Lapsen "huono käytös" ei aina johdu kasvatuksen puutteesta!

Pakko tänne avautua, harmittaa niin tämä juttu. Toivoisin ihmisiltä hieman ymmärrystä - "huonon käytöksen" taustalla voi olla esim. neurologisia ongelmia (kuten meillä). Ihan tavallisetkaan lapset eivät aina käyttäydy hyvin, vaikka kasvatus ja kotiolot olisivat kunnossa. Voi olla esim. uhmaikää tai väsymystä, ja vahinkojakin sattuu kaikille.



Meillä siis 7v hyvätasoinen autistilapsi, ihana, fiksu ja kiltti pieni koululainen. Hänellä on joitakin kummallisia tapoja, joita muiden on usein vaikea ymmärtää. Hän esim. usein pitää jonkinlaista ääntä, eikä tunnu voivan sille mitään (ei pysty lopettamaan pyydettäessä). Olemme kuulleet ilkeitä kommentteja esim. bussissa, kun lapsi on itsekseen äännellyt (ei edes erityisen kovaa). Emme käy hänen kanssaan paikoissa, jossa ääntely voisi olla todellinen ongelma, mutta mielestäni se ei ole ongelma bussissa, kaupassa, HopLopissa jne. Toinen esimerkki on lapsemme sosiaalinen kömpelyys. Esim. leikkipuistossa on tullut tilanteita, että lapseni haluaisi kovasti mukaan mukaan muiden leikkiin, mutta ei tiedä mistä on kyse ja kuinka toimia. Hänen lähestymisensä tulkitaan herkästi kiusaamiseksi (aggressiivinen hän ei ole koskaan). Tietysti olen hänen tukenaan ja yritän ohjata, mutta eihän "iso" koululainen sitä sulata, että äiti kyttää vieressä joka hetki. Näitä tilanteita harjoitellaan ja niistä puhutaan, ja onhan lapsen annettava toimia myös itsenäisesti. Muut vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä, miksi lapsemm vaikkapa tunkee aivan liki heidän lastansa. Välillä tuntuu, että pitäisikö meidän vain eristäytyä omiin oloihimme...



Jotenkin tuntuu, että viime aikoina on vähän turhan paljon jankutettu "rajoista" - ja joillekin tämä on sitten noussut päähän ihan liikaa. Omaa epävarmaa vanhemmuutta ehkä pönkittää se kun saa leimata toisten lapsia huonosti käyttäytyviksi ja heidän vanhempiaan huonoiksi kasvattajiksi jotka eivät niitä rajoja osaa asettaa.



Kuitenkin juuri neurologisista poikkeavuuksista on viime aikoina puhuttu paljon. Kenellekään ei kai pitäisi olla uutta, että näihin ongelmiin liittyvät käyttäytymispiirteet eivät ole kasvatuksella poistettavissa. Aggressiivisuus ja toisten vahingoittaminen ovat tietysti tuomittavia ja niitä ei keneltäkään tule hyväksyä. Mutta muuten, hieman enemmän suvaitsevaisuutta!