Tarkkaileva lapsi ei sovellu päivähoitoon - miksei lapsen temperamenttia hyväksytä?

tuo ei ole ollut ongelma ainakaan meidän kummassakaan päiväkodissa.



Meidän vähän "hitaammin lämpeävä" tyttö on kyllä saanut tarkkailla tilanteita ja liittyä tilanteeseen ihan vasta sitten, kun on itse kokenut sen hyväksi.

poika meni perhepäivähoitajalle ensin, joten sai olla rauhassa oma itsensä. Kerhossa jouduin jonkin aikaa istumaan mukana, kun ei halunnut jäädä yksin. Alun jälkeen on viihtynyt tosi hyvin hoitopaikoissa ja nyt koululaisena voi mennä vaikka yksin päiväleirille ja löytää sieltä kavereita.

Tytön kanssa menin myös päiväkotiin mukaan eka päiviksi (oli 2v) ja kerroin ettei halua vieraiden tulevan häntä lähellen ennen kuin tutustuu. Alkuun ei jutellut mitään ja leikki yksinään. Viihtyi hiljaisimman hoitajan kanssa. Kotiutui täysin päiväkotiin missä vietti 4 vuotta, oli lopulta kaikkien kaveri. Koulussa ei ehkä ekana ala jutella vieraille, mutta kavereita on saanut myös uusia ja viihtyy mainiosti.

syksyllä olisi tarkoitus aloittaa päiväkoti. Jänskättää jo nyt, että miten poika sopeutuu, tähän asti ollut tosi kiintynyt minuun, ja arkailee kovasti vieraita (sekä aikuisia että lapsia). Vinkkejä hermoilevalle äidille?

Hei,



itse olen törmännyt samaan asiaan ja käynyt keskustelu sekä lastentarhanopettajan että opettajan kanssa. Olen painottanut, että meillä arvostetaan ujoja piirteitä siinä missä muitakin piirteitä. Lapsella on hyvä olla, kun hänestä tuntuu, että hänet hyväksytään omana itsenään. En tidä onko asiaan vaikuttanut se, että minulla on poika kysessä. Ei ole tyypillinyt "poikamainen", vaan rauhallinen, fiksu ja mietteliäs. Tälläisena haluan hänen säilyvänkin ja pidän siitä huolen, että kukaan ei pakota häntä johonkin tiettyyn muottiin.

aikuisten ja lasten, sekaan, että tottuu!

helppohoitoisia.



T:lastenhoitaja

aikuisten ja lasten, sekaan, että tottuu!

Olen yli 30 vuotta ollut tuollainen ensin sivusta seuraava ja vasta aikanani mukaan menevä. Nykyisin olen esimiesasemassa ja epäimpulsiivisuuttani pidetään hyveenä.

päinvastoin olen käsittänyt että tuollainen rauhallisen tarkkaileva temperamentti on se helppona pidetty.



Vai tarkoittaako ap nyt kuitenkin "tarkkailevalla" sellaista joka pelkää omaa varjoaankin ja itkee ihan joka asiasta? Sellainen on varmasti haastava lapsi päivähoidossa - ei niin etteikö siitäkin tietenkin pitäisi pystyä henkilökunnan selviämään.

ja sitten tiedustella ystävällisesti, että eikö teille todellakaan opetettu mitään lapsista ja heidän erilaisuudestaan. Kyllä LTO:n ja sosionomin pitäisi tietää asiasta, elleivät sitten lintsanneet tunnilta

Meillä kanssa hyvät kokemukset. Esikoinen on tarkkailija ja hän on saanut aina paljon hyvää palautetta "helppoutensa" vuoksi. Ainoa mitä sanovat, että saattaa joskus hidastella vaikka ruokailussa kun jää seuraamaan mitä muut tekevät.



Jos jotain negatiivista sanoo, niin päiväkodin arjessa eivät yleensä huomaa pieniä muutoksia lapsen käytöksessä. Hän esimerkiksi reagoi sijaisjärjestelyihin yleensä aika voimakkaasti, unet tulevat katkonaisiksi ja hän väsyy sijaisen seurassa. Kun olen päiväkodissa tästä puhunut, niin he aina kuittaavat, että päivä meni hyvin. No niin varmaan menikin, en usko hänen siellä riehuvan poikkeustilanteissa. Kotona sitten eri juttu. Tätä on joutunut vääntämään rautalangasta.

Meillä molemmat lapset ovat luonteeltaan "tarkkailijoita" (kuten itsekin olin pienenä). Ihan rauhassa ovat saaneet katsella muiden puuhia ennen seuraan liittymistä useiden kuukausienkin ajan.



Ennemminkin päiväkodin henkilökunta on selitellyt, että eivät ole "pakottaneet" lapsiamme osallistumaan tai ole huolissaan kaverittomuudesta kun lapset ovat ihan tyytyväisinä seuranneet tilanteita kauempaa ja eläytyneet toisten iloonkin.



Toki ovat olleet tyytyväisiä kun lapsi sitten on vihdoin rohkaistunut menemään leikkiin mukaan.

Johtuu ehkä siitä että ryhmässä monta erittäin vilkasta ja äänekästä poikaa. Helpottaa kun edes yhtä ei tarvitse koko ajan komentaa.

jatkuvasti sain kuulla sitä laulua, että poika on niin "hidas". Ei koskaan mitään positiivista palautetta. Laittoivat vielä eskarista koulukypsyystestiin tämän luonteenpiirteen takia.



No, nyt poika on ihan luokkansa parhaita, tosi fiksu poika. Lämpenee edelleen hitaasti ja tarkkailee, mutta eihän se nyt koulumenestykseen vaikuta! Onneksi ope on kiva ja nyt saan jo positiivistakin palautetta rauhallisesta suuloisesta pojastani.

Meidän lasta on tosiaan kuljetettu ihmisten ilmoilla eikä hän erityisemmin arastele ottaa kontaktia uusiinkaan lapsiin kun maailmalla liikumme - satunnaisia leikkitovereita löytyy aina yhteisiin leikkeihin. Lapsi ei ole myöskään mikään itkupilli. Tämä siis sille, joka epäili näin olevan ja siinä olevan syy sille, että tarkkailevuus koetaan päivähoidossa ongelmaksi.



Ongelma on siis se, että lapselta kestää aikaa aloittaa jokin toiminta, esimerkiksi esiintyminen, sillä hän haluaa ensin katsoa mitä aletaan tehdä eikä ole ensimmäisten mukana alkamassa touhuta. Toisaalta kotioloissa ja pienemmässä ryhmässä hän on aktiivinen ja omatoiminen, osaa tehdä monenlaisia asioita kuten ikäisensä tuleekin.



En itse ymmärrä, miksi tuosta tarkkailusta on tehty ongelma, kun minusta se menee vaan lapsen temperamentin piikkiin, ja näyttäisi esiintyvän lähinnä päiväkotikontekstissa. Lapsi on 5-vuotias.

Osa ryhmän lapsista on hyvinkin itseään esille tuovia aggressiivisuuteen saakka, joten ehkä ne tädit ovat tottuneet reippaampaan menoon ja tilan ottoon?



Onko vielä muilla vastaavasta kokemusta?