Lue keskustelun säännöt.
"Vaativa",itkuinen vauva ja "äidinrakkaus"?
03.04.2011 |
Esikoinen ja toinen lapsi olivat helppoja vauvoja. Söivät, olivat tyytyväisiä, itkivät vain nälkäänsä tai täyttä vaippaa. Vauvan kanssa oli helppo "nauttia" ja torkkua.
No, tämä kuopus 3kk on ihan eri maata. Hermostuu pienestä, vaatii jatkuvaa kantamista tai hyssytystä tai keinutusta hereillä ollessaan. Saa rintaraivareita. Hermostuu pienestä ja reagoi pieniinkin asioihin, esim. vauva herää aina kun häntä yrittää siirtää sylistä pois, herää pieneenkin meluun jne..
Vauva nukkuu yöllä suht hyvin n. 5 tuntia mutta sitten aamuyöstä alkaa itkeskellä ja minun on noustava n. klo 4.30. Tajusin, että tunnen jotenkin "eri lailla" tätä vauvaa kohtaan kuin mitä esikoista ja toista lasta kohtaan tässä vaiheessa :(
Olen kai nyt niin väsynyt, niin on jotenkin vaikeampi tuntea sellaista ylitsevuotavaa rakkautta, kun täytyy olla LÄHES KOKO AJAN rauhoittelemassa tms. vauvaa. Onko kenelläkään käynyt samoin? Esim. esikoinen oli niin helppo vauva, että oli helppo hehkua äitiyden onnea. Nyt koen elämän vähän ahdistavaksikin :( .. Mitään "vikaa" vauvasta ei ole löytynyt, hän on vain tavallista suuritarpeisempi lapsi ilmeisestikin.
Kivittäkää vaan... minua vaivaa, kun se "suuri, lämmin, hehkuva äidinrakkaus" nyt on jäänyt jonnekin arjen suorittamisen jalkoihin :(
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin pienenä juuri tuollainen, mutta kyllä mustakin kasvoi täysin yhteiskuntakelpoinen nuori nainen. Kiitos vaan vanhemmille kaikesta jaksamisesta :)
Meillä vaativuuden taustalla oli pääasiassa myös allergiat yms, kuten 20:llä. Sama kokemus minullakin, että turhautuminen ja kaikki ikävät tunteet kohdistuivat sairauksiin ja lapsen itku sai esiin entistä enemmän myötätuntoa vauvaa kohtaan. Jopa niin, että itseenkin melkein sattui. Ja samoin muistan miettineeni elämää vartin eteenpäin, silloin tuntui naurettavalta ohje ottaa elämää päivä kerrallaan. Kokonainen päivä oli jotain aivan liikaa kestettäväksi, vartti tai ehkä tunti oli maksimi mitä pystyi kerralla ottamaan. (Myöhemmin osoittautui muitakin hieman vaativamman tempperamentin piirteitä, mutta tuolloin ne menivät vielä kaikki allergioiden piikkiin.)
Suosittelen ap:ta selvittämään, ettei vauvalla ole mitään sairautta. Ja vaikkei löytyisi, muistaa, ettei vauva turhaan huuda, hänellä on joku paha olo johon huutaa läheisyyttä ja apua, vaikkei se vaiva varsinainen sairaus olisikaan.
Jaksamista!
t. 19