kaipaan mielipidettä!
Olen aivan hukassa. Olenko täysi k...pää vai ihan inhimillisesti pahoittanut mieleni? Olen aivan hukassa.
Tarina meneepi näin:
Mies kysyi perjantaina, että voisiko auttaa minua kotiaskareissa jollain tapaa, koska hän on tulossa aikaisin sinä iltana kotiin. Olin juuri menossa kauppaan ja ilahduin avuntarjouksesta. Pyysin miestä tuomaan maitopurkit tullessaan töistä. Ostin myös romanttiseen illalliseen ainekset. (olemme puhuneet että pitäisi joku ilta tehdä yhdessä illallista ja vaan olla. Ajattelin että koska hän on tulossa aikaisin kotiin, yllätän hänet hankkimalla ainekset valmiiksi).
Ilta kului. MItään ei kuulunut. Puoli 12 tuli viesti "olen vieläkin harrastuksessa. En tuo siis maitoa. Menen kaljalle. Tulen ennen kahta".
Heräsin kahden jälkeen ja huolestuin. Aloin pyörimään sängyssä ja aloin pahoittamaan mieltäni siitä että mies teki oharit. Asia paisui ja paisui mielessäni enkä saanut enää unta. Mies tuli viideltä.
Pyysi anteeksi että ei ilmoittanut. MInä ilmoitin olevani nyt tosi loukkaantunut. Mies alkoi sättimään ja sanoi että olen lapsellinen paska.
Aamulla sama ääni kellossa. Yritin sanoa hänelle, että olen loukkaantunut ja toivoisin että ei pitäisi minua hereillä ilmoittamatta. KOska tekstiviestin lähettäminen ei vaadi paljoa.
Sitten alkoi huutamaan. Huusi lasten kuullen niin, että kaksi vanhinta lähtivät ulos. Käytti tosi pahaa kieltä ja sanoi, että vittuilen hänelle ja haastan riitaa (mitä en olluttehnyt. Hän ei ollut itse huomannut, että käytti tosi provosoivaa kieltä ja käyttäytyi ihan ihmeellisesti ja suuttui lähes joka sanasta). Hän sanoi lähtevänsä. Pyysin että ei lähde koska jään sitten lasten kanssa kotiin ja olen surullinen. Että selvitettäisiin asia ensin.
Hän oli lähdössä ja otin hänen kädestä kiinni että ei lähtisi. Hän huusi niin että lapset kuulivat että "sä et käy muhun kiinni etkä estä mua liikkuamsasta". Lapset luulivat, että hakkaan miestä.
Aivan hullua. Sitten mies häipyi. Laitoin ennen kuutta viestiä, että onko hän käymässä tänään kaupassa vai käynkö minä? Ja että voisi ilmoittaa ennen kaupan sulkemisaikaa. Ei mitään ilmoitusta.
Sanoin myös hänelle, että jos lähtee näin niin en oikeasti enää tiedä haluanko häntä takaisin.
Mieli on sekaisin. Kauhea tilanne.
Mitä hänen päässää liikkuu?
Apuja siskot!
Kommentit (32)
sen tiedän, että oli polttanut pilveä.
Mun mielestä oli täysin kohtuuton.
Hänellä on selvästi myös suuri ongelma ottaa vastaan mitään negatiivista palautetta. Eli alkoi kamalaan hyökkäykseen selvästikin kun sanoin että nyt teki aika paskan tempun.
Anteeksipyyntö oli luokkaa: anteeksi kun en ilmottanut mutta enkö saa olla kavereiden kanssa ulkona ilman et ilmotan ym. Eli en saanut anteeksipyyntöä tai omaa pahaa mieltä mitenkään pois.
tekisi mieleni pakata lapset taksiin ja lähteä isovanhemmille pariksi viikoksi.
Ihan kauheen paska tilanne. Ja lasten puolesta tuntuu tosi pahalta.
että olenko aivan kohtuuton. Että kaikki muut olisivat vaan katsoneet asiaa huumorilla ja halanneet miestä kun tulee kotiin.
Sitä tässä huolehdin. Että olenko yliherkkä kun loukkaannuin.
Kuitenkin kun asiaa vaikka kuinka pohdin, tulen siihen tulokseen että nuo oharit olivat aika inhottava juttu. Laitoin meidän "romanttisen illallisen" lounaaksi ja hän kysyi että onko tämä nyt sitten joku v..tun ihmekala kun siitä pitää nostaa meteli?
Ja että mun käytös on nyt niin paha että hänen pitää lähteä kotoa pois. Vaikka oikeasti en edes korottanut ääntäni.
Onko hän nyt mennyt sekaisin? Voiko pilvenpoltosta kilahtaa?
Hyökkäävällä käytöksellä hän yrittää saada sinut hiljaiseksi jo ennen kuin kyselet mitään.
mutta miksi häipyi ja jätti minut itkemään kotiin? Kun en ymmärtänyt mitä olin hänelle tehnyt ja miksi tämä menee niin päin että hän loukkaa teolla ja kun sanon loukkaantuneeni, hän kertoo että nyt olen pilannut kaiken ja olen niin kauhea että hänen täytyy nyt lähteä brutaalisti, kovaäänisesti ja ovet paukkuen.
Mä olen kyllä aivan huonona. En tiedä miten jaksan olla lasten kanssa tämän illan.
Mikä sai sinut perustamaan perhettä moisen idiootin kanssa? Ei tuollaiseksi yhdessä yössä muututa?
Eroa nyt, ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa.
Siinäpä se.
eilen oli kaikki hyvin. Ei mitään merkkiä tuollaisesta. Mutta totta on, että joudun kyllä jatkuvasti elämään niin että varon antamatta miehelle mitään palautetta mistään negatiivisesta. Pääasiassa kehun ja kannustan (ihan totta).
Mutta onko tuollainen ohari muiden mielstä sellainen että siitä voi loukkaantua?
ap
Mies on käyttäytynyt epäloogisesti ja epäluotettavasti. Hän meuhaa, koska hänellä on paha olo sen takia ja yrittää puolustautua.
Minusta on selvää, että jos puoliso ensin soittaa, kertoo tulevansa aikaisin kotiin ja lupaa ostaa maidot, niin minäkin olisin ihan raivoissani, jos hän tulisikin vasta aamuviideltä ja ilman niitä maitoja. Ihmisiin täytyy voida luottaa.
Olen itse ihan samaa mieltä. En kuitenkaan raivonnut asiasta, syyllistänyt tms. Kerroin vaan että oli ruma temppu ja pelkkä sana "anteksi" ei nyt vie pahaa oloa pois.
Hän myös tietää että huolehdin tosi helposti enkä saa unta jos en edes suurinpiirtein tiedä missä mennään. Jos olisi soittanut ja sanonut että "kulta, menen nyt kaljalle joten en ehdi tuoda maitoa. Ja että nyt voi mennä tosi pitkään". Olisi asia tosi ok ja olisin jopa onnellinen siitä että mies lähtee vähän ulos.
Tosi inhottavaksi tunen itseni nyt. Pahinta tässä on se että sanoi minua lapselliseksi paskaksi. Hän tietää että minusta tuntuu tosi pahalta kaikki nimittely.
Nyyyyyh. Taidan ottaa lasin punkkua ja vetää syvään henkeä. Mies tuskin tulee enä tämän päivän aikana kuitenkaan kotiin.
en kattelis hetkeäkään moista touhua!
eroaisin tollasesta äijästä kyllä!
voimia! et ollut kohtuuton.
exäni alkoi yhtäkkiä käyttäytymään tismalleen samalla tavalla ja eipä aikaakaan kun sain tietää hänen pettäneen minua. :( Yritti syyllistää minua kaikesta ja mitä tahansa sanoin tai tein oli väärin. Huusi ja raivosi ja lähti ovet paukkuen heti kun sai keksittyä jonkun syyn suuttua minulle. Ja samaan aikaan tulivat kuvioihin nämä yömenot (josta tuli myös kauhea huuto jos uskaltauduin kysymään missä herra on mahtanut yönsä viettää...).
mutta miksi häipyi ja jätti minut itkemään kotiin? Kun en ymmärtänyt mitä olin hänelle tehnyt ja miksi tämä menee niin päin että hän loukkaa teolla ja kun sanon loukkaantuneeni, hän kertoo että nyt olen pilannut kaiken ja olen niin kauhea että hänen täytyy nyt lähteä brutaalisti, kovaäänisesti ja ovet paukkuen.
Mä olen kyllä aivan huonona. En tiedä miten jaksan olla lasten kanssa tämän illan.
ehkä alan miettimään eroa.
Jotenkin vaan pelottaa tuollainen ajatus. Mistä asunto? Miten lasten asiat? Ja muutenkin, olen tosi pettynyt tähän meidän suhteeseen johon olen investoinut paljon elämästäni.
Mies on muuten hyvä. Meillä on samanlaiset periaatteet, meillä on tosi hauskaa yhdessä ja hän on aivan unelmieni mies. Ja tätä hänelle sanon todella usein. Välillä vaan menee ihan ihmeelliseksi touhu.
Välillä olen pohtinut että onkohan hän jotenkin masentunut tai jotain ongelmia syyllisyyden tunteen kanssa tms??
ap
että on pakko ihmetellä käyttääkö se jotain aineita. Tuollainen ei kyllä ole mitenkään normaalin ihmisen käytöstä.
Mun mies on joskus kans vähän samantapainen, eli yleensä ihan normaali ja keskustelukykyinen, mutta joskus saattaa kilahtaa ihan käsittämättömästä pikkuasiasta niin pahasti että mikään lepyttely ei auta ja vaan häippäsee. Ja ikävä kyllä kaikkein inhottavin hän on minua kohtaan ollut silloin kun itsellään on ollut huono omatunto eli myöhemmin selvinnyt hänen tehneen ikäviä asioita selkäni takana.
Muutamia kertoja olen oikeasti joutunut miettimään pääni puhki, että olenko minä ihan kohtuuton ja tulossa hulluksi (kun mies käyttäytyy kuin näin olisi), vai mikä on kun hän ei ymmärrä minua oikein vaan raivostuu. Voin kyllä sanoa sinulle, että sinä et todellakaan ollut kohtuuton. Etkä tehnyt mitään väärää, päin vastoin käyttäydyit ihmeen järkevästi järjettömässä tilanteessa. Toivottavasti miehesikin tulee järkiinsä. Minusta ainakin tuntuu, että minun mieheni joskus asioita mietittyään ainakin vähän tajuaa olleensa väärässä ja joskus jopa ääneen myöntääkin sen.
Kuulostaa siltä, että joko parisuhteessanne tai sitten miehelläsi henkilökohtaisesti on jotain todella vakavia ongelmia. Suurin ongelma tietysti on, ettei miehesi voi sinulle niistä puhua. Toivottavasti ei ole mitään paskaa selkäsi takana, niin kuin meillä paljastui. Enkä muuten olisi IKINÄ uskonut enkä koskaan ollut mustasukkainen. Sanon vain varoituksena, en todellakaan halua spekuloida teidän asioitanne kun en niistä mitään tiedä.
Jaksamista sinulle, ja yritä pysyä vahvana! Älä anna miehesi alistaa sinua uskomaan, että kaikki on sinun syytäsi. Ja jos miehen käyttäytyminen (varsinkin lasten edessä) ei muutu pian, ala vakavasti suunnittelemaan eroa. Tuollainen ei ole mieheltäsi normaalia käytöstä ja sen on loputtava.
Jos tulee kiistaa lasten huoltajuudesta niin sano viranomaisille että ottavat huumetestit miehestäsi. Missään nimessä ei huumeveikolle lapsia!
miehellä on paha mieli tempustaan, mutta haluaa saada sille jälkikäteen oikeutuksen etsimällä sun käytöksestä vikaa.
kiitos paljon vastauksestasi. Kuulostaa aika samalta kun meidän tapauksessa.
Ensimmäinen ratkaisu ei ole ero. Enkä usko että miehelläni on toinen. Hänellä on harrastus jossa hän voi viihtyä yötäpäivää. Mutta en tosiaan usko että olisi toista naista.
Melkein olenkin sitä mieltä, että toinen nainen olisi miltei helpotus.
Rakastan miestäni todella paljon enkä haluaisi kääntää selkääni jos hänellä on paha olla. Mutta en nyt vaan kykene tähän. On haukkunut minua tosi paljon aikaisemminkin ja pyytänyt anteeksi. Ei vaan ole koskaan korjannut, että hänen sanomansa asiat eivät ole oikein.
Hänellä on aivan selvästi tosi hankala potea syyllisyyttä. Ja jos jostain tosiaan uskaltaudun sanomaan, voin olla varma että minulla on entistäkin pahempi mieli. Ikinä ei tule halausta ja vaikka lausetta "tuntuu varmasti pahalta".
Mielestäni sana "anteeksi" ei korjaa kaikkea. varsinkaan jos anteeksipyytäjä ei itse ole sitä mieltä että on tehnyt mitään väärää.
Ajattelin tekeväni niin että katson nyt muutaman päivän. Mikäli hän ei ala kohtelemaan minua arvoisenaan tai millään tavalla normaalisti, lähden ensi viikonlopun aikana kun hän on viikonloppua viettämässä ystäviensä kanssa.
Pelkään vaan että masennun ja alistun pyytämään häneltä anteeksi siitä että loukkaannuin ihan tyhmästä asiasta. Hän kun tänään jo sanoi, että minulta ei sitten anteeksipyyntöä kuulu...
Pläääh. Kiitos kun jaksatte lukea.
ap
onko kaikille ok, että mies (ilmeisesti useammankin lapsen isä) pössyttelee pilveä?
Mulle riittäisi jo tuo syyksi alkaa perustaa ihan uutta elämää ilman moista tuuliviiriä.
Mieheni ei ole huumeveikko. Siitä olen aivan varma. Jos joskus polttaa pilveä niin se omasta mielestäni ei ole mikään asia joka minulla olisi oikeus kieltää. Eri asia olisi jos kotona tms. polttelisi. Tai jatkuvasti.
Tämä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.
ap
mutta sitten oli tullut jotain houkutusta väliin ja olikin antanut sen vetää mukanaan...
perusteella ole k...pää, mies sen sijaan vaikuttaa olevan. Pettikö ja nyt on huono omatunto, kun noin huutaa? Purkaa syyllisyyttään sillä tavalla? Onko teidän suhde yleensäkin tuollainen vai onko tämä ihan poikkeustapaus.