Lue keskustelun säännöt.
Lapsen "huono käytös" ei aina johdu kasvatuksen puutteesta!
09.04.2011 |
Pakko tänne avautua, harmittaa niin tämä juttu. Toivoisin ihmisiltä hieman ymmärrystä - "huonon käytöksen" taustalla voi olla esim. neurologisia ongelmia (kuten meillä). Ihan tavallisetkaan lapset eivät aina käyttäydy hyvin, vaikka kasvatus ja kotiolot olisivat kunnossa. Voi olla esim. uhmaikää tai väsymystä, ja vahinkojakin sattuu kaikille.
Meillä siis 7v hyvätasoinen autistilapsi, ihana, fiksu ja kiltti pieni koululainen. Hänellä on joitakin kummallisia tapoja, joita muiden on usein vaikea ymmärtää. Hän esim. usein pitää jonkinlaista ääntä, eikä tunnu voivan sille mitään (ei pysty lopettamaan pyydettäessä). Olemme kuulleet ilkeitä kommentteja esim. bussissa, kun lapsi on itsekseen äännellyt (ei edes erityisen kovaa). Emme käy hänen kanssaan paikoissa, jossa ääntely voisi olla todellinen ongelma, mutta mielestäni se ei ole ongelma bussissa, kaupassa, HopLopissa jne. Toinen esimerkki on lapsemme sosiaalinen kömpelyys. Esim. leikkipuistossa on tullut tilanteita, että lapseni haluaisi kovasti mukaan mukaan muiden leikkiin, mutta ei tiedä mistä on kyse ja kuinka toimia. Hänen lähestymisensä tulkitaan herkästi kiusaamiseksi (aggressiivinen hän ei ole koskaan). Tietysti olen hänen tukenaan ja yritän ohjata, mutta eihän "iso" koululainen sitä sulata, että äiti kyttää vieressä joka hetki. Näitä tilanteita harjoitellaan ja niistä puhutaan, ja onhan lapsen annettava toimia myös itsenäisesti. Muut vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä, miksi lapsemm vaikkapa tunkee aivan liki heidän lastansa. Välillä tuntuu, että pitäisikö meidän vain eristäytyä omiin oloihimme...
Jotenkin tuntuu, että viime aikoina on vähän turhan paljon jankutettu "rajoista" - ja joillekin tämä on sitten noussut päähän ihan liikaa. Omaa epävarmaa vanhemmuutta ehkä pönkittää se kun saa leimata toisten lapsia huonosti käyttäytyviksi ja heidän vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi jotka eivät niitä rajoja osaa asettaa.
Kuitenkin juuri neurologisista poikkeavuuksista on viime aikoina puhuttu paljon. Kenellekään ei kai pitäisi olla uutta, että näihin ongelmiin liittyvät käyttäytymispiirteet eivät ole kasvatuksella poistettavissa. Aggressiivisuus ja toisten vahingoittaminen ovat tietysti tuomittavia ja niitä ei keneltäkään tule hyväksyä. Mutta muuten, hieman enemmän suvaitsevaisuutta!
Kommentit (41)
ihania ja rakentavia kommentteja olette kirjoittaneet, kiitos! oikein tuli hyvä mieli kun palasin tätä ketjua tänään lukemaan.
Joo meillä siis lapsi on saanut kuntoutusta sosiaaliseen kanssakäymiseen siinä mielessä, että hän on ollut kuntouttavassa päivähoidossa (päiväkodin integroidussa erityisryhmässä) päiväkotiajan. Tuo ryhmä oli aivan mahtava, kun siinä oli myös ns. tavallisia lapsia ja erityislapsillakin jokaisella omat ongelmansa. Lapsemme kehittyi ihan huimasti ryhmässä viettämiensä vuosien aikana, nimenomaan juuri sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ja varmasti terveille lapsillekin mahtava tilaisuus tottua erilaisuuteen. Voisin kuvitella, että heidän on jatkossakin helppo suhtautua erilaisiin ihmisiin. Koulussa erityisluokka ei ole niin hyvä, kun ryhmässä jokaisella ongelmia ja kanssakäyminen normilasten kanssa jää vähäiseksi. Hirveästi ihmiset kuitenkin vastustavat sitä, että erityislapsia millään tavalla integroitaisiin yleisopetuksen ryhmiin. Monessa tapauksessa se riittävillä tukitoimilla onnistuisi, eikä häiritsisi kenenkään opiskelua. Monta kertaa enemmän häiriötä aiheuttavat ns. normaalit vilkkaat lapset (tai diagnosoimattomat, joilla ei niitä tukitoimia ole!) ja liian suuret ryhmäkoot tietysti.
Mitä tuohon lapseni ongelmien kertomiseen tulee, niin itse koen vaikeaksi sen, että pitäisi jokaiselle päivittelijälle alkaa selostaa lapseni diagnoosia. Eri asia tietysti, jos tulee vaikkapa tilanne, että joku lapsi ja hänen vanhempansa oudoksuvat lapseni käytöstä ja tulkitsevat sen kiusaamiseksi. Silloin tietenkin olen selityksen velkaa. Mutta tosiaan, toivoisin, että jos jossain julkisella paikalla joku lapsi käyttäytyy oudosti ("huonosti") niin ihmiset voisivat vaan olla välittämättä, eikä niin herkästi alkaa sättiä ja kummastella. On todella väsyttävää olla jatkuvasti kaikille selittämässä lapseni ongelmista. Eikä se lapsestakaan kivalta tunnu, että aina toitotetaan hänen autismistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteikö erkkalapsesta avustajineen olisi muille häiriöksi tavallisessa luokassa, joten siihen en edes usko. Mutta yhtälailla ne tavalliset lapsetkin aiheuttavat häiriötä toisinaan, joten sen puoleen integrointia voidaan jatkaa edelleen, paljonhan sitä jo tehdäänkin.
jotta ihmiset TIETÄISIVÄT, ettei hän ole normaali.
ei voi tietää. yleisin olettamus on,että on terve, ja huonotapainen.
on yksi erityislapsi ja hänen lisäkseen muutama villihkö poika.
Koulunkäynti on ollut täydellistä kaaosta. Erityislapsi herpaannuttaa sen opiskelun, saa ne villimmät pojat sekoamaan ja koko paletti hajoaa käsiin.
Erityisesti hiljaiset oppilaat kärsivät sitten tilanteesta.
ja voin yhtyäap:n sanoihin. Ulkopuoliset ei välttämättä lapseni kohdalla ymmärrä, mistä lapseni käytös johtuu. Onneksi uskalsimme kokeilla lapselle lääkitystä ja olemme nyt eritäin tyytyväisiä.Lääke auttaa hyvin ja myös lapsi haluaa ottaa sen,koska alkoi itsekin ahdistua jo ennen lääkehoitoa olevasta levottomasta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksaisin itsekään valistaa, jos olisin esim. autistin äiti. Mutta itselleni tuli mieleen, että jospa olisi olemassa vaikka autistien jonkun liiton (kai heillä on sellainen) flyeri, pieni esite tms, jonka voisi aina antaa aina näille ihmettelijöille.
Jossa tyyliin kerrottaisiin: Lapseni on autisti, mitä se on, mistä se johtuu, millaisia oireita se aiheuttaa ja miten oireita voi ja ei voi hoitaa.
Voisi lykätä tuollaisen aina ihmettelijöiden käteen. En tiedä kuinka paljon se auttaisi, mutta ainakin hiljentäisi muutamaksi sekunniksi huutelijat ja ehkä jokunen tietämätön ottaisi opikseen.
Mulla oli vaan ihan allerginen lapsi ja harkitsin tuollaisen tekemistä itse, kun ei aina olisi jaksanut selittää kaikille asiaa päivitelleille. Allergia kuitenkin oli paljon helpompi, siitä kun tiedetään jokseenkin mitä se on eikä se aiheuta sosiaalisesti hankalaksi koettua käytöstä.
Läheskään kaikki eivät ole ns. häiriköitä, kuten monet tuntuvat luulevan! Esimerkiksi oma lapseni on rauhallinen, mutta hänellä on vaikeutta keskittyä ja se ilmenee niin, että jää haaveilemaan omiaan. Sen vuoksi tarvitsee tavallista enemmän tukea koulunkäyntiin. On menossa syksyllä kouluun pienluokalle, mutta toivon, että hän voisi jossain vaiheessa siirtyä yleisopetuksen luokkaan. Todennäköisesti tarvitsee siihen tukitoimia (avustajan). En vaan tiedä onko sellaista toivoakaan saada, ainakin meidän kunnassamme on tällä hetkellä trendinä sulkea kaikki vähänkin poikkeavat omiin luokkiinsa, pois muiden silmistä :(
Ihmiset luulevat, että esim. kaikki adhd-lapset ovat aivan toivottomia tapauksia, jotka vain terrorisoivat muita, riehuvat ja hajottavat paikkoja. No eivät ole. Ja miettikääpä sitäkin, että aikuisena näiden lasten on sopeuduttava normaaliin yhteiskuntaan. Ei heille järjestetä mitään erityistyöpaikkoja avustajineen (mikäli siis eivät ole kehitysvammaisia, ja sitähän suurin osa esim. adhd-tapauksista ei ole). Eikö olisi järkevää aloittaa molemminpuolinen sopeutuminen mahdollisimman varhain, jo alakoulussa?
Joku kyseli noista pienistä esitteistä, joita voisi jakaa ihmettelijöille. Autismiliitto tosiaan on julkaissut sellaisia, niissä kerrotaan lyhyesti autismista/aspergerin oireyhtymästä. Kysykääpä suoraan liitosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että he saavat tuen yms. koulunkäyntiin, mutta luokan hiljaiset jäävät totaalijalkoihin ja heidän opiskelemisensa kärsii.
Niin siinä nimittäin käy.
että komennellaan ja "kasvatetaan" muiden lapsia - olivat he sitten terveitä tai vammaisia. Sitä suuremmalla syyllä, jos ei tiedä mistä lapsen käytös johtuu - minkä ihmeen takia täytyy alkaa vierasta lasta komentaa? Joillekin vissiin kihahtanut pahasti hattuun joku "koko kylä kasvattaa" -slogan.
Itse en koskaan puutu vieraiden lasten käytökseen, ellei kyseessä ole vaaratilanne tai lapsi käyttäydy aggressiivisesti, hajota paikkoja tms. Ja silloinkin voi asian hoitaa ystävällisesti, räyhäämättä. Ei tulisi mieleenkään huomauttaa kenellekään mitään esim. huutavasta lapsesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että he saavat tuen yms. koulunkäyntiin, mutta luokan hiljaiset jäävät totaalijalkoihin ja heidän opiskelemisensa kärsii.
Niin siinä nimittäin käy.
Silloin ei kyllä ole hommat asianmukaisesti hoidettu jos näin käy. Tukitoimien tarkoitus on nimenomaan se, että erityislapsen opiskelu yleisopetuksessa onnistuu ILMAN että siitä koituu kenellekään harmia. Näin siis kauniissa sanoissa ja hienoissa teorioissa, todellisuus on valitettavasti usein toinen, mutta se ei ole lapsen syy.
Mutta kyllä täällä meillä päin on niin, että kaikki vähänkin poikkeavat sijoitetaan omiin erityisluokkiinsa. Ei ole mitään halua miettiä, että miten voitaisiin integroida heitä tavallisiin luokkiin. Ei siis pelkoa, että kukaan erityislapsi aiheuttaisi minkäänlaista häiriötä yleisopetuksen ryhmissä, kun heitä ei siellä ole! Eri asia sitten ne, joita ei ole diagnosoitu. Enkä enää ihmettele vanhempia jotka eivät lapselleen diagnoosia halua - aikamoisen leiman siitä saa otsaansa koko loppuelämäkseen, huolimatta siitä, että puhutaan kauniisti lapsen auttamisesta :(
Ja edelleen painotan, että läheskään kaikki erityislapset eivät ole ns. häiriköitä. Monet ovat jopa niitä "luokan hiljaisia", jotka ilman riittävää apua unohtuvat haaveilemaan omiaan, joutuvat kiusatuksi jne.
Ja ainakin meidän lasten koulussa kyse on ihan vanhempien mokasta. Erityislapsi on tuupattu väkisin liian vaativaan kouluun (ilmeisesti suhteilla ohitettu koulun pääsykokeet) ja nyt 49 muuta lasta marssii sitten hänen pillinsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en koe mitenkään ongelmaksi sanoa että hän on autistinen, se kääntää alta sekunnin ihmisten kannan ja he alkavat ihmettelemään, että jopas on reipas ja iloinen autistiksi. Hetkeä aiemmin on mulkoiltu kun toinen loikkii ja päästelee outoja ääniä... Ihmiset on aika outoja, yleensä oudoimmat on niitä "taviksia" ;)
Itse olen tavannut kaupoissa ym. autistisia lapsia, eikä mulla ole tarvetta mulkoilla/voivotella/kysellä/kummastella. Näkeehän sen ettei ole ihan "tavallinen". Jokaisella on oikeus olla omanlaisensa. Ei sitä tarvitse perustella muille.
Ap, normaali aikuinen tunnistaa kyllä autistin käytöksen ja olemisen perusteella. Minä ainakin tunnistan, ilman kokemusta aiheesta.
Antakaa ihmisten olla siten kuin ovat. Älkää ihmetelkö, ei kukaan vie huvikseen 5-vuotiasta rattailla ym. Järkeä peliin, aikuiset ihmiset!
tsemppiä ap! Ei me kaikki ihan tampioita olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa, että vanhemmat pönkittävät itseään, kun saavat arvostella toisten vanhempien kasvatusta.
Itse olen nyt erityiskoulussa harjoittelemassa ja tykkään todella.
Haluan nimenomaa työskennellä haastavien lasten kanssa.
Kyllä erilaisuutta tähän mailmaan mahtuu.
Liian raskasta avautua aina tuntemattomille, mutta joskus sen voi tehdä, jos tilanne sen vaatii.
Mahdollisen autistin äitinä olen kiinnostunut tuosta ääntelystä- omalla lapsellani sitä esiintyy lähes jatkuvasti (kuten omituisia liikkeitäkin) ja olen tähän saakka pyrkinyt estämään sen tilanteissa, joissa se häiritsisi huomattavasti muita ihmisiä (esim. hiljaiset/arvokkaat paikat, kassajono ruuhka-aikaan jne.). Pitäisikö sitä hyräilyä/hyminää/ilmeilyä vaan sietää? En kysy vittuillakseni vaan aidosta mielenkiinnosta, koska en saa tähän selvää kantaa hoitotaholtakaan.
Mitä tuohon lapseni ongelmien kertomiseen tulee, niin itse koen vaikeaksi sen, että pitäisi jokaiselle päivittelijälle alkaa selostaa lapseni diagnoosia. Eri asia tietysti, jos tulee vaikkapa tilanne, että joku lapsi ja hänen vanhempansa oudoksuvat lapseni käytöstä ja tulkitsevat sen kiusaamiseksi. Silloin tietenkin olen selityksen velkaa.
Kouluissa koulukiusaamista vastustavissa tilaisuuksissa aina painotetaan, että kiusaamista on kaikki, minkä toinen kokee kiusaamiseksi. Joten jos joku tulkitsee lapsesi tekemiset kiusaamiseksi, kyllä se on sen kohteen kannalta kiusatuksi tulemista ja silloin sen on loputtava, ei autistillakaan voi olla oikeus vahingoittaa (=kiusata) toisia, vaikkapa täysin ulkopuolisia yleisessä leikkipuistossa.
En yhtään ymmärrä tätä nykypäivän muotia että komennellaan ja "kasvatetaan" muiden lapsia - olivat he sitten terveitä tai vammaisia. Sitä suuremmalla syyllä, jos ei tiedä mistä lapsen käytös johtuu - minkä ihmeen takia täytyy alkaa vierasta lasta komentaa? Joillekin vissiin kihahtanut pahasti hattuun joku "koko kylä kasvattaa" -slogan.
Itse en koskaan puutu vieraiden lasten käytökseen, ellei kyseessä ole vaaratilanne tai lapsi käyttäydy aggressiivisesti, hajota paikkoja tms. Ja silloinkin voi asian hoitaa ystävällisesti, räyhäämättä. Ei tulisi mieleenkään huomauttaa kenellekään mitään esim. huutavasta lapsesta!
Kyllä mielestäni aina on ollut tapana puuttua huonosti käyttäytyvien lapsien toimiin. Ainakin allekirjoittanutta on ojennettu monestikin lapsena.On eri asia jos huomautellaan vanhemmalle huutavasta lapsesta, se nyt on vain typerää käytöstä, mutta jos näen lapsen tekemässä pahojaan, ei aikuisia mailla eikä halmeilla niin olen käynyt kysymässä että onkohan tuo nyt fiksua toimintaa.
Kerran jopa leikkikentällä sanoin vieraalle lapselle, joka omi yleisessä käytössä olevia hiekkaleluja että käypäs kertomassa äidillesi että mitä teet. Lapsi vastasi: ei sitä kiinnosta mun tekemiset..
Siksipä onkin hyvä, että edes joku hiekkiksellä kasvattaa... Itsekin sanoin juuri eilen puistossa jo kouluikäisille pojille, etteivät leikkisi niin rajusti puistoon jätetyillä leluilla, etteivät mene rikki. Lelun omistajalle voi tulla paha mieli, jos se menee rikki. Yleisessä saunassa huomautin tytöille ylettömästä vedenlotrauksesta. Lauteet tulevat tosi liukkaiksi, joku tai te itsekin voitte liukastua. Hyvin uskoivat, mielestäni kyse oli normaalisti aikuisen ohjauksesta/kasvatustoiminnasta.
Tuohon erityislapsiasiaan, niin mulle kyllä riittäis, että sanotaan, että on erityislapsi tai autistinen tms. Ei kaikista aikuisistakaan heti hoksaa, että niillä on joku ongelma. Heti kun sen hoksaa, niin osaa suhtautua toisella tavalla, ymmärtäväisemmin.
Menee lähelle, on spontaani ja raju jne. Tosin ei ole autismista johtuvaa, vaan taustasta (adoptiolapsen sosiaalinen kehitys on yleensä hidasta). Tosi rumasti puhutaan meidänkin pojasta päin naamaa, vaikka puheesta (vaikea puheviive, edelleen venäjän sanoja puheessa) luulisi jokaisen jo kuulevan, että ihan keskivertopoika ei ole kyseessä. Vanhemmat osaa olla todella inhottavia. :( Poika ymmärtää kuitenkin kaiken ja tulee todella surulliseksi. :(
jos hämmentävissä tilanteissa pystyisit jotenkin nopeasti vastapuolelle viestimään, että lapsesi on autisti. Jos jätät lastasi tuntemattoman aikuisen ja lapsen hämmennyksen valtaan heidän mielestään oudon käytöksen vuoksi, he eivät opi tilanteesta mitään uutta. Sinulla ei tietenkään ole velvollisuutta kertoa lapsesi sairaudesta julkisesti, enkä tiedä haluaako lapsesikaan sitä, mutta monesti se, että kertoo heti asiasta, avaa monia solmuja ja helpottaa muiden ihmisten suhtautumista.
Tällaisia miettii terveen lapsen äiti, jolla ei kokemusta autistilapsista.
ja vaikka moni ymmärtääkin, niin monella on se asenne että "***tut sinun lapsesi mikään autisti ole kun tekee noin ja noin". Ja näitä on miltei puolet porukasta, valitettavasti.
Itselläni on sen verran autistilapsesta kokemusta että veljeni lapsi on autistinen. On myös ns. hyvätasoinen, mutta omat ongelmansahan heidänkin kanssaan on.
Esim: olimme joskus lastemme kanssa leikkipuistossa. Veljeni lapsi leikki minun lapseni kanssa ja koska ovat olleet tekemisissä koko elämänsä, osaa lapseni serkkuunsa suhtautua. No tietenkin siellä puistossa oli muitakin ja jossain vaiheessa tuli joku narisemaan veljenlapselle että ei noin ja noin saa tehdä ja puhu kunnolla kun sinua puhutellaan ja taidat olla _paha_ lapsi.
Veljeni meni tietenkin väliin ja selitti että lapset ovat serkuksia ja että olemme tässä vahtineet koko ajan ja mitään kiusaamista tai vastaavaa ei ole heidän leikeissään tapahtunut. Veljeni kertoi että lapsi on autisti ja tässä vaiheessa rähähti tämä vieras nainen että ei tuo mikään autisti ole kun autistit vain kyhjöttää nurkassa ja örisee.
Sanoi että veljeni on vaimoineen huono kasvattaja ja lapsi on tyhmä ja paha.
Minun teki siinä vaiheessa mieli viedä se nainen lopetettavaksi, mutta veljeni oli tyynen rauhallinen ja sanoi että rouvalla on ilmeisesti monen vuoden kokemus kun autisteista noin paljon tietää. Ironisesti tietenkin.
Myöhemmin veljeni sanoi että useammin tämän naisen kaltaisiin törmää kuin niihin jotka oikeasti ymmärtäisivät.
Nykyään veljeni vaimoineen ei edes jaksa sanoa että miksi lapsi käyttäytyy kuin käyttäytyy, toteavat vain näille torujille että "juu juu, sinähän sen tiedätkin paremmin kuin me".
Ap:n teksti on asiaa.
Väittäisin silti, että suurin osa lapsien huonosta käytöksestä johtuu juurikin kasvatuksen puutteesta, jolloin sitä ymmärrystä ei helposti riitä erityislapsille.
Saattekohan muuten jotain kuntoutusta (?) lapselle, jossa voisi ottaa pohtimisen/harjoituksen alle tämän muita lapsia lähestyessä esiintyvän ongelman?