Olen tehnyt tänään päätökseni eli jätän mieheni.

Tosiaan päätöksen olen tehnyt. Mies jäi kiinni n. kuukausi sitten. Hän on yrittänyt nyt olla erityisen ystävällinen ym. Taitaa olla pelko perseessä, että olen tosiaan jättämässä hänet ja niin olenkin. Nyt vain mietin mikä olisi sopiva ajankohta, milloin ilmoitan tulevasta erosta. Täällä on muutenkin hankala keskustella lasten takia.

Et anna toiselle mitään mahdollisuutta?

Et anna toiselle mitään mahdollisuutta?

Kun toinen on tieten tahtoen pettänyt ja valehdellut moneen kertaan? Varmasti heti parantaa tapansa jne... NOT! Hyppää uuteen sivusuhteeseen heti kun pahimmat epäilykset ovat hälvenneet.

Voi voi. Onneksi ap on fiksumpi kuin sinä.

Miten joku voi ehdottaa ap:lle mietintää..mies on usean kuukauden ajan pitänyt salasuhdetta!! kamalaa,ihan eri juttu kun että olis vain seksiä harrastanut vaikka pari kertaa,mutta oikea suhde!?

ettette joudu käytännössä tuollaiseen tilanteeseen. Itsekin olen ollut aina sitä mieltä, että lusikat jakoon, mutta toisin kävi. Ratkaisu ei ole yksinkertainen, ja usein käytännön asioiden kannalta. Tietysti jos mies ei osoita mitään katumuksen merkkejä, niin juttu on toinen.

Se yksi petetty, joka jatkaa liitossaan

Miten joku voi ehdottaa ap:lle mietintää..mies on usean kuukauden ajan pitänyt salasuhdetta!! kamalaa,ihan eri juttu kun että olis vain seksiä harrastanut vaikka pari kertaa,mutta oikea suhde!?

irtiotto tekee hyvää

Ei missään nimessä kannata jatkaa! Jos yhtään tuntee pientäkään kunnioitusta puolisoaan kohtaan niin lähtee terapiaan kun tämä kokee sen tarpeelliseksi. Varsinkin kun kerran on itse ryssinyt ja noin pahasti. Itse voisin harkita sivusuhteen anteeksi antamisen yrittämistä. Mutta en koskaan antaisi anteeksi jos mies loukkaisi minua noin eikä edes suostuisi pyyntööni pariterapiasta! Eikö mies kunnioita sinua yhtään, eikö välitä pätkääkään tunteistasi vai minkä ihmeen perustelun on keksinyt tuolle ettei lähde terapiaan?! Toinen tuo loppuunasti valehteleminen, ei lupaa hyvää.



Voimia ap, älä anna horjuttaa päätöstäsi. Ekana päivänä lähtöä en suosittelisi itsekään, mutta olet saanut miettiä (ja antaa miehelle keinoja korjata suhde) joten uskon että ratkaisusi on oikea.



Ota kuitenkin vielä rauhassa ja mieti valmiiksi miten itse toivot esim lapsien huoltajuuden, tapaamisten ja elareiden järjestyvän. Mieti mistä asioista saattaisi tulla riitaa ja selvittele niiden laillisuusasioita valmiiksi ettet tule huijatuksi jos mies "yllätyshyökkää" heittäytymällä vaikeaksi ja vaatimalla kohtuuttomia. Mies miettii niitä aivan varmasti myös, huolehdi että olette samalla tasolla.

Jos suostuu, olisin valmis antamaan mahdollisuuden. Ja vaikka sivusuhde olisi varmasti kova paikka, enemmän mua söisi valehtelu, vaikka monta kertaa olisin kysynyt siitä.



Mutta mun mielestä miehen halu parantaa suhdetta mitataan sillä, että onko mies halukas ammattiapuun.



Meillä ei ollut pettämistä taustalla, mutta silti käytiin pariterapiassa, kun oli todella vaikeaa. Tai siis voi olla pettämistäkin, mutta siitä ei kumpikaan jääty kiinni eikä haluttu sellaiseen takertuakaan. Meillä molemmilla oli kova halu elää yhdessä ja suhde parantuu vuosi vuodelta, vaikkei tämä vieläkään aina unelma ole :)

jolla on salarakas ja joka valehtelee. Ettekö te reppanat tiedä, että miesten maailmassa tärkein sääntö on se, että älä IKINÄ myönnä mitään. Sikäli on turha paisutella, että kauheeta, se valehteli.



Ihmetyttää tollanen lapsellinen se on kerrasta poikki mentaliteetti. Saatte erota vielä hiton monta kertaa, jos tolle linjalle lähtee, mutta mikäs siinä, eihän ne lapsetkaan koskaan tunnu eroista kärsivän. Sehän on vain kivaa, kun on kaksi kotia ja muutenkin saa vaihtelua.

Jos ap eroaa, eron syynä on suhteen latistuminen, hellyyden ja seksin puuttuminen siitä. Sehän johti miehen sivusuhteeseen. Ap:n avioliitto ei parane sillä, että mies pidättäytyy seksistä tai ryhtyy umpirehelliseksi.



Jotta se paranisi, pitäisi myös ap:n haluta tehdä liittonsa hyväksi jotain muutakin kuin tuomita miehensä. Siis hellyydelle tulisi jättää tila, jotta se pääsisi takaisin. Lynkkausmentaliteetissa eivät herkät tunteet hevin viriä.

Jos ap eroaa, eron syynä on suhteen latistuminen, hellyyden ja seksin puuttuminen siitä. Sehän johti miehen sivusuhteeseen. Ap:n avioliitto ei parane sillä, että mies pidättäytyy seksistä tai ryhtyy umpirehelliseksi.

Jotta se paranisi, pitäisi myös ap:n haluta tehdä liittonsa hyväksi jotain muutakin kuin tuomita miehensä. Siis hellyydelle tulisi jättää tila, jotta se pääsisi takaisin. Lynkkausmentaliteetissa eivät herkät tunteet hevin viriä.

Jonka mielestä on vaimon syy, jos mies pettää. Tiedätkös, että siihen pettämiseen on vain yksi syyllinen, ja se on pettäjä. Jos suhde on latistunut tai väljähtynyt, on miljoona muuta tapaa yrittää parantaa sitä. Pettäminen ei ole sellainen.

Pettäminen ja valehtelu ovat siis ratkaisevat eron syyt tässä tapauksessa.

Aika johdonmukaista toimintaa tietysti, mutta raukkamaista syyttää miestä erosta, kun on itse ollut yhtä paljon vaikuttamassa siihen. En usko vanhaan väittämään, ettei yksin voisi riidellä - kyllä eron usein aiheuttaa toinen puoliso ihan yksin. Ei kuitenkaan tässä tapauksessa. Ap lienee vain odottanut tilaisuutta päästä jättämään miehensä ja kun mies nyt jäi kiinni, pääsee hän toteuttamaan aikeensa.

Kun suhde latistuu ja seksi kuihtuu, syyllisiä ovat molemmat. Ap on yhtä syyllinen avioliittonsa alamäkeen kuin hänen miehensä.

jolla on salarakas ja joka valehtelee. Ettekö te reppanat tiedä, että miesten maailmassa tärkein sääntö on se, että älä IKINÄ myönnä mitään. Sikäli on turha paisutella, että kauheeta, se valehteli.

Ihmetyttää tollanen lapsellinen se on kerrasta poikki mentaliteetti. Saatte erota vielä hiton monta kertaa, jos tolle linjalle lähtee, mutta mikäs siinä, eihän ne lapsetkaan koskaan tunnu eroista kärsivän. Sehän on vain kivaa, kun on kaksi kotia ja muutenkin saa vaihtelua.

Itse erosin vasta kun mies useamman kuukauden asui useamman yön naisensa kuin perheensä luona.

pääsee ilmoittamaan erosta. Eihän hän missään vaiheessa ole kertonut olevansa puolikuollut surusta ja itkemisestä.

Yksi petetty täällä myös.

Terapiat tehty, ei auta, asia kaivelee ylitsepääsemättömästi.

Suurin murhe: lapset... Miten selittää ero 4 ja 8-vuotiaille? En haluaisi mustamaalata isää (mieli tekisi).

ennen kuin miehesi lankesi?

Olen myös itse syyllinen, sen olen myöntänyt. Asioita ei ole selvitetty ajoissa, vaan tilanne on kehittynyt pikkuhiljaa sellaiseksi, kuin se nyt oli. Sitä en ala tässä kertomaan kauanko seksitöntä aikaa on ollut. Mieheni ratkaisu on kuitenkin hemmetin väärin. Ja olen itse todella surullinen ja itkenyt silmät päästäni, eikä tämä ole mikään helppo ratkaisu. Valehtelu onkin se pahin asia tässä jutussa. Olin siis asiasta kysynyt ja muutenkin osoittanut miehelle, että epäilen jotain, niin silti hän kielsi kaiken. Tosiaan taitaa olla niin, että eihän kukaan mitään tunnusta ennenkuin on selvät todisteet olemassa.

Ette varmasti. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jos pettää, se pitää tehdä niin, ettei jää kiinni. Olen sanonut elämäni miehillekin, että jos petät, tee se edes niin, etten saa tietää.



Sanot, että valehtelu onkin se pahin asia. Koettaisit nyt edes koota loukattu egosi ja mieti muita ratkaisuja kuin ero. Paitsi jos tosiaan näet tässä hemmetin hyvän tilaisuuden tyylikkäästi jättää inhoamasi mies, niin siitä sitten vain. Mä en rakastamaani miestä ja lasteni isää pystyisi noin vain jättämään.

Yksi petetty täällä myös.

Terapiat tehty, ei auta, asia kaivelee ylitsepääsemättömästi.

Suurin murhe: lapset... Miten selittää ero 4 ja 8-vuotiaille? En haluaisi mustamaalata isää (mieli tekisi).

ehkä olisi vaikea puhua, mutta jos miehesi olisi lähtenyt toisen naisen mukaan, niin silloin asia olisi ihan helppo, kertoisi totuuden. Ainakin minä selitin viisivuotiaalle kummilapselleni asian niin ja hän kysyi minulta, että miksi se minun mies vaihtoi minut toiseen tyttöystävään. sanoin sille, että kun se tykkäsi siitä toisesta enemmän kuin minusta.

Kyllä lapsillekin voi ja pitääkin kertoa totuus. Koska ne ymmärtävät ja huomaavat asioita paljon enemmän kuin tiedämmekään. Ei se ole mustamaalaamista eikä pahanpuhumista. Samalla voi sitten käydä lasten kanssa yhdessä surutyötä. Omat lapseni olivat isompia ja tiesivät asioista muutenkin, mutta silti on tärkeää ollut puhua yhdessä eron syistä. Jossakin vaiheessa ne tulevat kuitenkin tavalla tai toisella esille ja esimerkiksi aikuisena näitten käsittelemättömyys voi vaikeuttaa ihmissuhteita ja elämää paljonkin sekä vanhemmilla että lapsilla.