Koetteko te muut tietynlaista ylpeyttä ja tyytyväisyyttä,

Hyvä kuitenkin, että ruokaan ja laskuihin

Inhoan laskujen maksamista. Tili hupenee aina liian nopeasti.

mutta nyt kun kirjoitit niin kyllä, koen ylpeyttä ja iloa siitä, että lapsillani on ahkera äiti.

Hienoa (siis musta itsestäni), kun pystyn työlläni elättämään itseni ja lapset. Se on musta hienoa joka päivä.

Olen 42 v, enkä ole elämässäni saanut mitään muuta tukea kuin äitiysrahaa ja opintotukea. Välillä raha on ollut todella tiukilla, mutta enpä ole siitä mitään iloa saanut, että pärjään itse. Minusta on luonnollista, että itse pitää pärjätä.



En myöskään tunne ketään, joka saisi jotain tukia. En siis tiedä tuista mitään.

Kyllä, ja erityisen hyvältä tuntui kustantaa itsensä ja lapset etelään! IHan itse tienatuilla rahoilla. Olen kyllä opettanut lapsille ettei raha kasva puussa vaan sen eteen teen työtä. Ja senkin, että rahaa ei aina välttämättä ole yhtä paljon, ja silloin se luxus on sitten vaatimattomamapaa. Mut sehän ei ole lapsille ongelma. Olen ollut myös työtön ja tiedän kuinka ahdistavaa ja masentavaa se on, eikä tänä päivänä kukaan ei varmaan voi olla kovin varma tulevaisuudesta, ehkä siksikin tuntuu niin hyvältä kun nyt sujuu hyvin.

Kyllä siitä tulee hieno pärjäämisen ja elämänhallinnan tunne! Ja sellainen että seisoo omilla jaloillaan, ei tarvitse kenenkään siivellä tai armoilla elää ja lapsiaan kasvattaa. Pakko kuitenkin vielä toistaa- et se päinvastainenkin tila on tuttu, ja toivon voimia sulle, joka joudut sinnittelemään ja tinkimään ja turvautumaan apuun just nyt!

Luonnollistahan on pärjätä itse, mutta se ei poista iloa ja tyytyväisyyttä esim siitä, että on työkykyinen, ylpeyttä siitä, että osaa hoitaa asiansa.

Olen 42 v, enkä ole elämässäni saanut mitään muuta tukea kuin äitiysrahaa ja opintotukea. Välillä raha on ollut todella tiukilla, mutta enpä ole siitä mitään iloa saanut, että pärjään itse. Minusta on luonnollista, että itse pitää pärjätä.

En myöskään tunne ketään, joka saisi jotain tukia. En siis tiedä tuista mitään.

Olen 42 v, enkä ole elämässäni saanut mitään muuta tukea kuin äitiysrahaa ja opintotukea. Välillä raha on ollut todella tiukilla, mutta enpä ole siitä mitään iloa saanut, että pärjään itse. Minusta on luonnollista, että itse pitää pärjätä. En myöskään tunne ketään, joka saisi jotain tukia. En siis tiedä tuista mitään.

sun toista että ihminen tarvitsee apua! Ja suuri osahan jakaa myös lasten kulut ja elämisen puoliksi heidän isänsä kanssa- ja useimmiten vielä niin että suuresta osasta elätusta vastaa mies, koska hänen tulonsa ovat suuremmat. Aika ylimielinen asenne sulla. Työttömyys tai sairaus ei ole oma vika ja silloin on luonnollista tarvita apua.