Kerrotteko tästä neuvolassa?

Yksityiselle menisin. Tein virheen, että kävin ensimmäisen lapsen jälkeen neuvolapsykologilla (itse en kokenut tarpeelliseksi, mutta neuvolasta vaadittiin kun tuli avioero), jossa todettiin, että ei syytä jatkokäynnille.



Sen jälkeen jos menin kunnalliselle lääkärille valittamaan esim. vatsakipua, minulle viitattiin käynnistä psykologilla ja todettiin, että homma olisi ehkäpä psyykkistä, eikä tutkittu enempää.

eikä kertakäyntiä yksityislääkärillä lääkeresepteineen. Millä perusteella sinulle kirjoitettiin rauhoittavia lääkkeitä, vaikka ongelmasi on masennus?



Jos haluat oikeasti saada apua itsellesi, suosittelen asian hoitamista neuvolan kautta. Pienen lapsen äitinä masennuksesi hyvä hoito on erityisen tärkeää.

viesti 19.

Se neuvola on myös äitiä varten! Neuvolasta saa apua! Ei sen tarkoitus ole kytätä ketään.



Masennus on tänä päivänä aika yleistä ja yksi sairaus toisten joukossa. Kertoisit neuvolassa varmasti senkin, jos sairastaisit epilepsiaa taikka diabetestä.



Itse olen päässyt neuvolan kautta psukologille juttelemaan masentuneena. Terveyskeskuksen psykologille olisi joutunut jonottamaan vaikka kuinka kauan. Neuvolan kautta voidaan varmaankin auttaa ja järjestää kotiapua tarvittaessa.



Tsemppiä sinulle kevääseen ja luota Suomen ainutlaatuiseen neuvolajärjestelmään!

Sitä masennustahan nimenomaan useilla paikkakunnilla seulotaankin! Minulla ei vakavaa masennusta ollut, alakuloa vain, mutta sain avun neuvolan perhetyöntekijästä (jonka kanssa emme keskustelleet, vaan hän lähti lasten kanssa ulkoilemaan että sain olla rauhassa hetken ja järjestellä asioita). Ja mitään "hoitosuhdetta" ei jäänyt, ja perhetyöntekijän käynnitkin jäivät muistaakseni neljään. Avun sain tilanteeseen :)

Minä luotin neuvolan terkkareihin ja kerroin elämääni rasittavia asioita.

Em ollut masentunut, ei ollut lääkityksiä. Lapsen ja kodin hoidin ihan normaalisti ahdistavasta ja raskaasta elämäntilanteesta huolimatta. En lyönyt enkä laiminlyönyt lapsia.

Mutta minulla ei ollut ketään muutakaan kelle kertoa asioitani , kelle purkaa huoleni. Siksi kerroin neuvolassa



Ei olisi todellakaan kannattanut.



Tuli lunta tupaan niin että paukkui.



Oman kokemuksesi pohjalta sanon, että ei kannata kertoa.

Tietysti, jos sulla on selainen terkka, johon voit luottaa, joka vaikuttaa fiksulta jne. Mutta koska täälläkin kyselet, olet itse kahden vaiheilla..



Jos haluat ja koet tarvitsevasi terapia-apua, sitä voi hakea muutakin kautta kuin neuvolan kautta. Myös muut kuin pienten lasten vanhemmat ja neuvola-asiakkaat ovat masentuneita ja saavat silti apua ja terapiaa kunnan kautta. Esim. jos paikkakunnalla on psykiatrisnen sairaanhoitaja tai joku muu psykiatrinen hoitotaho, jonne pääsee esim. tuon psyk.sairaanhoitajan tai terv.keskuslääkärin lähetteellä. Jos siis keskusteluapua tarvitsee.



Mutta asiahan on viime kädessä sinun itsesi päätettävissä ap. Koetko terkan sellaiseksi, että voit kertoa, vai etkö.



Ja niille jotka sanovat, ettei lastensuojeluilmoitus ole muuta kuin hieno ja upea avun ojennus.. silkkaa paskaa puhutte. Se on kyllä hyvinkin loukkaava, etenkin silloin kun kyseessä on tavallinen lapsestaan huolehtiva ihminen.

Jokaisella on elämässä jotain kuprua ja kolhua, vastamäkeä ja hankaluutta. Ei ne kaikki ole sellaisia asioita, mistä pitäisi tehdä lastens.ilmoitus tai mitkä vaatisi lastensuojelullista apua ja tukea !!??!! Joskus jopa neuvola ja nimenomaan neuvola ylireagoi ja joskus naapurit ja muut ihmiset yliragoi. Mitä ihmettä luulelette lastensiuojelun tarjoavan perheelle, jossa arjen hallinta on ihankohdallaan ja kunnossa, masennuksesta tai elämän vastamäestä huolimatta !!??!!

keskuteluapua voi hakea kyllä ihan osaavamman ja alan ihmiseten kautta, ei lastensuojelun.