Lue keskustelun säännöt.
Kolmatta kuukautta sairaslomalla
11.04.2011 |
Ja olo alkaa masentua väkisinkin.
Eli oli kolarissa tammikuussa ja sain niskan whiplash-vamman sekä ilmeisesti oikean käden hermoihin tuli samaas yhteydessä joku hitaasti korjautuva vaurio. Niskat paranivat muutamassa viikossa, mutta tuo pahuksen oikea käsi ei kestä rasitusta.
Jos käytän oikeaa kättä muutaman tunnin putkeen tai teen jotain rasittavampaa, niin seuraava yö menee valvoessa hermokivun vuoksi. Töihin olisi jo kiva palata, mutta eihän se tällä kädellä vieläkään onnistu. Työpaikalatani ei myöskään löydy työtä, jossa ei käsiä tarvitsisi käyttää.
Olo alkaa jo olla toivoton, kivut taitavat pikkuhiljaa jo vaikuttaa persoonallisuuteen. Lisäksi tuntuu, että naapurit ja ystävät ajattelevat minun vain loisivan kotona. Uskokin alkaa loppua.
Joten voisiko joku luoda minuun uskoa ja tsempata nyt kun takki on tyhjä?
Kommentit (4)
noin pitkäpiimäisestä jutusta. Mä olin syksyllä pari kuukautta sairaslomalla, ja vaikka se ei kivaa ollut, niin sen jaksoi kyllä, koska oli aivan varmaa, että olo kohenee ajallaan. Voin uskoa, että sulla ei oo ihan samanlaista sataprosenttista varmuutta siitä, että käsi tulee entiselleen, mikä tietysti vaikeuttaa valoisan asenteen löytymistä.
Mutta koska niskakin on parantunut, niin usko vain, että käsikin vielä paranee. Se vain vaatii enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntoutusta en ole saannut, hermoihin tullut vaurio korjautuu kuulemma itsestään ajan kanssa. Apua fysioterapiasta ei asiantuntijoiden mukaan ole voitu todistaa tutkimuksissa. Kärsivällinen pitäisi olla, mutta kun edistyminen on ollut niin hidasta. Vaikka asiantuntijat vakuuttavat, että pysyvää vauriota ei ole tullut niin pelko käden vammautumisesta pysyvästi tikittää takaraivossa.
Asian tiimoilta olen tavannut fysiatrin *4 ja neurologian dosentin kerran. Loppuviikosta taas aika fysiatrille.
3 kk on pitkä aika olla kotona, mutta kuitenkin lyhyt aika ensinnäkin kuntoutua, ja toiseksi koko loppuelämääsi ajatellen. Mutta takuulla pitkät sairauslomat ovat yksi masennuksen aiheuttaja.
Tärkeintä lienee tunnistaa ja tunnustaa nuo ajatukset ja tehdä niille jotain heti alkujaan. Kun vaan jotenkin saisit mielesi pysymään virkeänä; en nyt tarkoita että "masentuneiden pitäisi ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja pysyä positiivisena", vaan kun noin hienosti tiedostat ja erittelet jo nuo tunteesi, niin ehkä kierteen voi pysäyttää ajoissa.
Naapureiden ajatuksenjuoksulle voit näyttää pitkää nenää. Tärkeintä on, että annat itsellesi aikaa toipua kunnolla. Keskeneräisenä töihin menemisestä voi seurata vaikka tuplasti tuon pituinen sairausloma tai jopa lopullinen työkyvyttömyys. En halua pelotella, mutta ymmärrät sen varmaan itsekin.
Toivottavasti löydät päiviisi mielekästä sisältöä ja saat itsesi kuntoon pian. :)
mitä kaikkea kokeiltu. mutta 3kk on vielä lyhyt aika, ei kannata luovuttaa vielä.