Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinta kadutti vasta lapsen aikuistuttua
04.07.2023 |
Muille käynyt samoin?
Minulla on kolmikymppinen tytär, joka ei ole koskaan saanut aikuiselämästä otetta. Tuntuu, että katumus hänen hankkimisestaan tuli vasta, kun hän aikuistui ja muutti kotoa.
Ensinnäkin hän oli ihana ja fiksu, joskin rasavilli ja helposti tulistuva tyttö. Osasi pitää puolensa. Kirjoitti lukiosta E:n paperit, jotka olisivat avanneet ovia vaikka minne. Lähtikin opiskelemaan media-alaa amk:hon. Myönnän huutaneeni hänelle aivan järkyttävän rumia sanoja tuolloin ja kadun sitä. Koin, ettei lapseni ei osannut ajatella parastaan ja yritin puhua ja huutaa hänelle järkeä. Lopulta emme puhuneet toisillemme pariin vuoteen. Sain sitten kuulla, että nuokin opinnot jäivät jo alussa kesken. Sen jälkeen, noin 10 vuoden aikana, ei ole ollut työelämässä kuin pieniä pätkiä, ja kaikki työsuhteet ovat päättyneet koeaikapotkuihin. Yritti välissä vaihtaa alaakin ja päätyi yliopistoon hyvin työllistävää alaa opiskelemaan. Nekin opinnot jäivät jo fuksivuonna kesken, opintovelka jäi. Samoin päihdevelat.
Hän sai vastikään neurokirjon diagnoosin, työkkärin kautta päätyi tutkimuksiin. Oloni on outo, minun pitäisi olla helpottunut, kun lapseni kipuiluun löytyi selitys. Mutta en koe niin vaan kadun, miksi tein hänet. Hänellä on valtavasti velkaa, mutta ei työtä eikä pääse eläkkeelle, vaikka selkeästi ei ole lainkaan työkuntoinen. Monesti mietin, että luojan kiitos en tehnyt kuin tuon yhden, mutta toisaalta koen että "terve" sisarus olisi antanut minulle onnistumisen kokemuksen äitinä. Olen kauhea ihminen, itken täällä 😭
Kommentit (52)
Ai, että lapsen pitäisi tehdä kuten äiti käskee ja miellyttää äitiä, jotta äiti ei pahoita mieltään sekä sivuttaa oma tahtonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, että lapsen pitäisi tehdä kuten äiti käskee ja miellyttää äitiä, jotta äiti ei pahoita mieltään sekä sivuttaa oma tahtonsa?
Tiedätkö yhtään media-alan työllisyystilannetta?!
- alaa itsekin opiskellut pitkäaikaistyötön adhd
Entä jos kokeilet olla tukena lapsen valinnoissa ja vastoinkäymisissä jatkuvan neuvomisen sijaan
Aloitus kertoo sinusta enemmän vanhempana kuin tyttärestäsi. Tytär tarvii tukeasi, ei tällaista vittumaista asennetta vanhemmalta.
No ei ihme että lapsesta tuli mitä tuli kun kasvatusmetodina oli "huutaa järkeä päähän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, että lapsen pitäisi tehdä kuten äiti käskee ja miellyttää äitiä, jotta äiti ei pahoita mieltään sekä sivuttaa oma tahtonsa?
Tiedätkö yhtään media-alan työllisyystilannetta?!
- alaa itsekin opiskellut pitkäaikaistyötön adhd
Mutta nuo opinnothan jäivät lapselta kesken heti alussa jatkuakin tuo lapsi lähihoitajanakaan pärjäisi.
Kannattaa hakea keskusteluapua. Tunteillesi ei löydy oikeutusta tyttäresi tilanteesta, jotakin omaa ongelmaa on sinulla nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihteet lienee se pahin ongelma. Siitä jos pääsisi eroon ja psykologi ohjaisi ammatillisesti oikeaan suuntaan, niin asiat järjestyisivät. Oppisopimuskoulutus työllistävälle alalle tms.
Toivon että tyttäresi laittaa välit poikki sinuun ja unohtaa syntyperänsä. Siitä alkaa tyttäresi itsenäinen ja onnellinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua. Älä elä lapsesi kautta. Hän tarvitsee tukea ja toivottavasti sitä nyt saa, kun neurokirjoilaisuus vihdoin selvisi.
Kuulostat ihan mun mutsilta, mä oon perustanu onnellisen perheen ja vaikka siinä hetki meni teen omaa juttuani erittäin lahjakkaalla ja omistautuneella tasolla, silti tasan ainoa mitä siltä äm mältä kuulee on kuinka epäonnistunu mä oon ja aina joutuu häpeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin vieras ajatus minulle "katua" lasta.
AP:lle virtuaalihalaus, älä välitä lynkkaajista!
Meillä vähän sama tilanne, mutta lapsi on vasta 20 ja asperger- ja tourette -diagnoosit tulivat viisi vuotta sitten. Suurimpana haasteena lapsen voimakas negatiivisten tunteiden ilmaisu ja alkoholinkäyttö. Asuikin teinivuosien loppuajat perhekodissa, mutta kun pääsi sieltä pois, kaikki riistäytyi käsistä. Sääli, sillä perhekodissa hänellä nousi arvosanat, ja kävi jopa lukiota. Sekin meni kesken sillä kellonlyömällä, kun täytti 18. Nykyään majailee kaupungin vuorkakämpässä, nukkuu päivät ja valvoo yöt. Työnteko ja opiskelu ei kiinnosta. Epäilen, että hänellä on myös adhd.
Emme jaksa tukea, emmekä enää edes huutaa neuvoja. Annamme vaan olla. Itkettää ja satuttaa mutta päiväkoti- ja alakouluikäisiä pikkusisaria pitää suojella noilta päihdekuviolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päihteet lienee se pahin ongelma. Siitä jos pääsisi eroon ja psykologi ohjaisi ammatillisesti oikeaan suuntaan, niin asiat järjestyisivät. Oppisopimuskoulutus työllistävälle alalle tms.
Nollatoleranssi pelleily ihmisen kans jolle on luonnollista addiktoitua tappaa nopeammin kun mikään muu låhestymistapa, älkää mutuilko näitä juttuja.
Aika tossukaksi on kasvanut jos on tuollaisen narsistin kanssa vielä tekemisissä.
Äitiä taitaa harmittaa lähinnä oma maine, mitä ne tutut ja sukulaisetkin sanoo kun oma tytär ei kuulukaan ns menestyjiin? Haiskahtaa aika vahvasti siltä, ellei ole sitten p r o v o koko aloitus
Yritä päästä syyllisyydestä eroon ja olemaan armollisempi itsellesi. Lasten elämänkulkuun vaikuttavat monet asiat, temperamentti, ystävät, sattumakin. Omallasi jos on tuo diagnoosi, niin sekin on tietysti haasteensa tuonut. Ehkä hänkin vielä tiensä löytää vaikeuksien jälkeen eteenpäin. Hyvää elämää voi elää monin tavoin, ei vain perinteisellä asetelmalla. En tiedä tietenkään tyttäresi tilannetta, mutta eläkekin voi olla karhunpalvelus monelle nuorelle, kaikki muut palvelut loppuvat ja olet "toivoton tapaus". Suuri vaara syrjäytyä lopullisesti, kun "saat" jäädä pysyvästi kotiisi. Toivottavasti pystyt olemaan tyttäresi tukena siinä missä voit, pyri olemaan tuomitsematta häntä hänen valinnoistaan.
Trolli! Jolla ei edes lasta,ei puolisoa.Kuhan herätelee jutun juurta,eri negatiivisilla aloituksilla.
Teit lapset tyydyttämään omia saavuttamatta jääneitä unelmia ja nyt kun hän ei niitä saavuttanut petyit?
Vaikka tämä on provo, lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita.
Siinäpä vasta äiti.