Akateemiset, joilla huono englanninkielen taito! Miten

kovin hyvä kielitaito. Silti hoidan kansainvälisten asioiden koordinointia ja olen selviytynyt ihan hyvin, vaikka alussa pelotti.

Väärinymmärryksiä? Sanomatta jääneitä asiota?

olen parempi kirjoittaja, (koska aikaa oli enemmän ja sanakirja käytössä) mutta kyllä mä joka tilanteesta olen selvinnyt ja jos aihepiiri menee liian vaikeaksi, pyydän apua. Sopimusasiat tarkistutan enkunopella. ap

Pärjään kyllä englannillani reissatessa, mutta jos pitäis alkaa englanniksi fiksuja keskustelemaan, hävettäisi :( En ole ollut koulussa englannissa koskaan hyvä, enkä myöhemminkään sellaiseksi tullut.



Työssäni koen kyllä pärjääväni ihan loistavasti ja korkeakouluopinnoissakin menestyin hyvin.

Minulla on päällä noidankehä: eli en kehtaa puhua, koska pelkään nolaavani itseni (en ole koskaan joutunut puhumaan kieltä) ja koska pelkään tilannetta, en saa järjellisiä lauseita ulos suustani. Voisi sanoa, että jäädyn tilanteessa. Luen kyllä kohtalaisesti ja kirjoitankin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen tahtovat olla puolihepreaa. Huoh.



Sitten vielä koen, että olen ainoa huonosti puhuva ja sen vuoksi ihmetyksen aihe..



ap

mutta mua lohduttaa että kiinalaiset kollegat puhuu vielä huonommin. Kyllä tankeroenglannillakin pärjää ja sitä ymmärretään. Nolous pois ja puhut vaan.

Minulla on huono englanti, erityisesti suullinen ja kaikkein pahinta on ymmärryksen kanssa. Välttelen siis tilanteita, joissa joutuisin englantia käyttämään. Opinnoista en tietenkän olisi selvinnyt lukematta englanninkielistä kirjallisuutta ja sekin on ollut hankalaa. Suoriuduin kuitenkin kiitettävästi opinnoista.



Suunnitelen meneväni joillekin kursseille. Yliopistoaikoina kävin englanninkursseilla, joitka oli tarkoitettu huonoille ja myös englanninkielen käyttämsitä pelkääville. Siellä oli esim. tyyppi joka meni tyystin lukkoon, kun piti sanoa edes moi. Sanaakaan ei tullut suusta. Eikä kukaan nauranut. Itselläni kieli parani sinä aikana, mutta kun ei ole tarvinnut jälkeenpäin taas käyttää, niin olen alkanut uudestaan pelkäämään ja taidot ruostuneet.



Työssäni en ole tarvinnut muuta kuin suomea.

Hain työtä, jossa vaadittiin hyvää englannin taitoa. Hain huvikseni ja ajattelin, että karsivat sitten pois, kun haastattelussa testaavat kielitaidon.



No, eivät testanneet ja sain paikan... Nyt odottelen paniikissa ensimmäistä asiakastapaamista ulkomailla! :)

Minulla vähän samankaltainen tilanne kuin sinulla. Eli suullinen taito on huono. Myöskään en ole aikaisemmassa tehtävissäni joutunut kieltä käyttämään, mutta nyt kuulin, että uusi työympäristöni muodostuu monikansallisesta tutkijaryhmästä ja joudumme olemaan tiiviisti tekemisissä. Hassua, että jännitän enemmän niitä porukassa olevia suomalaisia kuin ulkomaalaisia.



Mutta jospas tämä antaa potkua kielen opinnoille!



ap

näyttäisi sopivan myös seuraavallekin :).



ap

Minulla vähän samankaltainen tilanne kuin sinulla. Eli suullinen taito on huono. Myöskään en ole aikaisemmassa tehtävissäni joutunut kieltä käyttämään, mutta nyt kuulin, että uusi työympäristöni muodostuu monikansallisesta tutkijaryhmästä ja joudumme olemaan tiiviisti tekemisissä. Hassua, että jännitän enemmän niitä porukassa olevia suomalaisia kuin ulkomaalaisia.

SAma juttu! Jotenkin noloa puhua suomalaisten seurassa, mutta sitten kun on yksin "maailmalla", niin ei jännitä niin paljoa!

kymppi

[quote author="Vierailija" time="10.04.2011 klo 21:38"]

Onko teillä vain suomalaisia kavereita, tuttuja jne? Onko työnne keskittynyt SUomeen, eikä siihen liity julkaisujen lukeminen ja tuottaminen englanniksi? Miten ajattelitte kommunikoida tutkijakollegoidenne tm. työkavereidenne kanssa, jos ette kykene akateemisen tason keskusteluun yhteisellä kielellä? Eihän tuosta mitään tule, jos ei saa itseään ymmärretyksi ajattelua vaativassa työssä. Kiva varmaan matkustaa teidän kanssa...oletteko oikeasti miettineet, että te pilaatte myös edustamanne työnantajan maineen?

On äärimmäisen raskasta keskustella jonkun huonosti puhuvan kanssa tärkeistä asioista. Kielen pitää olla väline, ei se asia, johon huomio keskittyy. Helposti ne ihmiset, jotka eivät pysty puhumaan omia ajatuksiaan julki, eivät ole kovin mielenkiintgoista seuraa - ainakaan ammatillisesti.

Käykää nyt ihmeessä pian kursseja ja matkustelkaa. Ei kukaan jaksa mykkää ulkomaista kollegaa kovin kauaa katsella. Sitten ihmetellään, mistä se käsitys suomalaisten juroudesta tuleekaan.

[/quote]

Juuri tuollaisista ihmisistä se jurous tulee. Huomasit varmaan että aijemmissa viesteissä on kerrottu, kuinka ulkomaalaisten seurassa ei tarvitse ujostella, vain tuollaisten ylimielisten suomalaisten. Voit katsoa peiliin sinäkin.

Mä en ole joutunut käyttämään englantia koko työurani aikana, joten kirjoitettu kieli on rapistunut aika pahasti. Sen verran on tullut reissattua, että puhuttu englanti on kohtuullisen hyvin hallussa. En kyllä pärjäisi oman alan keskusteluissa vieraalla kielellä, koska en ole sitä koskaan joutunut tekemään. Eli vastaus ap:lle: olen selvinnyt hyvin, koska en ole tarvinnut vieraita kieliä työpaikassani. 

Mulla viime vuosina suurin yksittäinen juttu mikä on auttanut kielitaidon ylläpitämisessä on ymmärtämisessä englanninkielisten sarjojen katsominen englannin tekstitys päällä (English for hearing impaired) ja puhumisessa pitkien monologien pitäminen kotona yksikseni. Eli siis ihan kuivaharjoittelen tilanteita ja keskusteluja, itse kysyn ja itse vastaan. Sitten kun ko. tilanne tulee eteen livenä, rohkeasti vaan sanomaan jotain mitä on harjoitellut, se kasvattaa rohkeutta puhua ylipäänsä mitään.

Kielikursseista ei yleensä ole hyötyä, koska niiden harjoitukset ovat niin triviaaleja. Itse voit keskustella itsesi kanssa juuri oman alasi aiheista eli niistä asioista, joista puhut todellisissakin tilanteissa.

Suomessa on jotenkin ihmeellinen käsitys, ettei esimerkiksi esitelmiä tarvitse tai kannata harjoitella. Kuitenkin natiivit englanninpuhujatkin harjoittelevat niitä, joten toisenkielisen olisi syytä opetella sanottavansa käytännössä ulkoa ennen sinne eteen menemistä! Ei se tarkoita, että olisit huono, vaan että kunnioitat sitä tilaisuutta.

Kannattaisi mennä vaikka parin viikon kustomoidulle kielikurssille. AFAIK EF järjestää sopivia kursseja, mahdollisesti muutkin firmat. Jos enkusta tulee mörkö, niin parin viikon tehopreppaus varmasti selättää sen, ja sitten voikin keskittyä olennaiseen.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2011 klo 20:47"]olen parempi kirjoittaja, (koska aikaa oli enemmän ja sanakirja käytössä) mutta kyllä mä joka tilanteesta olen selvinnyt ja jos aihepiiri menee liian vaikeaksi, pyydän apua. Sopimusasiat tarkistutan enkunopella. ap

[/quote]

Minä tarkastutan lakimiehellä

[quote author="Vierailija" time="10.04.2011 klo 20:50"]

Minulla on päällä noidankehä: eli en kehtaa puhua, koska pelkään nolaavani itseni (en ole koskaan joutunut puhumaan kieltä) ja koska pelkään tilannetta, en saa järjellisiä lauseita ulos suustani. Voisi sanoa, että jäädyn tilanteessa. Luen kyllä kohtalaisesti ja kirjoitankin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen tahtovat olla puolihepreaa. Huoh.

Sitten vielä koen, että olen ainoa huonosti puhuva ja sen vuoksi ihmetyksen aihe..

ap

[/quote]

Ihan samanlainen tapaus minäkin. Olen vieläpä lääkäri. Ymmärrän englantia kyllä kirjallisessa muodossa, ei siis ole ongelmaa esim. alan hakuteosten tai tieteelllisten artikkelien kanssa, mutta puhumaan en kykene, en edes arkipäiväisissä tilanteissa (esim. ravintolassa tilatessani). Onneksi potilaissani ei ole juuri koskaan ketään, joka ei puhuisi suomea (tai jolla ei olisi tulkkia mukana), mutta "akateemisessa" seurassa hävettää. :(

[quote author="Vierailija" time="10.04.2011 klo 21:38"]Onko teillä vain suomalaisia kavereita, tuttuja jne? Onko työnne keskittynyt SUomeen, eikä siihen liity julkaisujen lukeminen ja tuottaminen englanniksi? Miten ajattelitte kommunikoida tutkijakollegoidenne tm. työkavereidenne kanssa, jos ette kykene akateemisen tason keskusteluun yhteisellä kielellä? Eihän tuosta mitään tule, jos ei saa itseään ymmärretyksi ajattelua vaativassa työssä. Kiva varmaan matkustaa teidän kanssa...oletteko oikeasti miettineet, että te pilaatte myös edustamanne työnantajan maineen?

On äärimmäisen raskasta keskustella jonkun huonosti puhuvan kanssa tärkeistä asioista. Kielen pitää olla väline, ei se asia, johon huomio keskittyy. Helposti ne ihmiset, jotka eivät pysty puhumaan omia ajatuksiaan julki, eivät ole kovin mielenkiintgoista seuraa - ainakaan ammatillisesti.

Käykää nyt ihmeessä pian kursseja ja matkustelkaa. Ei kukaan jaksa mykkää ulkomaista kollegaa kovin kauaa katsella. Sitten ihmetellään, mistä se käsitys suomalaisten juroudesta tuleekaan.

[/quote]

Tämä oli äärimmäisen idiootin kirjoittamaa tekstiä.

Harvalla akateemisella suomalaisella on huono englannin taito koska suomalainen aksentti ynnä muut sivuseikat miin rahvas tykkää tarttua ei sitä ole.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2011 klo 20:50"]

Minulla on päällä noidankehä: eli en kehtaa puhua, koska pelkään nolaavani itseni (en ole koskaan joutunut puhumaan kieltä) ja koska pelkään tilannetta, en saa järjellisiä lauseita ulos suustani. Voisi sanoa, että jäädyn tilanteessa. Luen kyllä kohtalaisesti ja kirjoitankin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen tahtovat olla puolihepreaa. Huoh.

Sitten vielä koen, että olen ainoa huonosti puhuva ja sen vuoksi ihmetyksen aihe..

ap

[/quote]

Ihan samanlainen tapaus minäkin. Olen vieläpä lääkäri. Ymmärrän englantia kyllä kirjallisessa muodossa, ei siis ole ongelmaa esim. alan hakuteosten tai tieteelllisten artikkelien kanssa, mutta puhumaan en kykene, en edes arkipäiväisissä tilanteissa (esim. ravintolassa tilatessani). Onneksi potilaissani ei ole juuri koskaan ketään, joka ei puhuisi suomea (tai jolla ei olisi tulkkia mukana), mutta "akateemisessa" seurassa hävettää. :(

[/quote]

Lisään vielä, että olen syntynyt vuonna -80, eli mistään ikäluokkaongelmasta, jota joku ketjussa väläytti, ei minun kohdallani taida olla kyse. Kaikki ikätoverini heittävät englantia tuosta vaan, jopa ne "vain" amiksen käyneet. Persoona-/luonne-/itsekriittisyysjuttu tämä enemmän on.