Kummitytön äiti pyysi mua ostamaan tytölleen pelin Nintendo käsikonsoliin.

ja menevät kyllä tytöille alle 10 v?

Kyseltiin sitten lahjaa minulle tai lapsille. Ei siis että kaikki pitäisi ostaa vaan listaan kuuluu (antajasta riippuen) hyvin eri hintaisia tavaroita. Oletan että antaja osaa itse arvioida tuoko mieluummin kukkakimpun, korvikset, untuvapeiton vai koko sängyn. Tai sitten pyydän tyylillä pyjama tai askartelutarvikkeita eli tavaran jonka saa ostettua tasan minkä hintaisena haluaa maksaa. Ei tarvii sellaista (joiden kohdalla hiukan kiusallista) kyselyä siitä mistä hintaluokasta olisi sopivaa esittää lahjatoiveita. Ja ei tule myöskään niin helpolla antajalle stressiä siitä miten osaa ostaa oikean jos antaa vähän valinnanvaraa etsiä itselle luonnollinen hankittava. Sitten tietenkin jos useammalle esittää samoja toiveita niin täytyy mainita että jos päättää ostaa sen peiton niin kysyy Mummilta ensin onko se ostanut jo. Yleensä parin tavaran listan saa kyllä ilman että antaa monelle samat. Ja lasten lahjoista pyydän jokatapauksessa antajaa kertomaan minulle kun tietää mitä hankkii niin tiedän olla hankkimatta itse tai että voin sanoa niitä muita ehdotettuja jollekulle toiselle (siis jos lahja on sellainen että olisi turhaa olla useampi). Kukaan ei ole ainakaan koskaan moittinut, ei pyyntöjä eikä sitä että vanhemmat kertovat toisilleen lapsia varten hankitut hankitut lahjat etukäteen. En tietenkään kysele omia lahjojani :)

JA VIELÄ KOKO SUVULTA???

meillä ei ole ostettu lahjoja kun 18v on täytetty, toki omalle ukolle tai akalle voi kukin ostella samoin omille aikuisille lapsilleen, mut et vallan listaa toiveista tehtäisiin, voi elämän kevät!!!!!!!!

Suosittelen peliä nimeltään Legend of Zelda: Phantom Houglass. Tosi hyvä peli ja älynystyröitään saa käyttää :)

Kas kun et vie karkkipussia lahjaksi. Vai oletko joku köyhä?

En minä ainakaan miettinyt omalle lapselle kummeja valitessa heidän varallisuuttaan. Mutta varmaan ahneet vanhemmat arvostavatkin kummeissa vain heidän antamiaan lahjoja.

Minusta on todella törkeää asettaa kummeille tuollaisia kalliita lahjatoiveita. Siinä ei ole mitään noloa, että kaikilla ei ole aina kaikissa elämäntilanteissa varaa ja halua laittaa rahojaan juuri kummilapsen lahjoihin - paljon nolompaa on ruinata lapselleen kalliita lahjoja. Ostakoon vanhempi itse, hänhän sen lapsen on tehnyt varmasti tietäen, että ihan omaa rahaa täytyy omaan lapseen laittaa.

Yleensä kummilapselle ostetaan vuodessa kaksi lahjaa. Jopa minä joka olen minimi äitiyspvärahalla pystyn jouluna satsaamaan 40-50e lahjaan ja keväällä samanverran.

Jos et sataa euroa pysty satsaamaan kummiuteesi VUODESSA niin älä suostu kummiksi.

meillä on yhteensä 8 kummilasta, eli 800€/v kummilasten lahjoihin on mun mielestä paljon, kun on omiakin lapsia..... ja vaikka oonkin nyt ansiosid. päivärahalla äippälomalla ja mies töissä

mulla on 3 kummilasta ja 4 omaa lasta. en oikeastaan haluais yhtään kummilasta, muttei riitä sydäntä kieltäytyä. ¨

Ostan lahjoja miten varat sallii. enkä odota lasten kummeilta mitään. heitä muistan myös lahjoilla kun on synttärit ja joulu. siis kummejakin täytyy muistaa ja jos se kummeilu kalliiden lahjojen anteluksi menee, niin on ihan mautonta touhua.

jouluisin ja synttäreillä (tosi usein kylläkin jokin elokuva/teatterireissu, johon yhdistetään syöminen ravintolassa ja jokin 10-15 euron lahja, että on jotain avattavaa). Mielestäni olemme aina ostaneet kalliita lahjoja johtuen kummilapsen äidistä, jonka toiveet ovat aina olleet kalliimman puoleisia. Nyt hän on myös oman esikoisemme kummi, ja ostaa noin 15-20 euron lahjoja eikä ikinä kysy toiveita (en tosin edes osaisi mitään toivoa).



Mutta ostamme silti noita tapahtumalahjoja, koska kummilapsi niistä selväsi tykkää... Äiti ei taida tykätä. Totesi viimeksi, että pääsee noihin kyllä kavereiden kanssakin.

On täälläkin ihmisillä arvot ja käsitykset. Meidän suvussa kummilta odotetaan sitä, että kummi on yhteydessä kummilapseensa. Käy katsomassa, viettää aikaa yhdessä ja juttelee kuulumisista. Kummin pankkitilin saldo on sataprosenttisen yhdentekevä sivuseikka.



En myöskään ymmärrä ajattelutapaa, että mitä kalliimpi lahja, sen parempi se automaattisesti on ja sen parempi ihminen kummi on. Lahjassa on tärkeintä idea, ei hintalappu.



Ei se köyhyyskään mikään valinta ole. Jos rahaa ei ole, niin sitten sitä ei ole. En minäkään saanut tonnikaupalla käteistä ripille päästyäni, vaikka jotkut muut saivatkin. Synttärilahjaksi saatoin saada pelkän onnittelukortin. Ihan tyytyväinen minä olin jo siitä, jos tarkoitusperät olivat hyvät.