Mitä mieltä olette luonnonkiharasta tukasta?
Kommentit (36)
Tosin ne ovat enemmän laineikkaat kuin kiharat. Jos puristelen hiustenpesun jälkeen niihin muotovaahtoa, saan esille enemmän kiharoita, mutta yleensä kampaan hiukseni suoraksi ja annan kuivua. Silloin lopputulos on lähinnä vain laineikas. Hiukseni ovat lähes aina jollakin tavalla kiinni, joten en oikeastaan milloinkaan jaksa suoristaa niitä piikkisuoriksi. Lisäksi laineet antavat mukavasti volyymia arkisiinkin nutturoihin yms.
Mulla on luonnonkiharat ja jotenkin en tiedä miten niihin suhtautuisin :P Olen kerran käynnyt suoristuttamassa ne kampaajalla ja olin tyytyväinen.
Tai ehkä nää on kuitenkin laineikkaat enempi kuin kiharat...eli jotenkin just niin ärsyttävät. Mulla on todella ohuet hiukset joten sekin sitten tekee osansa.
Äidilläni on kiharat joten sieltä periytyivät :)
jonka tukka lisäksi kihartui lisää taas lapsensaannin myötä...
ja lapsellakin kihara tukka!
en jaksa suoristella useinkaan, mutta kampaajalla aina pyydän sen leikkauksen jälkeen, saapahan muutaman kerran vuodessa olla ihan eri näköinen!
olen mieltä kuin mistä tahansa hiuksista muutenkin: blondeista löytyy upeaa platinablondia ja toisaalta taas kusen polttamaa kellertävää, pitkä tukka hyvin leikattuna ja hyväkuntoisenaja kauniisti kannettuna on upea, pitkä tukka joka on huonokuntoinen, liian ohut tai liian paksu on kamala jne.
Kiharat voivat olla upeat ja kauniit. Mutta sellainen suomalaisen ohut tukka kiharaisena on usein lähinnä epämääräinen läpinäkyvä pörrö. Tai sitten siinä on sen kolme kiharaa jossain kohtaa. Silloin mielestäni on paremman näköistä suoristaa se tukka.
Samoin sellainen afrokihara on kyllä AINA ihan kamalan näköinen.
ja mielestäni joka ainoa heistä näyttää kivalta omissa luonnollisissa kiharoissaan. Yleensä nämä kiharahiuksiset tuntuvat itse inhoavan kiharoitaan ja suoristelevat niitä. Minkä takia? Itselläni alkoi hiukset kihartua vasta aikuisiässä ja olin siitä aivan innoissani. En todellakaan suorista niitä!
Muuten, en ole ikinä nähnyt ketään, jolla olisi ns. ruma kihara, eli näitä ohuthiuksisia kiharapäitä ei ole minun silmiini osunut koskaan.
Tytöilläni on kiharat hiukset, oikein kauniit, kun hiukset ovat myös paksut. Itse eivät pidä siitä, että heillä on "iso tukka". Minä ohuttukkainen melkein kadehdin heidän kutrejaan. Niin kai se on, että aina haluaa sitä mitä itsellä ei ole.
Haluaisin kiharat. Taas sitten kaikki tuntemani kiharaiset haluaisivat suorat. Kai sitä aina haluaa mitä ei ole.
Paljon, paljon kosteuttavia hoitoaineita! Pidän omista kiharoistani. Niistä saa vähällä vaivalla tällainen vähän poropeukalo kivoja kampauksia.
Pienenä se oli häpeä hänelle. Mutta nyt 11 vuotiaana, tykkää kiharoistaan. Vaatii kyllä kivan leikkauksen, että näyttää hyvältä.
Ja minä olen aina pitänyt kiharoistani, jotka ovat aika suurta kiharaa. On kiva olla persoonallinen!
Mulla on ennen ollut aivan piikkisuora tukka mutta lasten syntymän jälkeen ne ovat muutuneet siten, että pesun jälkeen mulla on kivat laineet hiuksissa. Valitettavasti kuivuessaan suoristuu. Minusta olisi ihanaa kun olisi sellainen pitkä kihara tukka :)
Jaa-a. Kuinka moni vastaajista on ei-suomalaista alkuperää? Tuskin täällä tähän aikaan on tunkua
että noin moni olis luonnonkiharapää??Ihmettelee tämä joka tahtoisi olla, mut ei oo!
ja tyttärellä ja apella on luonnonkiharat. Ja ihan suomalaisia ollaan. Suvussa ei yhtään muunmaalaista.
AIka paljon huoltahan näistä on, pitää olla todella hyvät hoitotuotteet. Onneksi valikoima ja laatu on parantunut niissä ihan valtavasti nyt viimeisen 10 vuoden aikana.
Luonnonkihara vaatii paljon kosteutta.
Mä olen kokeillut tuon suoristustien ja päätin jossain vaiheessa, että ei enää. Päätin etsiä kampaajan, joka osaa leikata hiukset kauniisti ja korostaa hiusteni parhaita ominaisuuksia.
Nyt olen aika tyytyväinen kiharapää.
Mun mielestä luonnonkiharat on aika yleiset, ainakin omassa suvussani niitä löytyy sekä äidin että isän puolelta ja kaikilla sisaruksillani on kiharat hiukset. Samoin lapsillani.
Se riemu tosiaan on, että pesuväli on harva.
Tykkään omistani ja tyttöjeni. Muidenhan ei juuri tiedä, ovatko luonnostaan vai ei. Meillä on sellaista miedosti kihartuvaa, ei säkkärää ja itsestäni on ihanaa, kun kihartuu kostealla enemmän. Vaan eipä sitä ole viime vuosina paljoa hiuksiaan miettinyt. Takkuuntuu helposti. Aina harjattava omani ennen pesua, muuten on pian hirveässä takussa. Toisen tytön tukka ei takkuunnu, toisen takkuuntuu.
Miehen säkkärä on vanhemmiten, harmaantuessa laantunut, mutta lapsi vihaa hiuksiaan.
Olen perheeni ainoa luonnonkiharahiuksinen, eivätkä vanhempani osanneet neuvoa / auttaa minua lapsena / nuorena hiusteni oikeanlaisessa hoidossa. Hiukset myös leikattiin väärin, puhumattakaan ensimmäisistä värjäyksistä - vai pitäisikö puhua suoraan polttamisesta.
...niinpä vihasin hiuksiani lähes 20-vuotiaaksi asti, kunnen pikku hiljaa opin itse käsittelemään niitä oikein. Aiemmin olin pessyt samoilla aineilla kuin muutkin, ja jos hoitoainetta tarjolla oli, se ei ollut riittävän "rasvaista". Ja mikä kamalinta: kuuluisat & kalliit parturitkin onnistuivat kerta toisensa jälkeen pilaamaan hiukset liian vahvoilla vaalennusaineseoksilla. Tämän kaiken seurauksena hiukseni olivat kuivat koppurat, järkyttävässä takussa, latvat satahaaraiset ja kuontalo muistutti lähinnä puiden naavaa. Hiukset eivät edes näyttäneet kiharilta, vaan joltain ihmeelliseltä huovutusläjältä päässä.
Nykyään pidän hiuksistani ja ne ovat oikeastaan "tavaramerkkini". Pitkät, vaaleat ja kauniisti kihartuvat paksut hiukset tuntuvat myös vetävän puoleensa vastakkaista sukupuolta erittäin tehokkaasti. Luulin ennen olevani ruma, mutta en luule enää :)
Eli hoitakaa hiuksianne oikein, sillä ne saa näyttämään täysin erilaiselta, kunhan käsittely on sopiva.
Mulla on oikeasti kihara tukka, joka on niin kihara, että kampaaminen ei tule kyseeseen ainakaan kovin usein. Eikä peseminenkään ole talvisin aina edes ihan jokaviikkoista huvia kust sen karsean kunnon välttelämiseksi.
Tosin siitä olen samaa mieltä, että ihmiset, joiden "luonnonkihara" on sellaista loivaa lainetta latvoissa, kannattanee kyllä pitäytyä siinä kampaamisessa ja hieman ahkerammassa pesemisessä.