Musta tuli viime yönä katkera ja vittuuntunut ihminen
Tuore suhde, joka loppui täysin yllättäen. Vielä eilen mies piti mua hyvänä, suuteli, silitteli, halaili, jutteli vanhempiensa tapaamisesta jne. Puhumattakaan siitä, että toissapäivänä se puhui siitä mitä me tehdään kesällä ja miten on tosissaan ja vakavissaan ja että meidän pitää vaihtaa saman puhelinliittymät että saadaan soitettua toisillemme mahd. halvalla.
Kaikki oli hyvin. Kunnes ihan yhtäkkiä kaikki romahti kasaan. Ei meillä olekaan kipinää. Ei meitä edes ole enää.
Ja mä oon revitty, riekaleina, rikki ja hajalla. Pää on turta, mutta sydän huutaa tuskasta. Mä en käsitä tätä asiaa, en käsittänyt yöllä enkä käsitä nyttenkään. Mä en halua enää muistaa, mutta en pysty myöskään unohtamaan.
Miten tämmöistä voi edes tapahtua?! Ja miksi just mulle. Mä kun oikeasti olin tyytyväinen mun sinkkuelämään, enkä halunnut siihen ketään. Sitten sinne astelee tuo mies ja saa mut ihastumaan ja melkein rakastumaankin. Ja sitten se tuhoaa kaiken. Samantien. Ilman mitään varoitusta.
Mä en halua enää ikinä yhtään mitään. Näköjään se tosiasia on se, ettei musta voi kukaan oikeasti tykätä. En tiedä syytä. Kai mä vaan sitten oon niin ruma ja inhottava ja sisimmältänikin kamala. Ei tässä ole enää mitään muuta vaihtoehtoa.
Se vaan on niin hienoa, että kaikilla muilla on rakkaus. Ihan joka ikisellä muulla on joku, joka niitä rakastaa. Mulla ei ole, ei ole koskaan ollut eikä tule ikinä olemaan. Ei ikinä.
Mä oon niin helvetin hajalla. Ja muhun sattuu enemmän kuin koskaan.
Kommentit (97)
Mä lähdin sieltä keskellä yötä pois. En vaan voinut jäädä sinne enää tuon kaiken jälkeen.
Loppui noin äkkiä? jotain vikaa pitää miehessä olla jos sen mieli noin ailahtelee, vai tuliko selville jotain sellasita mikä sai miehen toisiin ajatuksiin?
Itsellä oli kerran salamasuhde, mikä loppui parin viikon jälkeen, varoittamatta.. sen jälkeen pidinkin carani enkä uskaltanut heittäyttyä heti sänkyyn , kuten tuon pikasuhteen kanssa kävi.
Olen pahoillani sun puolesta, se todellakin sattuu kun rakkaus ja unelmat katoavat varoittamatta! ei varmaan tämäkään auta, mutta eikö olekin parempi että suhde kaatuu nopeasti, kuin että sitten viiden vuoden seurustelun jälkeen, jolloin olisit vielä katkerampi erosta?
Onneksi on kesä tulossa, kun olet surrut aikasi niin kyllä se toivo sieltä taas herää!
miten kaikki loppui noin äkkiä. Vielä viis minuuttia aiemmin kaikki oli hyvin. Tai no, ei vissiin sitten ollut, mutta mä luulin että oli. Mitään erityistä ei tapahtunut, ei mitään joka selittäisi yhtään mitään. Mä oon täysin pihalla tässä asiassa, mä en tajua tätä mitenkään, ei mulla ole selitystä tälle.
Mies vaan sanoi ettei ole kipinää, ettei olekaan valmis mihinkään vaikka koko helvetin ajan kun tunnettiin, vannoi ja vakuutti että on.
Tää on ihan kauheeta. Kun ei edes käsitä, miksi kaikki hajosi.
Enkä mä tiedä kumpi on kauheampaa, se ettei miehestä enää ikinä kuulu mitään, vai se, että se ottaa joskus yhteyttä. Mä en halua kumpaakaan.
Mä olen katkeroitunut, koska lääkäri pilasi mun terveyden, eikä mitään virhettä myönnetä lääkäri-kolleegoiden taholta edes tapahtuneen.
Perspektiivi siis asiaan.
Sulla on kuitenkin vielä terveys, ja sitä kautta toivottavasti pitkä elämä! Mahdollisuus hyvään, kivuttomaan kuolemaan. Multa otettiin se kaikki pois - ja vääryyden tekijänä on valtava yhteiskunnallinen koneisto -> en saa koskaan asialleni oikeutta.
ja nyt päättänyt valita hänet? Harvoin miehet vetäytyvät ilman konkreettista syytä.
Ihanan pieniä murheita, ap
kun rakkaussuhde kaatuu, ei vaikka sä olisit menettänyt terveytesi.
Asenteesi on väheksyvä.
Ihanan pieniä murheita, ap
kun rakkaussuhde kaatuu, ei vaikka sä olisit menettänyt terveytesi.Asenteesi on väheksyvä.
ei murheita voi verrata vain siksi, että joku saattaa olla sairaampi...
ja nyt päättänyt valita hänet? Harvoin miehet vetäytyvät ilman konkreettista syytä.
Kun just tällä viikolla mies sanoi, ettei koe enää olevansa sinkku, vaan haluaa olla vain mun. Ja jo aiemmin mies kertoi, ettei halua säätää monen kanssa yhtäaikaa, vaan haluaa tutustua vain yhteen kerrallaan ja se yksi oon mä.
Kai tässä mikä tahansa totuus on uskottava. Kai se mies on valehdellut alusta saakka, en tiedä. MUlla on aivan hirveä olo.
Mä olen katkeroitunut, koska lääkäri pilasi mun terveyden, eikä mitään virhettä myönnetä lääkäri-kolleegoiden taholta edes tapahtuneen.
Perspektiivi siis asiaan.
Sulla on kuitenkin vielä terveys, ja sitä kautta toivottavasti pitkä elämä! Mahdollisuus hyvään, kivuttomaan kuolemaan. Multa otettiin se kaikki pois - ja vääryyden tekijänä on valtava yhteiskunnallinen koneisto -> en saa koskaan asialleni oikeutta.
tai rakas tukena? Vai kaytko yksin lapi tuota kaikkea? Ihminen on aika heikoilla, jos ei ole ketaan keta rakastaa ja kuka rakastaa takaisin.
Ap:n murhe ei ole pieni. Mutta toivottavasti ohimeneva.
Ihanan pieniä murheita, ap
kun rakkaussuhde kaatuu, ei vaikka sä olisit menettänyt terveytesi. Asenteesi on väheksyvä.
ei murheita voi verrata vain siksi, että joku saattaa olla sairaampi...
Antaa sille oikeanlaiset mittasuhteen - uskon ja luulen, että oma postaukseni auttoi ap.ta eniten; ihan vain siksi, että me ihmiset toimimme siten; se auttaa, kun tietää, että jollakin toisella jossakin menee vielä huonommin. ;)
t. Se, jolla kyse terveyden menetyksestä
Ihanan pieniä murheita, ap
kun rakkaussuhde kaatuu, ei vaikka sä olisit menettänyt terveytesi. Asenteesi on väheksyvä.
ei murheita voi verrata vain siksi, että joku saattaa olla sairaampi...
Ehkä ei voi verrata, mutta perspektiivin tuominen asiaan kuin asiaan.. Antaa sille oikeanlaiset mittasuhteen - uskon ja luulen, että oma postaukseni auttoi ap.ta eniten; ihan vain siksi, että me ihmiset toimimme siten; se auttaa, kun tietää, että jollakin toisella jossakin menee vielä huonommin. ;)
t. Se, jolla kyse terveyden menetyksestä
nimenomaan sen PERSPEKTIIVIN, kun et ymmärrä, että sun murhe ei tee toisen murhetta pienemmäksi.
On semmoisia ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin kuin sulla, joten jos ajattelee sun logiikalla, on sunkin murhe "ihanan pieni".
Ei vähätttely auta ketään.
Hän on törkeästi pelannut jotain peliä, ehkä tosiaan jopa pitänyt kahta naista yhtäaikaa. Joka tapauksessa ei kukaan normaali mies toimisi noin. Älä ajattele, että itsessäsi on mitään vikaa. Jos jotain olisi, ei se silti oikeuttaisi noin toimimaan. Tämä on täysin miehen omaa ongelmaa ja voit myöhemmin ajatella, että oli hyvä, että miehen valheellinen käytös paljastui kuitenkin alkumetreillä, ennen kuin on yhteistä asuntolainaa ja muutakin yhteistä aineellista kuin vain pelkkä henkinen yhteys. Totuus on, että sinä selviät tästä ja tajuat, miten mies ei todellakaan ollut sinun arvoisesi. Aikanaan se oikea kävelee vastaan, ja silloin joudut taas luottamaan ja laittamaan itseäsi ja tunteitasi likoon. Mutta teet sen, koska tiedät, että elämä ei ole riskitöntä eikä onnea voi löytää, jos ei uskalla ottaa riskiä.
Tsemppiä! Sinä selviät.
Joku hetkellinen mielenhäiriö vaan kyseessä. Nyt oot ihan coolisti vaan ja oottelet. Mutta jos palaatte yhteen, sano miehelle ettei voi jatkossa leikkiä tuolla tavalla toisen tunteilla.
Mä olen katkeroitunut, koska lääkäri pilasi mun terveyden, eikä mitään virhettä myönnetä lääkäri-kolleegoiden taholta edes tapahtuneen. Perspektiivi siis asiaan. Sulla on kuitenkin vielä terveys, ja sitä kautta toivottavasti pitkä elämä! Mahdollisuus hyvään, kivuttomaan kuolemaan. Multa otettiin se kaikki pois - ja vääryyden tekijänä on valtava yhteiskunnallinen koneisto -> en saa koskaan asialleni oikeutta.
tai rakas tukena? Vai kaytko yksin lapi tuota kaikkea? Ihminen on aika heikoilla, jos ei ole ketaan keta rakastaa ja kuka rakastaa takaisin. Ap:n murhe ei ole pieni. Mutta toivottavasti ohimeneva.
Rakastava, ymmärtäväinen ja ihana aviomies löytyy - mutta on tämä arki silti aika raskasta, kun kukaan ei ota sairastumista todesta (perusasenne, etteihän nyt meillä täällä Suomessa VOI mikään mennä pieleen toimenpiteissä). Saa jatkuvasti tapella omista oikeuksistaan.
Välit äitiini ovat menneet tämän takia (en kestä hänenkin taholtaan väheksyntää), eli kai mä kohta olen sen lisäksi, että olen sairastunut, niin myös tässä maailmassa aika yksin.
mutta ei mua jaksa lohduttaa tällä hetkellä yhtään se, että jollain on asiat vielä huonommin. Mulla itsellä henkkoht on sellainen olo, että mä oon koko maailman huono onnisin ja epäonnistunein ihminen. Kaikilla muilla on asiat paremmin kuin mulla..
Ja sille toiselle kyselijälle, kyllä meillä oli jo seksiä, mutta mies halusi itse senkin jälkeen vielä mua tavata.
Tiedättekö muuten miltä tuntuu se, kun kokee olevansa maailman ainoa ihminen jota kukaan ei voi ikinä rakastaa? Että kaikilla muilla on joku, joka välittää, itsellä ei ketään, ei ole koskaan ollutkaan eikä tule ikinä olemaan? Ymmärrättekö, miten helvetin paljon se sattuu??
muuten tuo jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. sanot että eilinen oli kuin isku vasten kasvoja,kerrot konkreettisia esimerkkejä mitä mies oli juuri päivää aijemmin sinulle puhellut,tulevaisuudesta ja yhdessä olosta, ja sitten,pam,kipinää ei olekkaan? Onko mies esittänyt koko ajan? Selvitä kaikki,sinulla on oikeus tietää, jotta voit jatkaa elämääsi "hyvin mielin".
tee muiden murheista pienempiä, joku muu voi olla menettänyt just vaikka vanhempansa tms. Murheella ei ole asteikkoa, eikä niillä kuulu kilpailla. Ap koita nyt vaan ajatella, että just tää kaveri ei ollut sun arvoises ja hyvä, kun paljastui tuulihatuksi nyt, eikä silloin, kun teillä olis yhteinen koti ja lapset(?). Henkilö ei selvästi ole ihan tasapainoinen,jos tunteet noin vaihtelevat ja hyvä kun pääsit eroon.
ja olen itsekin kokenut tuon. :( Pelimiehet osaa hommansa. Löydät vielä sen oikean.
Ihanan pieniä murheita, ap
kun rakkaussuhde kaatuu, ei vaikka sä olisit menettänyt terveytesi. Asenteesi on väheksyvä.
ei murheita voi verrata vain siksi, että joku saattaa olla sairaampi...
Ehkä ei voi verrata, mutta perspektiivin tuominen asiaan kuin asiaan.. Antaa sille oikeanlaiset mittasuhteen - uskon ja luulen, että oma postaukseni auttoi ap.ta eniten; ihan vain siksi, että me ihmiset toimimme siten; se auttaa, kun tietää, että jollakin toisella jossakin menee vielä huonommin. ;) t. Se, jolla kyse terveyden menetyksestä
nimenomaan sen PERSPEKTIIVIN, kun et ymmärrä, että sun murhe ei tee toisen murhetta pienemmäksi. On semmoisia ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin kuin sulla, joten jos ajattelee sun logiikalla, on sunkin murhe "ihanan pieni". Ei vähätttely auta ketään.
Ajatellaanpa asiaa sitten tältä kantilta; jokainen tekee arvolistan, jossa luettelee 5. tärkeintä arvoaan tärkeysjärjestyksessä. Ensimmäiseksi arvoksi moni arvottaa terveyden - ja ihan oikein; ilman terveyttä sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta rakentaa yhtään mitään. Kaikki muu menettää merkitystään.
Et voi tietää, jos et ole sitä kokenut.
Eikä se ole vähättelyä, vaan yritys kohottaa toisen mielialaa. Ap; lähde raikkaaseen ulkoilmaan lenkille, soita kaverille, tee jotain hauskaa - ja ajattele, ettei mies ole sinun arvoisesi (niinkuin ei hän olekaan, kun ei kerran ole luotettava!), pian olet jo unohtanut koko asian. Aikaa hoitaa tälläiset ongelmat pois päiväjärjestyksestä.
Kaikki oli (mun käsittääkseni) hyvin, alettiin nukkumaan. Mies oli kuitenkin jotenkin erilainen kuin aiemmin, joten kysyin että onko joku muuttunut tunteissaan. En jankannut, en korottanut ääntäni missään kohtaa. Kunhan vaan kysyin.
Ja sain vastaukseni. Vaikka se just viis minuuttia aiemmin suuteli mua. Ja sitten. Kaikki oli ohi.