Akateemiset, joilla huono englanninkielen taito! Miten

ja rohkaiseva persoona... Jos sinä olet meitä parempi englannin kielessä, veikkaan minä olevani sata kertaa sinua suositumpi ystävänä noin muuten. Ja minulla todellakin on runsaasti ystäviä. t. se, joka kirjoittaa kamalaa enkkua

Onko teillä vain suomalaisia kavereita, tuttuja jne? Onko työnne keskittynyt SUomeen, eikä siihen liity julkaisujen lukeminen ja tuottaminen englanniksi? Miten ajattelitte kommunikoida tutkijakollegoidenne tm. työkavereidenne kanssa, jos ette kykene akateemisen tason keskusteluun yhteisellä kielellä? Eihän tuosta mitään tule, jos ei saa itseään ymmärretyksi ajattelua vaativassa työssä. Kiva varmaan matkustaa teidän kanssa...oletteko oikeasti miettineet, että te pilaatte myös edustamanne työnantajan maineen?

On äärimmäisen raskasta keskustella jonkun huonosti puhuvan kanssa tärkeistä asioista. Kielen pitää olla väline, ei se asia, johon huomio keskittyy. Helposti ne ihmiset, jotka eivät pysty puhumaan omia ajatuksiaan julki, eivät ole kovin mielenkiintgoista seuraa - ainakaan ammatillisesti.

Käykää nyt ihmeessä pian kursseja ja matkustelkaa. Ei kukaan jaksa mykkää ulkomaista kollegaa kovin kauaa katsella. Sitten ihmetellään, mistä se käsitys suomalaisten juroudesta tuleekaan.

Itselläni on aikamoinen kriisi.DI-opinnot ovat jo pitkällä, valmistuminen häämöttää. Englannissa olen ollut aina täysi sukka; englannin kielisen oppimateriaalin kanssa on ollut pakko tulla toimeen; mutta suullinen kielitaito ei ole päässyt harjaantumaan.

Nyt pelottaa uskallanko koskaan hakea yhtään mitään töitä; kyllähän kaikkialla kieltä pitäisi osata! Elämäntilanne on kuitenkin aivan liian kiireinen; tuntuu ettei ole aikaa englannin kursseille..

samaten saksa ja ruotsikin. En ole koskaan varsinaisesti joutunut työssä vierasta kieltä puhumaan; olen pyrkinyt käyttämään sähköpostia. Ne kerran kun on tarvinnut puhua olen mennyt ihan lukkoon, kaikki sanat unohtuu, järkeviä lauseita ei saa aikaiseksi ja hävettää sekä nolottaa ihan mahdottomasti ja tietysti lopuksi vielä olen punainen ja hiki valuu :-((((. Olen yksityisessä suomalaisessa (en siis kv) firmassa enkä voi kuvitellakaan hakevani töitä kv yrityksestä juuri suullisen kielitaidon puutteen vuoksi.

Off topic: kirjoitin kielistä

ällät, kauppakorkean enkku, saksa ja ruotsi kaikki vitosia (pakollinen suullinen kurssi saksassa 4, muissa 1 mutta suoritin niin paljon muita kielen kursseja että ka 5...) ja oikiksen suullinen 1, kirjallinen 3 (tämä ennen vuotta 2005 siis eli vanhat arvosanaluokitukset).



Kyllä, olen täysin alisuoriutuja suullisessa vieraan kielen käytössä; tosin en ole hyvä esiintyjä suomeksikaan.



terveisin: KTM + ON.

erittäin nopeasti. Joku yllä sanoikin, että ulkomailla ei nolostele, mutta toisten suomalaisten kuullen nolostelee. No sama tilanne toistuu töissä erittäin usein: on pakko puhua ja kirjoittaa kieliillä kun ulkomaaneläviä on ympärillä. Siinä ei kerkiä nolostelemaan.



Sitäpaitsi, jos kerkiätte nostaa katseenne sieltä navastanne, niin huomaatte, että kukaan muukaan ei puhu aivan täydellistä englantia tai ranskaa eivät edes ne natiivit englantilaiset tai ranskalaiset. Kaikki tekevät välillä virheitä, kaikki ääntävät välillä väärin kaikki joutuvat joskus kysymään että "anteeksi kuinka". Se kuuluu asiaan. Pointti ei ole siinä, ettei tee yhtään virheitä: tämä ei ole koulu, jossa virheet haetaan ja pisteytetään: tämä on maailma, jossa tarkoitus on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ja silloin virheiden ohittaminen on todella tärkeää.

...kyllä lämpimästi jotain kurssia. Suomen koulujärjestelmässä, kun tunnetusti ei tuota suullista kielitaitoa juuri vaadita, ja jos sitä ei ole muuten oppinut, niin surkeallakin puhetaidolla voi saada yliopistossakin hyvät arvosanat.



Jos siis joutuu jatkossa käyttämään englantia paljon, muttei kuitenkaan ole sillä lailla englannin ympäröimänä, että kielen sitä kautta oppisi, niin kannattaa mennä kurssille, jolla on pakko opetella puhumaan. Vaihtoehtoja on lukuisia kansanopistosta yksityisopiskeluun.



Juu, ei kukaan muukaan puhu täydellistä englantia. Mutta ihan turha on vähätellä ap:n ja muiden ongelmaa. Jos kielitaito on tosiaan niin huono, että koko ajan miettii, ettei oikein osaa, niin kyllähän se työelämässä iso haaste on. Niinpä asialle kannattaa tehdä jotain.

Siis sangen surkea yhtälö.



Joudun työkseni kirjoittamaan artikkeleita englanniksi, pitämään esitelmiä, osallistumaan kokouksiin, käymään small talkkia jne. puhumattakaan sähköposteista yms. pienestä. Ryhmäkokouksemme ovat useimmiten englanniksi, koska ryhmässämme on useita ulkomaalaisia. Tästä kaikesta huolimatta englannin taitoni on, jos ei enää surkeaa, niin ei se loistokaskaan ole. Kursseilla olen käynyt, mutta eivät ne ongelmaa varsinaisesti ratkaise. Auttavat hieman. Toset eivät nyt vain opi kieliä helposti.



Muistan muutaman vuoden takaa sen ihmeellisen tunteen, kun äkkiä huomasin ymmärtäväni englantia. Sitä ennen tätä rumbaa oli kestänyt vuoden tai pari. Aiemmin minun aina täytyi kääntää kuulemani suomeksi ja vasta sitten ymmärsin (älyttömän raskasta simultaanitulkata itselleen), mutta tuo hetki, jolloin tajusin ymmärtäväni mitä toinen sanoi, oli ihmeellinen :)



Olen tässä vuosien varrella opetellut hyväksymään itseni heikkoine kielitaitoineni. Ensimmäiset esitelmät opettelin melkein ulkoa. Pelkäsin kuollakseni, etten ymmärrä minulle esitettyjä kysymyksiä ja teen itsestäni täyden pellen. Vieläkään en varsinaisesti nauti keskusteluista englanniksi. Tuntuu, että menetän 90% persoonastani, kun joudun ilmaisemaan itseäni puutteellisesti. Ja kirjoittamine on yhä yhtä tuskaa. Rakastan kirjoittamista suomeksi, mutta kun asiat pitäisi saada paperille englanniksi, niin voi sitä tuskaa. Hidastakin se on. Heikon lopputulokseni luetutan yleensä eräällä luottohenkilöllä, joka saa korjata pahimmat virheet päältä, ennen kuin kehtaan näytää tuotostani suuremmalle yleisölle.



Mutta olen minä työni myötä tutustunut lukuisiin hurmaaviin ulkomaalaisiin ja iloitsen ja nautin aina kun tapaan heidät. Kyllä kansainvälisyydestä on paljon iloakin.

Ei ulkomaisia kollegoita kiinnosta miten äännät tai puhut vaan mitä sanot ja mitä julkaiset.



Kirjoita ja puhu englantia, siitä se lähtee.

Mulla on nyt kymmeniä englanninkielisiä julkaisuja ja olen ollut kutsusta monissa ulkomaisissa yliopistoissa. Lukioenglanti oli viitonen...

Mulla on kaksikin korkeakoulututkintoa, ja tenttikirjat tuli luettua sujuvasti. Jopa kirjoitan englantia kohtuullisen näppärästi. Mutta puhuminen; siitä ei vaan tule mitään. Ei ole auttanut suullisen englannin kurssit, ei itsekseen tai kaverille puhumiset eikä ulkomaan matkat. Yhdeksänvuotias poikanikin aina jaksaa pyöritellä päätään kun mun puhuminen on niiiiiin surkeaa. Kyselee multa sanoja (joita kyllä pystyn suoltamaan tosta vaan) ja puhuu sitten sujuvasti eli huomattavasti paremmin kuin minä!! Joistakin ei sitten vaan näköjään tule sujuvaa englanninpuhujaa. Suomeksi esiinnyn sujuvasti mutta kun pitäisi englanniksi sanoa vaikka miten yksinkertaista niin änkytän, punastelen ja olen aivan lukossa. OLenkin miettinyt että onko kyseessä joku trauma ylä-asteelta.. Silloinen englanninopettajani laittoi väärästä ääntämyksestä eteen seisomaan ja siellä sitten harjoiteltiin räkä lentäen oikeita ääntämyksiä hiki valuen ja muiden nauraessa ja opettajan vinoillessa että " ei tuosta mitään tule"... Varsinaista kiusaamista siis opettajankin taholta johon sai aina muut oppilaat mukaan. Olenkin miettinyt että taannunko aina tuohon tilanteeseen kun pitää englanniksi jotakin sanoa...

oman alan kansainvälisistä konferensseista ja niiden puhujista: osa on todella hyviä, osa perustasoa ja osa selkeästi kamppailee kielen kanssa, mutta silti käy esityksensä läpi, tulee ymmärretyksi, eikä kielitaitoa edes ajattele ensimmäisen parin minuutin jälkeen.



En itsekään ole kovin hyvä englannin puhuja, vaikka muissa osioissa kielitaitoni on huippuluokkaa, mutta nuo vastaavat tilanteet ovat auttaneet rentoutumaan omassa suhtautumisessa itseensä puhujana: en puhu siksi, että haluaisin esittää kielitaitoani, vaan siksi, että haluan sanoa jotain.



Toinen neuvo on opetella oman alan tärkein sanasto hyvin ja sujuvasti. Se kun sujuu, niin huono kielioppi ei niin merkitse, kun pystyt kuitenkin viestimään samoilla käsitteillä kuin muutkin alallasi.

Mukava huomata, että en olekaan ainoa omituinen otus huonon kielitaidon suhteen. Luulen, että itse omaksun uusia sanoja monia hitaammin. Minulla on erittäin huono yksittäisten sanojen ja numeroiden muisti. Sen sijaan olen aina hanslannut hyvin kokonaisuuksien hallinnan, yleiskuvan luomisen ja johtopäätökset.



Mutta olen päättänyt tehdä ongelmalleni jotain ja jatkanut opiskelua. Kävin vuosi sitten puhumisen intensiivikurssin, mutta koska kurssilaisten taso vaihteli niin kovasti, ei siitä juuri apua ollut. Etupäässä aika meni alkeiden kertaamiseen.



Yritän vain sinnitellä huonolla kielitaidollani päivän kerrallaan ja toivoa, että oppi alkaa pian kantaa hedelmää.



Kiitos myös teille kaikille ketjuun osallistuneille ja vielä osallistuvillekin näin etukäteen!





ap

Eli sellainen, jossa harjotellaan niita suomalaisille vaikeita aanteita.

Itse olen asunut ulkomailla jo pitkaan, ja englanti sujuu luontevasti, mutta alussa minakin menin ihan paniikkiin, kun piti puhua. Tai sitten keskustelu oli edennyt jo toisiin aiheisiin ennenkuin mina sain sanaa suustani :)

Suomalaisten on hyva muistaa, etta monessa maassa suomalainen "asiaan meneva" puhe-ja kirjoitustyyli koetaan tylyksi.

googlekääntäjä

youtubevideoista ääntämysharjoituksia

tv-ohjelmia: toistat mitä sanotaan, toimii todella hyvin esim kauniit ja rohkeat, leffat!!

netin keskustelupalstat, joku iisi aihe alkuun



puhu puhu ja puhu, suu auki, siitä oppii

Onko teillä vain suomalaisia kavereita, tuttuja jne? Onko työnne keskittynyt SUomeen, eikä siihen liity julkaisujen lukeminen ja tuottaminen englanniksi? Miten ajattelitte kommunikoida tutkijakollegoidenne tm. työkavereidenne kanssa, jos ette kykene akateemisen tason keskusteluun yhteisellä kielellä? Eihän tuosta mitään tule, jos ei saa itseään ymmärretyksi ajattelua vaativassa työssä. Kiva varmaan matkustaa teidän kanssa...oletteko oikeasti miettineet, että te pilaatte myös edustamanne työnantajan maineen?

On äärimmäisen raskasta keskustella jonkun huonosti puhuvan kanssa tärkeistä asioista. Kielen pitää olla väline, ei se asia, johon huomio keskittyy. Helposti ne ihmiset, jotka eivät pysty puhumaan omia ajatuksiaan julki, eivät ole kovin mielenkiintgoista seuraa - ainakaan ammatillisesti.

Käykää nyt ihmeessä pian kursseja ja matkustelkaa. Ei kukaan jaksa mykkää ulkomaista kollegaa kovin kauaa katsella. Sitten ihmetellään, mistä se käsitys suomalaisten juroudesta tuleekaan.

Et siis tajua mistä tässä ketjussa puhutaan. Sori.

Me keillä on tai ollut vaikeuksia ilmaista itseämme suullisesti vieraalla kielellä emme ole yleisesti ottaen tyhmiä. Se on vain harjoituksen puutetta ja harjoitukseksi ei riitä joku satunnainen ulkomaan matka tai kurssi. Oma kieleni lähti luistamaan kun asuin puolitoista vuotta Yhdysvalloissa. Hyvä peruskielitaito oli pohjalla, joten sen varassa suullinen ilmaisu kehittyi pian jättiharppauksin.

Olisiko sulla kaveri, jonka kanssa voisit harjoitella. Auttaisi paljon, suomalaiset yleensä osaavat paljon paremmin kuin kuvittelevat osaavansa. Ulkomaalaiset varmasti arvostavat kielitaitoasi.

Onko teillä vain suomalaisia kavereita, tuttuja jne? Onko työnne keskittynyt SUomeen, eikä siihen liity julkaisujen lukeminen ja tuottaminen englanniksi? Miten ajattelitte kommunikoida tutkijakollegoidenne tm. työkavereidenne kanssa, jos ette kykene akateemisen tason keskusteluun yhteisellä kielellä? Eihän tuosta mitään tule, jos ei saa itseään ymmärretyksi ajattelua vaativassa työssä. Kiva varmaan matkustaa teidän kanssa...oletteko oikeasti miettineet, että te pilaatte myös edustamanne työnantajan maineen?

On äärimmäisen raskasta keskustella jonkun huonosti puhuvan kanssa tärkeistä asioista. Kielen pitää olla väline, ei se asia, johon huomio keskittyy. Helposti ne ihmiset, jotka eivät pysty puhumaan omia ajatuksiaan julki, eivät ole kovin mielenkiintgoista seuraa - ainakaan ammatillisesti.

Käykää nyt ihmeessä pian kursseja ja matkustelkaa. Ei kukaan jaksa mykkää ulkomaista kollegaa kovin kauaa katsella. Sitten ihmetellään, mistä se käsitys suomalaisten juroudesta tuleekaan.

Höpön höpön, kirjoittaja ei ole koskaan liikkunut ulkomaalaisissa tutkijapiireissä. Ei suurinosa ulkomaalaisista puhu englantia äidinkielenään ja se ymmärretään. Huonosti englantia puhuva suomalainen puhuu paljon paremmin kuin hyvin englantia puhuva italialainen!

AP:lle harjoittele kotona jotta saat lisää itsevarmuuttaa, sitten vaan puhumaan niin kyllä sinäkin opit.

menemisestä. Kävin tekemässä netissä englannin tasotestejä (english test online) ja niiden mukaan sijotun B1-B2 tasoille. Eli en ole hyvä, mutta puhua pitäisi niiden mukaan osata normaalitilanteissa.



No, minä vain jännitän tilannetta, joten sanat haihtuvat taivaan tuuliin ja kieli tuntuu jäykältä (se ihan oikeasti kangistuu :)) ja sanoihin sopimattomalta.



ap

Kun olen itse puhetilanteessa niin menen aivan lukkoon enkä saa mieleeni muuta kuin paniikin :-(((. Mutta jos joku kysyy ihan suoraan käännöstä että miten joku sanotaan niin pystyn kyllä fiksusti aivan heti sanomaan lauseen ja oikein. Mutta puhetilanne on niin kamala ettei tule edes mieleen mitä sanoisi suomeksi ja kääntäisi mielessään englanniksi. Ei vain tule :-(.

oman alan kansainvälisistä konferensseista ja niiden puhujista: osa on todella hyviä, osa perustasoa ja osa selkeästi kamppailee kielen kanssa, mutta silti käy esityksensä läpi, tulee ymmärretyksi, eikä kielitaitoa edes ajattele ensimmäisen parin minuutin jälkeen. En itsekään ole kovin hyvä englannin puhuja, vaikka muissa osioissa kielitaitoni on huippuluokkaa, mutta nuo vastaavat tilanteet ovat auttaneet rentoutumaan omassa suhtautumisessa itseensä puhujana: en puhu siksi, että haluaisin esittää kielitaitoani, vaan siksi, että haluan sanoa jotain. Toinen neuvo on opetella oman alan tärkein sanasto hyvin ja sujuvasti. Se kun sujuu, niin huono kielioppi ei niin merkitse, kun pystyt kuitenkin viestimään samoilla käsitteillä kuin muutkin alallasi.

lisäksi kauppakorkean aikana kahden englannin kurssin (kirjoittamista eri tyylilajeilla)arvosanat oli 5 tuolla vaativuustasolla. Mutta suullinen on varmaan tasoa A1 tai jopa huonompi :(.

Tsemppiä sulle ap, ja muillekin.

menemisestä. Kävin tekemässä netissä englannin tasotestejä (english test online) ja niiden mukaan sijotun B1-B2 tasoille. Eli en ole hyvä, mutta puhua pitäisi niiden mukaan osata normaalitilanteissa. No, minä vain jännitän tilannetta, joten sanat haihtuvat taivaan tuuliin ja kieli tuntuu jäykältä (se ihan oikeasti kangistuu :)) ja sanoihin sopimattomalta. ap

yhteisistä hankkeitsta, yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista, viimeisimmistä trendeistä jne. kollegojenne kanssa kv-kuvioissa? Kun joku ei ymmärtänyt mitä on akateemisen tason keskustelu..ei se ihan kauppa-asiointia tai "hau aar juu"-jutustelua ole.



En minä ainakaan voisi olla nykyisessä tehtävissäni ja suunnitell yhteistyötä, tehdä uusia sopimuksia jne. Jos ette siis osaa puhua? En millään usko, etteikö tuo puolikielisyys heikentäisi teidän ammattitaitoanne, uskottavuuttanne ja koko organisaationne kuvaa kökköydellänne. On tuskaista, kun joku takeltelee jatkuvasti tai jos joku häpeilee ja pyytelee anteeksi englantiaan. Suomeako olette ajatelleet puhua kv-kuvioissa?

outo kysymys minusta