Lue keskustelun säännöt.
Poika on jo kahdesti satuttanut itsensä pahasti, mutta meille vanhemmille ei kerro mitään.
04.04.2011 |
Meillä on 6-vuotias poika, joka on kaksi kertaa pahasti satuttanut itsenä kertomatta meille mitään. Ensimmäisellä kerralla sai 5-vuotiaan takan lasista selkäänsä 2. asteen palovamman. Itki hirveästi, mutta valehteli syyn olevan se, että isä ei ole hänen kanssaan. Puki nopeasti itse yöpaidan eikä kertonut meille mitään.
Toinen vamma tuli eilen. Poika putosi (kertomansa mukaan) puukon päälle ja kolmien housujen läpi tuli 3 senttiä pitkä viiltohaava. Haava on sentin auki ja olisi vaatinut tikkauksen. Itse oli yrittänyt eilen hoitaa sitä laastarilla. Pojan isä oli lähistöllä kun tämä tapahtui, mutta poika ei inahtanutkaan. Huomasin haavan tänään kun riisuin poikaa saunaa varten.
Huolestuttaa, että lapsi ei kerro. Kuulemma eilen ei ollut uskaltanut kun vaatteet olivat hajonneet. Olemme aina painottaneet, että pitää kertoa tällaisista asioista, emmekä tosiaan välitä materiaalista. Sen palovammaepisodin jälkeen olemme varta vasten sanoneet miten tärkeää olisi kertoa.
Huh, mitäköhän olemme tehneet väärin :(
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te olette pelästyttäneet poikaparan, ihan kuin jostain kauhuleffasta!
lapsi uskalla kertoa sitä. Jotenkin tuli tosta sun kirjoituksesta vaan mieleen, vaikka voin olla täysin väärässä. Ei tuo käytös ainakaan normaalia ole.
älkää nyt heti teilatko ap:tä, hänhän on nimenomaan huolissaan ja pahoillaan asiasta! Ja varmasti miettii jo ovatko he toimineet jotenkin väärin. Kysykää vaikka neuvolast apua miten saatte pojan ymmärtämään asian.
Ehdotan myös, että kysyt vaikka heti huomenna neuvolasta asiasta. Se on tärkeää, sillä jos lapselle tapahtuisi jotain pahempaa niin hänen on osattava pyytää apua ja tulla hyväksytyksi.
Asutteko lapsen isän kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä on tosi hyvät oltavat ja turvallinen koti. Siksihän tämä niin kummalliselta tuntuukin.
Lapsi on ollut pienestä pitäen tosi sisupussi, ei ikinä sano jos joku kiusaa. Itkee kyllä jos tosissaan sattuu, mutta ei ole kovin herkkähipiäinen.
Puhuimme lapsen kanssa tosi pitkään äsken ja hän varmaan tästä edespäin ymmärtää, että pitää kertoa. Painotimme jälleen kerran, että täytyy aina kertoa. Emme IKINÄ ole suuttuneet vahingosta ja muutenkin aika harvoin.
ap
Mies on hyvä isä ja antaa pojalle erittäin paljon aikaa. Poika on onnellinen ja hyväntuulinen lapsi. On ollut aina hiukan salamyhkäinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
semmonen lapsi, joka ei kertonut. Kerran mulla oli ranne murtunut enkä kertonut siitä kuin vasta seuraavana päivänä.
En oikein tiedä miksi, inhosin sellaista huomiota ja olisin joutunut myöntämään että olen epäonnistunut jossakin. Olen vieläkin perfekionisti, mutta silloin pienenä en osannut ajatella, että itsensä satuttaminen ei ole sellainen epäonnistuminen, josta tulee paskaa niskaan.
mutta en ikinä halunnut kertoa vanhemmilleni jos minulle oli sattunut jotain ikävää, koska EN HALUNNUT PAHOITTAA HEIDÄN MIELTÄÄN. joo tiedän ettei kovin tervettä, mutta en osaa selittää syitä. ihan tavallinen lapsuus mulla oli, joten en tiedä mikä käytökseni voisi selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo saattaa avata vähän pojan ajatusmaailmaa. Saattaa olla perfektionistin vikaa. Kauhea kilpailuvietti on ja haluaa olla paras kaikessa. Ehkä se juuri on se epäonnistumisen tunne.
Miten 11:ta mielestä kannattaisi tällaisen lapsen kanssa toimia?
ap
miten siihen pitäis suhtautua... Mulla toi on ainakin niin perusluonteessa että ei sitä ainakaan pois saa.
Ehkä kaikista parasta ois ollu ihan melkein jopa kylmän asiallisen neutraali suhtautuminen ilmaan mitään lässytyksen, paapomisen, IHMETTELYN ja huolestumisen häivää. Siitä ois tullu semmonen olo, että se on oikeasti pikkujuttu eikä epäonnistuminen ja omaa typeryyttä.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan painajainen! Katsos, kun mua ei saanut eikä saa vieläkään neuvoa eikä kasvattaa :D
Siis semmoinen ohimennen huomaamatta hoitaminen ois ollu ok.
11
saattaa olla häikkää kivun tuntemisen kanssa...
Kun ei satu niin ei satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilisestä en tiedä kun en ollut paikalla. Kuulemma oli sattunut. Isänsä ei ollut saunassakaan huomannut haavaa. Miehet eivät varmaan sellaisia aina huomaa. Ite olisin heti bongannut.
ap
satutti itsensä puukkoon. Lisäksi jotenkin puolustelet miestä oudosti. Onko tässä nyt jotakin muutakin takana mitä et kerro?
*Pyörällä lautaan ja laudan naula otsasta läpi. (Omaan huoneeseen nuolemaan haavoja)
* Kaaduin talvella ja ranneluu meni poikki, en kertonut kenellekään mutta vanhemmat huomasi, kun en pystynyt käyttämään kättä.
* Kaaduin pihassa ja polvi pahasti auki. LAitoin nopeasti laastarin siihen ja olisi varmasti pitänyt tikata.
* Korvan takana ruhje, äiti huomasi kun eritti märkää. (Lääkäriin ja antibioottikuuri)
Näitä sattui lapsuudessani paljon ja kasvoin onnellisessa perheessä, jossa minusta välitettiin ja olin ihan normaali lapsi. En lapsena enkä edelleenkään voi sietää "valittajia" ja varmaan siksi pyrin nuolemaan itse haavani. Minulla on myös aika korkea kipukynnys (lääkärikin on sen todennut) ja siksi ehkä en ole tehnyt noista numeroa. Edelleenkin olen vähän sellainen selviytyjäluonne ja jos jotain tapahtuu nuolen haavani mieluiten yksin.
Joo, poika kuulostaa juuri sinulta. Ei tosiaan valita oikein mistään. On sellainen perustyytyväinen ja onnellinen lapsi.
Palovamman huomasin seuraavana aamuna kun aloin vaihtaa vaatteita. Iho jäi kiinni yöpaitaan. Palovamma oli kooltaan 7*7 cm.