Lue keskustelun säännöt.
Poika on jo kahdesti satuttanut itsensä pahasti, mutta meille vanhemmille ei kerro mitään.
04.04.2011 |
Meillä on 6-vuotias poika, joka on kaksi kertaa pahasti satuttanut itsenä kertomatta meille mitään. Ensimmäisellä kerralla sai 5-vuotiaan takan lasista selkäänsä 2. asteen palovamman. Itki hirveästi, mutta valehteli syyn olevan se, että isä ei ole hänen kanssaan. Puki nopeasti itse yöpaidan eikä kertonut meille mitään.
Toinen vamma tuli eilen. Poika putosi (kertomansa mukaan) puukon päälle ja kolmien housujen läpi tuli 3 senttiä pitkä viiltohaava. Haava on sentin auki ja olisi vaatinut tikkauksen. Itse oli yrittänyt eilen hoitaa sitä laastarilla. Pojan isä oli lähistöllä kun tämä tapahtui, mutta poika ei inahtanutkaan. Huomasin haavan tänään kun riisuin poikaa saunaa varten.
Huolestuttaa, että lapsi ei kerro. Kuulemma eilen ei ollut uskaltanut kun vaatteet olivat hajonneet. Olemme aina painottaneet, että pitää kertoa tällaisista asioista, emmekä tosiaan välitä materiaalista. Sen palovammaepisodin jälkeen olemme varta vasten sanoneet miten tärkeää olisi kertoa.
Huh, mitäköhän olemme tehneet väärin :(
Kommentit (28)
ei juuri ole reagoinut. Kuulemma pikku juttu.
Ihanat 11 ja 21 kun kerroitte olevanne samanlaisia : ) Avaa tätä meidän poikaammekin. Pehmeyttäkin kyllä löytyy tarvittaessa, mutta on aika kova luu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö lapsi muka itke?
6-vuotias ei välttämättä itke
En ole luottanut. Voi olla joko kun en ole niin paljon heidän kanssaan ollut (äiti kokopäivätyössä siitä kun olin 2kk), pelkäsin hoitajiani (ja muitakin ihmisiä) tai kun äiti ei myöskään kerro omista asioistaan. Pidättyväisyyden malli voi tarttua, jos on sellainen luonne.
Joo, poika kuulostaa juuri sinulta. Ei tosiaan valita oikein mistään. On sellainen perustyytyväinen ja onnellinen lapsi.
jos on perfektionisti, salaa itseensä kohdistuneet vammat jne? Jotain vikaa sanoisin. Se, että muita samanlaisia on, ei tarkoita, etteikö sitä vikaa tosiaan olisi.
miten haavat saattavat tulehtua ja niissä saattaa alkaa bakteereja, jotka tuhoavat koko käden/jalan. Siis ette niinkään päivittelisi sattumista vaan ihan kertoisitte, miksi pitää aina aikuiselle sanoa, jotta voidaan mennä lääkärille ja saada esim. tikkejä tai/ja lääkekuuri ja miten pieniäkin haavoja pitää ensin desinfioida. Ja sitten kun poika teille jostakin kertoo, niin tyynesti vaan annatte sen desinfiointipullon hänelle ja annatte itse hoitaa homman. Luulen, että pelkää itkevänsä enemmän, jos vanhemmat ovat paikalla eikä halua sitten kai näyttää olevansa "heikko". Siis sellainen "äijä" jo noin pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin hänelle ei ole sattunut pahoja tapaturmia. Mutta hän on selittänyt minulle, että tuntuu nololta, kun aikuiset alkavat hössöttää asioista.
Kerran näin lähellä poikajoukon. Yksi pienistä pojista oli saanut kovan tällin mahaansa, itki ja piteli vatsaansa. Menin kysymään, voinko auttaa, mutta poika vain kielteli, että ei tämä mitään. Neuvoin häntä menemään kotiin ja kertomaan heti vanhemmilleen, mitä on tapahtunut.
Kun kerroin tuosta kotona, tyttäreni oli sitä mieltä, että toimin tosi nolosti, kun kiinnitin tapahtumaan ylipäätään mitään huomiota.
En usko, että olet, ap, tehnyt mitään väärin. Lapset ja nuoret voivat kokea tilanteen tosiaan nolostuttavaksi, että nyt olen mokannut jollakin tavalla.
Mutta tietysti olisi parempi, jos he kehtaisivat pyytää apua, kun apua tarvitaan.
Luulen, että 29:llä on hyvä ehdotus. Voisitte kokeilla sitä.
Tosiaan kilpailuvietti on itsellänikin tosi kova ollut aina ja tietty suurpiirteisyys. Eli samanlainen luonne varmaan kuin 11 (terkkuja vaan) ja sinun poikasi.
Niin ja minullakin on yksi tällainen lapsi. Välillä oikein ihmetellään yhdessä hänen kaikkia naarmuja yms.