen nautiskelija myös ja mitä enemmän pääätän että herkut saa jäädä niin sitä enemmän niitä menee. Mulla on "onneksi" 1-tyypin diabetes, joten joudun aina rankaisemaan itseäni pistämisellä kun syön. Kuitenkaan en koskaan esim. osta kokonaista karkkipussia ja syö sitä, sipsejä pystyn syömään vain kourallisen jne. Vaihda ne herkut sellaisiin joita syödään hitaammin ja jotka on "vähemmän pahoja". Ja juo enemmän vetta. Vaihda sellaiset tuotteen kevyiksi joita et lisää samassa suhteessa kun rasvaisuus vähenee, esim. maito on usein tälläinen. Pieniä muutoksia pikkuhiljaa. Syö aina yhtä paljon kasviksia ruoalla kuin muuta ruokaa -> herkkuhimo vähenee huomaamatta.
VÄHINTÄÄN 5 kertaa viikossa (eli yleensä 6 tai jopa 7 kertaa) joten tuleehan sitä eroa jopa 4 liikuntakertaa per viikko. Ja se on aivan liikaa.
Ja siis mä juon paljon vettä, olen juonut aina, se mulla on ollut tapana pienestä saakka. Kasviksiakin syön paljon, vähintään vaadittavat määrät päivässä, mutta ei se mulla toimi niin, että vähentyisi muu syöminen. ei, ne menee vaan siinä ohella. Maitoa en juo, enkä kyllä muutenkaan aio vaihtaa esim. syömiäni jogurtteja vähärasvaisempiin, niissä kun yleensä on sitten kaikenlaisia makeutusaineita ja muita lisäaineita, joita karttelen allergioideni vuoksi.
ap
ettet muka syö koskaan mitään ja on niin isot luut ja hidas aineenvaihdunta.
Tosiasiassa kyllä kaikki nuo mainitsemasi jutut ovat pelkkää tottumusta, ja niistä pääsee eroon, jos vain haluaa.
siis koska mä luulen että mulla on oikeita ongelmia syömiskäyttäytymisen kanssa. Jonkinasteinen syömishäiriö siis.
Aikoinaan laihdutin itseni hoikaksi, ja pysyin hoikassa painossani yli 2 vuotta. Siltikään mikään ei muuttunut tottumukseksi, vaan se oli sitä ainaista kieltäytymistä ja itsensä rajoittamista ja pakottamista. Kaksi vuottakin on hemmetin pitkä aika sellaista, ihmettelen miten silloin jaksoin niinkin pitkään.
Niin ja ei, en ole koskaan selitellyt lihavuuttani että söisin mukamas vain vähän :) syön paljon, tunnustan sen ihan avoimesti. Ja olen pikemminkin siroluinen, kuin isoluinen.
ap
ovat ihan luonnostaan hoikkia ja voivat syödä mitä vaan lihoamatta liikkumatta edes normaalia enempää. Tälläisiä mä tunnen, se siitä vaivan näöstä.
harvinaista. Toistan, ää-rim-mäi-sen harvinaista.
Käytännössä kukaan ei voi syödä mitä vaan, miten paljon vaan ja olla liikkumatta sekä pysyä hoikkana. Eroja on syödyssä ruoassa, sen määrässä, nk. mikroliikunnassa (yleinen aktiivisuus) jne. Hyvin monet laihat ihmiset eivät kerro eivätkä näytä muille totuutta syömisestään, tämä koskee tosin myös lihavia.
Sen sijaan monet paljon liikuntaa harrastavat myös syövät terveellisesti eivätkä pidä kumpaakaan näistä asioista pakkopullana tai vaivannäkönä. Itse kuulun näihin.
Itselle ei tuota ongelmaa olla hoikka. olen koko elämäni pysynyt hoikkana.
Paino liikkuu n.2kg joko ylös tai alas, ilman että tekee mitään erikoista (keskipaino 59, pituutta 177)
En edes harrasta liikuntaa, ja syön hyvin usein roska ruokaa ja mässäilen paljon "ns": nautin herkuista :)
Jos olisi suuria ongelmia pysyä hoikkana, niin en varmasti jaksaisi joka päivä taistella mielitekoja vastaan...
Onneksi mulla tilanne on(ainekin toistaiseksi) tämä.
kurissa tai lievempinä jos paino alhaisempi.
Paikkaat jotain sillä syömisellä...?
ovat ihan luonnostaan hoikkia ja voivat syödä mitä vaan lihoamatta liikkumatta edes normaalia enempää. Tälläisiä mä tunnen, se siitä vaivan näöstä.
harvinaista. Toistan, ää-rim-mäi-sen harvinaista. Käytännössä kukaan ei voi syödä mitä vaan, miten paljon vaan ja olla liikkumatta sekä pysyä hoikkana. Eroja on syödyssä ruoassa, sen määrässä, nk. mikroliikunnassa (yleinen aktiivisuus) jne. Hyvin monet laihat ihmiset eivät kerro eivätkä näytä muille totuutta syömisestään, tämä koskee tosin myös lihavia. Sen sijaan monet paljon liikuntaa harrastavat myös syövät terveellisesti eivätkä pidä kumpaakaan näistä asioista pakkopullana tai vaivannäkönä. Itse kuulun näihin.
Kyllä mä tiedän näiden hoikkien (en laihojen), eli siis normaalipainoisten ihmisten ruokailutavat sekä liikuntatavat ja he vaan ovat hoikkia, kokoa 36-38 ihan tekemättä mitään ja yksi Fazerilla töissä ja syö sen mukaan. ;)
Ja yksi tissuttaa lonkkua joka ilta.
Toki heillä on koirat, joiden kanssa tekee lenkkiä, muttei mitään saleja tms, ole liikunnassa. Tälläisiä mä tunnen, ihan sama mikä "faktaa" olisi.
kurissa tai lievempinä jos paino alhaisempi.
on merkittävästi ylipainoinen, silloin terveysriskit ovat olemassa ja merkittäviä.
Mun ylipaino on kuitenkin vielä lievää, ja esim. vartalotyyppi sellainen, että vyötärönympäryskin on vielä sallitussa rajoissa (nipinnapin, mutta kuitenkin)
ap
Jos liikut lome kertaa viikossa ja syöt pääasiassa terveellisesti, mutta hiukan liian paljon ja hoikkana oleminen on henkisesti raskasta, niin on varmasti terveellisempää olla vähän ylipainoinen.
Tietysti voit yrittää löytää ruokailutottumuksiin pieniä muutoksia parempaan ja katsoa mitä tapahtuu.
Viestisi toi mieleeni, kun odotin esikoista ja kieltäytymiseen ja "sortumisiin" tuli ihan erilainen suhtautuminen. Jos töissä tarjottiin, pullaa söin yhden hyvällä omallatunnolla, eikä enempää tehnyt mieli. Työkaverit ottivat ensin puolikkaan, sitten "sortuivat" vielä toiseen puolikkaaseen ja ottivat vielä yhden. Ja sitä seurasi kauhea syyllisyys ja itsensäpiiskaaminen. Koko iltapäivä meni pullansyömisen vatvomiseen.
Enkä usko että mullakaan on pelkästä tottumuksesta kyse. Mitat 170/75 ja koko ikäni on ollut ogelmia painon kanssa. Lapsena jo olin ylipainoinen, teini-iässä laihdutin kymmenen kiloa mutta silti jäi muutama kilo ylipainoa. Sitten sairastuin bulimiaan josta pääsin lähes kokonaan eroon vuosien myötä. Ajattelen ruokaa lähes koko ajan, saatan syödä monta päivää tosi niukasti kunnes taas sitten sorrun mättämään ruokaa kaksin käsin. Viime viikonloppuna oksensin taas pitkästä pitkästä aikaa ja nyt on kauhea morkkis siitä. Välillä kyttään neuroottisesti kaloreita ja välillä ahmin valtavasti ruokaa. Mun koko elämä on vaan kaloreiden kyttäämistä, syömisen kontrollointia tai hillitöntä ahmimista. Välillä kieltäysyn tapaamasta kavereitani jos on vaikka tarkoitus mennä syömään johonkin, koska en tiedä täsmälleen paljonko jonkin ravintolan ruuissa on kaloreita. Ihan hullua että tuon takia saatan perua tapaamisen jonkun hyvän ystävän kanssa jota en ole nähnyt pitkään aikaan. En usko että mulla voi koskaan olla tervettä suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Koko elämä on vaan pelkkää syömisen kontrolloimista tai hillitöntä ahmimista ja morkkista siitä.
tossa liikunnassa, 3-4 kertaa viikossa on yksi kerta vähemmän kuin 5 kertaa..
Keksi sellaisia lajeja joissa sulla on hauskaa eikä mitään pakkopullaa. Tai pakkopullaa vaikka vaan kerran viikossa (mulla esim. lihaskuntoharjoitukset kuuluu näihin, teen kuitenkin 2xviikko).
Mä oon sellainen nautiskelija myös ja mitä enemmän pääätän että herkut saa jäädä niin sitä enemmän niitä menee. Mulla on "onneksi" 1-tyypin diabetes, joten joudun aina rankaisemaan itseäni pistämisellä kun syön. Kuitenkaan en koskaan esim. osta kokonaista karkkipussia ja syö sitä, sipsejä pystyn syömään vain kourallisen jne. Vaihda ne herkut sellaisiin joita syödään hitaammin ja jotka on "vähemmän pahoja". Ja juo enemmän vetta. Vaihda sellaiset tuotteen kevyiksi joita et lisää samassa suhteessa kun rasvaisuus vähenee, esim. maito on usein tälläinen. Pieniä muutoksia pikkuhiljaa. Syö aina yhtä paljon kasviksia ruoalla kuin muuta ruokaa -> herkkuhimo vähenee huomaamatta.VÄHINTÄÄN 5 kertaa viikossa (eli yleensä 6 tai jopa 7 kertaa) joten tuleehan sitä eroa jopa 4 liikuntakertaa per viikko. Ja se on aivan liikaa.
Ja siis mä juon paljon vettä, olen juonut aina, se mulla on ollut tapana pienestä saakka. Kasviksiakin syön paljon, vähintään vaadittavat määrät päivässä, mutta ei se mulla toimi niin, että vähentyisi muu syöminen. ei, ne menee vaan siinä ohella. Maitoa en juo, enkä kyllä muutenkaan aio vaihtaa esim. syömiäni jogurtteja vähärasvaisempiin, niissä kun yleensä on sitten kaikenlaisia makeutusaineita ja muita lisäaineita, joita karttelen allergioideni vuoksi.
ap
musta toi selittely kuulostaa nyt siltä että kyllä sua oikeasti häiritsee ne muutama ylimääräinen kilo, miksi sä muuten niitä selittelisit? Onhan se ihan selvää että ihminen on pyöreä jos herkuttelee koko ajan eikä vastaavasti liiku sen edestä. Se on ihan sama kylmä tosiasia monelle hoikallekin että joutuvat kieltäytymään herkuista ja liikkumaan pysyäkseen kunnossa. Jos susta tuntuu siltä että mielelläsi kannat ne pari ylimääräistä niin miksi sun pitää sille täältä hyväksyntää hakea?
Jugurteista sen verran että jätä kuule ne sokeriset jogurtit äkkiä pois, niillä ei oikeasti ole juurikaan ravintoarvoa, kun voit hyvin vaihtaa tilalle maustamattoman jogurtin + marjat. Jogurtissa on mielettömästi sokeria ja joissain rasvattomissa vielä enemmän. Tuo ehdotus tarkoitti tuossa esim. sellaisia jogurtteja jotka ovat rasvattomia ja lisäksi makeutettu makeutusaineilla, joten jos ne ei sovi niin luonnonjugurtti ehdottomasti.
En ollenkaan usko että liikut nyt melkein 7 kertaa viikossa.. :D Asia on nimittäin niin, että sellaiset jotka oikeasti liikkuvat paljon, tekevät sitä siksi että nauttivat siitä ja heillekin toki saattaa välillä tulla hetkiä jolloin ei huvita, mutta niitä tavoitteita tulee liikkuessa ihan toisenlaisia kun pelkkä laihtuminen, niin että siitä saa ihan kikcsejä muutenkin.
ja pysynyt hoikkana 2 vuoden ajan, ja se vaati että piti liikkua vähintään 5 mutta usein 7 kertaa viikossa, ja tosiaan vahtia tarkasti mitä söi ja paljon kieltäytymistä.
Olis kiva, jos ihmiset jaksaisivat lukea, jos ei nyt koko ketjua ennen vastaamistaan, niin ainakin ap:n kommentit avauksen lisäksi..
ap